Sivun näyttöjä yhteensä

4. kesäkuuta 2015

Mieli muuttuu



Ele Alenius täyttää tasavuosia. Haastattelussaan hän viittaa asioihin, jotka antavat aiheen epäillä, että meillä pappparaisilla ja ukkeleilla on kiinnostusta samoihin kohteisiin.

Ehkä aivoturso alkaa olla rempallaan?

Silloin ennen kirjoitin paikallislehteen arvioinnin Aleniuksen muistelmateoksesta. Vuosi oli siis 1995. Entinen ministeri ja Suomen Pankin johtaja lähetti rakastettavan kirjeen. Tiedän kansion, jossa se on, jos se on tallella. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, vaan miehestä, jolla oli enemmän kannatusta vastustajien joukossa kuin omien.

Hänellä oli merkittävä asema kommunistien hallitseman, Neuvostoliiton valvoman puolueen johdossa. Hän ei ollut kommunisti, vaan sosialisti, ja yritti kärsivällisesti selittää, mitä tämä merkitsi. Selittäminen on edelleen kesken.

Suurella yleisöllä on se perin pohjin virheellinen luulo, että esimerkiksi sanojen ”kommunismi” ja ”sosialismi” pitäisi olla käsitettävästi kuvailtavissa ellei sitten suorastaan määriteltävissä. Ajatus on yhtä outo kuin vaikka sanan ”musikaalisuus” täsmentäminen. Ehkä siitä olisi apua, luultavasti ei. Ennen haluttiin tarkempaa tietoa siitäkin, mitä tarkoittaa ”taide”. Käyn mielelläni oopperassa mutta olen lakannut vastaamasta sille kansanosalle, jonka mielestä oopperan taloudellinen tukeminen julkisin varoin olisi lopetettava. Joskus ennen sanoin, että lakkautetaan ”Kurjat”, ”Cats” ja ”Annie mestariampuja” kalastaen väitettä, etteivät ne syystä tai toisesta olisi oopperoita. Ei sellainen naljailu johda mihinkään. Kuten ei johda sekään, että Madonna ja Lady Gaga ovat merkittäviä oopperataiteilijoita.

Tämä sitten ei ole vitsailua. Ajatelkaa itse, mitä hyötyä olisi väitellä siitä, onko tämä tai tuo esitys ”teos”. Ellei muuta kerrota, nimitys osoittautuu mielivaltaiseksi. ”Opera” muuten tarkoittaa ”teoksia”. Ja muistatte toivottavasti perustelun, jota aina käytettiin, kun oli päätetty lyödä lyttyyn joku taiteilijan tapainen, kuten Aleksis Kivi tai Väinö Linna: tämä ei ole se Suomen kansa, jonka minä tunnen (cit. Agathon Muerman; Aug. Ahlqvist).

Nyt kansanedustaja Arhinmäki on hyvin vasemmistolaisen näköinen varsinkin huutaessaan pää punaisena. Se on hyvä se. Täytyyhän maassa vasemmisto olla.

Ele Alenius ei ollut nuorempanakaan vasemmistolaisen näköinen, vaan vaikutti töölöläiseltä taidekehystämön omistajalta, joka on väitellyt tohtoriksi keynesiläisestä kansantaloustieteestä.

Nuoruuteni kommunistit olivat yleensä niin mahakkaita, että paljon puhuttu vallankumous Suomessa jäi tekemättä, koska he olisivat saaneet sydänhalvauksen yrittäessään kiivetä barrikadeille.

Niiden jotka jaksavat kirjoitella suomettumisen historiasta ja nykyisyydestä, olisi aihe esitellä rehellisesti Aleniuksen toiminta. Hän teki useita kertoja sen, mitä Suomessa ei muka uskallettu tehdä Neuvostoliiton pelossa. Hyvin merkittävänä vasemmistopoliitikkona hän muun muassa tuomitsi Neuvostoliiton aseelliset toimet Tshekkoslovakiassa 1968.

Tuo Prahan kevät tiedetään nyt käännekohdaksi monessa asiassa. Itse tapaus oli se, jota toinen merkittävä vasemmistolainen, eri puoluetta edustanut Mauno Koivisto kertoo saaneensa viljat vedet silmiinsä.

Käännekohta se oli siinäkin, että juuri nyt täyttävät seitsemääkymmentä ja enempää henkilöt, jotka eivät vieläkään keksi mitään pahaa siinä, että Neuvostoliitto antoi veljellistä apua panssarivaunuilla toiselle maalle, joka ei ollut sellaistakaan apua pyytänyt.

Tapaus on hyvin ajankohtainen, koska Neuvostoliiton mentyä mailleen nyt Venäjän veljellinen apu vyöryy Ukrainan vastaiselle rajalle, ja koska säät näyttävät sopivilta, saamme kohta nähdä lisää sotaa, johon Venäjä ei oman ilmoituksensa mukaan mitenkään sekaannu.

Leninin mainitsema ”hyödyllinen idiootti”, jota voidaan käyttää kuin stefaa eli akselin huulitiivistettä, on juuri Aleniuksen kaltainen henkilö. Tuo ”idiootti” viittaa halveksuntaan. Lenin oli suuri taantumuksellinen eikä siis tiennyt, että historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata, ja tyranni saa aina palkkansa.

Käyttäisin Aleniuksen kaltaisesta nimitystä ”kunnian mies” tai ”henkilö, joka uskaltaa ajatella”. Lenin oli joidenkin – esimerkiksi minun – mielestä hulluksi tullut kellarirotta. Tällainen Alenius puolestaan on henkilö, jonka elämäntyö herättää suurta kunnioitusta. Hän ei kuulu niihin runsaana joukkona esiintyviin ihmisiin, joiden kohtalona oli olla suurenmoisen väärässä historian eri käännekohdissa.



22 kommenttia:

  1. Ensin Aleniuksesta.

    Hämeen Lennoston komentaja eversti Aimo Huhtala oli isännöinyt puolustusvaliokunnan vierailua lennostossa. Kertoi saaneensa isännöimällään päivälliselä viereensä Aleniuksen. Kehui Aleniuksen asiallisuutta todeten, että ne muut olivatkin enemmän tai vähemmän "suuvärkkipoliitikkoja". Tapaus jäi nuoren luutnantin mieleen lähinnä tuosta termistä suuvärkkipoliitikko.

    Sitten Kemppisestä.

    Tänään ilmestyneessä Aamulehden Moro-liitteessä oli ryhmäkuva porukasta, joka piipahti linja-autolla Kauhavan Kortesjärvellä jääkäriseminaarissa. En tiedä kuka oli kuvatekstin laatinut, mutta sen sisältö osui oikeaan. Siinä kerrottiin lyhyesti ohjelma esiintyjineen lyhyellä maininnalla, että parhaan puheen piti professori Jukka kemppinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se kyllä hyvä suustaan. Kun se oppis vielä kirjoittamaankin, niin kyllä siitä voisi kelpo mies tulla.

      Poista
    2. Kirjoituksistani ei valitettavasti ole selkokielistä laitosta, mutta älä lannistu. Ota se sormi pois takapuolestasi ja lakkaa liikuttamasta huulia lukiessasi. Paistaa se päivä vielä risukasaankin!

      Poista
    3. Puutun ulkopuolisena asiaan, vaikka se olisi viimeinen kirjoitukseni tällä foorumilla:

      Eipä tuo "liika viisaanakaan" olo mahtane aivan herkkua olla, koskapa professorin hermot mielestäni melko viattomasta kriitiikistä niin pahasti pettävät, että kostaa ylimyksentunnossaan aivan uskomattoman halventavilla törkeyksillä. (Jotenkin tulee mieleen jopa vuosi 1918. Olen juuri lukenut Olli Korjuksen Kuusi kuolemantuomittua.)

      Poista
    4. Kun kommentoijan ainoa motiivi on puhdas ilkeily eli vittuilu vaikka ei osaisikaan vittuilla, on ihan asiallista välillä vastata niin, kuin hra Kemppinen vastasi.

      Poista
    5. Kainuussa kasvaneena en voi nähdä anonyymin lausahdusta muuna kuin armottomana kehumisena, pilkkaa siinä en näe lainkaan. Näin eri tavoin asioita tulkitaan.

      Poista
  2. Mielenkiintoista on myös lukea Kekkosen Päiväkirjoista nimenomaan tuota Prahan kohtaa. Presidentti tuntee vuosikausien työn naapurisuhteissa käytännössä pyyhkäistyn altaan ja harkitsee hommassaan lopettamista. Vaivoin ja suurin lähettiläin -- Neuvostoliiton johtomiehiä käy kylässä -- Kekkonen saadaan suostuteltua tunnustamaan tapahtuminen (mutta ei hyväksymään sitä). Kuvittelemmeko siis Kekkosen hyväuskoiseksi vai Neuvostoliiton (lue Venäjä) perimmiltään arvaamattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kekkostelusta kannattaa lukea vaikkapa Jarmo Korhosen kirjasta Valtataistelu. - Pää himmeänä 70-luvun alkuvuosien jälkeen.

      Poista
  3. Aleniuksen lisäksi kunnioitan sitä espoolaista (vai onko sekin kirkkonummelainen) jatsipianistia. Kumpikaan ei tuntunut kunnioittavan vääpelimielisten "Ei tarvitse ajatella, on ajateltu jo!" -doktriinia.

    Vanhan Sherlock Holmesin kokonaislaitoksen esipuheessa luonnehditaan kirjailijan poliittista näkemystä hienolla koulupoikalatinailmaisulla infracaninophile, joka varmaan sopii myös em. henkilöihin.

    AW

    VastaaPoista
  4. Minun kunnioitukseni Aleniusta kohtaan oli niin syvää, että äänestin häntä. Porvaristossa vasemmistolainen tietenkin herättää suurta kunnioitusta vain, jos hänen "omansa" ovat arvostelleet miekkostamme. Tällöin hän on - jollei hyödyllinen idiootti - niin ainakin mitä sopivin astalo muita vasemmistolaisia kohtaan. Niinpä esimerkiksi Martti Ahtisaari on julmetun "kannatettava" niiden keskuudessa, jotka eivät häntä kannattaneet, kun tilaisuus siihen oli.
    PS Toinen merkittävä poliitikko, joka tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen oli Aarne Saarinen (SKP).

    VastaaPoista
  5. Iltalehden kolumnistien seuraa on nyt vältettävä, mahdollisuuksien mukaan, myös jutut. Seuraavat ruoka-aineet ovat toistaiseksi kielletty: anjovis, sardiini, riistaliha ja äyriäiset. Turvakengät pidettävä sängyn vieressä, ja laitettava jalkaan myös yöllisillä vessareissuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltalehti onkin profiloitunut naistenlehdeksi muistuttaa kauneus+terveys-lehteä jota naiset lukee.

      Ilta-Sanomat taas profiloitunut miehisen militaristiseksi ja lähemmäs persuja.

      Poista
  6. Kollegansa veli Suomen Pankissa oli paras koulukaverini, kansantaloustieteilijä hänkin...

    VastaaPoista
  7. ...ja pikkuveljenikin aloitteli SP:ssa taloustieteilijän uraansa, kai E. Aleniuksen aikana.

    VastaaPoista


  8. Kemppinen hehkuttaa Ele Aleniuksen elämäntyötä kuten merkkipäivinä on tapana tehdä. Esimerkiksi Neuvostoliiton veljellisen avun arvostelu Tshekkoslovakialle 1968 olikin Aleniukselta hatunnoston arvoinen teko.
    Mutta kun lukee Aleniuksen teoksia, tulee mieleen, että hän on saanut käyttöönsä Neuvostoliitossa kehitetyn fraasigeneraattorin suomenkielisen version. Aleniuksen ontto paatos tarjoaisi aineksia vaikkapa pioneerileirin juhlapuheisiin. Hänen myöhemmistä tekosistaan jo kirjan nimi kertoo kaiken: Planetarismi maailmankehityksen rationaalisena perustana.
    Suomen Pankin johtokuntaan Alenius isutettiin SKDL:n mandaatilla. Se oli siiihen aikaan yhteiskunnallisessa toiminnassa kunnostautuneiden politrukkien palkkiovirka. Siinä toimessaan Alenius saattoi simputtaa alaisiiaan elleivät nämä sattuneet olemaan sieviä nuoria naisia. Virka-autoonsa hän kaipasi jalopuusisustusta. Se toi mieleeni ystäväni mielipiteen: tämä ei voinut tukea sosialismia, jossa itä-kotturoita joutuu jonottamaan vuosikymmenen. Ystävä kannatti sellaista sosialismia, jossa jokaisella oli mahdollisuus hankkia mersu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Siinä toimessaan Alenius saattoi simputtaa alaisiiaan elleivät nämä sattuneet olemaan sieviä nuoria naisia. Virka-autoonsa hän kaipasi jalopuusisustusta."
      Ajoin ajokortin aikoinaan yli kolmikymppisenä. Opettajani autokoulussa jutteli ajojen aikana luonnollisesti kaikenlaista. Hän kertoi mm. ajaneensa taksia, tai mahdollisesti virka-autoa (en muista tarkasti) ja kertoili spontaanisti, että Alenius jäi hänelle poikkeuksellisena ihmisenä mieleen, koska hän oli joukossa ainoa, joka järjesteli pitkien odotusten aikoina heikäläisille joskus ruokaa tai lähetti sanaa, että odottaminen kestää niin ja niin kauan. Ilmeisesti minä olen tavannut "väärän kuskin". Visti

      Poista
  9. "esimerkiksi sanojen ”kommunismi” ja ”sosialismi” pitäisi olla käsitettävästi kuvailtavissa."

    Minun nuoruudessani se meni - mutkat suoraksi niin, että

    - taistolaiset kommunistit tavoittelivat aseellisen vallankumouksen kautta proletaariaatin diktatuuria (= yksipuoluepoliisivaltio, jossa tuotantovälineet (=kaikki arvokas omaisuus) valtion (=puolue-eliitin) omistuksessa

    - saarislaiset kommunistit tavoittelivat samaa, vähäisin suomalaisin erityispiirtein, parlamenttaarista tietä ("viimeiset vaalit")

    - eleniuslaiset sosialistit suurempa valtion omistusta parlamenttaarisin keinoin niin, että vaaleilla voitiin muuttaa suuntaa myös takaisinpäin

    Ele Alenius poltti siltansa taistolaisiin viimeistään silloin kuin tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen 1968, joka perustui ns Breznevin oppiin, jonka mukaan kommunistiselle maalle, jota uhkasi vastavallankumous (= vapaus kommunismista) voitiin antaa ns veljellistä apua.

    VastaaPoista
  10. Olen sitä ikäluokkaa, että muistan neuvostojoukkojen suorittaman Tsekkoslovakian miehityksen. Ele Alenius tuomitsi sen eikä muuttanut kantaansa, vaikka Neuvostoliitto suurlähettiläänsä suulla sitä vaati. Tällaista periaatteellista kansalaiskuntoa ei löytynyt porvaripuolueiden tai SDP:n johtajilta.

    Aleniuksen yhteiskunnalliset näkemykset eivät minua kiinnosta.

    VastaaPoista
  11. "Lenin oli suuri taantumuksellinen, eikä siis tiennyt, että historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata, ja tyranni saa aina palkkansa". Lenin luuli löytäneensä historian kehityslait ja toteuttavansa niitä. Donnerin-Saaritsan laulun ajatus edustaa lapsellis-uskonnollista käsitystä historiasta. Todellisuudessa tyrannit ja niin pahan kuin hyväntekijät elävät aikansa ja jauhautuvat unohduksiin ajan mukana.
    Alenius sosialistina kannatti tuotantovälineiden sosialisointia. Mutta minulle on epäselvää ajatteliko hän historisistisesti sosialisoinnin olevan historian sisään kietoutunut kehityslaki vaiko vaan rationaalinen keino pyrkiä tasaarvoon ja käytännön edistykseen.

    VastaaPoista
  12. Käy kotiin Ivan. Pilkkalaulu soi edelleen venäläisessä sielussa - turpiin tuli.
    https://www.youtube.com/watch?v=_4RdC_HH2dY
    Politrukki Nulandin masinoima Maidanin hässäkkä ja sen seurauksena Kiovassa tällä hetkellä vallitseva sekasorto tuskin inspiroi Venäjää sotkeutumasta yhtään enempää Ukrainan tapahtumiin. http://www.zerohedge.com/news/2015-06-04/ukraine-mobilizes-right-sector-neo-nazis-amid-renewed-fighting
    You broke it you own it.
    Kerry kävi jo kyselemässä Putinilta, että miten tämä sotku hoidetaan.

    VastaaPoista
  13. Hienoa havaita, että Ele Aleniuksesta olemme samaa mieltä, "kunnian mies"! Kuuluin aikoinaan "revareihin" ja sain sen kyllä "änkyröiden"taholta Kosmoksessa kokea. Hyvä, etten saanut turpaani. Toisekseen en ole milloinkaan saanut taiteilija- apurahaa (edes puolivuotista), vaikka alkuvuosina sitä ahkerastikin anoin. Taide- ja tiedotuspiireissä stalinistien hegemonia toimi silloin mainiosti ja taitaneeko vähän toimia vieläkin?
    Aleniuslaisin taisteluterveisin pekka s-to.

    VastaaPoista
  14. Ele Alenius = "Natanael, jossa ei vilppiä ole".

    VastaaPoista