Sivun näyttöjä yhteensä

16. huhtikuuta 2011


Miten tulen suomentajaksi?

Meillä on ainakin 20 todella hyvää suomentajaa, joilla ei ole varsinaisesti muuta elinkeinoa. Kuulemani mukaan palkkiot ovat niin huonot, ettei ala houkuttele.

Olen itse elättänyt jonkin aikaa perhettä suomentamalla ja myös hankkinut hyödyllisiä lisätuloja. Luullakseni olin ammattilainen. Palkkio oli samaa tasoa kuin parhaimmilla; ei pahemmin haukuttu; tarjontaa oli; tarjottiin vaativa työtä, sellaista kuin Singer, Updike, Bellow, Vonnegut.

Osaan kertoa, miten suomentajaksi tullaan: sattumalta.

On ihmisiä, jotka ovat lähettäneet näytteitä kustantajille ja joista on kehkeytynyt yleensä ajan mittaan ammattilaisia. Jos ihminen kelpaa esimerkiksi opettajaksi ja kestää sitä työtä, suomentaminen on erittäin huono valinta. Jos jää jumiin tekstin kanssa, taksamittari nakuttaa tyhjää. Ellei tarjota uutta työtä, sitten ei ole työtä eikä niin ollen palkkaa.

Ja se ansiotaso, josta en puhu kun en tiedä nykyistä, ei siis pahemmin naurata, ja työ on urakkatyötä, joka vaatii itsekuria. Kääntämällä vähän sinne päin saa tavallisesti saman kuin huolellisuudella.

Suomentaja ei ole kirjailija. On luonnollista, että joku käyttää vuosikausia kaiken aikansa romaaniin tai runokokoelmaan ja saa siitä tuhat euroa brutto. Kirjastokorvausapurahat auttoivat ennen; en tiedä, miten lienee nykyisin.

Juopoista opiskelijoista tulee kuitenkin yleensä parempia kääntäjiä kuin lehtoreista. Kirjoissa arvostetaan luettavuutta. Niin sanottu lehtorikäännös haisee liikaa alkutekstille, sen idiomeille ja rakenteille.

Itse en osannut mitään erikoisempaa, mutta jouduin kustannusliikkeessä suomentamaan pieniä tekstejä, ellei ketään oikeaa kääntäjää saatu kiinni. Ensimmäinen kokonainen kirja, nuorisonkirja, oli norjaa, jota en osannut. Seuraava oli tanskaa, jota en osannut lainkaan. Ei ruotsin taitonikaan ollut häävi.

Kustantaja valitsee toteuttajat tällaisiin tehtäviin aikataulun puristuksessa. Olen kääntänyt varmaan sata lastenkirjaa ja kuvakirjaa juuri siksi. Ne olivata yhteispainatuksia, joissa väri painettiin jossain helvetin kuusessa, ja tekstit kutakin maata varten erikseen. Muistelen että myös Tintti alkoi näin. Joku oli saanut päähänsä, että tällaisiakin voisi tehdä.

Sellaisessa suomentamisessa tärkeintä on osata taittaa kääntäessään. Sekä kuvakirjassa että sarjakuvassa on tuijotettava käytettävissä olevaa tilaa ja laskettava, miten monta sanaa siihen mahtuu. Joskus 70-luvulla tilaaja oli usein vaimoni, joka toi sinikopiot kotiin ja kysyi että kääntäisitkö huomiseksi.

Tintti oli kyllä erittäin vaikea. Istuimme Kaukorantojen kanssa iltakaudet miettimässä muun muassa kapteeni Haddockin sadatuksia. Tinttiä oli julkaistu kolme tai neljä nidettä Aimo Sakarin suomentamina; toisin kuin me, hän osasi ranskaa – oli muistaakseni lehtori ellei professori. Mutta koska Otava ei ainakaan halunnut maksaa suomennoksista uudestaan ja ne tuntuivat vähän omituisilta, otimme ne tehdäksemme.

Minulta meni aikaa selvittää, mistä oopperasta on ”Ah, je ris”. Onneksi Castafiorella on jossain kuvassa peili kädessään – peiliaaria: siis Gounod, Faust. Internetiä ei ollut keksitty. Kokeilin – nyt noilla kolmella sanalla löytyvät googlaamalla sekä Gounod että Castafiore.

Opettelin kääntämistä. Luin Juhani Jaskarin Nabokoveja vertaamalla niitä alkutekstiin lause lauseelta. Jouduin toteamaan, miten huolimattomasti Saarikoski saattoi suomentaa ja miten Eeva-Liisa Mannerilla oli kätevä tapa hypätä kääntäessään vaikeat kappaleet yli (Kawabata, Tuhat kurkea; Kioto). Loistavaa oppia sain lukemalla Stormbomin uskomattoman hyviä Väinö Linnan ruotsinnoksia. Runojen lukeminen väärällä kielellä opetti paljon – ranskalaista lyriikkaa saksaksi, italialaista ruotsiksi jne.

Kustannustoimittajia säälin edelleen, sitä työtä tehneenä. Huonoa käännöstä ei oikein pysty korjaamaan. Kohtalaisen tai hyvän suomentajan hutien oikominen ei ole vaiva eikä mikään, mutta jos lause ei kulje, tulee tunne, että pitäisi kääntää kokonaan uudestaan. Välillä sen joutuikin tekemään.

31 kommenttia:

  1. Vanhemmilla serkuillani oli muutamia kovakantisia Tinttejä. Ihailin piirrostyötä jopa enemmän kuin Asterixissa ja luin niitä aina tilaisuuden tullen, kunnes aloin itse ostella niitä uusintapainoksia. Oli ehdottomasti hyvä työ vaihtaa "Sarviainen" "Yksisarviseksi". Ja nyt en pääse tarkistamaan, kummalla oli Lintusen ja kummalla Varpun veljekset.
    Lontoossa maistoin ensimmäisen kerran koljaa, ja myyjätyttö vähän ihmetteli, miksi fish & chips riemastutti minua niin.

    VastaaPoista
  2. Olikohan Aino Ackte Castafioren esikuva? Mm täällä siitä
    http://poistyopoydalta.blogspot.com/2008/10/aino-ackt-bianca-castafioren-esikuva.html

    VastaaPoista
  3. Onko kääntämisen ongelma siis kääntäen verrannollisesti kääntää huonoa tekstiä hyväksi, vai hyvää huonoksi.

    Kas siinä vasta pulma, kenpä kertoisi.

    Luulisi että Vonnegutkin olisi arvostanut, jos kääntäjälle olisi tarjottu esimerkiksi pullo viiniä. - Tai sitten ei, ehkä olisi ajatellut, että on pois itseltään.

    Huumorista voivat löytyä ne synkimmät hetket, veljenikin oli kirjoittanut Vonnegutin sanoista ne, jotka halusi hautajaisissaan lausuttavan.

    Eivät sitten kuitenkaan paljoa naurattaneet.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - Otavassa Maijaliissa Auterinen-vainaja, Hänen Hirmuisuutensa, siteerasi: on paikallaan kääntää parhain päin.

    VastaaPoista
  5. Silloin kun käännettiin sulkakynällä saateltiin lyhentää kaulaa, jos käänsi väärin. Nykyisin näppejään kättelee kännykällä, so what?

    VastaaPoista
  6. Israelin puolustusministerin Ehud Barakin mukaan juutalaisten kansallista kotia Israeliin rakentavien pitäisi olla valmiita kestämään koviakin koettelemuksia.

    "Niiden, jotka haluavat täydellistä rauhaa, pitäisi mennä Suomeen", Barak sanaili alkuviikosta Haarez-verkkolehden mukaan.


    Minä käännän tämän jehun lohkaisun kansankielelle siten, että hän pitää suomenkielistä enemmistöä lammasmaisen kyvyttömänä luomaan mitään omaperäistä, ajattelun määrittyessä 2000-luvullakin termeillä saivartelusta ja nimenannosta eli brändäämisestä?

    VastaaPoista
  7. "...lehtorikäännös haisee liikaa alkutekstille, sen idiomeille ja rakenteille."

    Ai jaa, mimmoiset hajuaistit noilla on, alkuteksteillä, sen idiomeilla ja rakenteilla?

    VastaaPoista
  8. Kirjoitapa jotain Matti Nikin tuomiosta. Hänhän parodioi pelastakaa lapset -nettisivua ja sivuston ylläpitäjät olivat sitä mieltä, että parodiasivusto rikkoi tekijänoikeuksia.

    Käräjäoikeus oli samaa mieltä, mutta tekijänoikeusrikkomusta perusteltiin omituisesti "parodian epäonnistumisella." Hovioikeus asettui samalle kannalle käräjäoikeuden kanssa. Onko siinä järkeä, että oikeuslaitos arvioi parodian onnistumisen?

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - En kirjoita Nikin asiasta kahdesta syystä. Se ei ole lainvoimainen. Asiaa ajamassa oli yksi tai useita oppilaitani; olen keskustellut heidän kanssaan yleisellä tasolla parodiasta tekijänoikeudessa. Herkko Hietanen on julkaissut aiheesta artikkelin.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi - lehtorikäännöksen hajusta. Kysymys on asiasta, josta annoit hyväntahtoisesti esimerkin: ei ymmärretä kielikuvia, vaan konstaillaan. "Tämä teksti haisee."

    Riitelin kerran yliopistonlehtorin kanssa, joka vaati, että ranskasta käännettäessä kirjoitettava: "Siispä, näin tapahtui." Ranskassa on tavallista, että virke alkaa sanalla "donc", siispä.

    VastaaPoista
  11. Eräät kustantajat käyttävät härskisti nälkäisiä kääntäjiä ilmaistyövoimana. Kehotetaan tekemään käännöksiä veronmaksajan piikkiin apurahalla. Jos sattuu tulemaan hyvä, niin voidaan julkaista. Kiitos käynnistä ja ota yhteyttä kun osuu uusi apuraha kohdalle. Palkkioista ei tarvitse neuvotella.

    VastaaPoista
  12. Nikin tuomio oli aivan oikeutettu.
    Koko asiahan perustuu Kommunistisen Työväenpuolueen ja Rauhan ja Sosialismin puolesta taistelevan EFFI ry:n toimintaan.
    EFFI ry on saanut vääristelemällä ja asioita sekoittamalla itselleen jonkinlaisen ristiretkeläisen maineen nörttien ja vasemmistolaisten parissa.
    Eipä tästä ole montaakaan vuotta kun EFFIn tiedottaja kertoi hävenneensä EFFIn nimissä julkaisemiaan vääristeltyjä ja liioiteltuja tiedonantoja.
    Nyt tämä porukka etsii suurennuslasilla kaikenlaisia mitättömiä porsaanreikiä laista, luullen että kaikki Suomen lait ovat sataprosenttisen tiiviitä ja valmiita.
    EFFI on perustettu vain tuomaan jonkinlaista julkisuutta ja mainetta toimijoilleen.
    EFFIn tapa toimia ei kestä päivänvaloa. Se usuttaa tietämättömät ja hieman yksinkertaiset pikkunilkit rikkomaan lakia ja kerää itse hyödyn julkisuudesta ja esiin tulevista oikeudenkäynneistä.

    VastaaPoista
  13. Olen kääntänyt ammatikseni kaupallisia tekstejä eri aloilta niin paljon ja sellaisilla aikatauluilla, ettei tee mieli viisastella tästä asiasta.

    Mutta tämä:

    "Ellei tarjota uutta työtä, sitten ei ole työtä eikä niin ollen palkkaa."

    Tässäpä kiteytit yrittäjän, etenkin pienyrittäjän, elämän. Ja voihan kääntäjäkin hakea aktiivisesti itse asiakkaita. Mutta silti - ellei löydy, niin mitäs teet?

    VastaaPoista
  14. Huhu kertoo, että Aino Ackté olisi ollut Castafioren esikuvana. Onko sinulla asiasta mitään tietoa?

    VastaaPoista
  15. Vain joitain vuosikymmeniä sitten ajatteli, että
    on todella etuoikeus elää tätä aikaa, kun on
    mahdollista saada käsiinsä suoraan alkutekstistä
    suomennettua kiinalaista runoutta / P.Nieminen.

    Mutta kuinkas nyt…

    Eikö ongelma perimmältään kolahda
    alkukutekstin haltijalle, kustantajalle.

    Mikä estäisi heitä myymästä oikeudet,
    vain jos tietty kiinteä hinta varataan
    käännöstyöhön, sanotaan vaikka
    1-2miestyövuotta/opettajan palkalla.

    Tämän päivän hauskuuksia on
    konekäännösten jäljiltä, huomaamatta jäänyt
    seko-suomi.

    Vähän väliä, Kustu !!

    VastaaPoista
  16. Just kun mun elämästä. Lisäisin vielä, että on monta tapaa kääntää huonosti mutta on myös monta tapaa kääntää hyvin. Minä pidän käännöstä onnistuneena jos tekstiin saa (lukijan kannalta) uskottavan fiiliksen ja samalla käännöksessä on pystytty välttämään asia- ja käännösvirheet. Uskottava fiilis on tietenkin alkutekstin tulkintaa eikä se välttämättä ole huono asia vaikka tulkinta olisikin väärä, kunhan se elää ja hengittää. Glenn Gould tuskin soittaa Bachia niin kuin Bach on sen ajatellut, mutta moisia skandaaleja voisi kyllä olla enemmänkin.

    Käännöspalkkiot ovat pieniä, se on totta, mutta enemmän perheellistä rassaa homman pätkätyömäinen luonne, koska mitään pitkäjänteistä ei voi suunnitella: vuoden projekti on haaveiden täyttymys, lottovoitto joka tarkoittaa vain että voi tehdä työtä noin vuoden - tosin vähään tottunut onnistuu venyttämään vuoden apurahaa pitkälle. Tietenkään ei saa sairastaa ja kuolla täytyy saappaat jalassa.

    VastaaPoista
  17. Onko kukaan kiinnittänyt huomiota varsinkin nettilehdistön uutisoinnin käännöksiin.
    Ensin käännetään uutinen. Sitten huomataan virhe käännöksessä ja uutinen muokataan uusiksi. Helsingin Sanomat kunnostautuu siinä, ettei uutisen korjauksesta ole mitään mainintaa.
    Näin ollen osa lukijoista on lukenut uutisen ensimmäisen version ja loput lukijoista muut versiot.
    Keskustele siinä sitten asioista.
    Esimerkkejä löytyy päivittäin, jopa tunneittain.

    VastaaPoista
  18. Jukka hyvä, kyse ei suinkaan ole mistään "konstailusta", vaan suomen kielen syvimpien rakenteellisten huoltopuutteiden ja kategoriavirheiden osoituksesta.
    Se taas, että moiset mahtivirheet ovat valitettavan yleisiä, kertoo rappiosta ja akateemisen kielen hallinnan puutteesta.

    VastaaPoista
  19. Autetaan guppea vähän: se lehtorikäännös haisee liikaa alkutekstiltä, sen idiomeilta ja rakenteilta.

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia (JarMom): - joko kysymyksessä on huumori tai jotain muuta. Tämän EIFFIn ydinryhmässä on erilaisia kokoomukse nuorten toimihenkilöitä. Yllätyin ettei kukaan ollut ehdokkaana eduskuntaan.

    VastaaPoista
  21. Kaunis Camilla Nylund oli syksyn Die Tote Stadtissa välillä castafioremaisen näköinen, toimiikohan linkki:

    http://81.175.250.2/media/145179/show_7581c4ce-c130-45f9-a93e-7fed98851ad0..jpg

    Kääntämisen vaikeuden aavistaa kunnolla vasta kun sitä yrittää; tunteminen varmaan vaatisi onnistumista edes kerran. Eri tekstifunktioissa painottuvat eri asiat, esimerkiksi sopimusteksteissä versioiden yhdenmukaisuus on sujuvuutta tärkeämpi tavoite (jos mahdollista, kannattaa muuten draftata kerralla useammalla kielellä, jotta huomaa välttää ilmaisutapoja, joiden yksiselitteinen kääntäminen on liian hankalaa).

    Proosassa olen Kemppisen linjoilla, eli hajumaailman pitäisi säilyä: neutraalit kohdat on saatava niin sujuviksi, ja toisaalta esimerkiksi mahdolliset ylätyyliset kohdat on saatava suitsukkeisiksi käännöksessäkin. Runoudessa tämä on hankalaa, huikeita vertailuesimerkkejä tarjoaa Vänrikki Stoolin eri käännösten vertailu alkutekstiin ja toisiinsa: on todella hämmästyttävää, kuinka jotkin mieleen syöpyneet erikoiset sitaatit ovat ruotsiksi aivan vesikirkasta kerrontaa, runoilija ei olekaan korostanut niitä pintakielellisin tehokeinoin. Shakespearen näytelmissä epäilen samaa, mutta vielä ei aika ole riittänyt samanlaisiin vertailuihin.

    Tietysti selkeyttäminen voi mennä liian pitkälle, Kirsti Simonsuuren hyvin kirkkaat ja teknisesti korrektit käännökset Shakespearen soneteista valitettavasti kadottivat runoista runouden.

    VastaaPoista
  22. Kemppiselle:

    Ei olut huumoria.
    Jokin vuosi sitten kävin hyvin tarkasti läpi kaikki ne kontaktipinnat ja yhteistyöntekijät, joihin EFFI on omalla tavallaan sitoutunut ja joiden kanssa yhdistys tekee laajaa yhteistyötä.

    Vaikka ydinryhmä voisikin ajatella joistain asioista "oikeistolaisittain" ovat päämäärät ja niiden tavoittelu yhteistyökumppanien, kuten useiden äärivasemmistolaisten yhdistysten kanssa huomattavan laajaa.

    VastaaPoista
  23. Löysin meidän vessakirjastamme "Henkilökaskujen ja anekdoottien kirja" ranskalaisen Edmond Jalouxen määritelmän käännöksista: "Käännökset ovat kuin naisia. Jos ne ovat kauniita, ne eivät ole uskollisia; ja jos ne ovat uskollisia, ne eivät ole kauniita".

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  24. JarMom:

    Olisikohan niin, että vasemmiston suunnalta löytyy tällä hetkellä enemmän rehellisyyttä, ainakin älyllistä sellaista, kuin oikeiston suunnalta?

    Kokoomusnuoret saattaa olla poikkeus, heidän lausuntonsa eivät ole niin ryvettyneet kuin "aikuisten".

    VastaaPoista
  25. Minua on jo kauan askarruttanut niidenn monien kommmentaattorien sitkeys ja henkinen tila, jotka eivat saa Kemppisen blogissa milloinkaan huomiota muilta kommentaattoreilta tai blogistilta vastakommenttien tms. vittuilun muodossa.

    VastaaPoista
  26. Ad JarMom
    Sehän tässä on koomista, ettei se ollut huumoria.

    VastaaPoista
  27. Juuri niin Petja. Huumori on asenne, mutta komiikka tuotos. Vain jätös erottaa nämä toisistaan.

    VastaaPoista
  28. Dr, Kemppinen. Tulimme pari viikkoa sitten takaisin Härmään kotiimme Kanadan Ottawasta, jolloin yksi ystäväni heitti suomalaisista laadukkaista blogisteista kysyessäni nimenne. Oh My Goooood! Kirjoitustaito, tieto ja syvempi elämänkokemus huokuu teksteistäsi. Kiitos! Me luimme aikanaan sitä Lesken lehteä, tiedät varmaan, mistä puhun? Se oli 1960-luvulla johtava sanomalehti maassamme ainakin urheilussa, ainakin Varsinais-Suomessa. Oli Aki Tammistoa etc...mutta taso on sen jälkeen pudonnut?! Miksi? Legendat vetivät silloin Remingtonilla ilman, että netistä olisi ennen deadlinea voitu hakea mitään tietoa. Olen Aki Tammiston henkilökohtaisesti Grand Hotel Hamburger Börsin kesäpuutarhassa tavannut ja minusta hän oli kovantason sanomalehtimies!? Junnuille voisi mielestäni jopa jakaa vuosittain Aki Tammisto-trophyn?
    Täältä muuten on kerrottavana hauska episodi ennen muuttoamme, kun jyrsin maissia rivi riviltä. Päätyyn tullessani heitin kling ja siirryin uudelle riville, jolloin poikani tytär kysyi, että mikä tuo oli? Vastasin, että kirjoituskone. Hän kysyi, että mikä on kirjoituskone!? Pojan äiti yritti selittää, mutta penska jauhoi ja jauhoi, jolloin äitinsä heitti enkuksi, että olet kuin rikkoutunut äänilevy! Äiti, mikä on äänilevy?!
    Tämä tuli mieleeni, kun luin yhden kolumnisi valokuvasta ja menin tänään tutun fotarin liikkeeseen rullani kanssa: ei me näitä enää kehitetä!? Kiitos vaan huikeista kolumneistasi, Dr. Kemppinen, huikaisevaa leikittelyä kielen ja tiedon parissa!

    VastaaPoista
  29. Anonyymi, sinun Jalouxen on väärässä.
    Mielestään ei-kauniit tarvitsevat "todistuksen" viehätysvoimastaan koko ajan ja kaikkialta, siksi he ovat niitä, jotka pettävät.

    VastaaPoista
  30. Vain jätös erottaa nämä toisistaan.

    Piti olla jäännös, ei jätös. Huumori miinus komiikka.

    VastaaPoista
  31. "Riitelin kerran yliopistonlehtorin kanssa, joka vaati, että ranskasta käännettäessä kirjoitettava: "Siispä, näin tapahtui." Ranskassa on tavallista, että virke alkaa sanalla "donc", siispä."
    Toisaalta on mukava lukea vanhoja käännöksiä, joissa pyrittiin säilyttämään edellä kerrottu alkukielen sävy ja tyyli eikä vain kääntämään virheettömäksi -ja latteaksi - suomeksi.

    VastaaPoista