Lepo vain, Jykke ja kaikki muut Niemiset. Puhe ei ole
teistä.
Pertti Nieminen on hyvin vanha ja kiirehdin oikaisemaan,
koska saatoin ehkä ihan väittää modernistien sukupolven menneen mailleen, kun
Lassi Nummi kuoli.
Nieminen on vain vuotta nuorempi, syntynyt 1929.
Valitettavasti en tiedä hänen tilastaan enkä kunnostaan.
Kirsi Kunnas on tietysti vielä vanhempi. Eri syistä, joista
saa selvitystä lukemalla hänen taannoin ilmestyneen elämäkertateoksensa, hän ei
tule heti mieleen, kun puhutaan modernisteista.
Kirjallisuuden modernismi oli vallankumous, ja kuten
vallankumouksellinen tapa vaatii, ensimmäinen tehtävä hävittää väärät valtiaat.
Syrjäytettyjen ykkösnimeksi nousi osittain syystä V.A. Koskenniemi – jonka maineen
aion palauttaa lähiaikoina. Mutta myös Tulenkantajien sukupolvi sai kyytiä ja
kohta loppusointu ja mitta arvioitiin vioiksi.
Runouden tutkijoilla on yhteinen, hermostuttava piirre.
Kovin usein he eivät ymmärrä kissanhännän vertaa runoudesta. Myös jotkut
runoilijat kipsaantuvat selitellessään omia tekemisiään.
Ja asia on niin yksinkertainen – juuri sama kuin musiikissa.
Sen maistaa. Runo korkataan porttikäytävässä ja varotaan, ettei poliisi näe.
Jos se panee irvistämään ja ähähtämään ja lähtee rämpimään päähän, se on
taidetta.
Runouden vaikutuksen alaisena julkisella paikalla
esiintyminen on rangaistava teko. Sellainen on omiaan herättämään pahennusta,
etenkin vakavasti ajattelevissa kansalaispiireissä.
Suomen modernismin ja siis Pertti Niemisenkin takana oli
ilmiselvästi Ezra Pound. Onneksi Poundin varhainen havaitsija T. Anhava
suomensi yhden kirjan hänen omia runojaan. Niistä saa jonkin käsityksen
asiasta. ”Cantos” lienee edelleen suomentamatta ja sietää ollakin. Lueskelen
niitä välillä. Ner ovat englanniksikin aidosti vaikeita.
Kun Pound julkaisi ensimmäiset kiinan käännöksensä (”Cathay”),
kaikenkarvaiset professorit ryömivät kivien alta käkättämään, että Pound on
lahjaton mielipuoli, jonka toiminnasta on pelkkää vahinkoa, eikä hän osaa
kiinaa kuten ei liioin äidinkieltään englantia.
Voi muuten olla, että Poundin suurteot olivat juuri
uudenlainen huomion ohjaaminen Kiinan ja välillisesti Japanin vanhaan
runouteen, ja toisten ihmisten tekstien editointi. Hän löysi T.S. Eliotin,
jonka kummallisen kokoelman kaikki kustantajat olivat jo hylänneet. Yhdessä he
tekivät tekstien ääressä mielettömästi työtä, eikä sen jälkeen mikään ollut
oikein entisellään.
Idän runouden avaajia olivat ennen kaikkea R.H. Blyth, jonka
ansiosta tanka- ja haiku-runot tulivat täällä kunnolla tunnetuiksi, ja Arthur
Waley, jonka englanninnoksia käytetään edelleen, luultavasti siksi, että ne
ovat parhaita.
Tai… pengottuani eri Euroopan kieliin tehtyjä käännöksiä
hyvinkin ahkerasti näinä aikoina tunnustan, että on siellä oivallisia
kääntäjiä. Sellainen on ainakin David Hinton. Jos joku lukijoista on
mahdottoman malttamaton, Hintonin valikoimia löytyy Kindle-muodossa per heti.
Itse puren kynsiäni odottaessani, että postilaatikosta
kolahtaisi aivan tuore ranskalainen Plèaide-antologia Kiinan vanhaa runoutta.
Tuhat kuusisataa sivua ja tietysti täydelliset viitteet ja lähteet. Tietääkseni
tuota kirjaa on valmisteltu 30 vuotta, ja nyt se on myynnissä. Ellei se tule
loppuviikolla, ostan lentoliput, ajan nopealla metrolla (RER) kirjakauppaan,
joita vasemmalla rannalla riittää, ostan sen kirjan ja palaan lentokentälle
odottamaan paluulentoa Suomeen ja opetteleman kirjaa ulkoa.
Hiukan kyllä epäilen, että saatan epähuomiossa ostaa 99
muuta tuon sarjan kirjaa, koska se on maailman paras. Ei minulla ole niitä kuin
parikymmentä, koska se on niin kallis. Eli voisi olla paikallaan varata rinkka
mukaan.
Kun kysymyksessä on kodin 2 500 vuotta vanha runous, en
ihan luota näihin verkkokauppoihin ja sen sellaisiin.
Jos minua ei kuulu, kysykää Shakespeare & Co –kirjakaupasta.
Sen nimi ei viittaa Williamiin, vaan Ezra Poundin gimmakaveriin.
Professorit muuten olivat oikeassa. Pound oli vaarallinen
raivohullu ja viettikin pitkiä vuosia sekä vankityrmässä että mielisairaalassa.
Tarina on mutkikas. Katsokaa lähemmin Wikipediasta. Hän tosin oli oikeassa
siinä asiassa, jonka arvioitiin suistaneen hänet järjiltään – etenkin Englannin
toimet ensimmäisessä maailmansodassa (mm. Somme, tuttavallisesti ”The Great
Fuck-Up”) oli järkyttävät ja anteeksiantamaton rikos ihmisyyttä vastaan. Toiset
tappoivat vihollisia; Englanti tapatti viattomia duunareita ja lisäksi johtavat
yliopistot jokseenkin sukupuuttoon. Tänäkin päivänä maa on seremonioita
harjoittava kuningaskunta, koska siellä on suuri tarve kätkeä se tosiasia,
ettei maan yläluokka ole yläluokka.
Kiinassa tuollainen kehitys vältettiin. Virkatutkinnon
suorittaneet siviilivirkamiehet hoitivat vakavia valtiollisia asioita lähes
kaksi tuhatta vuotta. Virkatutkinnon tärkein osa oli runous. Ja sitä runoutta
on suomeksi todella hyvin, kiitos Pertti Niemisen.
Ellei joku tietäisi, hän käänsi kiinasta, ja siltä varalta
että joku lukijoista ei olisi perehtynyt asiaan, kolme kovaa eli Li Po (Li
Bao), Tu Fu (Du FU) ja Po Chü I ovat kaikki laajasti edustettuina ja
ongelmattomasti löydettävissä. Otava on ainakin näihin asti ottanut uusia
painoksia, joille on ollut tarvetta.
Miten kadehdin sinua, joka etäällä
riidan
pajatuksesta
tuet pääsi sinisen
pilven
pielukseen.
Kun muutin aikoinani Tukholmasta Helsinkiin ja sain ensimmäisen palkkani, marssin Holapan divariin ja ostin Niemisen kiinarunot ja Anhavan kääntämän Poundin Personaen. Edellisistä on ollut paljon iloa vuosien varrella, jälkimmäiseen en ole oikein päässyt sisälle, vielä.
VastaaPoistaOnnittelut kymmenen vuoden taivalluksesta blogille...
VastaaPoista"Runouden tutkijoilla on yhteinen, hermostuttava piirre. Kovin usein he eivät ymmärrä kissanhännän vertaa runoudesta. Myös jotkut runoilijat kipsaantuvat selitellessään omia tekemisiään.
VastaaPoistaJa asia on niin yksinkertainen – juuri sama kuin musiikissa. Sen maistaa. Runo korkataan porttikäytävässä ja varotaan, ettei poliisi näe. Jos se panee irvistämään ja ähähtämään ja lähtee rämpimään päähän, se on taidetta.
Runouden vaikutuksen alaisena julkisella paikalla esiintyminen on rangaistava teko. Sellainen on omiaan herättämään pahennusta, etenkin vakavasti ajattelevissa kansalaispiireissä."
Mitä sisällöstä, vaikka osuuhan se mainiosti, mutta kun kirjoittaminen osuus niin vaivattoman näköisesti niin kohdalleen; miten voi ajatuksen kädessä olla niin hyvin kiertyvä ranne.
***
"Englannin" yläluokasta luulen sen välillä kätkeneen ettei se oikein ole "Englannin", nyt yritän ymmärtää tätä toista ajatusta.
Mainittua kunnianpalautusta odotellessa. Sain kuullakseni lauantaina Sibeliuksen yksinlauluja Ritarihuoneella. Mikä nautinto! Euforia jatkui kotona ohjelmavihkosta lukiessani: sanat ja suomennokset, Runebergia, Weckselliä, Frödingiä jne. Koskenniemen Koulutiellä kuultiin lapsikuoron esityksenä. Historiallisia taideluomia, aikansa tuotteita, kansallisaarteita.
VastaaPoistaTuli haikea olo tuon konsertin arvostelua ja tätäkin kirjoitusta lukiessani - olisinpa ollut mukana. Voi vain kuvitella tunnelman salissa. EG
PoistaJoskus innostun vähän runoista, mutta Ezra Poundia olen vältellyt. Nyt huomasin, että minulla on hyllyssäni Anhavan kääntämä Personae peräti kahtena kappaleena, toinen Otavan joululahja vuodelta -77 ja koskemattoman näköinen. Luin juuri ne kiinan käännökset, Khitai-runot, ja nehän ovat hienoja. Sitten luin hänen omansa eivätkä ne olleet ollenkaan välteltäviä.
VastaaPoistaOli siellä hyllyssä jonkun Kemppisenkin Mahdollinen metsä - täytyy silmäillä sitäkin.
Pertti Niemisen omista ja kiinasta kääntämistä runoista olen aina pitänyt, - kukapa ei pitäisi - ja kun nyt vähän selasin paria kirjaa, silmään osui melkein samanlainen rivi, Li Polla: Elelen täällä kaikesta syrjässä ja Niemisellä: Asustan täällä syrjässä. Nieminen taitaa asuakin jossain maalla - ja hänen sanojansahan ne molemmat rivit. EG
Englantilaiset järjestävät joka iltaisia muistotilaisuuksia I maailmansodan uhreille mm paikassa nimeltä Ypres. Vaikuttavaa. 100v niitä on ollut toistaiseksi.
VastaaPoistaJapanilaiset ja kiinalaiset olivat nuoruuteni ihastus Kauhavalla.Hyllyssä ne ovat edelleen.
VastaaPoistaJapanilaiset ja kiinalaiset runot olivat nuoruuteni ihastus. Tytär on niitä sitten säveltänyt.
VastaaPoistaKirjoittaisin kuolemattoman runon, jos saisin apurahan..
VastaaPoistaRunon
Poistakuolemattoman kirjoittaisin
Apurahan
jos vain saisin...
(Ilmainen näyte)
Somme ei ollut niin poikkeava kuin Kemppinen esittää. Muilla rintamillakin, esim. Itävalta-Italia, meininki oli vastaavaa. Yläluokkaa meni mutta Sommen kauhein seuraus tuli seuraavassa sodassa, iskettiin ilmasta niin paljon kuin pystyttiin. Hampurin, Dresdenin tulimyrskyt olivat ainakin jotain muuta. -jussi n
VastaaPoista