Sivun näyttöjä yhteensä

5. maaliskuuta 2015

Tilaajantunnistusyksikkö





Nyt kukaan ei voi soittaa minulle, paitsi kitaralla tai miksei viulullakin. Hävisin taas lainopillisen taistelun, vaikka taustajoukkona oli kaupungin vihaisimpia asianajajia. Halusin säilyttää puhelinnumeroni, koska olin oppinut olemaan enimmäkseen vastaamatta juuri siihen puhelimeen ja sitten sopivalla hetkellä katsellut, ketkä kaikki nyt ovat kimpussa. Numero on ollut sama ainakin 20 vuotta.

Paneuduin asiaan kaikella tarmolla, kun panimme pillit pussiin Korkeakoulun kanssa viimeisen projektin päättyessä. Mielestäni luovutin avainkorttinikin.

Tiedustelujen johdosta ilmoitettiin, että työnantajan suostumuksella voin saada puhelinnumeroni toiseen, tässä tapauksessa siis itse maksamaani puhelimeen eli Simmiin. Ryhdyin hankkimaan työnantajan suostumusta, ja paperia kertyi. Luullakseni asia oli ensin lausunnolla rehtorineuvostossa ja luulen, että myös ylioppilaskunnan mielipidettä tiedusteltiin. Tarjouduin hankkimaan Raaseporin maistraatin esteettömyystodistuksen Lohjalta jne.

Hanke kuitenkin haaksirikkoutui, koska en löydä Elisaa. Muutamia puoteja löysin. Niissä lukee oven päällä Elisa, mutta sisällä sanotaan, että voi ei, ei me tällaisia asioita hoideta. Kiertelin Itä-Pasilassa ja Pitäjänmäellä ja alan nyt olla varma, että Elisa Oyj on virtuaaliolento. Vaikka se lähettelee laskuja ja kaupitsee toimimattomia puhelinliittymiä entisten toimimattomien sijaan, sitä ei ole todellisuudessa olemassa!

Näitä puhelimia on eri operaattoreilta ja on laajakaista, aitoa antiikkia muuten. Ja on äidin puhelin. Se on minun nimissäni, koska Elisan myymälä vaati, että äidin on ajettava palvelutalosta invataksilla allekirjoittamaan jokin sitoumus, vaikka lupasin kynääni naksutellen järjestää allekirjoituksen tuossa pylvään takana hetkeäkään hukkaamatta. Koska äitini vastusti ajatusta ja hänen rollaattorinsakin vinkuu, otin senkin puhelimen omiin nimiini.

Taannoinkin joku vihainen ihminen soitti ja väitti, että autoni on puussa tai minun pitäisi olla jossain, Oulussa tai televisiostudiossa, vaikka olin kotona lukemassa Aku Ankkaa. Numeropalvelut ohjaavat nimelläni tehdyt kyselyt äidille, joka on niistä oikein hyvillään. Kun lipeäkalan äänellä puhuva myyskentelijä tai kolea karhuaja soittaa, häneltä siis kysytään ensin nimeä ja sitten, että kenen poikia ja mistä päin maata kotoisin ja mistä kylästä. Äiti täyttää tänään 92 ja toimii sujuvasti sihteerinäni, mutta kiirettä meillä ei ole.

Otsikon sana on SIM-kortti suoraan suomennettuna. Minut veti totiseksi havainto, etten pysty maksamaan useimpia laskuja, koska ne pitäisi varmentaa vastaamalla pankin lähettämään tekstiviestiin, ja pankilla on se vanha, toimimattomaksi käynyt puhelinnumero. Uutta numeroa pankin kotisivun kenttään syöttäessäni pankki haluaisi varmistuksen… siitä toimimattomasta numerosta.

Otan teltan ja makuupussin mukaan ja leiriydyn pankin lattialle ilmoituksin, että en lähde mihinkään ennen kuin joku toinen on tehnyt tarvittavat muutokset. Ensimmäisessä työpaikassani, joka oli Kustannusosakeyhtiö Otava, oli seinällä painettu kyltti ”Laskuja maksetaan torstaisin kello 9:30 – 10:00 e.p.p.”. Mielelläni omaksuisin saman käytännön. Siihen aikaan punaposkiset tädit ja ontuvat sotaveteraanit kulkivat siannahkasalkku kourassa firmoista pankkeihin ja takaisin ja laskut maksettiin käteisellä, jos kassassa oli rahaa. Neiti Petäjä sanoi usein, että ei ole, rahaa siis, ja nyt pitää odottaa, kunnes Maisteri tai Tohtori tai Professori tulee. Ja palkkoja maksettiin perjantaina, jos Tohtori Poijärvi sattui ehtimään paikalle. Tohtori Havu ei allekirjoittanut niitä isoäidin kureliivin värisiä maksulomakkeita.

Eräistä puhelimistani SIM-korttia ei saa helposti pois, eräissä on pieni eli mikro-SIM ja eräissä on vähemmän pieni. On olemassa proteeseja, joiden avulla pientä korttia voi käyttää isossa reiässä, mutta isoa ei voi käyttää pienessä. Lisäksi vastustan sitä, että Amerikka ja muu maailma käyttävät holtittomasti kreikan ja latinan sanoja, mikro ja mini. Käytössä ei ole pien-simmiä eikä vähä-SIM:iä. Saa olla koko peto muistaakseen ulkoa, miten tökkeleissä poikkeavat toisistaan mini- ja mikro-USB, eikä tuo yleisen sarjaväylän (universal serial bus) lyhenne ole sekään helppo. Vai osaatteko te opettaa äidillenne väylän ja portin eron?

Tapasin ystävän, joka sanoi, ettei hänellä ole nyt eläkkeellä sähköpostia eikä puhelinnumeroa. Postiosoite oli, mutta Itellan suunnasta tihkuvien tietojen perusteella vakinainen asuinpaikka kaupunkialueella ei kohta ole sama asia kuin tavoitettavuus.

Muistan että eräs Donner aiheutti hälyä päästyään kauan sitten vaaleissa johonkin, valtuustoon tai eduskuntaan. Hän oli sanellut puhelinvastaajaansa viestin, jossa ilmoitti niin ollen ja sen johdosta tehneensä itsemurhan. Asia ei ole minulle millään muotoa ajankohtainen, mutta kun puhelimeni ja sen SIM päätyivät tuohon epätoivoiseen ratkaisuun, olen sommitellut mielessäni sähköpostin automaattivastausta. ”Tällä ja ensi viikolla olen niin humalassa, että en pysty vastaamaan. Näin on.” ”Olen mielentilatutkimuksessa. Sen tuloksesta riippuu, vastaanko joskus.” ”Kiitän yhteydenotosta. Se jäi tuloksettomaksi.” ”Olen perustanut keräilijäkulttuurin mutta en paimenna mainoskirjeitä.” ”Olette erehtynyt osoitteesta. Samoin olen itsekin.”

19 kommenttia:

  1. Operaattori lähetti vaimolleni paperisen viestin (veloituksetta!), jossa kehoitetaan vaihtamaan nykyinen liittymä uuteen modernimpaan versioon. Muuten nostetaan hintaa kuluvan kuun jälkeen.
    Kaivoimme esiin vanhan, kaksi ja puoli vuotta sitten tehdyn kirjallisen sopimuksen. Sen mukaan sopimus kestää kaksi vuotta ja jatkuu sitten toistaiseksi voimassa olevana. Tätä ei ole kumpikaan osapuoli irtisanonut.
    Sopimuksen muutossivu ei tietenkään toiminut netissä, useista sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Pitänee lähteä siihen telttaleiriin.

    Seiteissä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. Nyt ne kaikki tunkee tänne blogin kommenttiosastoon! Ääk.

    VastaaPoista
  3. Nauroin ääneen - kiitos. Ja onnittelut sihteerille!

    VastaaPoista
  4. Ilmeisesti tarkoituksellisesti herättämänne vahingonilo sai minut hytkymään ja pelasti päiväni.

    VastaaPoista
  5. Minä homeskorva olen luullut, että Elisa asuu Saunalahden kylällä, kaakkoon Mikkelistä. Sieltä tulee jatkuvasti laskua ja karhua, ettei luvuissa pysy. Jotenkin ne liittyvät Elisaan, onko siinä tuotemerkki tai sen tapainen?

    VastaaPoista
  6. Huomaan tämän Kemppisen kirjoituksen luettuani, että keljuista asioista voi saada, jos osaa ja haluaa, hauskan. Mikä sen parempaa. Muuttaa koko maailman tuntumaan paljon mukavammalta paikalta kuin miltä se usein vaikuttaa olevan.

    Loppulause kirjoituksessa (joka sinsänsä osoittaa kärsivällisyyttä ja oikeaa suhtautumista asioihin) on esimerkillinen: "/”Olen mielentilatutkimuksessa. Sen tuloksesta riippuu, vastaanko joskus.” ”Kiitän yhteydenotosta. Se jäi tuloksettomaksi.” ”Olen perustanut keräilijäkulttuurin mutta en paimenna mainoskirjeitä.” ”Olette erehtynyt osoitteesta. Samoin olen itsekin.”// stop.

    Ajattelen käyttää sitä muunnelmana tarpeen niin vaatiessa. Se ei voi olla tekemättä vaikutusta paatuneempaankin byrokraattiin. Niin hellyttävä se on.

    VastaaPoista
  7. Seuraavassa huoneessa asustava asumisyksikön ihmishenkilö sai taannoin kirjeen HUS-nimiseltä yksiköltä, joka kertoi että tiedot ovat lähteneet myös Raaseporin vastaavaan yksikköön. Lähete tuli kuitenkin Wasaborgista, joka ei ole edes kuntayksikkö vaan talo. Talo on yksityisomistettu, mutta nimestä voi päätellä että kauan sitten, se muistuttaa linnaa vain etäisesti.

    Olin hälyttynyt tämän blogin tiedoista, koska sen nojalla voin uskoa että Raaseporissa sijaitsee jokin maanpäällinen musta aukko.

    VastaaPoista
  8. Niin,

    Hankalaa on kun pitkään työsuhdepuhelimena ollut puhelin ilmoittaa yht'äkkiä että yhtetyttä verkkoon ei saada. Sitä ei sitten tule seuraavana päivänäkään. Yksineläjä etsii puhelinkioskia mistä soittaisi operattorille ja kysyisi. Puhelinkioskeja ei ole. Lainaa sitten tuttavan puhelinta ja saa soitettua. Siellä vastataan että liittymä on suljettu.

    Miksi? Kysyy soittaja. Oletteko yrityksen prokurahenkilö? -kysyy operaattorin edustaja.

    En.

    No sitä en sitten voi sanoa.

    Soittaja menee avaamaan uutta liittymää ja haluaisi kuitenkin sen vanhan numeron ja kun se yritys on sulkenut ja palauttanut sen liittymän niin se on suojatilassa pitkään vaikka prokurahenkilö löytyykin ja häneltä valtakirjan numeron käyttöön saa.

    VastaaPoista
  9. Huomaan tästä Kemppisen kirjoituksesta, että keljuista asioista voi saada muutakin kuin hermoromahduksen. Siitä voi tulla jopa hauska, jos osaa ja haluaa käyttää hiukan mielikuvitustaan. Hieno keksintö! Tuo loppuosa kirjoitusta on jo yksinkin vakuuttava. Täytyy olla puolimätä byrokraatti jos ei pehmene sopivasti, kun saa jonkun noista malliksi laadituista automaattivastauksista! Niin hellyttäviä ne ovat. Vastaanpanemattomin on ehkä tuo viimeinen: ”Olette erehtynyt osoitteesta. Samoin olen itsekin.” :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi samperi, kun lähetin tuon eka kommentin, se katosi. Niin minä luulin. Se olikin näköjään lähtenyt liikkeelle ja tullut tänne! En muistanut, että ainahan ne katoaa, ja sen takia kirjoitin toisen. Tämän tässä. No, ei kaise ihan hirveästi haittaa? Sama asia, mutta uusilla sanoilla. Näinkin voi käydä!

      Poista
    2. Kerran vielä, Liisu!

      Poista
    3. Kiitos kannustuksesta, Anonyymi! Mutta minusta tuntuu että olen jo tarpeeksi pöhlinyt. :)

      Poista
  10. Parasta Kemppistä aikapäiviin!

    VastaaPoista
  11. Ennen puhuttiin, että mitä idemmäs mennään, ei mikään toimi, mutta kaikki järjestyy. Länteen kuljettaessa taas päinvastoin. Nyt digitaaliSuomi taitaa olla eräänlainen mikämikämaa, mikään ei toimi eikä mikään järjesty.

    VastaaPoista
  12. Tekonokkelaa, mutta siitähän tuo blogisti on tunnettu.

    VastaaPoista
  13. Yritän olla puhelinmyyjille kohtuu asiallinen. Kelju ammatti se on. Toistuvasti epäonnistun aikeissani. Kun Nokialta soitettiin, menin vastaamaan "Turhapurolla, johtaja Uuno D.G.Turhapuro puhelimessa", ja myyjä heitti hanskat tiskiin liki välittömästi.

    Toisen kerran alkoi pitkä paperista luettu esitelmä, jonka jouduin keskeyttämään kysyäkseni "niin, mutta mitä te myytte?". Vastaus kuului: sähköhammasharjoja, joissa syttyy valo kun kolme minuuttia on kulunut. Nauroin kippurassa lattialla minuutin, ja kun vihdoin sain hamuttua luurin takaisin kouraani, oli puhelu jo katkaistu.

    Samoin kävi omega-rasvahappokauppiaalle, jonka tuotteen sisällys oli niin mielikuvituksellinen yhdistelmä kemiaa ja isotooppeja, että sellaiseen oli täysin mahdotonta suhtautua vakavasti.

    Vähään aikaan ei ole soiteltu. :-(

    VastaaPoista
  14. Elisaan saa kuulemma yhteyden aivan helposti: haastemies viemään toimitusjohtajalle tiedonantoa. Kun on ruuhkaa, virka-apua ratsupoliisilta.

    VastaaPoista
  15. Ilmoitin aikoinaan Elisaan kuukausittain puolen vuoden ajan paperikirjeitse osoitteenmuutoksesta. Ajattelin vanhanaikaisesti, että mustaa valkoisella on varmin tapa saada viestinsä perille. Soitin lopulta Elisan taksoittamaman puhelun kassahenkilölle, joka pitkän rämppäjakson jälkeen ilmoitti olevansa eitietoinen kirjeistäni, mutta muutti oitis osoitteeni.

    VastaaPoista
  16. SIM = subscriber identity module
    PIN = personal identification number
    PUK = personal unlocking key
    SHIT = secure high intelligence talk

    VastaaPoista