Päivän kasvo

                                                                                                                                                                                          Kuva: Wikipedia

Konsulttien on nyt kiire kehittää vielä uusi kannustinjärjestelmä. En sano, että tarkoittaisin Volkswagenin nyt eronnutta pääjohtajaa. Näyttäisi kuitenkin tulevan tilanteita, joissa kriisinhallinta olisi hyvin yksinkertaista.

Kunhan todellinen tai uskoteltu syntipukki ampuisi itsensä, tilanne muuttuisi heti, eikä kassavirta kärsisi.

Mitä ihminen kasvoilla, jos on juuri menettänyt ne.

Tämän ajatuksen isä on ehkä Al Capone. Hän kuuluu olleen hyvin tarkka siitä, että yleisen edun vuoksi ammuttujen henkilöiden, kuten suojelumaksut laiminlyöneiden pikku yrittäjien arkulle laskettiin myös muita upeampi seppele, jonka nauhoissa luki yksiselitteisesti ”Al”.

Väitetään – pintatasolla – että kasvojen menettäminen olisi yksi harvoista käsitelainoista, joka on siirtynyt kiinasta englantiin ja sitä tietä moniin läntisiin kieliin. Internet tietää, että kiinan kielessä on lähes sata termiä, jotka tarkoittavat tuota asiaa, ja japanissa kahdeksankymmentä.

Äskettäin kiinaan mieltyneenä en tietenkään pidä noita lukumääriä juuri minkään arvoisina. Sellaisia kiinan kieliä, joiden puhujat eivät pysty ymmärtämään toisiaan, on tätä nykyä yli kymmenen, ja murteita sata tai tuhat.

Liikkeenjohtoa ajatellen kevyempi vaihtoehto, jota ei ole viime aikoina kokeiltu, olisi itsensä ja työnantajansa pelin pilanneen mieshenkilön suuri ele. Asianomainen voisi lahjoittaa kiveksensä tieteelle.

Kiinassa ja Bysantissa eunukit vastasivat korkeimmista hallintoviroista ja jopa sotapäällikön tai amiraalin tehtävistä. En ole nyt paneutunut asiaan, mutta muistelen, että ainakin Korkea Portti eli Turkki omaksui tämän käytännön edeltäjältään Bysantilta. Suomalaisille tuttu alan asiantuntija on Waltarin mielikuvitushenkilö Mikael Hakim. Aikaisemmin esittämääni toistaakseni Hakim. Waltarin historiallisista romaaneista selvästi paras, sisältää Sinuheakin häikäisevämmän kuvauksen korkean vallan kulttuurista ja lisäksi tapahtuu suurelta osin juuri niillä samoilla paikoilla, joilla tämän hetken sotilaallinen kriisi pesii.

Lisäksi kysymys kristikunnan ja islamin väleistä, sekin siis päivän teemoja, saa tuossa romaanissa niin moninaisen ja syvällisen käsittelyn, etten tiedä mitään vastaavaa, Muistammehan, että tuo sama kuviteltu henkilö, suomalainen Mikael, näyttää tukeutuvan Waltarin aikana harvojen tuntemaan todelliseen henkilöön, josta on nyt julkaistu erittäin laaja tutkimus. (Carvajali – kolmoisagentti, krooninen luopio. Katso tämä blogi 12,3,2006 aiheesta Nathalie Zemon Davis, henkilöstä Leo Africanus.)

Niille lukijoille, joiden mielestä menin edellä aivan liian pitkälle vitsaillessani sydämettömästi nimetystä autoyhtiöstä, hengenmenetyksestä ja silpomisesta, vastaan sävyisästi.

Sekä yrityskilpailussa että laajemmin kilpailussa julkisuudesta eli siis myös turvapaikanhakija – maahanmuuttaja-asiassa unohdetaan testosteronin ja estrogeenin vaikutukset.

Jotkut vihapuheet nuorten miesten tulvehtimisesta maahan ja todellisista, luulotelluista ja pelätyistä raiskauksista ovat kovin suorassa yhteydessä yli sadan vuoden takaisiin pelkoihin.

Vanhassa rotusorron Amerikassa arveltiin hyvin yleisesti, että mustaihoisille miehillä oli ylikorostunut sukupuolivietti ja luultavasti epätavallisen näyttävä sukupuolielin.

Tiettävästi tuo usko elää edelleen. Tiedossani ei ole perusteluja edes laajennetulle uskomukselle, jonka mukaan ”alkuasukkaat” ja ”alkeelliset ihmiset” ovat erikoisen innostuneita seksuaalirikoksista.

Aivan tieteellisissä toisen maailmansodan historian esityksissä mainitaan tänäkin päivänä tosiasiana, että Ranskan siirtomaajoukot, ja Neuvostoliiton puna-armeijassa etenkin ”alkukantaisemmat” sotilaat (luultavasti tällä viitataan tataareihin, mongoleihin ja vastaaviin), olivat pahimpia saksalaisnaisten raiskaajia. Itse ilmiö, siis puna-armeijan käyttäytyminen valloitetussa maassa 1944-1945 on täysin tunnettu asia, laajamittainen sotarikos, jota venäläisten on turha väittää valheeksi. Mutta rasistinen painottaminen on mielenkiintoista.

Eikö muuten ole erikoista, että Villin lännen sepitelmissä intiaanit vain tappavat valkoisia naisia? Ainakaan elokuvista mieleeni ei tule yhtään joukkoraiskausta eikä edes viittausta sellaiseen. Liittyisikö asia jotenkin siihen, että jo J. Fenimore Cooper loi ”jalon villin” (viimeiset mohikaanit) kuvan jo selvästi ennen sisällissotaa ja Villiä länttä? Intiaani oli kyllä käsittämättömän julma, mutta ei sitten muuta…

Vai liittyisikö tuo Yhdysvaltain historian nuoruuteen. Jopa Sitting Bull esitti Buffalo Billin showssa – itseään. Buffalo Bill kuoli vasta 1917 (ja Hollywoodissa asiantuntijana toiminut Wyatt Earp 1929).

Kysymys on siis tämä: mikä osa tämän hetken Suomen levottomuudesta on pohjaltaan perityypillistä nuorten miesten ja naisten käyttäytymistä, haasteineen, uhkauksineen ja pelkoineen?

”Kasvojen menettäminen” ja sen pelko, joka lienee tänäänkin esillä YK:ssa pohdittaessa eri avauksia sotilaallisten selkkauksien ratkaisemiseksi, näyttäisi olevan kohdittain ihastuttavan oppineista määritelmistä huolimatta aivan sama asia kuin vanhentuneen kielenkäytön ”kunnia”.

Meillä se esiintyy vielä termissä ”kunnianloukkaus” ja aiheuttaa ongelmia. Minulla on kokemusta. Ei ole helppoa opettaa luennolla, mikä se on se sellainen kunnia, jota ei saa loukata. Tapasin sanoa ”sosiaalinen arvonanto”, jos olin väsynyt enkä viitsinyt puhua totta. Kysymyksessä on pikemmin uhrin järjen rajoissa pysyvä kuvitelma omasta sosiaalisesta arvonannostaan. Tuomioistuin käyttää joskus puolinäppärää termiä ”ansaitsematon epäkunnioitus”. Vähän respektii…