Muutaman kerran on ohimennen mainittu niin sanotun luovan
työn tekijöiden oikeuksien edistäminen.
Kun en keskittynyt kunnolla, oikein hämmästyin. Onko niitä
edistetty? En ollut kuullutkaan.
Tavallisesti nykyisin kyllä sekoitetaan sanat tekijänoikeus
ja tekijänpalkkiot. Tekijänoikeuksia voi edistää ilmaiseksi. Itse istuin viikolla
edistämässä tekijänoikeuksia ilmaisella lounaalla Aleksanterinkadulla. Hyvin
oikeudet edistyivätkin.
Viime vuosina on hävitetty jokseenkin tehokkaasti kaksi
kirjoittajaryhmää, nimittäin toimittajat ja suomentajat. Varmuuden vuoksi
kysyin tarkat tiedot, kun perheessä ja ystäväpiirissä harjoitetaan näitä
ammatteja.
Kirjailijoiden ja kirjoittajien saamien tekijänpalkkioiden
kehityksestä ei ole julkista tietoa eikä yksityistäkin. Olen tehnyt omia
laskelmia, koska olen kerännyt kustannusliikkeiden luovuttamat tiedot eri
julkaisulajien myynnistä tai ainakin liikevaihdosta. Tietoja on monelta
vuosikymmeneltä.
Laskelmani mukaan kirjoittajien tulot kirjoittamisesta ovat
pudonneet puoleen viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Kirjojen ja
painettujen lehtien myynti laskee jatkuvasti. Tekijänpalkkiot maksetaan
myyntituloista. Äänikirjat ja e-kirjat ovat edelleen myynniltään vähäpätöisiä
tuotteita.
Toimittajat on pakotettu freelancen asemaan eli heidän
olojaan on huononnettu dramaattisesti. Muinaisuudessa tuo freelance kuulosti
joistakin hienolta, koska ne alle kymmenen tai alle viisi huipputekijää olivat
vapaita peitsimiehiä. Nykyisin toimittajan siirtäminen työsuhteesta yrittäjäksi
merkitsee riskin siirtämistä toiminnan taloudellisesta tuloksesta.
Rahattomuuden riski on siis nykyisin myös kirjoittajan.
Käännöspalkkioista en kestä oikein kuullakaan. Osaan oikein
hyvin laskea keskivaikean, kunniallisen, englanninkielisen romaanin
käännöspalkkion tason muutoksen, koska olen nostanut noita palkkioita itse niin
kauan. Peruskouluun pääsee yleensä määräaikaiseksi. Jos englannin taito on siis
kääntäjän tasoa, epäpätevänä opettajana ansaitsee noin kolmanneksen enemmän
kuin suomentamalla vuoden kohukirjaa. Kun itse käänsin, pääsin lukion lehtorin
ansioille tekemällä vain kymmenen tunnin työpäivää.
Käytän tässä vertauskohtana menneisyyden lukuja, koska kirjoittajana
olen tietenkin petturi. Arvaan kyllä, että pian joku rupeaa ostamaan ”ystäviä”
Facebookiin ja vaatimaan kavereiltaan rahaa oravan kuvista Instagramissa ja
vastaavasti ennen pitkää myydään lippuja häihin ja häälahjoista – rahaa tai
lahjakortti – aletaan periä vero, kuten oikeastaan kuuluisikin.
(Tuhannen kappaleen kirjan myynnistä voisi parhaassa
tapauksessa kostua noin kolme tuhatta euroa brutto. Tuhannen kappaleen myynti
on todella hyvä tätä nykyä.)
Näiden lauseiden taustana on ”digitalisointi”, joka pysyy
otsikoissa, vaikka se on vaikea sana, kun siinä on sekä d että g eli omalla
äidinkielelläni ree ja kee. Sana tarkoittaa sormeilua.
(Kummallinen termi on sellaista perua, että latinan ”sormi”
viittaa kymmentä pienempiin eli sormin laskettaviin lukuihin. Erilaisten
vaiheiden jälkeen sana alkoi viitata numeroihin yleisesti. Tietotekniikassa
käytetään perimmältään vain numeroita eli kahdella numerolla ilmaistua tietoa ”virta
kulkee” ”virta ei kulje”, jotka sitten muunnetaan käytön mukaan kirjoitukseksi,
kuviksi ja ääneksi.)
Aina kun ”digitaalinen” tulee laajemmin puheeksi, tilanne on
se, että jollain suunnalla on oivallettu uusia ansaitsemismahdollisuuksia. Valtiovalta
näkee puolestaan lähinnä verotusmahdollisuudet ja onkin käyttänyt niitä
tehokkaasti.
Varsinainen digitointi ei kiinnosta ketään, ei varsinkaan kustannusten
maksajia. Kysykää tieteellisiltä kirjastoilta.
Luulisi että koulutuksen yhteydessä mainittaisiin myös
opetettavat asiat. Tiedossani ei ole, kuka mahtaa jatkossa julkaista
oppimateriaalin. En osaa kuvitella esimerkiksi tietotekniikan opetusta
sellaisessa tilanteessa, että käytössä ei olisi hyvää oppimateriaalia. Sitä on,
koska englanninkielinen kelpaa. Monissa muissa aineissa tilanne on huonompi-
Mielestäni välttävä suomen kielen suullinen ja kirjallinen
taito on Suomessa hyvä asia. Kuka sitä opettaa ja mistä materiaali? En tiedä.
Professori kirjoittaa asiaa. Tiedän sen siitä, että tiedän itsekin näistä asioista jotakin, olenhan elättänyt itseni ja perheeni kirjoittamisella vuosikymmenet. Myös yrittäjän ominaisuudessa, joten tiedän siitäkin jotakin.
VastaaPoistaOlen ollut tietoinen suomentajien surkeista palkkioista. Mutta piippu tipahti viime viikolla suustani, kun kuulin mitä eräs tunnettu ja arvostettu ammattilainen sai erään tunnetun ja arvostetun tekijän tiiliskiviromaanin kääntämisestä. Se oli niin hävettävän vähän, etten kehtaa edes sanoa. Aivan kohtuutonta, aivan älytöntä. Kuka enää suomentaa, ellei ole pakko - ja pakkohan on, jos on yrittäjä.
Siksi tekisikin mieli sanoa, että toimittajien pakottaminen yrittäjiksi on niille ihan oikein. Ovathan he revitelleet jo vuosia kohujuttuja, kuinka lääkärit ja juristit perustuvat firmoja ja ottavat palkkansa verotta osinkoina. Mikä estää heitä tekemästä nyt samalla tavalla? Ainakin tietäisivät mistä kirjoittavat.
Tietotekniikassa ei ainakaan tähän mennessä ole ollut järkevää kääntää kirjoja suomeksi, koska tieto vanhenee niin nopeasti. Itse asiassa jossakin vaiheessa tuntui siltä, ettei kirjojen painattaminen olisi järkevää edes englanniksi! Kaikki tietohan löytyy jo netistä. Pakollisten oppikirjojen lisäksi en ole ostanut ainuttakaan tietotekniikan alan kirjaa millään kielellä. Ainoastaan kirjahyllyllisen scifiä, englanniksi. Muutaman käännöksen luettuani lukioiässä huomasin, että itse teen vähemmän käännösvirheitä kuin ne, jotka olivat noita kirjoja kääntäneet; loistoesimerkki on cyberpunk-novellissa käännös "Turing Cops" -> "Torinon jeparit"... anna mun kaikki kestää!
VastaaPoistaMinua aikanaan jäi lämmittämään suomeksi julkaistussa Applen toimitusjohtajan Sculleyn elämäkerrassa esiintynyt lause jossa kerrottiin miten puskutraktorista kuoriutui kaunis perhionen.
PoistaKemppinen kiteyttää mielettömän tilanteen osuvasti. Tällä tiellä suomalaisten ammattikirjailijoiden ja -toimittajien enemmistöllä ei ole tulevaisuutta, paitsi jos on perittyä varallisuutta, muu päätoimi tai hyvin toimeentuleva puoliso.
VastaaPoistaVoittaja: informaatioteknologia. Häviäjä: kirjailijoiden ja toimittajien ammattikunta.
Tällä saitilla tympeä itsekehuskelu sen kun vain kukoistaa!
VastaaPoistaKuvasta päätellen blogisti on astunut paskakasaan.
Minä näin kuvassa kotimaamme pallograniittia ja koristeena pari kolme granaattia. Mieli tuottaa kullekin katsojalle omia kuvia.
PoistaKiviä haravoinut Kunnaksen Ilkka
Lukutaidon oppii kirjastosta, kirjoitustaidon internetissä ja puhetaidon muiden enemmän tai vähemmän hunningoituneiden ylioppilaiden kanssa älyllisesti juttelemalla.
VastaaPoistaOlen toimimalla todennut tämän myöskin hyväksi järjestykseksi.
Suomen insinööriys on tai tulee tuhoutumaan siihen, etteivät vanhat miehet ymmärrä kirjoittaa. Kesämökki-ilmiö siis ulottuu IP:hen, eikä muiden pääomapiirien mulkkuus auta. Väestön pintapuolisesta ehostumisesta huolimatta nykyään on oltava tuurillinen kyetäkseen elämään gangsteroitumatta taloudellisesti.
En minä olisi lapsia siltikään tehnyt, kiitos jonkinlaisen kokonaiskuvan, vaikka olisi hyödyllinen päässyt olemaankin. Moni taloudellisesti menestynyt vaikuttaa kyllä yhä monistuvan 1800-lukulaisen "nappi pohjaan, Jeesus ohjaa" -periaatteen mukaisesti. Harvemmin he ovat minusta vakuuttavilta vaikuttaneet, kuten ei vaikuttanut Kekkonenkaan.
Jos mainostaminen sallitaan, ihmettelin käännösalan tämän puolen palkkauskäytäntöjä taannoisessa blogikirjoituksessani: http://tabujakaantajille.blogspot.fi/2015/05/miten-te-sen-teette.html
VastaaPoistaYstävällisin terveisin
Otto Ruokonen