Sivun näyttöjä yhteensä

1. huhtikuuta 2011

Työsuunnitelma




Nyt kuuntelen kirjoittaessani vaalikeskustelua. Haluaisin panna laatikon kiinni, mutta en julkene, koska olen ollut pitkin matkaa sitä mieltä, ettei tästä näytä tulevan mitään. Keskustelusta ei ainakaan tule.

Vaikutelmani oli sama kuin sen emännän, joka tiukkasi vähäpuheiselta äijältään, mitä se pappi sitten siellä kirkossa siitä synnistä saarnasi. ”Vastaan tuntui olevan.”

Huomenna kirjoitan suvuista. Sitten menen erääseen tilaisuuteen.

Keskustelimme viikolla valokuvista. Jatkamme sitä keskustelua.  Välillä muuta.

Amazon on jostain syystä pitänyt kiinni rajoituksistaan. Musiikkia ei voi ladata ulkomaille, kuten Suomeen. Voi olla että tarjolle tullut ”pilvi” toimisi puhelimella. Verkossa se ei näytä olevan käytettävissä. Vastaavaa rajoitusta ei ole iTunesilla.

Amazon on käyttänyt ahkerasti hyväkseen muun muassa Project Gutenbergin skannaamia klassikkoja. Uusien kirjojen hinnat näyttäisivät alenevan. Päivän ostos oli Nabokovin ”Speak, Memory”, noin kymmenen dollaria ja ei postikuluja.

Vaikka pienet kannettavat laitteet menevät kuin kuumille kiville, Amazonin ”Kindle for PC” on mainio. Tolstoi, Dostojevski ja Turgenev, kootut teokset ihan kelvollisena englanninnoksena alle kympillä. Jules Verne, H.G. Wells, Dickens…

Lopputulos on mielenkiintoinen. Ajoittain tulee sellainen tunne, että kirjallisuus poikkeaa urheilusta myös siinä, että suurimmat tekijät ovat noin sata kertaa mittavampia kuin luokka A II. Maailmahan on keskimäärin keskimääräinen. Poikkeukset tästä vaikuttavat niin, että mieluummin ajattelee jotain muuta.

Ei tällaisia asioita voi todellisuudessa mitata eikä punnita. Mieleen tulee kuitenkin se neuvostoliittolainen kirjallisuusmies, joka kertoi vieneensä tuntemattoman A. Solzhenitsynin käsikirjoituksen kotiin selattavaksi. Viisi minuuttia luettuaan hän pukeutui tummaan pukuun, sitoi solmion kaulaansa ja jatkoi, yhtenä isona ottona tekstin loppuun asti.

Meidän tavallisten ihmisten kannattaa lukea tavallisia kirjoja. Silti on hiukan surullista, että moni ei ole selvillä mittakaavasta. Napoleonin sodista on monta hyvää kirjaa. Vain ”Sotaa ja rauhaa” voi zoomata niin että sekä yksityiskohdat että yleiskuva ovat samanaikaisesti käsillä tai käden ulottuvilla.

Eilen sanoin jotain Nokiasta ja sisällöistä. Tänään lisään, että netissä oleva Nokian ”Ovi” on hyvä, halpa ja toimiva, ja musiikkivalikoima on syystä tai toisesta erinomainen ja hinnat huokeita. En keksi syytä, miksi siitä ei tullut menestystä, kun lataaminenkin on helppoa.

En osaa sanoa, miksi maksan rahaa musiikin ostamisesta, vaikka Spotify on olemassa ja jatkuvassa käytössä. Voi olla, että syy on eksoottinen maku. Henkilölle joka on kuolettavasti kiinnostunut ”Die Kunst der Fugen” eri versioista iso katalogi on ihastuttava. Tänään on vuorossa Mehmet Okonsar. Vaikuttaa lupaavalta ja myös kiinnostavalta. Japanilaisten ja kiinalaisten taituruuteen Euroopan Bachin parissa on jo totuttu. Tässä on turkkilainen pianisti, tosin Belgiassa opiskellut. Olen niin taikauskoinen – vai olisiko rasismia – että yhdistelmä kiinnostaa.

Tämä Okonsar soittaa osan teoksesta uruilla, osan cembalolla. Kaikki pyhyys on poistettu. Tarkoitan väärää pyhyyttä eli sentimentaalista sotkua, jota näissä teoksissa joskus suositaan.  Soiva maailma vaikuttaakin sitten aluksi pikkumaiselta. Sitten kuulija alkaa käsittää, että kysymyksessä onkin pikkutarkkuus, joka vie sisään sanan matemaattisessa merkityksessä kompleksiseen teokseen, joka soi joka suuntaan, miten päin tahansa, myös lopusta alkuun ja peilikuvana.

Chomskyn kielitieteen rinnalla tämän Bachin teos on nuoren tietojenkäsittelytieteen suuria oheisteoksia, kuten Hofstaedter aikoinaan osoitti. ”Gödel, Escher, Bach.” Sieltä, tutun ja tarkan polyfonian alta alkaa häämöttää syvärakenne, kuin koralliriutta, joka on ikivanha ja yhtä eläintä.

13 kommenttia:

  1. Eläin partitiivissa - siis kommunismia.

    VastaaPoista
  2. Erinomainen tuuri jos Nokian Ovi on toiminut hyvin.

    Omat kokemukseni Ovi ohjelmasta/portaalista ovat olleet pettymyksiä. Ja samanlaisia kokemuksia on monella IT alan ammattilais-kollegalla joten mistään yksittäistapauksesta ei ole ollut kyse. Kahdesta tietokoneesta olen jopa poistanut koko ohjelman vain harmia aiheuttavana.

    Ovi tuotiin markkinoille viimeistelemättömänä raakileena. Siitä tuli samanlainen tunne kuin Nokian PC-Suiten alkuaikoina. Olisi vain luullut että Nokia siinä välivuosina olisi jotain oppinutkin. Sillä tempulla avattiin oivalliset lisäraot markkinoilla iPhone'ille ja Androidille, joihin moni kollega on siirtynyt. Minäkin jo harkitsen mutta en viitsi vaihtaa ehjää puhelinta vain vaihtamisen vuoksi.

    VastaaPoista
  3. Kuuntelin minäkin hetken poliittisten broilerien vaalikeskustelua. On siinä ollut ajattelijoilla hautomista ajatushautomoissaan, että näin pitkälle on päästy!

    Syventävän vaihtoehdon tarjoaa ruotsalainen viikkolehti Fokus jonka hiffasin Hbl:n "twiittauksista".

    Suomalaisen ankkalammen riikinkukoksi nimetyn Björn Wahlroosin esittelyn jälkeen ymmärrän miksi HS kutsuu Mari Kiviniemeä "kuningattareksi".

    Olin täälläkin aikaisemmnin kommentoinut, että kun ihanneyhteiskunta alkoi idässä romahtaa, punalippua heilutellut Björn Wahlroos kiirehti pelastautumaan vanhan rahaeliitin kainaloon ja Suvi-Anne Siimes lyöttäytyi messiin. MOT.

    VastaaPoista
  4. HR: "...että kun ihanneyhteiskunta alkoi idässä romahtaa, punalippua heilutellut Björn Wahlroos kiirehti pelastautumaan vanhan rahaeliitin kainaloon..."

    No, no Heikki - tuomitsetkohan nyt hieman liian jyrkästi.

    Ottaen huomioon, että Nalle tuli järkiinsä jo 1973, niin minulta hän ainakin saa synninpäästön.

    Takinkääntäjät ja muut ketkut tulivat "järkiinsä" vasta kaukana 90-luvulla. Osa ei ymmärrä hävetä vieläkään.

    VastaaPoista
  5. En ole koskaan kyennyt kuuntelemaan Kunst der Fugea loppuun. En itse asiassa alkua pidemmälle. Se synnyttää niin voimakkaan fyysisen tuntemuksen ettei vaan onnistu. Pitäisi varmaan pyytää lääkäriltä rauhoittavia ja ottaa se urakaksi.

    VastaaPoista
  6. Kappas, kiitos Ovi-vinkistä!

    Näin sitä on jäänyt ajasta, kun en edes tiennyt että Ovi toimii jotenkin muutenkin kuin Nokian kännyköissä. Että siitä on nettiversio...

    Olen iTunesin lisäksi kokeillut useampiakin musiikin nettikauppoja, kun ovat eri kanavilta tunkeneet alennuskoodeja laariin, mutta Ovi ei ole koskaan antanut merkkiäkään olemassaolostaan. Voi olla oma sokea piste.

    Ovi-palvelun tuntemattomuudesta: Nokia luuli että kännykkä valloittaa maailman eikä tajunnut että maailma valloittaa kännykän, ja olisi pitänyt sopeutua.

    Mutta onko Ovi-aika on hiipumassa Microsoft-yhteistyön myötä? Kaiketi Nokia vie tarjontansa MS-platformille myös netissä?

    VastaaPoista
  7. Seilasin kerran Amazonia pienellä jokiveneellä vastavirtaan. Emme päässeet Manaukseen (sinne olisi ollut noin 148 meripenikulmaa, vielä) asti. Poutapilviä leijui päällämme kuin tuoreita tortilloja. - Oli se ihan toista kun Porvoonjoella kerran kun väistimme M/S Runebergia. Ja juutuimme purjeveneen kölistä kaislikkoon. (Jossa muuten oli kamalasti erilaisia hyönteisiä, yksilöitä. Yritin määritellä heitä, mutta en oikein osannut.)

    VastaaPoista
  8. Soinin puhetapa on sellainen, että joka lauseen alkuun, loppuun tai väliin voisi lisätä "herran jestas". Usein hän tekee sen tosin itse...

    VastaaPoista
  9. Ovi-palvelu hyvä?

    Kerran käyttäneen kommentti ja tällöinkin onnetar vei kapeammalle, voittavalle sektorille.

    Ovi on turhauttava ja kankea ja sotkeutuu erittäin pahasti erillisiin musiikki- ja laitetiliin; kaikki elävät rinnan omaa elämää ja viittaavat iloisesti ristiin toisiinsa. Huolimatta siitä, että kirjautumiset eivät ole synkassa. Luotaantyöntävää, valitettavasti, siedettävä käytettävyys ja välttävä saavutettavuus, jossa on parantamisen varaa.

    En nyt puhu applelaisena, vaan töihin ja kotiin ikinavigoivat C5:t hommanneena ja aktiivisesti ylläpitävänä.

    VastaaPoista
  10. Tapsalle;

    epäilemättä BW oli edellä useimpia suomalaisia änkyröitä, mutta jäljessä toisinajattelijoita esim. Tsekeissä ja itse NL:ssä.

    Suomihan on sikäli onnellinen maa että voi itse määritellä olotilansa maailman parhaaksi. Olin itsekin läheisissä tekemisissä erään moskovalaisen mustasilmätytön kanssa, joka minut täysin järkytti Helsingin kadulla 80-l alussa kävellessämme väittäessään Mannerheimia fasistiksi, lisäten enimmän edistysken tapahtuvan Etelä-Euroopassa. Tänään olen harmissani etten uskonut häntä. Näillä tapahtumilla on ollut hyvon ratkaiseva merkitys ajatteluni kehitykselle, mutta se on pitempi tarina.

    VastaaPoista
  11. Kuinka ollakaan.
    Satuin lukemaan kirjaa,
    missä kerrotaan miehestä,
    joka sävelsi rakkaan, vain noin 20v vanhemman, nuorikkonsa iloksi
    sen nimisiä kappaleita kuten:
    "Oikea luuton preludi koiralle", "Mitä oikealta ja vasemmalta näkyy"
    sekä"Kolme valssia teeskennellylle inholle".

    Seuraavaksi syvennynkin kirjaan nimeltä:
    "Atonaalisuus J.S.Bachin musiikissa."
    Tai "Kaikki kohdallaan, Jochen !"

    VastaaPoista
  12. Minua hirvittää joka kerta, kun turvakopioin vanhaa nokiaani ovi-ohjelman kautta. Olen näissä asiossa aivan ummikko. Mitenkä Ovi toimii, on minulle aivan käsittämätöntä. Mutta iTunes ja iPod, johon olen alkoholin lisäksi tullut riippuvaiseksi! Osaan käyttää ohjelmaa ja ilman minkäänlaista teknistä ymmärrästä (valo tulee katkaisijaa painamalla) pystyn hallitsemaan monipuolista podcast- ja musiikkikirjastoani. En ole vielä luopunut Nokiastani, koska en tarvitse nettiä puhelimessani, haluan puhelimen toimivan myös pakkasella ja ennenkaikkea, että sillä voi soittaa.

    VastaaPoista
  13. Grooveshark on mukava, kun ei vaadi rekisteröitymistä. Eniten musiikkia on tietty Youtubessa, josta sen voi helposti tallentaa vaikkapa YouTube Downloaderilla.

    VastaaPoista