Yhden kerran istuin ja seisoin Kekkosen kanssa kahdestaan neljännestunnin. Paikka oli Ooppera Bulevardilla ja meneillään oli konsertti. Olin suomentanut kymmeniä lauluja, joita siellä esitettiin.
Mahdollisesti Seppo Nummi pysytteli aiheellisesti poissa, vaikka tilaisuus oli osa Helsingin juhlaviikkoja, joita hän johti.
Sanoin lukeneeni hänen väitöskirjansa (Kunnallinen vaalioikeus). Se oli nopea keino todeta, että joku oli vilauttanut minusta henkilötietoja – juristi, vaaraton. Muistelen sanoneeni, että silloiselle vastaväittäjälle kävi huonosti. Professori Tapio Tarjanne sai surmansa Kuukaupin sillan radiomiinojen räjähtäessä 1941. Vielä väitöksessä hän oli pitänyt doktorandia aika lujilla, vaikka väitöskirja oli kunniallista työtä. Sen jälkeen Tarjanne oli oikeastaan vetänyt valtakunnan oikeudellisia asioita, Kekkonen ei.
Kekkonen harrasti nuoria. En kuulunut sellaisiin piireihin, mutta olin hyvin selvillä hänen läheisestä ja aika rajusta yhteistyöstään eräiden etevien juristien kanssa. Viittaan niin sanottuun syntymäpäivähaastatteluun 1970. Harvoin koko lakimieskuntaa on tyrkätty niin kipeästi kylkiluiden väliin. En väitä, ettei aiheetta olisi ollut.
Tuohon aikaan koko maa oli kohissut Zavidovo-vuodosta. Kekkonen oli ilmoittanut ottavansa pitkät presidentin virasta, koska Neuvostoliiton luottamus oli vaarassa. Ja vuodon yhteydessä kuulusteltiin muun muassa kaveriani Tuomiojaa, joka sitten aikojen kuluttua mainitsikin olleensa juuri se vuotaja. Vuodon takia presidentin kansliapäällikkö joutui eroamaan, ja kun asioita nyt alkaa muistella, meillä on Suomessakin näitä suuren luokan vuotojuttuja menneisyydessä koko joukko.
Mainitsen asiasta vain siksi, ettei ilmiö liity mitenkään Internetiin. Jo sotien aikana Saksa sai tiedot hyvin salaisista päätöksistä noin neljännestunnissa. Kohtauspaikka oli Pörssiklubi.
Yksi monista hämmästyttävistä henkilöistä valtiollisella kartalla oli James H. Magill, 1930-luvun alusta Suomessa toiminut britti, joka sekä oli puuhaamassa brittien aiottua Talvisotaan puuttumista 1940 että valvontakomission englantilaisena jäsenenä vuodesta 1945 ja edelleen milloin missäkin tehtävässä, tiedustelumiehenäkin Kekkosen hyvänä ystävänä. Herrojen viimeinen tapaaminen oli tiedon mukaan Tamminiemen saunassa 1981. Eversti kuoli vasta vuonna 2000.
Nämä asiat ovat täysin julkisia. Asianomainen julkaisi yhteistyössä J. Tarkan kanssa muistelmansakin. Mutta briteissä oli useita, joiden muistelmat eivät päätyneet jakeluun.
Täydellinen mysteeri on edelleen se, miten Mannerheimilla oli oikeastaan jatkuvasti oikeat ja ajantasaiset tiedot Neuvostoliiton tunnetusti vaikeaselkoisista hankkeista, ja Paasikivellä taas kerran toisensa jälkeen väärät.
Kekkonen käveli suurlähettiläiden, kuten Beljakovin ja Stepanovin yli. Se tapahtui juuri 70-luvulla. Kuten jo sanoin, olen itse nähnyt. Askel oli pitkä, reipas ja joustava. Ooppera on opettavainen paikka. Varvastanssia harjoitetaan toistenkin varpailla.
Hra Kemppi kirjoittaa: ”Täydellinen mysteeri on edelleen se, miten Mannerheimilla oli oikeastaan jatkuvasti oikeat ja ajantasaiset tiedot Neuvostoliiton tunnetusti vaikeaselkoisista hankkeista, ja Paasikivellä taas kerran toisensa jälkeen väärät.”
VastaaPoistaNo miten se nyt oli Mikkelin Majan Kurkojen, erityisesti ylipäällikön itsensä, käytössä olleiden tietojen laita vierasjoukkueen osalta ennen 9.6.1944 Kannaksella? Tapahtuiko se mitä vetäytymisvaiheessa tällä puolen tapahtui, saadun ja paikkansa pitävän tiedustelutiedon valossa?
Hra Ollila miettii nyt mistä ajanjaksosta hänen siteeraamassaan kohdassa saattaisi olla kyse.
PoistaPresidentti Kekkonen on edelleen kiehtova persoona, osaksi hänen pitkän ja vaikuttavan uransa takia, osaksi siksi että hän oli tavattoman älykäs ja hyvä kirjoittamaan ja todella hyvä ihmisten joukossa. Siten hän kykeni omaa uraansa tehokkaasti edistämään, tarvittaessa kovinkin keinoin suomalaisen mittapuun mukaan.
VastaaPoistaOlen hänen kirjojaan ja kirjoituksiaan aika ajoin lukenut ja aina niistä löytää mielenkiintoisia seikkoja avaamaan niiden aikojen tapahtumia. Loput pitää lukea rivien välistä koska ei hänkään kaikkea paperille laittanut.
Marskin henkilökohtaisesta arkistosta selviää, jos kiinnostaa.
VastaaPoistaOlisikohan tässä avaimia arvoitukseen:
VastaaPoista"Otur, olycka, de' va' de' mig hände,
o' de' var bara skit, som Adolf hit sände,
vaan ei siltikään tappio mieltäni paina,
olen taistellut usein ja hävinnyt - aina."
Mistä saksmannit saivat tietonsa?
VastaaPoistaTaisi olla montakin lähdettä, mutta Metzger mainitsee esim. Kukkosen yhtenä.
ValPon Anthoni taisi olla tukevasti saksalaisten taskussa. Ja muitakin avuliaita Aatulla taisi riittää.
+
Sodan jälkeen CIA:n itätiedustelu rakennettiin käytännössä natsien entisen koneiston varaan tai avulla ja melkoinen osa materiaalista tuli sitä kautta.
Monet läntiset tahot - ennen kaikkea liikemiehet - vuotivat Neukkulaan antamansa materiaalit myös omien maidensa tiedustelulle.
Esim. "Tsernobyl"-tyypin reaktori on alunperin amerikkalainen malli. Fukushiman surulliset reaktorit olivat ydinsukellusveneen isompaan kokoon skaalattuja isoveljiä joiden rakenne oli hyvin herkkä vikatilanteissa.
+
Voisi tiettyyn rajaan asti jopa väittää, että Neukkula pysyi pystyssä niin kauan kuin se sai tukea taloudelliseen suunnitteluun lännestä ja erilaista tukea ja apua läheisiltä yhteistyökumppaneiltaan, kuten Armand Hammerilta, Fordilta ja muutamalta muulta.
Kun tuki väheni tai heikkeni, pudotus alkoi. Neukkula oli tehnyt tehtävänsä ja Neukkula sai mennä.