Sivun näyttöjä yhteensä

22. elokuuta 2020

Heikinheimo



”Mätämunan muistelmia”, jotka ilmestyivät pian kirjoittajan itsemurhan jälkeen 1997, on ihasteltu suorasukaisena kuvauksena Suomen kulttuurielämästä ja maan sivistyneistöstä.

Kun nyt luin sen uudestaan, tai ehkä kolmannen kerran, lupaan muillekin sykähdyttäviä hetkiä. Kyllä kannattaa lukea.

Pari lukuohjetta saattaa auttaa. Tunsin miehen ja kohtalaisen osan hänen kuvauksensa kohteista, Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus mukaan luettuna. Olimme aina hyvissä väleissä. Se saattoi liittyä vaistoon. Heikinheimo jotenkin tiesi, että arvostin syvästi hänen suurta musikaalisuuttaan ja uskollisuuttaan kauneudelle.

Ammattilaisista etenkin akateemiset menettävät joskus kokonaan kykynsä liikuttua. Heikinheimon nuoruuden aikaan kontrapunktin ja sointuopin tunnollinen opettelu tapasi aiheuttaa tällaista. Pahimmassa tapauksessa kentälle jäi taideteosten säilytysnesteessä kelluvia preparaatteja tai teosten runneltuja ruumiita.

Sepon yksi henkilökohtainen ongelma oli yliälykkyys. Siinä mielessä sijoitan hänet tuntemieni ihmisten joukossa samalle hyllylle kuin Donner ja Haavikko. Nyrkkisääntönä: tuollainen ihminen oppii jo keskenkasvuisena tukeutumaan ylivertaiseen kykyynsä, ja hänestä kasvaa ihminen, jolta ei joskus kulu kuin sekunti tai kaksi ymmärtää asia väärin. Seurauksena on yksinäisyys.

Muuan neljäs tuttava. – tässä ei tarvita nimeä – esitti arvioni mukaan huimaavia oivalluksia silloin tällöin. Kysyin kiihtyneenä, mistä tuo ajatus oli peräisin, ja toinen vastasi: ”Kuule, Kemppinen – minä olen niin tyhmä mies että olen joutunut miettimään kaikenlaista aivan itse.” 

Emme puhuneet usein klassisesta sivistyksestä. Hän tiesi minun huomanneen, miten haluton hän oli edes sivuamaan tuota aihetta, jos kuuluvilla oli esimerkiksi Kaimion pariskunta tai muita ihmisiä, jotka olivat oikeasti perehtyneet muinaiskieliin. Ei se mitään. Saarikoski sanoi minulle, että todellisuudessa hänen kreikan taitonsa on surkea, ja minä sanoin, että niin on.

Se sanskritin kielikin meni samaan kasaan kuin pesäpallo ja tykistö – ei Seppo niistä paljon tiennyt. Niiden esillä pitäminen oli kirjoittajan termein hevostelua eli siis hevosen leikkiä, mikä tarkoittaa vitsikkääksi tarkoitettuja tekoja tai puheita, jotka eivät ole vitsikkäitä – esimerkiksi että potkaisee toista mahaan.

Maanis-depressiivisyyteen olisi nykyisin hyviä lääkkeitä. ”Persoonallisuuden eheyden hajoaminen ja siihen liittyä taipumus vetäytyä ihmissuhteista subjektiiviseen miellemaailmaan” mainitaan nykyisin usein lääkehoidon ja terapian syinä.

Valitettavasti suurenmoinen kirjallinen teos on usein myös syvällinen sairaskertomus. 

Kirjoitan tämän osoittaakseni kirjaa, jossa on niin paljon todella mielenkiintoista, mutta myös sanoakseni, että verkostakin löytyvät lukijat, jotka ihastelevat kirjoittajan osuvia röyhkeyksiä, sivuuttavat kirjan todellisen sisällön. Se on sydänjuuria riipaiseva tuskanhuuto lämmön katoamisesta. Ihmisen ääni.

19 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Kolahti myös kohdalle.

    VastaaPoista
  2. Kirjan lukemisen mittaan minulle jäi surkea olo tunteesta, että hän ei ollut osannut varjella itseään, vaan eli ikänsä kuluttavassa, valtaisassa ihmissuhteiden sekametelisopassa ja vielä otti vakavasti kohtaamansa raadollisuuden. Tuntuisi hyvältä periaatteelta muistaa, miten pölyhiukkasen pieni Telluskin on Linnunradalla koko avaruudesta puhumattakaan.

    VastaaPoista
  3. "suurenmoinen kirjallinen teos on usein myös syvällinen sairaskertomus." Ei pidä paikkaansa. Mutta blogeihin kyllä. Vaikka ei syvällinen niin sairaskertomuksena selvää kun pässinliha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimaisen kirjallisuuden vaatimuksiin kuului muinoin SKS:n ja Otavan 8-osainen järkäle (yhteispaino yli 11 kiloa) Suomen kirjallisuus 1-8 luettavaksi kokonaisuudessaan. Luin sanasta sanaan, vaikka jo etukäteen tiesinkin, ettei siitä juuri kysymyksiä tulisi. Jo aika alussa alkoi tökkiä toistuva ja taas toistuva tieto kirjailijoiden henkilöhistorioissa mielenterveyden häiriöistä, mielisairaalahoidoista ja itsemurhista. Melkein joka sivulla. Kirjasarjaa on vielä saatavilla antikvariaateista, asian voi tarkistaa. Miten todenperäinen se on reaalimaailmassa, en tiedä.

      Poista
  4. Kotikirjastoni on olemassa ensittäinkin sitä varten, että jokainen hyvä kirja ansaitsee uudestaan lukemisen. Sillä kun on aikanaan käynyt niin, että jokaista lausetta on toivottavasti mietitty vähän kauemminkin tai ainakin muutamaan kertaan jälkikäteen paremmaksi korjailtu, ei sen merkitys heti varmaan aukea kaikissa ulottuvaisuuksissaan. Lauseen ja ajatuksen tulisi kuitenkin olla lasinkirkas kuin se kuuluisa kristallimalja, Chrystal goblet, josta typografian mestari Beatrice Warde kirjoittaa. Lasin ei tule samentaa sisällön mielikuvaa ja mieleen jääntiä.

    Helppolukuinen teksti saattaa sisältää vaikeitakin asioita. Ne monesti selviävät vasta seuraavana aamuna tai vuonna.

    Tahallisesti sekaviksi tehdyt tekstit taas eivät hirveästi kiinnosta. Ja Heikinheimo on hyllyssäni.

    VastaaPoista
  5. Hyvä ,ettei ole hänen musiikkikorvaansa ,muutenhan suuri osa musiikin kuuntelusta olisi kärsimystä.

    VastaaPoista
  6. Erittäin hieno kirjoitus. Tämä avaa näkymiä laajoihin selvityksiin, jotka uudistavat suomalaisten käsityksiä. Onko tutkittu mielisairaiden professorien ja muiden tekstien eroja: artikkelit, blogit, puhelut, tekstarit, viestit alaisille, tutkimukset? Kenties loistava ja yliälykäs blogisti osaa kertoa aiheesta ydinkohdat ns. lonkalta.

    VastaaPoista
  7. Seppo oli niitä ikäluokkansa viimeisiä ankeutta ja ahdistusta kokeneita mohikaaneja jotka ottivat kaiken niin niin tosissaan.
    Kun nyt ajattelen kuin varkain valtaan nousseita Kimjonggeja, Putinoita Tramppeja, mitä näitä onkaan käsittämättömiä itsevaltiaita lyyhistyneenä kellariin ymmärrän, että kaikki mitä tuleman pitää on otettava tosissan ja enemmänkin...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Mätämunan muistelmat kannattaa lukea vähintään kahdesti, mieluiten lyhyen ajan sisällä. Ensi kerralla materiaalin runsaudessa on sulateltavaa. Toisesta kerrasta alkaen detaljit ja anekdootit tekevät täyden vaikutuksen. Miehen muusta tuotannosta suosittelen Martti Talvelan elämänkertaa (1979); vaikuttavin elävästä henkilöstä kirjoitettu teos, jonka olen lukenut. Jo ensi sivulla kohdehenkilöä verrataan Mannerheimiin, Jumala seuraa muutama kymmenen sivua myöhemmin. Tälläisille teoksille olisi yhä tarvetta ja käyttöä.

    VastaaPoista
  9. En ole tehnyt systemaattista vertailua, mutta eräs gresistiystävä sanoi, että Saarikoski on Odysseiassaan monin paikoin suomentanut Loebia. Tavallaan ymmärrettävää, mutta ehkä jäljet kannattaisi peittää paremmin, jos näin toimii.

    VastaaPoista
  10. Pitää varmaan joskus lukea uudelleen. Aikanani hätkähdin sitä, että kirjoittaja näki Nordgrenin veljekset yhtenä henkilönä. Juuri siltä minusta tuntui: että kyseessä ei ollut pelkkä sekaannus.

    VastaaPoista
  11. Heikinheimo-yllätyksiin kuuluvat isä ja poika Merikannon elämäkerrat. Varsinkin aurinkoinen eläkerta Oskar Merikannosta, joka oli löytänyt elämän onnen salaisuuden.

    VastaaPoista
  12. "Mätämunasta" jäi tunne siitä, ettei niin lahjakkaan elämän olisi pitänyt päättyä sillä tavalla surullisesti. Jotain oli mennyt hyvin pahasti pieleen. Ei tätä elämää ole aina helppoa elää, vaikka olisi kuin hyvät lähtökohdat. Voisi sen lukea uudelleenkin, kun kirja on oikein hyllyssäkin - ostin sen joskus kirpputorilta yhdellä eurolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurolla saa nykyään hyviä kirjoja. Vuorikadun divarin alelaatikosta sai muutama päivä sitten kaikki Kemppisen runoteokset euron kappale. Vitosen voi käyttää kehnomminkin.

      Poista
  13. Muistanko oikein, että oudointa mielestäni oli Heikinheimossa viehtymys pesäpalloon? Vastaan myös asiaa muisteltuani itse: oli.

    VastaaPoista
  14. Kyllä Heikinheimo jotain pesäpallosta tiesi, muistan pitkän tuulipukuisen hahmonsa, sateenvarjon kera, Hyvinkään Tahkon pelien katsomosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni hän ennen itsemurhaansa mainitsikin, että eräs syy siihen on se, ettei Tahko enää tule nousemaan entisaikojen loistoonsa.

      Poista
  15. Kirjoja ei kannata ostaa lukuun ottamatta kotipitäjän veteraanimatrikkelia. Asunto pitää hankkia aina yleisen kirjaston läheltä. Antikvariaatista ja kirpputorilta voi ostaa sellaisen kirjan jota ei kirjaston varastostakaan löydy. - JRi.

    VastaaPoista
  16. Jori C. Ehrnroot kertoo muistelmissaan Heikinheimon puhutelleen häntä ruotsiksi autonsa ikkunasta itsemurhaansa edeltävänä sunnuntaipäivänä. Takapenkillä oli ollut Hbl:n mainoslakki, jonka hän oli kertonut olevan päätoimittajaystävänsä antama. – JRi.

    VastaaPoista