Gungen

Tukholmassa (Stockholm) on Kungsgatan. Otaniemessä (Otnäs) on Gungsgatan. Viimeksi mainittu on Dipolin sisällä. Käsitän ymmärtäneeni, että nykyinen, nyt Suomessa vieraileva kuningas viihtyi reippaasti nykyistä nuorempana miehenä teekkarien seurassa ja piti virvokkeista.

Jäin miettimän ja sitten huomasin jonkun toisenkin pohtineen, miten arvoisa yleisö aikoo toteuttaa samanaikaisesti pakkoruotsin poistamisen kouluista ja käytännössä siten maasta, ja puolustusyhteistyön.

Jälkimmäinen näyttäisi edellyttävän, että ainakin alikersantit, kukaties myös korpraalit, osaisivat huutaa ”jelppinkiä” ruotsiksi. On ainakin yhdeksän muuta ruotsin kielen ilmausta, joille voisi tulla käyttöä. Esimerkiksi merivoimissa: varpaani jäivät laivan ja laiturin väliin. Ilmavoimissa: ylös, ei alas. Näitä on.

Nato-keskustelu on mallia ”menisinkö keisarin tyttären kanssa naimisiin, jos se kosisi”. Tämän otsikon alla on ilmoitettu mielipide. Natoon olisi heti paikalla kiirehdittävä liittymään. Tämän otsikon alla on käännetty takkia. Olen sanonut, että pakkoruotsin eli ruotsin kielen pakollinen opetus peruskoulussa poistettakoon – vaikka itse pitäisin nimenomaan pakkoruotsia hyödyllisenä ja vapaaehtoista ruotsia erittäin hyödyllisenä. Vastaavasti ne perustelut, joilla muutosta on haluttu tukea, ovat mielestäni kevyitä. Mutta myöskään tässä asiassa en kannata omaa mielipidettäni.

Oman urani huippu oli vuosi 1989. Sen jälkeen on menty enimmäkseen alamäkeä. Olisin mielelläni jäänyt eläkkeelle korkeimman oikeuden esittelijän virasta ja vähän kaipailen sellaista rumaa hopeista kynttilänjalkaa, jollainen eläkkeelle jääjälle oli siellä tapa ojentaa. Laimeille lukijoille – Suomessa todella on edelleen mahdollista, olla esittelijänä koko ikänsä. Osa siirtyy tai siirretään puoliväkisin muihin tuomarinvirkoihin. Säälipleijarit on tiettävästi lopetettu; ennen oltiin sitä mieltä, että nuhteeton palvelu korvasi puuttuvan kyvyn niin että säädetyn eläkeiän lähestyessä asianomaiset ylennettiin ihanuuteen.

Kuninkaissa on ne hyvät puolet, että he hallitsevat eliniän, elleivät sitten itse pane vahinkoa kiertämään ja luovu vallasta, ja toiseksi järjestelmä on halpa. Ainakin Iso Britannia ja Ruotsi hyötyvät taloudellisesti ja sosiaalisesti vahvastä brändistä. Yksi kuningashuone, joka tietysti maksaakin, on halpa verrattuna amerikkalaisten PR-firmojen laskutukseen ja etenkin heidän tyypillisesti saavuttamiinsa tuloksiin.

Siellä korkeimmassa oikeudessa oli pakko oppia olemaan tarkkana, mikä on välitöntä ja mikä välillistä vahinkoa. Kysymys on mutkikas. Monissa tapauksissa välillistä vahinkoa ei korvata. Ajankohtainen esimerkki erittäin suuresta välillisestä vahingosta on herra Vladimir Pudding, joka söi nopeasti eväät kuormasta ja on nyt ajanut maansa tilaan, josta ei ehkä nousta.

Kuninkaallisten tehtävä on olla vaarattoman näköisiä ja vilkuttaa. Tosin on askarruttavaa, että Englanti, joka keksi hyvinvointivaltion ja jossa kansallissankari Churchill hävisi ensi töikseen toisen maailmansodan jälkeen vaalit, ja kolme pohjoismaata, joita pidetään ehkä aiheellisesti hallitsemiskoneistojen kehittäjinä ja sisään ajajina, säilyttävät monarkian. Default-vastaus on, että kuningasvalta on paras vaihtoehto. Kuningasvaltaan siirtymisestä ei tule mieleen muita esimerkkejä kuin Suomi 1918, ja sitä esimerkkiä ei mielellään muistele.

Todella mielenkiintoisia perusteita maan hallitusmuodolle löytää kolmen kenraalin, MacAthurin, Marshallin ja Eisenhowerin ratkaisuista vuosina 1945 – 1946 asiassa Japani. Yleisesti tiedossa olevat tosiasiat eivät ole tosia. Keisarin säilyttäminen oli kuitenkin selvästi oikea ratkaisu, vaikka se oli yllättävä amerikkalaisten tekemäksi.

Suomeen päätettiin 1999 saada valekuningas, ja perustuslaki on sillä tolalla. Perustuslakiakaan ei kuitenkaan näytä voivan muuttaa tavalla, joka ei vastaa kansan eli äänestäjäkunnan valistumattomia tunteita. Halosen tähti laski toisella presidenttikaudella muun muassa siksi että ”hän ei tehnyt mitään”. Sauli Niinistö on sitä vastoin ainakin minulle yllätykseksi osoittautunut erinomaiseksi poliitikoksi ja toteuttanut vähin äänin verettömän vallankaappauksen. Tasavallan presidentillä on jälleen de facto jokseenkin kaikki se valta, jonka nykyinen perustuslaki otti de jure tuon määräaikaisen viran haltijalta pois. Latinismit tarkoittavat siis ”tosiasiassa” ja ”lain mukaan”.

Odottamaton ulkopolitiikka luonnollisesti vaikutti paljon. Kukaan ei arvannut, että mainittu Edenistä itään olevassa maassa toimiva valtionpäämies olisi ryhtynyt harjoittamaan Tokarev-politiikkaa.

Toivottavasti Kremlin ampuja ilmoittautuu mitalia ja kakkukahveja varten. Neljä osumaa kuudella laukauksella on huikea saavutus myös ammattilaiselta, kun kysymyksessä siis tiettävästi oli käsiase, Tokarev-pistooli.

Aikaisemmin vastaavaan ovat pystyneet vain israelilaiset lentokenttävirkailijat, mutta heillä olikin ennen vaivoinaan rynnäkkökiväärimiehiä. Pommit ovat toista.