Sivun näyttöjä yhteensä

12. elokuuta 2020

Sivistys ja pandemia - Yeats 1920



Toinen tuleminen

Kiertää ja kiertää laajenevin pyörtein
haukka, ei kuule metsästäjää;
kaikki hajoaa, ydin ei kestä,
epävalta kurittaa maailmaa;
veren vuoksi nousee, kunnes
viaton hukkuu kesken pyhityksen.
Parhailta puuttuu tahdon lujuus, huonoimmat
valtaa vimmainen voima.

Varmasti käsillä on ilmestys,
varmasti käsillä on Toinen tuleminen.
Toinen tuleminen! Vaivoin se on sanottu,
Maailman henki vaivaa; erämaan hiekassa
jokin leijona, kasvoiltaan ihminen,
katseeltaan tyhjä ja armoton kuin aurinko
liikuttaa reisiään ja sen ympäri
raivolinnut varjoina kiertävät.
Pimeys putoaa, mutta nyt jo tiedän;
kahden vuosituhannen kiviuni vihoittui painajaiseksi
kehdon keinuessa, ja mikä julma olento, 
kun aika viimeinkin on täysi, nyt
raahustaa Betlehemiin syntymään? 
– W.B, Yeats 1920
(suom. J.K.)

The Second Coming

Turning and turning in the widening gyre
The falcon cannot hear the falconer;
Things fall apart; the centre cannot hold;
Mere anarchy is loosed upon the world,
The blood-dimmed tide is loosed, and everywhere
The ceremony of innocence is drowned;
The best lack all conviction, while the worst
Are full of passionate intensity.


Surely some revelation is at hand;
Surely the Second Coming is at hand.
The Second Coming! Hardly are those words out
When a vast image out of Spiritus Mundi
Troubles my sight: somewhere in sands of the desert
A shape with lion body and the head of a man,
A gaze blank and pitiless as the sun,
Is moving its slow thighs, while all about it
Reel shadows of the indignant desert birds.
The darkness drops again; but now I know
That twenty centuries of stony sleep
Were vexed to nightmare by a rocking cradle,
And what rough beast, its hour come round at last,
Slouches towards Bethlehem to be born?

13 kommenttia:

  1. Katsoin epäuskoisena vuosilukua runon perässä ja olin näkevinäni "2020". Se voisi hyvin ollakin kirjoitettu tänä vuonna. Sitten avasin Yeatsin "Runoja" ja esiin tuli runon loppu:

    "Näin mutisi pieni kettu:/"Jos maailma tuhoutuu?"/Ihanasti aurinko nauroi,/nyki suitsiani kuu;/mutta mutisi punainen kettu:/"Älä nyi suitsia, kuu,/hän on menossa kaupunkimaahan,/johon maailma tuhoutuu."

    VastaaPoista
  2. Saattoi olla läntisessä Irlannissa, missä näin Yeatsin patsaan. Hahmon harteilla oli pikkutakki, joka oli aivan täynnä miehen käsialalla kirjoitettua tekstiä. Katsojalle tuli hyvä olo oivalluksesta.

    Muistoista Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  3. Toinen tuleminen.
    Onko se Trumpin toinen kausi?

    VastaaPoista

  4. New Yorkerissa ja vertaisissaan olen kummastellut kun joka numerossa on tuoreita runoja ja myös piirroskuvia, joihin näkijät kytkevät tutuista jutuista eriskummallisempia puolia ja joihin sitten lukijat teroittavat päitään. Hoksaamisen ilosta kai. Olen huono, harvoin olen koettanutkaan, vaikka kumman usein keskittyttyäni olen tullut palkituksi. Olen kuin olenkin snajunnut !

    Mutta puuttuu tottumus ja sosieteetti. Kuvittelisin että noita runoja ja kuvia pureskellaan aperitiiveiksi tuollaisissa klingen kemppisen saarikiven kahvipöydissä. Vaikka siellä Pörssiklubilla, jonne kurkistin Olli Lokin artikkelissa Rolf Nevanlinnasta. Kuuluivat siellä puhua porisseen harva se päivä. Ja kait myös professorisukujensa futuurioptioita varmistellen.

    Lakimiehiähän meklareina ja notariaattien varjopankeista siellä tietysti vilisti. Mutta että akateemisista perintöklaaneista loistavimmat. Samoissa pöydissä tehdasapaikkakunniltaan kaupungissa poikkeavien teollisuuspatruunoiden kanssa. Kiva.

    Löytyipä eliittimme komentoinstituutio. Maltillisen kehityksemme, asevelitoveruuden oikeistomielisten pesä. Vasenlaita-myötäisessä juoruttiin purjehdittavan Siltasaarella. Useita kapakoita päivätansseineen. Pitäisi kysyä Markku Lijeströmiltä jonka kirjan Vallu isästään luin ihastuksella. Että missä ne istuivat ja millä joukolla puivat syysviljaa m -44 ,isänmaan teollisuuspolitiikkaa. Pienviljelijä-metsätyömies-asutustilallisen varaan ymmärsivät kotimaataan rakentaa.

    Sodassa voittamansa. Sotasankarit kuten Väiski L. ja Limppu L. Koivisto itse. Varmistin ei-päällä asennossa. Limppu ryntäsi kärjessä Syvärille, tuli siviilihommiin ja Tanner arvasi ottaa miehen mukaansa Mikkeliin kun M. ja W. ja A. istutettiin kuulemaan, ettei heidän Armeijansa eikä meidän miehistömme pidemmälle sotisi Saksan rintamassa. Taisi olla Eero A. Wuori SAK mukana. Ja hän se oli Limpun kysynytkin kaupunkiin mieliala yms. luotaajaksi.

    Sitten suku huononi pulpeteissa. Casimir Ehrnrooth lennätti Kalevi Sorsaa metsäSuomen kuusilatvustojen yllä. "Noista saisi hierrettä kun pantaisiin atomivoimaa jauhimiin". Ei mennyt jakoon. Ja kohta E pystytti uusimpia koneitaan Englantiin. Toinen kohta ja kolmas. Voikkaasta tuli Euroopassa liikakapasiteettia, vihdoin Myllykoskestakin. Ja taas Pesonen uhkaa Koronan varjolla. Noissa Liljeströmin aikaisissa kattauksissa istui myös vuorineuvoksia toisin kuin myöhemmin.

    Piti pohtimani päivän runoa vuodelta 1920. Se sopii Arabian Lawrencen uusimpaan tulemiseen Beirutissa. Profeettanaan tällä kertaa Hillary ulkoministeri Clinton, Tunisian torilta somettamassa ja nythän silkka sometus on tuottamassa Yeatsin runon aikalaislähtökohdan, Maailmansodan kauhut.

    Runon alussa haukka karkaa kasvattajaltaan. Anarkia kaaos. Ristinpuun tähystyspiste on nurin, ehtoollisviini läikkynyt. Ihmisistä parhaat ovat kadottaneet uskonsa, ja pahimmat täyttyneet itseistänsä. Varmaankin repeämä odottaa, toinen Katkos aikain kulussa. Ja tuskin tuo on sanottu kun silmiin raaputtautuu kuva maailmasta hyvän ja pahan kenttänä.

    Miinusajan pedonajan luonnosta, Betlehemissä kristikunnan plusaika piti kaksi vuosituhatta sfinksin kivessä. Maailmojen sota herätti sen, fossiili heräilee, raatojensyöjäkotkat parveilevat. Jeesuslapsi jäi kehtoonsa. Mikä raakalainen karskipeto herääkään patsaasta. Se raahustautuu ei tähtenä vaan ukkospilvenä Betlehemiin. Missä ei koskaan uudeksi syntynytkään, kivettyipähän vain. 2 000 vuotta Kristuksen aikaa on ohi.

    No nythän meikäkin sai (taas) parkua kapaloissaan. Kiitti some ja muukin netti kun syöttää piristettä. Wanhat optimistiset kulttuurievoluutioon uskoneet kirjajärkäleet ovat ihania. Olen tankata lukenut monia. Ja ihastunut varsinkin materiaalisen puolen edistyksistä.

    Teemu Keskisarjahan ihan runoili paperin syntysanat kuin Väinämöinen. Ja teki Suomesta hengen suurvaltaa. Sitäkin kohtasi dadaistinen destruktio ja purkamisen oikeuttava Kultuurikritiikki.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. liikuttaa reisiään ja sen ympäri (tonnin sisäfileet),
    aivan.
    Kuten entinen tyttöystävä sanoi, se-se vasta, se toinen tuleminen!

    VastaaPoista
  6. Hyvä käännös, osin parempi kuin Aale Tynnin, suora ja selkeä kuten alkutekstikin, Tynnillä vähän turhan sievistelevää. "Epävalta" vähän töksähti, eikö sekasorto olisi riittänyt anarkiasta, mutta tarkemmin ajatellen, onhan se "runollinen" omasana.

    Yeatsin filosofian mukaan pitempi aikakausi syö aina itsensä loppuun spiraalimaisen pyramidin kierrettyään, mutta uusi alkaa. Ihan lopusta ei ole kyse. Nyt saattaa olla sellainen uusi vaihe alkamassa, vanhaan ei ole enää täysin paluuta. Toivottavasti ei sentään ala sekasorron aika.

    Sjöstedthän aivan innoittui runosta, hyvä!

    VastaaPoista
  7. Kääntäminen on hauskaa puuhaa, koska sen voi tehdä niin monella tavalla. Oikeaa käännöstä ei käytännössä voi tehdäkään, sillä alkuperäinen teksti kantaa aina merkityksiä, jotka muuttuvat väkisinkin toisessa kielessä erilaiseksi. Kääntääkö siis sanat, asiat vai merkitykset, siinä kääntäjän pulma.

    Etenkin runouden kääntäminen on mielestäni liki mahdotonta. Varsinkin vanhanaikaisen loppusointuisen runon. Kukapa kääntäjä osaisi riimitellä kuin vaikkapa Sarkia.

    Vapaamittaisessa ei ole juuri helpompaa, esim. tämä Yeatsin säe on tulkittu mm. näin:

    "Things fall apart; the centre cannot hold"

    A. Tynni: keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus
    A-M. Raittila: asioita tippuu pois; keskus ei enää pidätä
    J. Kemppinen: kaikki hajoaa, ydin ei kestä

    Ja näin Google: asiat hajoavat; keskusta ei voi pitää kiinni


    VastaaPoista
  8. Epätarkka käännös on monesti parempi kuin suora ja selkeä sekä sanatarkka. Yeatsin alkuperäisessä on sanarytmiikka, jota on vaikea suomen kielellä tavoittaa. Ongelmat ovat samat kuin kääntäessä Eliotia. Josta tämäkin runo kajahtaen muistuttaa, englanniksi.

    VastaaPoista
  9. Kolmannen säkeen kohdalla olisi ollut hyvä tilaisuus ammentaa kansanperinteestä poliittiseen prosessiin turhautumista ilmentävä kiteytys:

    "pakka hajoaa, Keskusta pettää [aina]".

    (Things fall apart; the centre cannot hold)

    Vakavasti ottaen, olisiko keskusta ollut oikeastikin lähellä Yetsin käsittääkseni sotilastaktiikasta lainaamaa ilmaisua (keskusta vs. sivusta rintamasodassa)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakka hajoaa, kepu pettää aina - tämähän on osuva ja ajaton, tämänkin hetken ytimeen osuva tulkinta, onnittelen!

      Myös tuo sotilaallinen merkitys on hyvä huomio, minulla se ei tullut mieleen... sen sijaan yhdistelin sitä mielessäni huvikseni urheiluun.

      Ja jos sallit, muokkaan versiostasi pettynyttä valmennuspuhetta: pakka ei pysynyt kasassa, keskikenttä valui liian alas.

      Poista
  10. Toisin päin:
    Epicentre blows up

    VastaaPoista
  11. Tosiaankin, sata vuotta tästäkin. Hyvä suomennos. En tiennyt, että Yeatsin kirjoittaessa tätä hänen perheensä kävi kuoleman kynnyksellä, kun raskaana oleva rouva sai espanjantaudin.

    VastaaPoista
  12. Koin kerran toisen tulemisen, se siellä vielä

    VastaaPoista