Osta levy

Kummastelen ettei kukaan vienyt minua 52. kadulle Nykkiin kun siellä olisi saanut kuulla tosi torvensoittoa. Olen lukenut muistelmia, jopa ruotsalaisten, ja Erkki Reenpää –vainaja ainakin väitti istuneensa siellä kuuntelemassa, kun Parker ja Gillespie soittivat.

Erkki oli sitä ennen istunut kellaritiloissa Pariisissa katsomassa aikakauden pikku näytelmiä (Camus) ja kuuntelemassa aloittelevan mustan enkelin (Greco) laulamista. Ja vielä hän majaili Friscossa, kun siellä syntyi uudenlainen runous ja avattiin ennen kuulumaton kirjakauppa (City Lights).

Kun olen valittanut, että miksi en minä, ovat sanoneet, että ei ollut rahaa, oli sota, ei ollut mahdollista matkustaa vihollismaahan, ei saanut valuuttaa eikä kukaan osannut englasntia. En osannut enkä osaa vieläkään nykykieltä. En voinut vastata, että seli seli seli. Eikä se ole vakiorepliikki, kun itse on ladellut täydellisiä älyttömyyksiä ja joku menee jonkin näköiseksi?

Olen suunnitellut omaelämäkertaa, jossa selvittäisin, mitä kaikkea ei tapahtunut. Yksi jännittävä luku olisi se AFS:n vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa, joka oli jo sovittu ja luvattu, kunnes yllättäen kariutui. Luulen että vastaanottaja perheessä joku kuoli tai sellaista. Vuosi olisi ollut 1960.

Vuonna 2001 hylkäsin toisen kerran mahdollisuuden hakea vihreää korttia ja jäädä professorin tittelillä nuohoamaan kirjaston käytäviä tai sitten paremmalla palkalla huonompaan yliopistoon, mutta Kaliforniaan kumminkin.

Jos haluaa epäonnistua täydellisesti, Amerikka on paras paikka tehdä se. Ellet ole luonnontieteilijä tai IT-ilmiö, epäonnistuminen on jokseenkin varmaa.

Niinpä olen ollut rauhallinen ja tullut siihen tulokseen, että vaikka Manhattania kiitetään kesämökkisaarena. tämä Porkkalan niemi on vielä parempi. Nyt lähden toimittamaan autoa oikealle omistajalleen ja pistäydyn DVD-kaupassa. Olen nyt keksinyt, miksi vanhat eivät oikein viitsi keskittyä elokuviin eivätkä edes musiikkiin.

Pitää saada seisoa välillä ja vähän kävellä. Johtuisiko se verenkierrosta?

Koska minun vuosisatani (1900-luku) merkittävimpiin luettu kulttuuri-ilmiö on amerikkalainen, nimittäin jazz, olen kuunnellut muutaman iltana sitä. Jazz on niin amerikkalaista ja afro-amerikkalaista, että lemmikkini (St. James Infirmary) säveltäjäksi on merkitty herra Mills, venäjän juutalainen, Duke Ellingtonin levytuottaja ynnä muuta, nimimerkillä Joe Primrose.

Louis Armstrong levytti sen ehkä ensimmäisenä. Hänen varhaisvuosiensa ehkä nerokkain esitys-sävellys-sovitus saattoi olla West End Blues. Ajatelkaa (kuva) että ne saa kaikki yhdellä klikkauksella ja huokealla hinnalla. Minulla on miellyttävät versiot siltä ajalta, kun CD-levy oli nuori ja Louis Armstrong poliittisesti epäilyttävä luokkasopuilija.

Charlie Parkerin koko keskeinen tuotanto irtoaa uudelleen masteroituna kympillä tai kahdella. Musiikkina jokin Parker’s Mood tai Ballade on samaa tasoa kuin Bach ja yhtä maailmaa mullistavaa.

Spotifyssä on Parkerin keskeisistä kappaleista. joita on siis noin sata, kustakin noin sata versiota kenen tahansa kuunnella. Ellette ole perehtyneet kovin seikkaperäisesti tähän musiikkiin, levymerkki Verve on takuu peruslaadusta, ja samoin Savoy. Mutta ne klassisen jousiorkesterin kanssa toteutetut esitykset eivät toimi. Ne ovat vähän kuin Bachia bassokitaralla ja reippaalla säröllä.

Elin kauan siinä luulossa, että rokki sivuutti ja syrjäytti jazzin, mutta ei se niin ole. Klassisen ja sen muun musiikin ero on mm. se, että edellistä soitetaan enimmäkseen nuoteista, jälkimmäistä ei.

Saan kiinni jopa vuosikymmenien takaisesta tunnetilastani kuuntelemalla jonkin haluamani kappaleen, vaikka Chopinin nelosballadin Rubinsteinin soittamana. Mutta jazzin suurteokset ovat joka kerta erilaisia kuunnella. ”Ornithology” –vinyylin olen toivottavasti kantanut roskiin. Ostin sen Hakaniemen torin vaiheilta tai sitten Digeliukselta 1966 lokakuussa. Aika kauan sen alku oli Communicatorissani soittoäänenä. Eilen illalla tuntui etten ole sitä muka ennen kuullutkaan.

Huolelliset huiput ovat tänäkin päivänä Coltranen ”Giant Steps” ja etenkin ”A Love Supreme”.

Molemmat sopivat suurenmoisesti Kirkkonummen kesäiltaan, sisätiloihin, metrin päässä metsästä. Luulen että tällainen huumeen käyttö on laillista, eikä se näy verestä laboratoriokokeissa. Täytyy panna kamera jalustalle tänä iltana. On mahdollista, että Coltrane kuitenkin näkyyy pupilleista.