Kirjoitus sängyn alta

”Pois alta, akkavalta! Huusi ukko sängyn alta.”

Sitaatti on ainakin 60 vuoden takaa ja peräisin muistini hillopurkkirivistä. Sieltä sängyn alta kuuluu kitinää tähänkin blogiin, ja kohteena ovat nuoret naisministerit. Eikös naisen kuuluisi vaieta seurakunnassa, ja nuorten pitää muutenkin pienempää suuta, vaikka olisivatkin oikeassa?

Juttukaverini mainitsi eilen ystäväni Pekka Himasen kirjoittaneen väitöskirjansa Esa Saarisen ohjauksessa – Bertrand Russellista, tämän uskontokritiikistä. Sitä en ollut muistanut. Pekka oli lempeä sielu silloin jo aika kauan sitten, kun liikuimme saman katon alla kiinnostuneina Manuel Castellsista. Näissä lempeissä herroissa oli jotain unissakävijän mieleen tuovaa, jotain mikä herätti suojelemisen halua. 

Siihen ei ollut tilaisuutta. Erään kirjan käänsin heille, koska osasin suomentaa. Tuon kirjan sisältö ei tehnyt minuun pysyvää vaikutusta.

Yhteiskunnan muodostumisesta ja sen ennakoimisesssa tulee mieleeni Michel Foucault ja etäämpää esimerkiksi Popper ja Max Weber. Kun virheellisestä analyysistä tekee väärät johtopäätökset, tulos ei oikein osu.

Kirjoitin eilen piruttani, että älkää koskaan lukeko klassikkoja. Mielessäni oli eräs Olli, joka tekee juuri sitä. Paremmin ei voisi aikaansa käyttää. Suurten klassikkojen teksteistä oppii nopeasti senkin, että suuri ajattelija tekee suuria erehdyksiä. Ajatelkaa esimerkiksi Platonia, tai Aristotelesta. Tai ajatelkaa kaunokirjallisuuden suurimpia nimiä. Todellisuus ei suostu tottelemaan taidetta.

Suurta tekstiä luetaan itsekkäästi: mitä minä voin saada tästä. On arvioitava ja arvosteltava. On löydettävä kohdat, jotka eivät pidä paikkaansa. Mitä paremmin teksti on kirjoitettu, sitä selkeämmin nuo kohdat löytyvät. 

Vuorisaarna on arvostettu teksti. Esimerkiksi kohta suolasta, joka käy mauttomaksi, on täysin käsittämätön. Katsoin jopa fundamentalistien selityksiä. Heikin turvautuvat vanhanaikaiseen. Kysymyksessä on muka vain kielikuva.

Itse sanon mielelläni päinvastoin kuin tarkoitan. Olliin se ei tehoa. 

Mutta Russell kirjoitti, että ammateista hienon on opettajan työ. Olen samaa mieltä. Ihmisillä näyttää olevan taipumus kauhistua ja inhota tapoja ja tottumuksia, jotka poikkeavat heidän omistaan. ”Muurahaiset ja villit tappavat erilaiset.”

Kaikissa maissa tosin opetetaan, Russell kirjoittaa, että me keskenämme samanlaiset olemme jollain käsittämättömäksi jäävällä tavalla älyllisesti ja moraalisesti parempia ja etevämpiä kuin toisten maiden asukkaat. Lapsia opetetaan pitämään totena kaikkea, mikä toistetaan tarpeeksi monta kertaa, sen sijaan että he oppisivat arvioimaan näkemäänsä ja kokemaansa itsenäisesti. 

Asiasta ei voi syyttää opettajia. Opetuksen sisällön määräävät ne, jotka nimittävät opettajat ja maksavat heille palkan. ”Ainakin joidenkin pitäisi silti jatkaa opetusta ymmärtäen, etteivät järjestelmät kykene samaan kuin yksilöt. Jokaisessa järjestelmässä olisi säilytettävä takaovia ja siedettävä poikkeuksia. Jos sekin estetään, järjestelmä tappaa lopuksi kaiken sen, mikä ihmisessä on parasta.”