Vastaan kun kysytään, kysyn kun vastataan. Kokonaisen runon
siteeraamiseen ei ole erityistä estettä tekijänoikeuslain mukaan.
Yhdysvalloissa on ollut käytäntö – ei laki – ettei sellaista suvaita, mutta
siellä tekijänoikeudelliset tavat poikkeavat suuresti eurooppalaisista. Lakikin
oli ennen aivan toisin rakennettu. Yhdenmukaistaminen on edelleen osittaista.
Eikä sitaattikaan ole englanniksi ”citation”, vaan ”quotation”. Tämä runositaatti on sallittu, koska kirjoitan tässä tuosta runosta ja toimin siis "hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Tuota määrettä sanotaan vetoamisfunktioksi.
Jarkko Laine, hänen pitkäaikainen ystävänsä Hannu Mäkelä ja
hänen runovalikoimansa toimittanut Martti Anhava ovat kaikki poissa Otavasta.
Minä osaan luetella sieltä eri huoneiden ihmiset 60-luvulta ja 70-luvulta ja
muistan useiden kirjahyllyjen kirjan ja seinien taulut. En ehkä ole käynyt
siellä kerroksissa useaan vuoteen. Kai pelkään, että siellä näyttäisi samalta
kuin WSOY:lla Bulevardilla. Sellaista ei ankarakaan ateisti arvaisi tuonpuoleisesta
elämästä.
Luin Koskenniemen Kootut teokset. Mitä huonommiksi runot
kävivät, sitä enemmän pidin niistä. Jarkko Laine aloitti runot kohta sen
jälkeen, kun taltan kalkutus kiveen oli häipynyt runojen hautausmailta
(kirjoista). Kokoelmia ilmestyi kovin paljon, ja tässäkin tapauksessa
sekundalaatu viehättää suurimmin.
Jarkko Laine jollain tavoin johtaa rock-lyriikkaan. ”Fiilaten
ja höyläten” oli ehkä päähänpisto, samoin kukaties ”Pilvet karkaa, niin minäkin”.
Miten kauas kirjojen runous olisi eksynyt kitaroiden maailmasta ilman Lainetta!.
Laine on kuollut. Hänen esikoisrunonsa sisältää kaiken
myöhemmän. Kiinalaisen ärrättömyys panee epäilemään myös älliä. Runohan on aina
olennaisesti vitsi. Säännöt ovat samat. Runoja on turha hakata kiveen kuin
päätään.
Jarkko Laine (kuva Wikipedia – Edward Hopper)
Tulun ja Polin lääni on punainen
Jaappanin lohikäälme on mulskattu.
Amelikan kuljat impeliastit on voitettu.
Lauhassa voidaan istua katukäytävän leunalle
ja
levittää takin punainen vuoli näkyviin.
se on silmälle
kaunis
mielelle tyyni
vallankumoukselle
pippuli ja suola.
Minä istun huoneessa ja kiljoitan.
Setä
Samuli, minne nyt tylkytät dollaleitasi?
Klemlin
levisionistit, miten nyt käy
Uklainan vehnäsatojen?
Jaappanin
keisalilliset hinttalit,
minne
nyt lykkäätte tlansistolinne?
Minun lunoni julkaistaan Tulun Sanomissa,
mutta minulle ei makseta lahassa,
minä
saan punaisen luusunauhan,
luusunauhan
ja teläslistin.
Lay Challes on bakteelien mukiloima
&
mykkä
(hänen sokeutensa oli väälien nuottien aiheuttama)
ladiosta
kaikuu kaunis
malssi
”Tulun
ja Polin lääni on punainen”
minun
muistini pettää minut
Palkinsonin
tauti tekee lunoilemisen työlääksi
ja aivan tulha on ylittää laahautua
kolttelin
päähän
diskoteekkiin
-
siellä ne kaikki tvistaa ja lumbaa läpi yön
lakkaani
almaani
minä en jaksa edes kilota
lakkaani
haistaa taas tinneliä
mon
amoul
Setä tarkistaa nyt mitä "citation" voi eri merkityksineen tarkoittaa. Tällä voi aloittaa: KVG citation def.
VastaaPoistaKiitos Hopperista ja runosta. Jälkimmäisestä tulee mieleen Simo Penttilän poikakirja Kaappaus intiaanivuorilla, jossa myöskin on vakavia puhuvia kiinalaisia. Penttilän tapa eri käänteissä todistaa epärasistisuuttaan on tosin hieman epäilyttävä, kun se tahtoo mennä tyyliin "neekerikin voi olla kunnon ihminen".
VastaaPoistaAW
Kiitämme lunosta. Niitä kulkee enää niin harvoin, ohitse, olkapäät luimussa. Terevisiossa näin Viitaa.
VastaaPoistaJa sitten se Hirvilammikin kuoli. Mihin tämä maailma on mykkänä menossa.
Twist&shout!
VastaaPoistaJaahas, ja miksi tätä kuvittaa Edward Hopperin 'Night hawks'? Tuleeko siitä vielä kommentti - kuvan lainaamisesta? Sama maalaus kuvittaa muuten omaa kirja-arviotani viimeisimmän kirjallisuuden nobelistin teoksesta 'Kadonnut kortteli' - johon se sopii erityisen hyvin.
VastaaPoistaPevkeve kun on hyvä vuno.
VastaaPoistaTäältä löytyy teini Laineen älliä sisältävä luno. Näin meitä suulia ikäluokkia silloin luokittiin valistelemalla agitilla ja vähän plopillakin,
VastaaPoista
VastaaPoistaNo, suapiko tällee tehlä?
SUOMEN ÄIDEILLE
Oi äidit, helkimmät sielut!
Kuinka lakastaa teitä liittävästi?
Keltovatko punaluusut talpeeksi?
Hella nähköön, palastanne aina
olette ylittäneet!
Oi velipalttu, kaulavelli
ja mulojen latina linnuksilla!
Oi lievun lentoa menoa,
imulin hulluutusta
ja kilkua palkua joka ei tulpaansa tuki!
Helmoissanne loikumme, me aamuvilkut
illottelijat,
oli sitten tolstain sota ja lauha
tai velhoton valjoton pyhä.
Niin, sulvoa, laastaa, tilistää
ja palsia, paikata, kilistää,
haljata, taljota, koljata kokoon
kun vielä helttaisin halvatulpa
sun haltioilles läkii ylimäälälään!
Mutta sulematta solomnoo ja kivat teille,
kulahousuissaan teitä moljestaa
uninen eskaldoona! Tää holjuva ihmiskalja!
Pehmeät tovelit, lakkauden mateliaali!
Ilpo Tiihonen
Jarkko Laine loi sanat noin sataan lauluun, ja hän kuului suomenkielisen suomirockin perustajiin. Kun ehdotin Martti Anhavalle, että koottujen runojen jatkoksi voisi tehdä näistäkin kokoelman, kantautui eri suunnilta samansuuntainen viesti, että Laineen mielestä niitä ei ainakaan tullut yhdistää runokokoelmiin. Muistetaan kuitenkin vaikkapa "Bensaa suonissa", "Hymyile Miss Universum", "Joulupukki puree ja lyö", "Kasvoton kuolema", "Kekkonen rock", "Käsittämätön joulu", "Lennosta kii", "Pilvet karkaa niin minäkin", "Tehkää jotakin"... Viimeksimainittu on Jörn Donnerin elokuvasta Perkele! Kuvia Suomesta, johon Laine kirjoitti monta laulua.
VastaaPoistaKommentoija on häveliäs - mainitussa elokuvassa sykähdytti Arja Saijonmaan laulama juhannusilo "Pullo, pillu ja juhannusyö - siinä Suomen suvenhuipennus". Epäilemättä Jarkko Lainetta.
Poistase oli silloin.
Poistasivistys on voittanut alaa ja tänään lähinnä:
pullo, pullo ja
mikä-päivä-on-tänään hani ?
Ad Omnia: tekijänoikeuslain "siteeraamisoikeus" on siis englanniksi "right to quote". Anglosaksinen käytäntö lähtee kuitenkin liikkeelle todella epämääräisestä termistä "fair use", johon sitaattikin kuuluu, siis "oikeudenmukainen tai kunniallinen käyttö".
VastaaPoistaFair use voisi olla puhekielessä myös "reilu käyttö".
PoistaJarkko Laine runoilijana oli varmasti parempi - jos näin voi sanoa - kuin moni muu. Paljon, paljon parempi. Mutta laulutekstintekijänä - jos näin voi sanoa - parempi oli Juha Vainio. (Ainakin paljon.)
VastaaPoistaJarkko Laine vaikutti paljon omaan maailmankuvaani. Olin toistias (professori Pulkkisen Asiasuomen oppaan käännös englannin ilmaisulle in my teens), kun ostin Laineen runokokoelman Muovinen Buddha. Se oli esikoisteos ja voitti Erkon kirjallisuspalkinnom. Siinä oli yksi ällättelyruno. Pidin sitä lapsen maailman puolustuspuheena, en poliittisena, maolaisena kannanottona.
VastaaPoistaLaineen upea tajunnanvirta- ja undergroundkirja Haamumaili vaikutti vielä enemmän. Hän tunnusti olevansa yhtä aikaa Karlin, Marx-veljesten ja cocacolan lapsi. Viettäneensä lapsuutensa Ankkalinnassa, nuoruutensa Tex Willerin ja Taivaan ratsastajien luona Rio Granden ruudinsavuisilla rannoilla tai Jerry Cottonin Jaguarissa Manhattanin kaduilla. Laine toi Suomen nuorison tietoisuuteen undergroundin ja tajunnanvirran. Oman sukupolveni idoli ja hieno runoilija.
Katselen ylöspäin ja huomaan siellä utuiset Taivaan ratsastajat, Jarkko Laine yhtenä heistä.
Tiihosen kotituote on selkeä ja todenmukaisuuteen sekä tarkkaan myötäelämiseen ja havainnointiin perustuva. Lisäksi siinä on sana ylimääräräkä jota ei saa enää kirjoittaa minnekään tämän jälkeen korvaten ärrät ällillä.
VastaaPoistaLaineen aikansa väristä voimaa saava muuntuu ja katoaa hiljalleen. Huonompiakin on, jopa Laineella. Vaikka onkin esikoisteos, kouluarvosanaksi antaisin 7-, huomautuksella että esikoisrunokokoelma on parhaimmillaan piilossa kustantajan kassakaapissa.
Vertailu on epäkohtelias ja sikäli mieletön.
Minä nyt vaan satun pitämään helvetin paljon enemmän Tiihosen runoista ja tottahan se onkin että harva yltää samaan.
Ellei runoja saa murjoa ja niille nauraa niin se on paha juttu ja ongelma mutta vielä häijympää olisi tienata ja kieltää kaikki arvostelu. Kolmannen tahon vaateet taiteen suhteen, pyh! Sikäli hyvä kuva, eräs plagioiduimmista. Katsokaaskin vaikka googlen kuvahaulla niin huomaatte kuinka kuva säilyttää tenhovoimansa. Se on se Taide kun siellä luuraa ja sitä ei voi patentoida eikä kaapata kiikkiin lysolikylpyyn. Pieni on se ja liukas paskiainen mutta kun se on paikalla niin sen haistaa heti.