Hepreaa

Kunnon suomalaiset eivät opettele ruotsia, koska ruotsalaiset halveksivat meitä. Tuo ruotsalaisten asenne puolestaan johtuu siitä, että emme opettele ruotsia, emmekä todellisuudessa muitakaan kieliä.

Eräs ystäväni vastasi kysymykseen, että tehtaalle hän oli mennyt Ruotsiin, opetellut kovasti kieltä, kun koulunkäynti Suomessa oli jäänyt lyhyeksi, siirtynyt paljon paremmille palkoille ja tulee nyt Suomeen aika kauan sitten palanneena toimeen joka suhteessa hyvin.

Eräs toinen ystävä, maisteri ja ruotsin kielen lehtori, vastasi Tukholmassa asuessaan kysymykseeni, tuleeko kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa tai Chalmersissa profesorina tai opiskelijana tosiaan toimeen pelkällä englannilla: ei.

Eräs kolmas ystävä veteli esiin tilastot, kun kysyin, miksi suomalaiset tuntuvat pärjänneen viimeksi kuluneet sata vuotta Amerikan ja Kanadan siirtolaisina vaatimattomammin kuin ruotsalaiset ja norjalaiset, niin ettei siellä ole yhtään tavarataloakaan eikä huolintaliikettä, jonka toiminimi soinnahtaisi suomelta: kielitaidon puute. Hän oli vetänyt erilaisia siirtolaisuusprojekteja ja väitellytkin aikoinaan niistä. Käsitykseni oli kuulemma perusteltu ja tarkkaan laskettu. On tietenkin poikkeuksia, ja etenkin ruotsalaiset tulivat sukupolvea aikaisemmin kuin meikäläiset.

Nykyisin tiedämme, että naisen asema on miehen tärkein kysymys. Äidin koulutus ja kielitaito heijastuvat tilastollisesti lasten ja muiden jälkeläisten elämässä. Siksi Afrikan ja Aasian osien tyttöjen lukutaidosta puhutaan jatkuvasti.

Perinteiset Suomesta tulleet kaivoskaupunkien siirtolaisnaiset saattoivat elää Amerikassa 40 vuotta oppimatta sanaakaan englantia. Miehet oppivat tarpeelliset sanat, kuten ”hyvää viinaa”.

Pakkoruotsista en viitsi nyt jatkaa. En viitsi edes kysyä isänmaan miehiltä ja naisilta, joiden asenteista välittyy syvä karsaus etenkin suomenruotsalaisuutta kohtaan, mikä mahtoi olla Mannerheimin äidinkieli ja oliko hänen urallaan haitaksi, että hän puhui ja kirjoitti venäjän lisäksi useita muita kieliä virheettömästi, enkä sitäkään, mikä mahtoi olla jääkäriliikkeen ensimmäisen portaan ja sotilaina pitkälle yltäneiden henkilöiden äidinkieli.

Sitä vastoin paljastan lukijalle kaamean ajatuksen. Miksi juutalaiset hallitsivat ennen pitkää melkein koko elokuvateollisuutta ja edelleenkin merkittävää osaa mediaa?

Siksi että niin monilla heistä ei ollut äidinkieltä.

Heidän oli pakko sekä oppia kieliä että totutella siihen tosiasiaan, että ihmisillä on monia kieliä, monia tapoja ilmaista itseään ja monenlaisia tapoja.

Tiedän vastaväitteet. Monet hyvin merkittäviin asemiin USA:ssa nousseet olivat taustaltaan assimiloituneita Saksan juutalaisia eli kaikkien muiden paitsi natsien silmissä saksalaisia. Satun tuntemaan moniakin sellaisia ihmisiä. Tuo on kuitenkin luonteenomaisesti mm. yliopistoihmisten tausta. Itse tuntemani ovat hyvin monessa tapauksessa niin monissa tapauksissa niin pieninä maahan tulleita, ettei heitä erota muista amerikkalaisista mikään, paitsi joissakin tapauksissa sukunimi (esimerkiksi Einstein).

Äidinkieli saattoi olla jiddish, mutta siitä oli aika monta erilaista muunnelmaa. I.B. Singerin yhteydessä jouduin selvittelemään asiaa ja tulin tietämään, että Puolan jiddish oli ikään kuin oma kielensä. Ja sitten taas serafim-juutalaisilla oli aikoinaan oma, aivan erilainen keskinäinen kielensä. Aika monilla heistä, kuten nobelisti Canettilla, oli viisi kotikieltä, joita kaikkia he osasivat täydellisesti.

Kieli on väline, ei päämäärä. Tästä voidaan kielifilosofiassa kyllä riidelläkin. Mielestäni musiikin olemassaolo on merkki siitä, että ilman ”kieltä” voi ”ajatella” eli luoda rakenteita, jotka toinen ihminen tunnistaa.

Vain selvyyden vuoksi kirjoitin edellä menestymisestä. Isänisäni ei erityisemmin menestynyt, mutta selvisi hengissä melkein 60-vuotiaaksi. Hänellä oli se Pietarin seudun etu, josta Stalin ja nyt Putin ovat tehneet selvän. Inkerin suomalaisena ja Pietarissa koulua käyneenä hän oli nykyhetken sanontaa käyttäen monikulttuurinen eli osasi vivahteita myöten useita kieliä. Kieli toimii niin, että kun isoisäni sanoi venäjäksi ”Herran käsi on armoton”, hän ei viitannut uskontoon vaan korttipeliin ja kuninkaan pöytään lyömiseen. Siis jotain samaa kuin täydellisesti suomea taitava käsittää, puhutaanko papeista vai ei, jos sanotaan että ristit roikaa, tai talonrakennuksen ongelmista, jos puuskahdetaan että ruudut on suuret, sanoi lasimestari.