Sivun näyttöjä yhteensä

10. kesäkuuta 2015

Mikämikälandia



Joku oli tutkinut suomalaisia ja asenteitamme ja ristinyt kaksi pääryhmäämme Stubblandiaksi ja Pölöslandiaksi. Jälkimmäinen viittaa elokuvaohjaaja Markku Pölöseen, Pohjois-Karjalaan ja siis maaseutuun. Edellinen voisi tarkoittaa kirjaimellisesti tynkä-Suomea, mutta se termi on varattu muuhun käyttöön kauan sitten.

Kiteytys kahteen nimeen on tieteellinen mutta silti arveluttava. Rouhittu krematoriojäte on myös ”ihminen”, mutta jotain siitä ikään kuin puuttuu. En kiteyttäisi noin. Luonto suosii myös muita olomuotoja. ”Seos” voisi sopia tähän.

Jos nimittäin jostain haettaisiin todellinen kaupunkilainen ja hänen verrokikseen supiaito maalainen, neljä sukupolvea johdonmukaista asumishistoriaa ei riittäisi. Vielä olisi selvitettävä, onko maalainen seikkaillut enemmänkin kaupungeissa, esimerkiksi torikaupoilla, ja onko kaupunkilaisella suhteita maalle, esimerkiksi maalaiskunta Kirkkonummen golf-kerhoon.

Suomessa ei ole kaupunkilaisia, koska täällä ei ole kaupunkejakaan. Useimmista kaupungin nimeä kantavista paikoista saattoi vielä hiljan hiihtää huomaamattaan ohi, ainakin pyryllä.

Katselin miestä, joka pyyhki säämiskällä autoaan ja sen jälkeen kiillotti sen pintaa trasselitukolla. En mennyt katsomaan, oliko käytössä Simonizia vai Turtle Waxia. Ryhdyin miettimään, olenko nähnyt tuota vuosikymmeniin. En osaa olla varma. Säämiskä minulla on ollut itse vähittäismaksulla ja vekselinipulla hankkimassani autossa (Simca tonni). Yhden kerran jotain etsiessäni totesin, että Prisman myymä säämiskä oli aitoa muovia. Hyvä niin. Säämiskä tehtiin joskus maailmassa gemssin nahasta ja myöhemmin – veikkaisin – kukaties vasikasta. Näkyvä käyttö oli aatelismiesten vuoteen 1789 suosimat polvihousut ja tietenkin hansikkaat.

Trasseli oli minulle rikkauden vertauskuva. Autokorjaamolla – siis isoisäni omistamalla – trasselia sai todella erikseen lupaa pyytämättä repiä itselleen mielin määrin, kunhan ei levitellyt sitä pitkin pihaa. Kaipa sitten olin oppinut, että kaikki kangas. mikä tahansa tekstiili, oli arvokasta ja siis säästeltävää tavaraa. Tuo trasseli eli puuvillan kutomajäte oli uusi ja käsittämätön kokemus.

Auton peseminen oman talon edessä juoksevalla vedellä ja runsaalla pesuaineella niin että valumavedet johtuvat maastoon, oli tuttua elokuvien kautta amerikkalaisista esikaupungeista.

Ehkä teknologia johti tässäkin. Osaan laskea lasteni iästä, että 30 vuotta sitten Shellin automaattipesua käytettiin – joskus harvoin – halpana Linnanmäen korvikkeena. Jos lapset auttoivat nostelemalla kumimattoja imuroidessani huoltoaseman seinustalla autoa sisältä, saattoi käydä niinkin hyvin, että juotiin Tripit huoltamon kahviossa. Autolehdet pelottelivat, että huonot pesulinjat naarmuttavat hienoa autoa, mutta se ei jaksanut kiinnostaa, kun ei ollut hienoa autoa.

Ehkä syy onkin Shellin. Minulla on ollut kauan kusiränniteoria, kun olen tavannut väittää, että Suomi on maailman tasa-arvoisin maa. Havaintoni koskevat siis vain miehiä ja huoltoasemien käymälöitä, seisomapaikkoja. Havainto on se, että kukaan ei ole mikään eikä ainoakaan etuile. Haalarimies, liituraitamies ja paikallinen renttu lirittivät sievästi vierekkäin.

Muualla maailmassa ja Kaliforniassa jätetään huomiotta se metafyysisesti painava tosiasia, että virtsan koostumuksesta ei taitavakaan laborantti osaa johtaa korrelaatiota asianomaisen tulotasoon. Testosteronitaso on sitten eri asia.

Tekisi mieli lukea Lewis Mumford uudestaan. ”Kaupunkikulttuuri” (1949) suomennettiin tuohon kummalliseen WSOY:n sarjaan, samaan jossa Friedell tuli uutena painoksena, ja Toynbee ja ties mitä. En ole saanut varmaa tietoa, kuka oli sarjan takana, mutta kysymyksessä oli historiaan painottuva tekotiede, joten veikkaukseni on Eino E. Suolahti. Niin ikään kuolleet Jane Jacobs ja Peter Hall sivuuttivat ajat sitten Mumfordin, jonka isoja kirjoja ei olekaan suomennettu. Idea nyt kuitenkin oli että kaupunkeja on rakennettava ihmisen ehdoilla. Ajatus herätti laajaa pahennusta. Jo ennen sotia Mumford kiinnitti huomiota myös ilman laatuun, veden laatuun ja turhaan auton käyttämiseen. Niinpä häntä epäiltiin kommunistiksi. Epäily oli aiheeton. Mutta on hänen suurissa kirjoissaan sen verran omatekoista puppuakin, että jos antaisi olla.

Siitä Mumfordin ajatuksesta haluan pitää kiinni, että teollistumisen aiheutti todellinen helvetinkone, kello. Se raunioitti yhteisöt ja vei suuren osan ihmisen mahdollisuuksista.

Nykykielellä etenkin mukana kannettava kello siirsi ihmisen diskreettiin maailmaan, ja sitä ei kenenkään pää kestä. Edelleenkään emme tiedä, onko aika todellisuudessa diskreettiä, onko aikaa todella olemassa ja missä eri tilanteissa aika on reversiibeli eli menneisyyteen sama kuin tulevaisuuteen.


17 kommenttia:

  1. . . . pupusta huolimatta Mumfordin The Culture of Cities -kirja olisi vieläkin suotavaa luettavaa kenelle tahansa kaupungeista ja niiden suunnittelusta vastaaville, erityisesti kaikille Suomen peräkylien päätöstentekijöille, jos heidän sivistystahtonsa ja -intonsa siihen suinkin riittää.

    VastaaPoista
  2. Mun yks kaverini - joka muuten oli ihan paska tyyppi - kertoi hauskan jutun. Kun kävi pesettämässä autoaan sellaisessa harjapesuautommatissa. Hänellä oli (ja on ehkä vieläkin?) Bernhardilais -merkkinen koira. Valtavan ISO - leikkimökin kokoinen. (Ja varmaan syö kamalasti ruokaakin. Mutta se nyt tässä on sivuseikka, se.) Otto nimittäin meni pesettämään sitä farmari-Volvoaan, jonka takakontissa tämä Beni rötkötti. Hän käski sitä "tuu ulos sieltä, hus hus, tuu ny..." Mutta ei se tullut. Ja Otto, ikävä ihminen kun oikeasti oli, sanoi sit sille että "No oo sit siellä." Ja pani harjapesuautomaatin käyntiin. Se kertoi - Otto - että "jumankauta kun ne harjat alkoi pyöriä ja jyristä ja vesi roiskua... niin se koira pomppas sieltä takakontista ja juoksi ainakin sata metriä. En olis ikinä uskonut että on niin vikkelä kintuistaan."

    VastaaPoista
  3. Friedell ja Mumford olisivat nyt varmasti suosittuja ja myös pahennusta herättäviä blogisteja. Mumfordin suomentamattomat kirjat ovat kiinnostavia, valokuvat näyttävät ensivaikutelmana summittaisilta ja huonoilta, mutta saattavatkin olla ainutlaatuisia ja korvaamattomia. "Huvitammeko-itsemme-hengiltä"-Postmankin tulee mieleen jonkinlaisena aikaansa edellä olleena.

    VastaaPoista
  4. Luin kuvauksia tuttujen paikkojen mökkielämästä 20 ja 40-luvuilla. Perheet, paitsi yksi lesbopari, asuivat kolme kuukautta pikkuruisissa kanakopeissa. Mutta juhlissa otettiin snapsit. Vielä tänä päivänä kylällä kursaillaan kahvipöydissä ja huvia ovat lavatanssit kukkamekossa.

    Maalainen tarkoittaa Suomessa proletaaria ja kaupunkilainen porvaria. 1940-luvulla raja meni kirkonkylien ympäri. Poliisikonstaapelikin oli selkeästi herra. Toisaalta television Heikki ja Kaija asuivat esikaupungissa, reissasivat maalla jatkuvasti, mutta Tampereen keskusta oli heille vieras ja pelottava paikka, kuten yhdessä jaksossa kävi ilmi. Suurin osa kaupunkilaisista oli kulttuuriltaan maalaisia ja osuus kasvoi.

    Mietin miksi tuo kahvipöytämeno niin ahdistaa. Tajusin, että vaikka kaupungit vetävät naisia, maalla miehen rooli on ahdas: ne, jotka eivät ole ylitunnollisia perheenisiä, ovat useimmiten juoppoja. Kaupunkilaisuus eli porvarillisuus tarkoittaa liikkumavaraa. Tilaisuutta elää anonyymisti tai ainakin välittämättä toisten katseista. Maailma on epävarma, mutta niin sen kuuluu ollakin, ja siksi porvarilla pitää olla tarpeeksi löysää elämässään yllätyksiä varten (paitsi onnettomuuksia, myös onnenpotkuja.) Maalaisen eli proletaarin yksityiselämä on yksinäistä. On vain perhe, jos sitäkään, ja vaimo lähtee jos mies ei kunnostaudu. Porvarilla on ystäviä, joiden kaveruutta ei mikään keskinäinen riippuvuus tahraa.

    Minusta tuntuu, että olet korkean asemasi takia kaikkialla kunniavieras, ja voit nauttia Bachin kantaateista ja kauhavalaisesta juntteilusta huomaamatta kulttuurisia jännitteitä ainakaan niin selkeästi kuin sellainen, jota kohdellaan vertaisena tai alempana. Tai, mikä pahinta, jonka asema on ristiriitaisesti korkea ja matala yhtä aikaa.

    Minulla on vahva kutina, että nimenomaan porvarillisuus on kadonnut viimeisen vajaan vuosisadan aikana. Teidän 40-lukulaisten yhteiskunnallinen nousu agrarisoi porvarillisia ympäristöjä, vaikka yleisessä puheessa (maalaiselämää nostalgisoivassa) puhutaan yleensä päinvastaista. Kirkonkylien oppineet elävät tasan samoin kuin työväestö.

    Vielä yksi huomioni tästä, jonka saa varastaa, mutta jota en ole lukenut muualta: väitän että yksi kitkan lähde on, että valkokaulustyöpaikkojen kulttuuri on pysynyt porvarillisempana kuin valkokaulustyöläisten koti- ja perhe-elämä. Töissä naureskellaan vastoinkäymisille, kotona itketään ja nalkutetaan, eikä se ole pelkästään roolin esittämistä.

    Sodanjälkeinen Suomi on kaupungistunut demografisesti, mutta kulttuurisesti agraaristunut ja proletarisoitunut. Sosiaalinen media muuttaa elämän panopticoniksi, ja agraari kulttuuri hävittää sen kautta porvarillista vapaamielisyyttä edelleen.

    VastaaPoista
  5. Tuo kusiränni- tai kusilaariteoria vastaa tasa-arvotavoitteisiin vain miesten kesken. Sen sijaan sukupuolten välisen tasa-arvopyrkimyksen kannalta erilliset urinaalit ovat mitä haitallisimpia, koska niiden ansiosta jonot miestenhuoneeseen ovat yleensä merkittävästi lyhyemmät kuin naistenhuoneeseen.

    Ruotsissa onkin tiettävästi jo ehdotettu urinaalien täyskieltoa julkisissa saniteettitiloissa ...

    VastaaPoista
  6. Lewis Mumfordin Kaupunkikulttuuri näyttää olevan kansanedustaja Pekka Haaviston lempikirja.

    VastaaPoista
  7. Kyllä virtsasta erottaa rikkaatkin - ainakin ne kokaiininkäyttäjät. Köyhällähän siihen ei ole varaa.

    http://yle.fi/uutiset/jatevesi_paljastaa_arkinarkomaanit_ja_huumeiden_viihdekayttajat/6990808

    Uskon että myös syödyt hummerit, äyriäiset ja hienot shampanjat voisi erottua virtsasta.
    Ja tenun käyttö myös.

    VastaaPoista
  8. Eräänkin suuren suomalaisen kaupungin pääkirjastossa vessoja on alettu muuttaa "sukupuolineutraaleiksi". Seinässä on kyltti, jonka symbolikuvio viittaa sekä tätiin että setään ynnä vielä johonkin kolmanteenkin (androgyyniin?). Näin se "heteronormatiivisuuden horjuttaminen" etenee. Niin että eiköhän niistä kusiränneistä pianaikaa päästä kokonaan eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee vielä aika, jolloin seisaaltaan kuseminen on viharikos.

      Poista
  9. Trasselin laatu on romahtanut. Mitä lie jotain tekokuitusekoitetta, imukyky on ainakin olematon. Käyttöarvo on sama kuin puolustusvoimien silla-nimisellä aineella. Se kelpasi oikein hyvin - kaminan sytykkeeksi.

    VastaaPoista
  10. Lewis Mumford olisi omiaan näyttämään talon paikan kaikille maaseudun ns. kaupunkisuunnittelijoille, jos he ylipäänsä ymmärtäisivät siitä mitään.

    VastaaPoista
  11. Ajatus että Suomessa ei ole kaupunkilaisia koska ei ole kaupunkejakaan on nokkeluutta tavoitellessaan luvalla sanoen hieman arrogantti. Ainakin oma kokemusmaailmani kertoo muuta. Elin aiemmin useita vuosikymmeniä täysin urbaanissa ympäristössä enkä juuri poistunut sieltä, kokemusmaailmani oli totaalisen kaupunkilainen. En jaksa uskoa, että se erosi merkittävästi urbaanin ihmisen kokemusmaailmasta missä tahansa kaupungissa läntisessä euroopassa. Eron tuntee syvästi, kun nyt olen elänyt 18 vuotta maaseutukaupungissa ja sen ympäristössä, maalla. Koko maailmankuvani on toinen, maailma näyttäytyy minulle täysin erilaisena. En kaipaa entistä enkä ihannoi nykyistä, väitän vain, että molemmat ovat mahdollisia Suomessa, aidosti ja oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki Suomessa oli kaupunkeja. Sellaisia paikkoja, jotka olivat saaneet kaupunkioikeudet hallitsijalta. Nykyisessä kunnallislainsäädännössä on vielä viittauksia vanhoihin kaupunkeihin, mutta muuten kaikki kunnat ovat nykyisin kuntia. Kaupungiksi saa kunta nimittää itseään jos haluaa. Mitään laillista estettä asiaan ei ole. Vanhoina hyvinä aikoina kaupungeilla oli oma valtiosta riippumaton hallintonsa ja Helsingissäkin oli kaupungin poliisilaitos ja oma tielainsäädäntö.

      Poista
  12. Aika on toki olemassa, mutta sen sijaan emme ymmärrä sen luonnetta. Aivan tuoreissa tutkimuksissa on ilmennyt, että hiukkasmaailman ilmiöt selittyvät oudon hyvin, kun oletetaan myös tulevaisuuden vaikuttavan niihin.

    Syyn ja seurauksen lakia siis lavennetaan niin, että myös tulevavat syyt vaikuttavat tämän hetken tapahtumiin. Kuulostaa eriskummalliselta, mutta kvanttifysiikka on. Elämä on.

    VastaaPoista
  13. Mikä on kaupunki. Koetin, Uuno Laukan kuvista löytää sen, jossa kaksi koulutyttöä tutkii sähkösanomaa, matkalla kouluun, aamulla, en löytänyt. Parhaat kuvat jäävät, yleensä ottamatta. Oliko Turku kaupunki, kun siellä oli 3000 asukasta ?

    Joidenkin kaupunkien perustamisvuotta ei löydy. Miten Suomen mittakaavassa? Voin tutkia netistä vanhojen lehtien skannauksia, mitä laivoja oli satamassa, mistä ne olivat tulossa.

    VastaaPoista
  14. "historiaan painottuva tekotiede"

    Voisiko tuo olla esseistiikkaa, meillä valitettavan harvinainen tyylilaji.

    VastaaPoista
  15. Aina joskus vaikuttaa siltä, että on törmännyt suureen ajatukseen. Marx ei minuun koskaan varsinaisesti tehnyt mitenkään erityisen vakuuttavaa vaikutusta, yleisestä kansantaloustieteestä puhumattakaan, mutta tuo kellototeamus on kieltämättä hyvä.

    Tapsa: "Syyn ja seurauksen lakia siis lavennetaan niin, että myös tulevavat syyt vaikuttavat tämän hetken tapahtumiin."

    Olen aina luullut tuon kuuluvan asioihin, jotka itse kukin keksii spontaanisti lapsena. Osaahan ihminen sentään ajatella, pienikin.

    VastaaPoista