Akateeminen

Joku ehkä huomasi, mistä eilisen jutun kuva oli. Se oli otettu 25 vuotta sitten, Akateemisen kirjakaupan yläkerrasta.

Tänään sitten eräät ihastelivat pitkän epävarmuuden loppumista, kun Stockmann myi kirjakaupan Bonnierille. En keksi, miksi odotetaan toiminnan jatkuvan tai jopa elpyvän.

Vaikka myymälä jatkaa, mitä se oli puoli vuotta, kirjakauppatoiminta sellaisena kuin olemme tottuneet sen näkemän Suomessa, loppui eilen. Kirjojen myynti ja kirjakauppamyynti ovat olleet niin monta vuotta niin auttamattomasti ahdingossa, että siitä ei nousta. Seuraavaksi menee sitten Stockmann. Syy on sama, digitaalinen toimintaympäristö, etenkin verkkokauppa.

Pyydän anteeksi, mutta en ole pahoillani. Olen seurannut näitä asioita hyvin kauan ja tosiaan seisonut itse kirjakaupan tiskin takana ja edelleen tiedän aika hyvin katteet eli muun muassa kirjan valmistajan ja kirjoittajan näkökulman. Ei kestä kehua.

Menin kuitenkin eilen Akateemiseen ja tein tavanomaisia pikku ostoksia. Kävin katsomassa pyhää hyllyä, ”science” –pokkareita eli yleistajuisia tiedekirjoja. Oli se jo yksipuolistunut ja pienentynyt. Jos minulla on ollut näissä kaupungeissa henkilökohtainen ikonostaasi, niin se hylly.

Olin näkevinäni – oli kiireen haipakkaa – uusia kiihdyttäviä kirjoja, kuten tämän Princetonin historian professori Kevin M. Krusen suurta kiinnostusta herättävän Yhdysvaltain historian, jossa perustellaan mielipide Amerikan hämmästyttävästä uskonnollisuudesta ja kirkollisuudesta. Etenkin republikaaneista yli puolet on aktiivisia kirkossakävijöitä ja hyvin suuri osa heistä ajattelee, että Yhdysvallat on kristillinen valtio joka edistää toiminnassaan kristillisiä arvoja, toisin kuin eräät.

Kirjoittajan mukana kysymyksessä on jo ennen sotia alkanut salajuoni, jota edisti vahvimmin Eisenhower. Mahdollisimman rajaton kapitalismi voi parhaiten, jos sillä on kirkkojen siunaus ja hyväksyminen. Lähimmäisenrakkauden voi jättää vähemmälle. Jumala joka tapauksessa siunaa suuria salkkuja. Ja vastaavasti köyhyys ja huono ihonväri ovat merkkejä siitä, että Jumalalla on jotain asianomaista vastaan.

Ajatus on hyvin ikävä siksikin, ettei tuollainen tulkinta vaikuta lainkaan tuulesta temmatulta. Itse en ollut tiennyt, että ”In God We Trust” tuli dollareihin vasta runsaat puoli vuosisataa sitten, finanssipiirien vaatimuksesta. Hiukan erikoinen iskulause se onkin. Kirkko ja valtio on erotettu toisistaan, mutta politiikka ja uskonto ovat hyvin läheisiä. Kuten Suomessa.

Mahtaako Bonnier pyytää Jumalan siunausta kaupoilleen ja löytyisikö Suomesta pappeja vahvistamaan tämän lujan liiton?

Oma arvaukseni on proosallinen. Hyvin nopeasti Akateeminen karsii kirjavarastoaan ja tuo tilalle myytäväksi jotain hyödyllisempää, kuten lampunlaseja, länkiä ja hevosenkengännauloja.

Bonnier on myös kustannusliike, mutta ennen kaikkea se on monialayritys. Suomessa sen työn jälki ei ole ollut tähän mennessä vakuuttavaa. Tulokset ovat olleet huonoja, ja erityisesti Bonnier on onnistunut palkkaamaan pikkujohtajiksi täsmällisesti sellaisiin tehtäviin soveltumattomia henkilöitä. Suomen kirjallisuuden eduista se tuskin välittää tuon taivaallista.

Hiukan ihmettelen, ettei maamme surullisen huonoa taloudellista tilaa ihmeteltäessä ole mainittu yhtä ilmeistä syytä, suomaalisten yleistä tyhmentymistä, joka puolestaan näyttää johtuvan kirjojen ja lehtien myynnin romahtamisesta yhdistettynä digitaalisen median kehittymättömyyteen.

Toivon hartaasti että kirjat, kirjojen levitys ja niiden lainaaminen korotettaisiin yleishyödyllisten ja hyväntekeväisten toimintojen joukkoon. Loppujen lopuksi se ei ole erikoisen kallista ja vaikuttaisi nopeasti osaamisen tasoon.

Meillä on ilmoittautunut rahamiehiä, joilla on halu lahjoittaa varoja tarpeellisiin asioihin. Vähittäiskauppaa ei mielestäni voi eikä kannata perustaa, mutta alalla on paljon muutakin, kuten digitoinnin ohjaaminen aidosti yleisöä palvelevaan suuntaan.

Ja siinä sivussa voisi tehdä jotain tekijänoikeuslaille, jota on jatkuvasti muutettu sellaiseen suuntaan, että tämän kaltaiset katastrofit ovat entistä helpompia. Ala on kurjistunut ja köyhtynyt kuin yhteisellä sopimuksella. Suurin hyötyjä on ruotsalainen ja amerikkalainen massamusiikki.

Ehkä se on yhteinen sopimus? Kuvassa vasemmalla suomalainen pakanallisen juhannus-juhlan pyörteissä.