Mistä on puhe

Muuan korkea virkamies, näitä vähemmistöryhmien edustajia ja edistäjiä, esitti asiaansa. Häntä on siunattu poikkeuksellisen kauniilla ja soivalla puheäänellä, aivan Kataisen tapaan, ja lisäksi hän oli hankkinut kyvyn muotoilla sanottavansa selkeästi ja vaivatta käsitettäväksi.

Vaikutus oli outo. Häneltä meni kaikki uskottavuus.

Olen yrittänyt selvittää reaktiotani. Ensimmäinen selitys olisi henkilökohtainen kateus. Ehkä kysymys on siitä, ja kukaties vain siitä. Minulla on ollut vaikeuksia noissa asioissa niin kauan etten enää muista murehtia sitä. Nuorempana sain taistella oikeiden puhevikojen kanssa. Änkyttäminen ja sokeltaminen olivat helpommasta päästä.

Olettakaamme että syy oli jokin muu.

Kaikki järkevät ihmiset kavahtavat tuote-esittelijän ääntä ja ääntämistä. Prisman ja muiden markettien kuuluttajat ovat melkein yhtä kamalia. Syystä tai toisesta ihminen kuulee heti, kun hänelle yritetään myydä jotain.

Milloin saamme jälleen kuulla vanhan kansan huutokaupan toimittajan puhetta marketissa? Muutama vuosi sitten maksukortilla televisiosta katselemani amerikkalainen huutokauppaohjelma osoitti, ettei tuo perinne ole kuollut eikä kaupallisesti ainakaan huono. Meklarilla oli hirveä meininki päällä ja heti kuuli, että Amerikan maassa huutokauppamiehet ovat evankelistojen lähisukulaisia. Kysymyksessä on siis puhdas suggestio, kuulijan ymmärryksen oikosuluttaminen.

Kaipaan usein Ketolan Villeä. Hänessä oli kuoliaaksi naurattajan vikaa. Partioleirien iltanuotiolla hänellä oli tämän päivän näkökulmasta täysin syrjivä ja rasistinen speksi mustalaisesta hevoskauppiaana. ”Hai isäntä, vieläkö teillä on se läsipää emäntä?”

Mielestäni Huovinen on kuvannut Havukka-ahossa kuoliaaksinaurattajan taivaallisen hyvin. Kuiva, ikävissään olevan näköinen mies, joka puhuu vinkuvalla äänellä ja on kuin kummastunut siitä, miksi hänelle nauretaan – ehkä hiukan loukkaantunutkin. Ja juuri nämä kertojamestarit olivat täysin tietoisia mahdistaan, eräät maakunnallisia kuuluisuuksia.

Melkein panisin samaan nippuun alussa mainitun virkamiehen kanssa edesmenneen Kai Kortteen. Hänellä oli omassa kokemuspiirissäni hienoin puheääni, selkeydessä ja notkeudessa samaa huimaa luokkaa kuin kreivi Creutz ja Pentti Fagerholm, mutta sellon ääni resonoivana bassona.

Tästä muistinkin, että Martti Talvelan puhetta jäi kuuntelemaan lumoutuneena. Useimmilla mutta ei kaikilla laulajilla on tuo, vuosikymmenien kouluttautumisen tuloksena synnytys maailmanennätysluokan äänenkäyttö.

Valitettavasti suomalaisista näyttelijöistä ei tule mieleen yhtään aivan saman tasoista. Englannin kielialueella heitä on vaikka kuinka. Viimeksi kuuntelin Orson Wellesiä Spotifystä, jossa muuten on runsaasti äänikirjoja ja runoja. Oli hän ainutlaatuinen, tuossakin. Ja näyttelijöistä huippua löytyy esimerkiksi YouTubesta hakemalla nykyistä tai vanhempaa Shakespeare-kamaa. McKellen on minusta ylittämätön

https://www.youtube.com/watch?v=4LDdyafsR7g

Mutta sitäkin pitää miettiä, miksi Hitler ja Stalin ja Goebbels ja de Gaulle olivat kaikki aika huonoja puhujia. Väite on tietysti väärä. Vaikutus oli valtava, tuhoisa. Mutta puhetapa ja tekniikka olivat järjenvastaisia. Churchill puolestaan olisi saanut palkinnon missä tahansa logopedien ja retoriikan tutkijoiden tuomaroimassa kilpailuissa.

Minusta ei ole arvioimaan puheilmaisun taitoa ja tehoa, koska olen kuunnellut korvani pilalle. Melkein koko työelämäni ajan, yli 40 vuotta, olen vaivannut itseäni yrittämällä pysyä hereillä, kun tuomioistuimen päätöksiä luetaan ääneen. Ennen melkein kaikilla alituomareilla oli tapana julistaa päätös lukemalla se, ja miltei poikkeuksetta tekstiä naristiin kymmeniä sivuja kuolettavan yksitoikkoisella, vuotavalla ja särisevällä äänellä sellaiseen sävyyn, että lukija itsekin ajatteli lampaankotletteja tai muuta mukavaa lukiessaan.

Korkeimmassa oikeudessa Paavo Salervo aloitti istunnon lukemalla päätöksen lisäksi muutoksenhakuasiakirjat ääneen. En lakannut ihmettelemästä, miksi kukaan muista jäsenistä ei koskaan yrittänyt kuristaa häntä. Itse olin niin nuori, että ajattelin niin kuin armeijassa, että onhan täällä sateen suojassa ja saa istua. Ilmiö jäi arvoitukseksi, kun Salervo oli yksi porukan ammattitaitoisimmista. Tosin ymmärrän tuomarin ammattitaidon itse toisin, mutta se oli toinen sukupolvi ja toinen maailma.