Elämää voi oppia.
Pyydän melkein anteeksi. Vanha jakelemassa nuoremmille muka neuvoja on niin kaamea ikikuva, että ajatuskin hävettää. ”Ikikuva” on ilkeä parodia sivistyssanasta stereotypia tai klisee eli siis loppuun kulunut kuva, joka on jo kauan sitten lakannut merkitsemästä mitään.
Mielihyvän tavoittelu johtaa umpikujaan. Se on huumeriippuvuutta. Kun tavoite on saavutettu, koukkuuntunut ryhtyy hankkimaan lisää mielihyvää.
Olen tehnyt luetteloa Kymmenen onnellista hetkeä. Laajennettu versio on 25 täydellistä tuokiota, mutta luulen saavani merkityksi niitä muistiin 250.
Kirjoitin niitä runoja 1983 – 1993. En ole kirjailija enkä runoilija. Siksi noissa teksteissä on jokin määrä aitoja kalajumalia. Viisas saamelainen katkaisi puun ja veisti kannon kalan pyrstöksi. Se oli kiitos satumaisesta saaliista.
K.M. Walleniuksen kirjassa ”Vanhat kalajumalat” on Tantun epäonnistunut kansipiirros kalajumalista. Siinä on samaa näyttämisen halua eli nöyryyden puutetta, joka pilaa Walleniuksen kirjankin. Tiedän, se oli isäni mielikirjoja, muka liki parasta mitä Lapista on kirjoitettu. Ei ole. Paulaharjun ”Sompio” on, mutta yhtä hyviä ovat eräät muistiinpanot ja muutamat sadan vuoden takaiset omakustanteet.
Runoilijat kirjoittavat yleensä miten väärin on, että näin verrattomalla ihmisellä on nyt näin paha olla.
Pystyn itse jäljittämään teksteistäni tilanteita, hetkiä, ja tiedän, että tuonkin kerran olin täysin onnellinen, linnusta länteen.
Luettelooni ei sisälly lainkaan työtä, ei raatamista, vaan unohtumista. Vieläkin otan joskus silmälasit pois, jos en katsele mitään. – Vuodelta 1985:
Pitkäsiima on selvitetty,
madotettu,
valmis.
Kun aloitin. - Siitä on jo vuosia. –
Se oli levällään täältä saunalle,
500 koukkua,
ja muurahaispesä.
Olen laskenut verkot kaivoon.
Haluan saaliiksi sieltä juuston.
Meidän porakaivo on tyhjä puu väärinpäin.
Sen hiukset ulottuu maan ikeniin.
Me saamme siitä vettä ja
siitä tulee meihin mullan maku.
Vesi kihoaa ja
taivas on taikurin viitta
kun se kiirehtii
aina minun nukkuessa ylitse
kainalossa se juusto!
Se vähä minkä olen Lappia nähnyt ei juuri houkuta menemään sinne uudestaan. Olen citoyen. Parhaimmillaan Lappi lienee sääskettömissä kirjoitelmissa, kuten "Tunturien yöpuolta". Lappi on vain välttämätön paha matkalla Norjaan ja näkymiin.
VastaaPoistaJuuri tähän aikaan Lappi on parhaimmillaan vaeltajan näkökulmasta, olipa ruskaa tai ei. Tarpeeksi lämmintä, ei sääskiä, ei mäkäräisen mäkäräistä.
PoistaOlen kolme kertaa ollut Lapissa kalassa, Tornionjoella, heinäkuussa. Sääskiä on ollut paljon vähemmän kuin Järvisuomessa, eikä mäkäräisiäkään haitaksi asti. Onko vain sattunut hyvät olosuhteet?
PoistaTytär ja vävy tulivat juuri Lapista, olivat siellä pari viikkoa vaeltelemassa. Sääskiä oli kuulemma aivan helvetisti.
PoistaVoi hyvä luoja ! Lapiksi luettava alue on satoja kilometrejä pitkä ja leveyttäkin riittää. On kuivaa ylänkömaata ja on soita sekä muita kosteikkoja. On alueita jossa sääskiä ei ole lainkaan eikä muitakaan pikkusiivellisiä. Sitten löytyy soiden reunoja ja jokivarsipajukkoja, joissa pieniä pistiäisiä riittää niin ettei tahdo saada henkeä vedettyä. Sama kaava muuten on etelämpänäkin. Itse tulin Saariselältä pari viikkoa sitten. Eivät olleet sääsket vaivana. Oleskelin länsipuolella aluetta. Tuttuni vaelsi samaan aikaan Kemihaaroista Jaurulle ja Vongoivanräystäälläkin sääsket olivat kiusanneet. Ei näitä kannata koko Lappiin yleistää.
PoistaMikäs siinä Tantun kansikuvassa? Lähinnä itselleni pisti silmään se, että puita siinä on pystyssä niin tiheässä, että Lapissa ei varmaan missään. Levollisuus puuttuu, liian täyteen tupattu kuva-ala.
VastaaPoistaSe, että vanha ihminen neuvoo nuorempia, on toki klisee, mutta se on enemmänkin. Syy, miksi ihminen elää vielä suvunjatkamiskykynsä menetettyään kun, lienee juuri se, että vanhat voivat siirtää kokemuksensa nuoremmille, erityisesti lapsenlapsille. Tämä parantaa ihmisyhteisön kykyä selvitä hengissä.
VastaaPoistaEli vanha mies, joka neuvoo nuorempia, toistaa sitä elämisen mallia, joka on tehnyt meistä ihmisiä.
Mies ei menetä suvunjatkamiskykyään vielä seitsemänkymppisenäkään, väitän presidenttiin vedoten.
PoistaNykyään ei kannata väittää mitään. Nainenkaan ei menetä suvunjatkamiskykyään, koska jälkeläinen voidaan saada aikaan myös keinohedelmöityksellä. En tietenkään väitä, että presidentinkin tapauksessa...
PoistaKävin läpi Paulaharjun tuotannon ensimmäisen kerran 50-luvun puolivälissä. Samaan aikaan tarttui käteeni Walleniuksen ensimmäinen eräkirja, jonka erikoiseen nimeen huomioni kiinnittyi. En siihen aikaan vielä tiennyt kirjoittajista mitään. Tyyli miellytti alusta saakka. Rintakyliä ja larvamaita sekä Sompio kuuluu suosikkeihini. Sompion vuoksi kävin aikanaan useampaankin kertaan katsomassa Talkkunapäätä osapuilleen niiltä kohdilta, josta kirjan piirros on tehty. Walleniuksen jäljillä taas veneilin Luirojoen mutkat ja etsiskelin hänen kuvauksensa mukaista Karapuljua, sitä kuitenkaan löytämättä. Arvostan erittäin pitkälle kummankin kynänjälkeä.
VastaaPoistaTuosta runosta henkii mielihyvä ja hyvä olo. Rauha. Onnen hetket ovat yleensä häivähdyksiä eikä niitä voi hakemalla hakea, ne liittyvät tilanteeseen, havaintoihin, ihmissuhteisiin, harvemmin omiin suorituksiin. Se pojistani, jolla on seitsemän lasta, sanoi äskettäin, ettei hän ole koskaan nauttinut elämästään niin paljon kuin kahden vielä kotona olevan iltatähden kanssa, kun on ollut enemmän aikaa olla heidän kanssaan. Sama huumorintaju yhdistää koko perhettä, ovat aina yhdessä, kun voivat. Turussa opiskeleva sanoi, että hän koettaa saada ne nuorimmatkin sinne opiskelemaan, kun on sen aika, niin sitten heitä on siellä kokonainen oma G-klaaninsa, kun yksi isosiskokin on perustanut sinne perheen.
VastaaPoistaItse saan iloa ja voimaa luonnosta ja kirjoista ja tietenkin muista ihmisistä. Erityistä kiitollisuutta tuntee tässä iässä, kun seuraa kolmatta sukupolvea ja huomaa sisarusten, niiden seitsemän ja toisen neljän joukon tiiviin yhteenkuuluvuuden ja sisarusrakkauden. Heillä tulee aina olemaan varma tuki lähellä, jos elämässä sattuisi jotain ikävää. Mitä tässä enää muuta, kliseisesti voi arvella, ettei elämä ole mennyt hukkaan ja kyllä nuo tulevat selviämään. Siitähän vanhemmilla on aina huoli.
Etäelämää rahoittamassa - ensi vuoden budjettiin on varattu 1,2 miljardia Afrikkaan. Jo monta vuotta on kuitenkin tiedetty, että köyhyys on lisääntynyt eniten juuri niissä maissa, jotka ovat saaneet eniten kehitysapua.
VastaaPoistaJo Albert Einstein tiesi sanoa: "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia".
"Jo monta vuotta on kuitenkin tiedetty, että köyhyys on lisääntynyt eniten juuri niissä maissa, jotka ovat saaneet eniten kehitysapua."
PoistaKorrelaatio ei ole kausaatio. Harrastat sofismia. Lauseen voi siis kääntää muotoon "Jo monta vuotta on tiedetty, että kehitysapua on annettu eniten niille maille, jotka ovat suurimmissa vaikeuksissa."
"Jo Albert Einstein tiesi sanoa: "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia". Tätä ei ole Albert Eintein sanonut vaan se on häneen muualta ripustettu meemi. Tieteessä kokeiden toistaminen on normaali käytäntö.
Luirojärvellä heitettiin verkot. Vene oli kiikkerä ja laineet hurjat. Sompiojärven rämeellä oltiin hillassa, siis ennen patoamista, Lokan allasta. Pienellä veneellä mentiin Muteniajokea pitkin. Hillarahoilla matkustettiin Lofootteja pällistelemään. Yliopistossa opettelin sitten saamen.
VastaaPoista