”Pois alta, akkavalta! Huusi ukko sängyn alta.”
Sitaatti on ainakin 60 vuoden takaa ja peräisin muistini hillopurkkirivistä. Sieltä sängyn alta kuuluu kitinää tähänkin blogiin, ja kohteena ovat nuoret naisministerit. Eikös naisen kuuluisi vaieta seurakunnassa, ja nuorten pitää muutenkin pienempää suuta, vaikka olisivatkin oikeassa?
Juttukaverini mainitsi eilen ystäväni Pekka Himasen kirjoittaneen väitöskirjansa Esa Saarisen ohjauksessa – Bertrand Russellista, tämän uskontokritiikistä. Sitä en ollut muistanut. Pekka oli lempeä sielu silloin jo aika kauan sitten, kun liikuimme saman katon alla kiinnostuneina Manuel Castellsista. Näissä lempeissä herroissa oli jotain unissakävijän mieleen tuovaa, jotain mikä herätti suojelemisen halua.
Siihen ei ollut tilaisuutta. Erään kirjan käänsin heille, koska osasin suomentaa. Tuon kirjan sisältö ei tehnyt minuun pysyvää vaikutusta.
Yhteiskunnan muodostumisesta ja sen ennakoimisesssa tulee mieleeni Michel Foucault ja etäämpää esimerkiksi Popper ja Max Weber. Kun virheellisestä analyysistä tekee väärät johtopäätökset, tulos ei oikein osu.
Kirjoitin eilen piruttani, että älkää koskaan lukeko klassikkoja. Mielessäni oli eräs Olli, joka tekee juuri sitä. Paremmin ei voisi aikaansa käyttää. Suurten klassikkojen teksteistä oppii nopeasti senkin, että suuri ajattelija tekee suuria erehdyksiä. Ajatelkaa esimerkiksi Platonia, tai Aristotelesta. Tai ajatelkaa kaunokirjallisuuden suurimpia nimiä. Todellisuus ei suostu tottelemaan taidetta.
Suurta tekstiä luetaan itsekkäästi: mitä minä voin saada tästä. On arvioitava ja arvosteltava. On löydettävä kohdat, jotka eivät pidä paikkaansa. Mitä paremmin teksti on kirjoitettu, sitä selkeämmin nuo kohdat löytyvät.
Vuorisaarna on arvostettu teksti. Esimerkiksi kohta suolasta, joka käy mauttomaksi, on täysin käsittämätön. Katsoin jopa fundamentalistien selityksiä. Heikin turvautuvat vanhanaikaiseen. Kysymyksessä on muka vain kielikuva.
Itse sanon mielelläni päinvastoin kuin tarkoitan. Olliin se ei tehoa.
Mutta Russell kirjoitti, että ammateista hienon on opettajan työ. Olen samaa mieltä. Ihmisillä näyttää olevan taipumus kauhistua ja inhota tapoja ja tottumuksia, jotka poikkeavat heidän omistaan. ”Muurahaiset ja villit tappavat erilaiset.”
Kaikissa maissa tosin opetetaan, Russell kirjoittaa, että me keskenämme samanlaiset olemme jollain käsittämättömäksi jäävällä tavalla älyllisesti ja moraalisesti parempia ja etevämpiä kuin toisten maiden asukkaat. Lapsia opetetaan pitämään totena kaikkea, mikä toistetaan tarpeeksi monta kertaa, sen sijaan että he oppisivat arvioimaan näkemäänsä ja kokemaansa itsenäisesti.
Asiasta ei voi syyttää opettajia. Opetuksen sisällön määräävät ne, jotka nimittävät opettajat ja maksavat heille palkan. ”Ainakin joidenkin pitäisi silti jatkaa opetusta ymmärtäen, etteivät järjestelmät kykene samaan kuin yksilöt. Jokaisessa järjestelmässä olisi säilytettävä takaovia ja siedettävä poikkeuksia. Jos sekin estetään, järjestelmä tappaa lopuksi kaiken sen, mikä ihmisessä on parasta.”
Markkinoinnissa, joka on maailman mielenkiintoisimpia lasihelmipelejä politiikan ja rakkauden ohella, haetaan myytäville asioille tai esineille "ainutlaatuista myyntiväitämää"; unique sales proposition -- ominaisuutta joka erottaa ne kilpailijoista kyseisessä ryhmässä. Ensin pitää tietysti löytää ja määritellä se ryhmä johon mainittu asia kuuluu.
VastaaPoistaEhkä tämä määrittelee menestyvän poikkeuksen.
Bertrand Russell näytti minulle aikoinaan filosofiasta erään perusasian. Filosofit ovat erilaisia ihmisiä. Se näkyy heidän töissään.
VastaaPoistaVaikka esim. Wittgenstein oli leikillisesti taputtanut häntä olalle ja sanonut, ettei hän kaltaisineen koskaan tulisi "Tractatusta" ymmärtämään, se ei himmentänyt saamaani oivallusta. Mitä selvemmin Wittgenstein asiansa mielestään sanoi, sen harvempi voi sen ymmärtää. Epäselvemmin sanomisen selvyysvaatimusta ei juuri voi ilmaista. Lukuisien huippuälykkäiden laatimat selonteot ovat hieno esimerkki selvästi sanomisen määrittely-yrittelyn hedelmistä. Niin erilaisia ja keskenään ristiriitaisia tulkintoja sieltä löytyy.
"Länsimasen filosofian historia" on selvästi yhden ihmisen katsantokanta edeltäjiinsä. Se opetti huomaamaan, ettei yhdestäkään kaiken kattavasta filosofiasta voi kirjoittaa objektiivista katsausta. Mielestäni Russell ei yritäkään salata henkilöään, yksilöllistä näkemystään. Kyllä hän itse asiassa ymmärsi toisen ihmisen puhetta ja kirjoitettua kieltä, muttei aina toisen tarkoitusperiä. Hänhän oli huippuälykäs, mutta samalla kait rehellisen naivi ihminen.
En lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka viime vuosisadan filosofeista haluaisivat asua juuri Wittgensteinin suunnittelemassa talossa. Samoin kuin kieli näyttää merkityksensä, on hänen suunnittelemansa talon arkkitehtuuri kuin pikkutarkka näyttö hänen kirjoituksistaan. Itseriittoisen luotaantyöntävä, kolea.
"Sieltä sängyn alta kuuluu kitinää tähänkin blogiin, ja kohteena ovat nuoret naisministerit."
VastaaPoistaPakko provosoitua. Eräs tuore naisministeri kirjoitti hiljattain blogiinsa miten hienoa oli saada neuvotteluvoitossa maatalouteen ja syrjäseuduille muutama sata miljoonaan, jotka muuten olisimme joutuneet maksamaan omasta budjetistamme. Siis mahtava voitto kun ensin maksamme yli 6 miljardia (yli 6000 miljoonaa). Pitääkö hän meitä sängyn alta kitisijöitä täysin tyhminä vai onko häneltä jäänyt laskuoppi itseltään väliin?
Ehkäpä tämä ministerinna ajattelee asiaa suomalaisena nollasummapelinä: me olisimme kuitenkin avustaneet tuhlareita sillä 6000 miljonalla, eikä ilman koronaa sinne maaseudulle olisi saatu latin latia.
PoistaHänen äänestäjänsä pääsivät vain syömään kuormasta.
"... me olisimme kuitenkin avustaneet tuhlareita sillä 6000 miljonalla ..."
PoistaNoinhan se on. Kyseessä oli ns. torjuntavoitto. Ja aika pieni sellainen.
Kun mennyttä nuoruuttaan haikaileva parantumston narsisti ja kukkopoika Jean-Pierre ja hänen apurikseen puhma hyvin roteva, ahkera, mutta hieman yksinkertainen Guenther tulivat Suomi-neidon ovelle ja Jean-Pierre sanoi: "me otamme sinulta nyt 6 000 miljonaa itsellemme, Guentherin autoverstaan tukeen ja kaverimme Luigin pelivelkoihin", mitpä siinä hento neito muuta kuin antoi saman tien.
Kieltäytymiseen olisi tarvittu joku vähintään Väinö Tannerin tasoinen valtiomies ja sellaisiahan meillä ei ole aikohin ollut.
No, kauniisti hymyillen ja nätisti pyytäen Suomi-neito sai luvan käyttää tuosta 6 000 miljoonastaan muutaman satasen omiin tarkoituksiinsa.
Voitto siis tuli?
Voimakaksikon poistuessa rahojen kanssa Jean-Pierre kuitenkin vielä huikkasi olkansa yli Suomi-neidolle: "Ymmärrät kai, että meillä on nyt systeemi: Kun tarvitsemme lisää, tulemme hakemaan."
Enpä kommentoi politiikkaa, mutta tuntuu käsittämättömän julmalta, että pääministeri kiisti isänsä olemassaolon toteamalla, että "Hänellä ei ole isää." Eikä mennyt edes hautajaisiin, vaikka oli lomilla. Näin isänä sattuu ajatella, että oma lapsi toimisi samoin itseäni kohtaan...
VastaaPoistaEi meitä isiäkään tarvitse maailmantappiin nuoleskella ("kunnioittaa") jos me olemme siinä roolissa olleet täyspaskoja. Mutta että hyväksyy sen, täytyy "täyspaskankin" ymmärtää asianlaita itsekin. Moni kasvattaja ei ymmärrä.
Poista"Näin isänä sattuu ajatella, että..."
PoistaEikö vielä enemmän satu isänä ajetella, että hylkäisi pienen lapsensa, eikä olisi hänen elämässään mukana millään tavalla? Kiinnostus heräisi vasta sitten, kun tyttärestä tulisi pääministeri...
Isäksi äijä pääsi ihan vaan siksi, että sattui olemaan komea, mutta muuten ihan näillä näytöillä aika mulkku mies.
Nyt nuorisoa kannattaisi innostaa opiskelemaan opettajan ammattiin, kun hallitus haluaa korottaa oppivelvollisuusiän kahteenkymmeneen, töitä ainakin riittäisi. Omassa kolmannessa polvessa jakauma näyttäisi olevan hyvin perinteinen: tekniikka 5, kauppa 2-3, opetus 2, terveyden/sairaudenhoito 1(mahdollisesti). Nyt on yksi alkamassa opettajan uralle, ja se lähteekin kaukaa, Vaasasta. Muutto sinne saakka kaikkine huonekaluineen ja tavaroineen onkin iso operaatio. Pääsee kunnolla irtaantumaan lapsuudesta.
VastaaPoistaEi ihmiskunta ilman opetusta selviä, oli se sitten vaikka vanhan toistamistakin osaksi. Jostain perusteista on lähdettävä. Nykyopetus huomioi entistä paremmin yksilöt ja erilaisuuden ja opetustaitoja kehitetään koko ajan. Minkähänlaisia opetusalan ihmeitä nuorista opettajista vielä tuleekaan!