Ajankohtainen teksti löytyi heti. Yoshida Kenkō (1283-1350) kirjoitti ”Joutilaan mietelmiä”, jota ei olekaan sen jälkeen lakattu lukemasta.
Suomeksi siitä saamme kiittää Kai Niemistä, jonka toiminta idän klassikkojen parissa alkaa olla samaa luokkaa kuin isävainajansa Pertin.
Päivään erinomaisesti sopiva katkelma koskee ystäviä.
”Huonoja ystäviä on seitsemänlaisia: ensiksi ylhäinen mies, toiseksi nuori, kolmanneksi aina terve ja hyvinvoipa, neljänneksi juoppo, viidenneksi peloton ja urhea sotilas, kuudenneksi valehtelija, seitsemänneksi ahne. Hyviä ystäviä on kolmea lajia: ensinnä ystävä joka antaa lahjoja, toiseksi lääkäri, kolmanneksi viisas ystävä.”
Itselleni läheinen on kirjoittajan lause:
” Tuntuu kuin jokin merkillinen hulluus minua vaivaisi: istun päiväkausia joutilaana mustekiveni ääressä ja vailla vasituista aikomusta kirjoittelen muistiin mielessäni ajelehtivia joutavia mietteitä.”
Kun tilaa on, liitän tähän blogissa jo aikaisemmin käyttämäni oman käännökseni runosta, jonka kirjoittajasta käytetään myös nimen kirjoitusasua Du Fu.
Hyvin merkittävä henkilö. Eläkkeellä oleva virkamies…
Kun putosin humalassa hevosen selästä
Tu Fu
Sain kutsun korkean kuvernöörin juhliin vieraaksi.
Join, lauloin ja tanssin kultainen keihäs kädessä.
Äkkiä nuoruus tuli takaisin; nousin ratsaille
ja nelistin hevosen kaviot vilkkuen Qu Tangin kallioille, missä
Bai Di Chengin kaupunginmuuri nousee pilviin.
Niska kyyryssä laskeuduin kahdeksan tuhatta jalkaa.
Linnoitusten hohtavat tornit vilistivät silmissä, kun
suuntasin itään ja hypitin ratsuni esteiden yli
katsastaen kaikki rannan kyläkunnat ja talot.
Ravasin polkua piiskaa pidellen, suitset höllinä;
halusin vielä harmaapäänä ällistyttää ihmiset
näyttäen miten ratsastan ja kiidän kuin nuori mies
miettimättä että omapäinen ratsuni kiitää kuin tuuli,
hiki punerva, ruumis musta, suupielissä vihreä vaahto.
Sitten se kompastui. Loukkasin itseni pahasti.
Kun ottaa itselleen vapaan vallan, käy usein huonosti.
Podin vammaani sitten vuoteessa
aivan kuin ei olisi ollut tässä iässä muitakin murheita.
Kuultuaan tapahtuneesta ystävät tulivat kysymään vointiani;
keppiin tukeutuen nousin palvelijan avulla pystyyn.
Heidän osanottonsa sai minut räjähtämään nauruun.
He toimittavat minut kauniiseen paikkaan, jossa joki kaartuu, ja
viiniä ja lihaa tuotiin kokonainen vuori.
He osoittivat kädellä länteen ja sanoivat, ettei aurinko odota
ja huusivat että jokainen tyhjentää maljansa saman tien.
Miksi he näkivät vaivaa tullakseen lohduttamaan?
Ji Kang, jos muistatte, huolehti terveydestään. Hänen kaulansa katkaistiin.
Tu Fut ja muut aikalaiset osasivat hienovaraisen sarkasmin. Nykyvenäjällä ollaan suorasukaisempia. Lopputulos sama.
VastaaPoistaEikös Kemppinen taannoin kirjoittanut lopettaneensa alkoholinkäytön?
VastaaPoistaMiten voi lopettaa, jos ei ole ikinä edes aloittanut juomista?
Poista”Elämä on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus” V. Salmi
VastaaPoistaNiin. Ja "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen." R.Helismaa.
PoistaVanha ystäväni Tu Fu! Onpas onnellista että en pääse pörräämään hienoissa juhlissa. Kun siis aattelee sitäkin että toinen ystäväni Ji Kang menetti päänsä. Ainut mitä jäin tässä tarinassa murehtimaan oli se hevonen. Toivottavasti se ei menettänyt päätään, ratsu-parka.
VastaaPoistaMielenkiintoista. Ajatuksiani kihermöi sanomisen tiiviys. Tämä täältä Kilpisjärven uhkeilta kallioisilta tuntureilta
VastaaPoistaKimmon puuhevonen: ... ratsullensa vallat antaa... (Kauko Käyhkö)
VastaaPoistaOrhi osaa kyllä kotiin kyliltä.
Sadetta pitää Kunnaksen Ilkka
Mihis toi otsikko viittaa?
VastaaPoistaLeif Lindemaniin ja Kaj Pahlmaniin tietysti.
Poista