Pyydän anteeksi että palaan asiaan.
Luen nyt uusien kirjojen lisäksi vanhoja, kuten puheena
olleita Huovista ja Paasilinnaa. Tämä huone on kooltaan tavallinen, vajaat
neljä kertaa neljä metriä, ja tavanomaisten lisäksi on kaksisataa kirjaa,
joista osa on Varastokirjastosta, sata vuotta vanhoja. Niiden lukeminen jättää
oudon tunteen ja aiheuttaa ajatuksia.
Ajatus on haukka. Yhdessä luonto-ohjelmassa asiaa
selitettiin taas. Maailman nopein eläin. Syöksyssä melkein 400 km/h. Heti
ajattelin tällaista kirjoittamista, ehkä etenkin runoja. Uhkarohkea, hurjapäinen
syöksy, isku ja – huti.
Kirjoittajan ei tarvitse olla oikeassa. Väärät poliittiset
kannat ja virheelliset odotukset ovat OK. Jos joku ihminen osuisi oikeisiin
valintoihin, tämä ei olisi maailma eikä kysymyksessä olisi ihminen. Siis: Huovisen
ja Paasilinnan perustellut, pätevät arviot asioiden menosta, ovat nyt usean
vuosikymmenen jälkeen monin kohdin täysin vääriä, jopa kun ottaa huomioon Neuvostoliiton
romahtamisen, jota juuri kukaan ei arvannut eikä osannut ottaa huomioon.
Turha sanoa, että jälkiviisaus on imelää. Tietääkseni muuta
viisautta ei ole olemassa. Anteeksi, kollegat tulevaisuudentutkijat, mutta tiede
yrittää selvittää menneisyyttä. Siitä huolimatta että jopa elektronin liikkeitä
osataan nyt kuvata tosiaikaisesti ja siitä on annettu Nobelin palkinto, myös fysiikka
tutkii menneisyyttä eli tapahtunutta, vaikka se menneisyys saattaa olla vasta
attosekunnin päässä.
Yleisemmällä tasolla 1970-luvun oikeiston ja vasemmiston
keskeiset analyysit muun muassa työstä ja pääomasta ovat menettäneet osan
merkityksestään. Jo ennen tiedettiin, että pääoman käsite on vaikea sekä
vasemmistolaisittain että oikeistolaisittain selitettynä. Nyt tiedetään, että myös
työn käsite on etenkin arkikäytäntöön tuotuna ongelmallinen. Ainakaan Marxin
harjoittama työn käsitteen peräyttäminen lihastyöhön ei ole käyttökelpoinen,
paitsi ehkä vankileirillä.
Työ tarkoitti energian riistämistä torpparin käsivarsista ja
selkälihaksista rahapösön lapionvarressa. Tällä hetkellä eli ydinenergian
aikana mielenkiintoinen eikä teoriassa edes tavoittamaton energian lähde on
esimerkiksi antimateria. Gramma sitä annihiloi ja vapauttaa törmätessään
grammaan ainetta kahden atomipommin energian. Ja alkemia puolestaan on täydessä
vauhdissa nanosfäärissä. Elektroneja myydään ja ostetaan ja tuloksena on
vakaita tai epävakaita aineita, piankin myös biomolekyylejä.
Tästä kertovat vanhat kirjani, kun yritän ymmärtää
tunturimaan luontoa. Se on jo selvä ja sai eilen taas vahvistuksen Tieteessä
tapahtuu –lehden arvioinnissa (2/2015 s. 60 ss. – myös verkossa), että näillä
sivuilla tuoreeltaan ylistämäni Timosen – Valkosen ”Sienten biologia” esittää käsityksen,
joka poikkeaa edukseen paljon entisestä. Sellaiset ilmiöt kuin metsä, maannos
ja suo aukeavat uusille suunnille, kun nyt tiedetään, että lapiollisessa rapaa
on tuhat tai kymmenen tuhatta erilaista paljaalle silmälle erottumatonta, biosysteemille
välttämätöntä sientä. Niiden salakähmäiset puuhat bakteerien ja levien kanssa
ovat pökkelöpesijöitä verrattomasta tärkeämpi osa ”luontoa” eli siis elämää.
Itse olisin tosin taipuvainen suojelemaan sienten, soiden ja
puiden lisäksi kiviäkin, mutta taidan olla poikkeava.
Huoviselle kylmä sota ja Paasilinnalle rahavallan röyhkeys,
etenkin kirjan- ja lehdenkustantajien loputon rikastuminen työtätekevien
kirjoittajien kustannuksella olivat kestoaiheita. Toinen kylmän sodan osapuoli
kaatui ja toinen muuttui, sillä peilikuvia ne monessa mielessä olivat. Peilin
kuvassa oikea käsi on vasen. Kustantajien kova rikastuminen ei tunnu olevan
aikamme ongelmia. Yllättäen ongelma ei liioin ole kaiken kirjallisuuden
viihteellistyminen eikä painavan kirjoituksen puute.
En irvistele edes Ernon hienoja termejä – firmat ”omistavat
varahaston”. (Omistaminen on oudosti sanottu, ja vararahasto pienensi taseen
näyttämää voittoa ja tarkoitti varoja, joita ei saanut jakaa omistajille.)
Ihailen hänen vielä hienompia termejään ja myös niihin
sisältyviä ajatuksia. Nytkin on pian vaalit ja uusi ”kustantaja” Yle, jonka
taloudellinen pohja on järjestetty erikseen, panostaa tosissaan vaaliohjelmiin.
Taso onkin oikein hyvä, mutta valitettavasti vastaajat eli ehdokkaat ovat
vanhoja, myös nuoret.
Tuurin siteeraama ilkikurinen vastaus kysymykseen heidän,
Ernon ja hänen eli siis viisaiden miesten jonkin keskustelun lähemmästä
sisällöstä on edelleen ajankohtainen ja tosi:
”Ei järjen sanaa.”
Mistäpä muusta kirjailija kirjoittaisi kuin tuntemastaan ja tärkeänä pitämästään, ellei sitten ole tieteiskirjailija tai satujen kirjoittaja? Siitä saamme olla kiitollisia. Ilman Päätalon tai Haanpään kaltaisia kirjoittajia olisi helppo kuvitella, että 1930-luku oli pelkkää olavipaavolaista imukesavukkeen polttelua ja aatteiden pohtimista satiininen tupakkatakki päällä. Ja kirjasi Huovinenkin muutamia tärkeitä tunnelmia 70-luvun Kainuusta.
VastaaPoistaLuulin tieteiskirjailijan ja satujen kirjoittajan kirjoittavan tuntemastaan ja tärkeänä pitämästään.
PoistaRomaanikirjallisuuteen luonnehdinta sopii mielestäni kehnommin.
Plus ça change, plus c'est la même chose
VastaaPoistaTyötä ja pääomaa saa kutsua miksi hyvänsä, mutta tosiasia kuitenkin on, että ainakin "länsimaissa" kukkoina tunkiolla olevat ovat pulskistuneet muiden laihtuessa.
Pikkutullia kutsutaan nykyään arvonlisäveroksi. Rälssille on välimiesoikeudet.
Ihme eläin on myös kalasääski. Taivaalla näkyy piste. Silmänräpäyksessä se on napannut läheltäsi kynsiinsä hauen, jota nostaa rimpuilevana korkeuksiin.
VastaaPoistaTilda ja Vasuri lienevätkin jo tähyspisteelleen hankkiutuneet?
Poistawww. natureit. fi tai sinnepäin, Seilin linjaloiston päälle.
Haukia istutellessa on kuin perunoiden kanssa pelaisi, ne koko tarkkaan jäävät siihen lahteen johon ne makkarasta hulautetaan. Se kuljetus on komeeta menoo! Takana lukee julma sana:
Elävää kalaa.
Samma på svenska.
On kuin pommikoneen jyrinää, tarttis löytää pientareelta pikkunen istumasija...
14 litran Scania sanoo Murr!
Niitäpä onkin isommassa veneessä kaksi.
Vaan ei nosta aina.
PoistaEräänä kesänä Pyynikin teatterin harjoituksissa joku nöösipoika (en kumminkaan minä) huusi rannalla että "tulkaa kattomaan!" Se huusi sellaisella äänellä että porukka heti juoksi rantaan, "mitä ny, mitä ny"... Sitä vaan että kalasääksi oli iskenyt haukeen, mutta se ei saanu nostettua sitä ilmaan. Siivet vaan viuhtoivat hirmuisesti, ja se hauki (pakkohan se hauki oli olla?) veti sitä kauemmaksi rannasta. Ei kala saanut sitä pinnan alle mutta ei saanut lintukaan sitä ilmaan. Se oli hurjan näköistä kamppailua, ja kerrankin näyttelijät olivat hiljaa, katseltiin vaan. Kunnes niistä näkyi vaan kaukana epämääräinen piste. Joka sekin sitten hävisi.
Kuka muistaa Lintukalan mainoksen!
PoistaPatovesi piippuineen , kelmi biologikseen. Onhan noita kulumia sanoi ku kävellessä naksu, raksu, kolisi ja narisi. Letkeä latinaksi?
Vaikka olisi syytä varoa Kempin tahallista koukkua, on kaltaiseni pikkusielun pakko oikaista: Kommentin "Ei järjen sanaa" sanoi Haanpää naapurilleen rupateltuaan useita päiviä Arvo Turtiaisen kanssa Piippolassa. Kylläkin Ernon kertomia mielijuttuja, ainakin jos uskomme Tuurin kirjaa Lähikuvassa Erno Paasilinna.
VastaaPoistaTuurin siteeraama ilkikurinen vastaus kysymykseen heidän, Ernon ja hänen eli siis viisaiden miesten jonkin keskustelun lähemmästä sisällöstä on edelleen ajankohtainen ja tosi:
Poista”Ei järjen sanaa.”
Haanpäältähän nuo sanat on, mutta tarkoittiko Kemppinen "Tuurin siteeraamalla" juuri sitä, että Tuuri siteerasi Haanpään sanoja. Haanpää ei ollut niitä miehiä, jotka uskottelivat päissään puhuvansa viisaita. Häntä harmitti oma ryyppäämisensä senkin vuoksi, että oli nuuka mies. Selvin päin Haanpää ei muuta puhunutkaan kuin järjen sanoja.
Vesa
Isävainaani tapasi sanoa ryypiskelyreissujensa toverikeskusteluista että "puhuttiin vähän, mutta järkeviä".
Poista"En irvistele edes Ernon hienoja termejä – firmat ”omistavat varahaston”. (Omistaminen on oudosti sanottu, ja vararahasto pienensi taseen näyttämää voittoa ja tarkoitti varoja, joita ei saanut jakaa omistajille."
VastaaPoistaEpäilen kolumnistin nyt menneen Ernon termin tulkinnassaan - toiveensako mukaisesti? - 1960 - 2000 luvulla eläneiden kustantajien arvostelijoiden fölissä. Jotenkin minulla on tuntemus, näkemys, ja nyt minulla vanhana oivallus: Erno oli lahjakas, mutta hän näki vain "tämänpuoleisen". Ei lainkaan "taivasta".
J. Donner: "..paskanjauhantaa."
VastaaPoistaPäivän anti materialisoitui.
Höpötystä sano mummo ku täytti veroilmotusta.
VastaaPoistaHöpön pitän höpönä.
Anna-Stina Kropsu
Tuurin merkittävin kulttuurillinen ansio saattaa olla hänen saagakäännöksensä. Ehkä sillä muullakin tuotannolla on jokin arvo.
VastaaPoistaAuktoriteeteista joihin professori Jukka Kemppinenkin lukeutuu halusi hän sitä tahi ei Erno lohkaisi: "Auktoriteeteille on oltava armoton. Heidät on imettävä tyhjiksi ja heitettävä pois. Heitä on vaihdettava kuin hevosia pitkällä matkalla. Emme matkusta hevosten vuoksi, meillä on joku päämäärä, jos on."
VastaaPoistaAika aina näyttää, minkä lajin auktoriteeteissa imettävää kauimmaksi riittää. Mm. Staliniakaan ei ole muumionkuivaksi vielä ryystäneet vaikka häneltä ei ole perittävissä mitään muuta kuin väkivalta ja sen toteuttamismenetelmien kirjo.
Vuoden -08 rupsaduksen ennustanut taloustietomies katsoi ajan olevan kypsä kertoa julkisesti että kuulkaapa, Marx oli oikeassa, kapitalismiin on sisäänrakennettu itsetuhomekanismi. Kuukeloin aikani kuluksi capitalism will destroy itself.
VastaaPoistaJänskä juttu. Tienaakohan se hyvin luennoimalla? Luulis ettei ainakaan tartte kerätä tyhjiä ajatuksia ja lunastaa niiden pantteja. Vaikka mistä senkään voi varmasti tietää että uskaltaako sitä edes luulla että raha on vielä kahdenkymmenen vuoden päästä olevainen keksintö. Jospa käykin niin että suahhaan aivan järkevä väline siihen aikaiseksi. Ei sitä voi tietää.
"Ainakaan Marxin harjoittama työn käsitteen peräyttäminen lihastyöhön ei ole käyttökelpoinen, paitsi ehkä vankileirillä."
VastaaPoistaLukisit jo sen Pääoman. Luulisi eläkeläisukolla olevan aikaa. Vaikka onhan tämä olkiukko, tämä "Parta-Kalle", tietysti myös ihan hauska. Sellainen veijarimainen retorinen konstruktio.
Tuurin Ikitie on ihan kelpo kirja.
VastaaPoistaTuurin ja Saagojen lakoninen, toteava huumori taas sopivat hyvin yhteen.
Erkki Reenpään muuten hilpeässä muistelussa Vaeltava lokikirja, käydään myös Piippolan hautausmaalla Haanpään kanssa. Sinne Haanpää sitten parin viikon päästä haudattiinkin, ei kiviröykkiön alle kotipihalle, kuten hän itse oli toivonut vähän aikaisemmin. Sankarihaudoilla Haanpää oli saanut oudon raivonpurkauksen, ehkä Kentän ja kasarmin kohtaloa muistellen. EG
Oikeen hellyyttävästi meinaten ruikuttas näes nin ei kukaan ei oo pyytäny ketään hautaansaatettavaksi prutsahdustarpeiden tuhontamontulla. Enpä vain usko. Muutama t. kaikkea kerroskakkua että sais paineet koestetuksi? Vla Bllaaamhhhh...
VastaaPoistaSilleet rässit.
Kun on kaiken maalimman irtopäiden kryotankkeja.
Pysys pää kylmänä!
Marx kärsi syyhystä, kylvyssä lilli kuin vaivaisen onni tikunnokassa. Entäs se sikareiden laatua koskenut valitus!
Ei-ei, salladia ja porkkanoita, tohvumakkaroita, taikoi noita. .
F
enno
vegaani Marx!
Kaikki margariinipaketista siinneet, liittyykö teillä ego ja ai dii yhteen?
Saisko miehen teotorantti olla hiki, viski ja paska?
Kiverö kiekerö sano. Pelkkä kippurahännän höllööys kun kakit puttoo ku täit Äirrestä!
Sen verran siinä. Nethän typistyskiellot mennee uusiksi kun koirat kulkee kierrellen asutusta ensimmäisenä sodan jälkeisenä talvena. Luppakorvaisuus karsiutuu.
Lakia säätämmään tämän varalta, hus-siitä-mettään.
Pyhän rannan hiljaisuuden kappeli.
Oliko mitä päällimmäisiä.
En ole arxia pahemmin lukenut, mutta tuo ei tainnut olla Marxin käsitys. Vai minkäikäisestä Marxista puhut?
VastaaPoistaTämä selevä
VastaaPoista