Eräässä yhteydessä etevä lääkäriprofessori, jonka pelotonta ajattelutapaa kunnioitan suuresti, tähdensi tapojen toistoisuutta. Olin hiukan hämmentynyt, koska olen oppinut vähän häpeilemään sitä piirrettä itsessäni. Nyt minulle perusteltiin sekä fysiologisesti että psykiatrian termein, pinttyneiden tapojen siunauksellisuutta.
Alkaa tuntua, että se saattaa olla amerikkalaisuutta, kun ihmiset syövät milloin sattuu ja holvaavat kahvia pitkin päivää töitä tehdessään.
Joissakin muissa maissa, esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa, ruokailu yhdessä perheenjäsenten kanssa ainakin oli päivän kohokohta.
Olen alkanut kahvitella kotona – vaikka meitä on täällä vain kaksi, ja rouva juo teetä. Valitettavasti en saa enää tässä iässä makua pullaan enkä pikkuleipiin, joista en ole oikein perustanut vuosikymmeniin. Isälleni kyllä piti aina olla vähintäänkin pikkupulla. Nyt olen ymmärtänyt, että tapa on pappiloiden kautta levinnyt alkeellinen mutta tärkeä sosiaalinen rituaali. Sosiaalisesti yhdentekeviä ihmisiä, sellaisia joilla ei ollut omaa lehmääkään, seisotettiin ovensuussa. Paremmille ihmisille sanottiin, että peremmälle, ja se merkitsi kahvittelua.
Tästä on ollut ennenkin puhetta ja olisin utelias kuulemaan, onko arvoisilla naispuolisilla lukijoilla muistikuvia tavasta, joka esti emäntää istumasta kahvipöytään. Emäntä joi kahvin seisaallaan keittiössä, korvattomasta kupista. Isäntä ja taloon tullut paikallinen suurmies, esimerkiksi kirkonvartija, passattiin kamariin.
Olen ollut näkevinäni, ettei tämä ole ihan menneisyyttä. Mutta siitä huvituin, että tieteellisen lähdekirjallisuuden mukaan (Sjöwallin – Wahlöön dekkarit) myös kuolemantapauksesta ilmoittamaan tulleelle poliisille sanottiin ensimmäisten itkujen jälkeen, että kahvit kuitenkin keitetään, ja siitä kieltäytyminen olisi ollut törkeää käyttäytymistä. Niinpä rutuvatsainen komisario Beck saattoi joutua juomaan kahvia kuin pappi, 30 kuppia päivässä.
Kauan sitten meillä teki töitä täällä Kirkkonummella kirvesmies Rautanen, joka oli selvästi myrtyneen oloinen, kun hänelle tarjottiin kahvia ilman Koskenkorvaa. Työmiehelle pitäisi ainakin vihjata siihen kiinnostavaan ajatukseen, että tehtäisiin plöröt. Pahat kielet kai kertoivat myöhemmin hänellekin, että olen henkisesti surkuteltava yksilö – juomaton – ja hän osoitti suurenmoista suvaitsevaisuutta katsomalla läpi likaisten ja vahvojen sormiensa.
Ehkä kauppojen tarjouksissa vilisivät Mokka-Masterit (on) ja espressokeittimet (en suosittele) ovatkin kommunistien salajuoni (aikoinaan kokoava nimitys kaikelle epäilyttävälle).
”Kahvia keitettiin padoissa, hehtolitroissa sadoissa.” ”Tuli tuli kahvinkeittäjäksi, kuukausipalakalla, juu.” Pitäisikö tuo kuparipannu puhdistaa ja mennä kauppaan katsomaan, onko purukahvia vielä olemassa. Voisin herättää inhoa ja kauhua oikein ajattelevissa piireissä juomalla palan päältä, tassilta. Ikäihmisillä on siihen oikeus. Siis kuumaa kahvia kaadetaan asetille, huulten väliin pannaan sokeripala ja sitten juodaan ryystämällä. Kauhavan ennätys oli Uiton Eelillä, 7 cm. Sama mies tosin kehui, että häneltä meni sadan metrin juoksu aikaan 11,1 ”vaikka perunapellossa”. Edelleen sama mies tapasi mainita perinnöistä puhuttaessa, että hän ei ollut kotoaan saanut muuta kuin sata metriä etumatkaa. (Ystäväni Hessu väittää, että se oli hänen isänsä tai setänsä, joka antoi Iisalmen, Kuopion tai Joensuun kisoissa 20-luvulla aiheen kuuluisaan kuulutukseen: Ykkönen Kukkonen, kakkonen Kekkonen.)
Herään aina aamulla minuutilleen samaan aikaan ja julkaistuani blogin puolen yön jälkeen nukun kuin Ellun kana.
Toistoisuutta tähdentää nyt iPadiin löytynyt sarja kelloja, joihin kuuluu iso, vanhanaikainen tikittävä kello, joka lyö neljännestunnit ja täydet (ääni Big Ben). Yöksi panen sen pois päältä (yksi napin painallus). En ehkä tiedä rauhoittavampaa ääntä kuin kellon tikitys, mutta olen kasvanut kirjakaupassa, josta poikkesin usein kellokauppaan, ja Taatalla oli Amerikan mallinen vedettävä seinäkello, joka naskutti ja löi.
Arvoisat oppilaat – näperretään kostoksi kaikelle amerikkalaisuudelle pad- ja pod-sovellus ali aplikaatio, jolla laitteen ruudulle saisi kaappikellon – mielellään Könnin tyyppisen. Ruudulle kirjoitus: ”Cello cäy, aica joutu; ijancaicisus etes seiso.”
Onhan se varma, että korvennuksesta saa kärsiä jo ennen hengenlähtöä, jos kahvinsa keittämällä keittää. Siksi meillä vain uutetaan.
VastaaPoistaTiedän, tiedän mutta joskus on kiva napata syötti vain ihan huulille.
1:ksi
VastaaPoistaMeillä naksuttaa olohuoneen kulmassa rouvan isoisän, tykistön upseerin, eläketöinään tekemä kaappikello. Se lyö pehmeästi ja hiljaa mutta sen käynti jaksottaa elämän aikaa hyvin lahjakkaasti.
2:ksi
Mun espressokeittimeni (la Pavoni) on ihan yhtä käypäistä kaffevalmistusluokkaa kuin mikä tahansa muu pöönäpannu. Itse satun pitämään sen lykkämistä aromeista, etenkin tummassa sisilialaispaahdossa. Se tuuman verran tavaraa pienessä kupissa ei kuitenkaan ole joka suomaalaisen makuun. Mulle riittää.
3:ksi
Se mikä meiltä puuttuu kaffinvalmistuskoneiden sarjasta on todellakin kunnollinen klassinen kuparikattila. Se johon rakennetaan poreilevan veden päälle keko kahvin poroa ja annetaan pohahtaa, ja sitte siirretään sivummalle asettumaan. Sillä, ja kunnon pöönillä, tulee paras kotimainen.
Kävin kerran Brasiliassa ja maistoin paikallista kahvia. Ja yhteen kertaan se jäikin.
VastaaPoista"Suomalaiseen" kahviin verrattuna se oli kuin kurnaalia.
Ad Eero Raunio: - myönnetään. Pavoni ja pari vastaavaa ovat luku erikseen. Myös mutteripannun tuottamaan espressoon voi mieltyä. Vihani kohteeksi olin nyt valinnut nämä pari sadan euron espressokeittimet, jotka ovat yksinkertaisille tarkoitettuja viritelmiä.
VastaaPoistaEihän se espresso synny muuten kuin täydellä höyryllä, kirjaimellisesti.
Aforismi: viimeksi perjantaina jäin tuumimaan, että tämä se kultakaivos on, espresso joka kuppilassa. Nimittäin kupillinen 3 € merkitsee käsittämättömän huikeaa katetta. Jopa Helsingissä syö noin 10 eurolla oikeaa ruokaa ja 20:lla erinomaista. Lukuisilla ja laajoilla matkoillani olen mieltynyt hienostoravinntola Rossoon (SOK:n ketju) - täysin tyydyttävää sapuskaa.
VastaaPoistaMikäs se oli se kellosovellus, jonka saa lyömään tasavälein? Olen sellaista kaipaillut?
VastaaPoista" --- olisin utelias kuulemaan, onko arvoisilla naispuolisilla lukijoilla muistikuvia tavasta, joka esti emäntää istumasta kahvipöytään."
VastaaPoistaOn sellainen muistikuva 1970-luvulta alkaen, että vieraillessani mieheni kainuulaisten sukulaisten kodeissa siellä oli aina tapana istuttaa vieraat ja talon isäntä liinalle katettuun kahvipöytään (jossa piti olla ainakin seitsemän sorttia tarjolla), mutta emäntä hoiti tarjoilijan virkaa ja joi oman kahvinsa kahvinsa seisoskellen sivussa tai tuvan lieden äärellä. Hänellä oli vain kuppi, ei tassia eikä muutakaan tilpehööriä. Samalla hän osallistui keskusteluun vieraiden kanssa, mutta pysytteli kahvipöydästä muutaman metrin päässä. Karjalaisena kummeksuin tätä ääneen pitkään kunnes totuin ja lopetin tyhmän kyselemisen. Se oli - ehkä on vieläkin - maan tapa siellä, ainakin vanhemmalla sukupolvella.
Kuulun siihen harvalukuiseen suomalaiseliittiin, joka on sisäisestä pakosta aloitettava jokainen aamunsa vahvalla mustalla kahvilla.
VastaaPoista(Sen sijaan en päätä päivääni edes K-kaupan kahvilla, vaikka urbaanilegendan mukaan näin on kaupallisissa tiedotteissa takavuosina kehotettu.)
Nyt keksin (varmaan viimeisten joukossa), että on olemassa kahvinkeittimiä, joissa on ajastin. Tätä itäsaksalaisen insinööritaidon helmeä siunaan kädet ristissä, sillä on suorastaan hekumallista herätä kahvinkeittimen kurnahteluun ja tuoreen kahvin tuoksuun!
Eipä ollut urbaaanilegensa se päivän päättäminen K-kahvilla. Kyllä se oli ihan taivahan tosi juttu. Mainoksessa sanottiin "päätä päiväsi K-kahvilla". Tosin sillä tarkoitettiin varmaankin iltakaffetta eikä itsaria.
PoistaHylätty Pirkka-niksi kahvinkeittoon, kun suodatinpussit ovat loppuneet:
VastaaPoistaLaitetaan suodatinkahvia mukin pohjalle ja kaadetaan kiehuvaa vettä päälle. Vedetään naisten sukkahousut päähän ja juodaan kahvi sukkahousujen läpi.
Kyllä isoäidin luona olivat tavat juuri mainitunlaiset.
VastaaPoistaPuuhellalla oli aina kahvipannu. Seinän vierustalla kulki yhtä puolta penkki joka oli samalla työkaluja varten: sen sai auki. Aivan ulko-oven vieressä oli rahi johon istui kulkumies/-nainen. Se oli sellainen joka tuli jutustelemaan silloin kun tiesi askarehien olevan ohi.
Ison kurkihirren alla, miltei tismalleen tuvan keskellä oli keinutuoli. Siihen sai istua naapuri tai sukulainen, ei se kulkumies. Kulkumieskin saattoi istua penkille jos oli tarjoutumassa mettätöihin.
Kahvia ei tarjottu kaikille. Kuului asiaan estellä: juuri join. Mutta jos otti tarjouksen vastaan, sai istua tuvan pitkän pöydän penkille. Emäntä istui tuolilla hellan vieressä.
Tärkeämmät vieraat ohjattiin kamariin. Sen takana oli makuukamari, josta pääsi kyllä porstuaan.
Lapsena katselin penkillä istuen näytelmää. Silloin vielä löi kukkakello, sellainen saksalaismallinen, vedettävä. Vain tasatunnit. Jännitti nähdä miten kutakin vierasta kohdeltiin. Mutta yleensä vieras arvasi asemansa sisustuksen suhteen heti.
Pavonia ilman ei voi elää (meillä kolmas laite menossa,yksi per 10 vuotta ja enemmänkin kun korjauttaa). Eikä ilman Cafe Brutalia (turkkilainen jauhatus). Huom: maidolla.Eikä ilman seinäkellon lempeää, selkeää nakutusta (o-let-ole-mas-sa, kaik-ki jär-jes-tyy). Eikä ilman syksyjä, eikä ilman
VastaaPoistaSattuneesta syystä valmistelin pientä esitystä kuuluisista kelloista. Westmisterin palatsin sivuilla oli kaikkea kivaa, mm. lapsille peli, jossa pestään Big Ben -kellon (se on siis suuri soiva kello, ei kellolaite) kotikellon eli Westminsterin kellon näyttöjä. Selitystä soitolle en löytänyt, mutta parlamentin info desk lähetti ystävällisesti paljon tietoa, ohessa siitä osa, jos kiinostaa:
VastaaPoista"Bongs and Chimes
1st bong denotes correct time sounds note E
The interval between bongs: the entire time (including chime & bongs) is 95 secs, 12 bongs last 54 seconds, 5 secs between each bong.
N.B. Bear in mind that this is all relative depending whether you are standing inside or outside the clock tower, taking into account winds, echoes etc.
The Westminster chime was originally the one used for the Cambridge University church tower Great St Mary's, where a new clock was installed in 1793. The Revd Dr Joseph Jowett, a law professor, was asked to compose a chime but it is usually supposed that the composition was by his pupil, William Crotch (1775-1847).
In 1859, the designer of the Westminster clock, Lord Grimthorpe, chose Crotch's chime for the new clock and bells in the Palace of Westminster. The words and melody of the chime are said to be based on the 5th bar from Handel's aria 'I know that my Redeemer Liveth'."
Aforismi2: polkupyöräretkieni käätöpaikkana toimi jonkinaikaa mitättömässä suomalaisessa maalaismaisemassa sijaitseva arkkitehtuuriltaan olematon shellin huoltoasema kunnes ymmärsin, että seisoneen kahvikupin hinnalla (1.70€)saa lähes paketin kahvia kaupasta. Kantti ei kestä tuollaista ansaintalogiikkaa.
VastaaPoistaAd Omnia: iPadin sovellus (iTunes - Applications) pon ClockPro. Kymmenen käytännöllistä kelloa - mm. auringon nousu ja lasku. Analog Clock on roomalaisin numeroin ja lyönnit ovat täsmälleen Rienzin kommentissa mainitut. En malttanut olla seuraamatta sekuntiviisaria.
VastaaPoistaAd Omnia: - emännän paikasta kahvia juotaessa - Pohjanmaalla emännällä oli lupa istahtaa sen korvattoman kuppinsa kanssa patapenkille (takan viereen muuratun Högforsin viereen).
VastaaPoistaEräs 37 vuotta kestänyt perintöriita kuului johtuneen siitä, että kantajalle oli kosiomiehenä tuotu kahvit patapenkille, vaikka hän katsoi, vaikka kilpakosialle - joka oli oikein lentomestari - oli tuukattu kammariin.
Eikä ilman Cafe Brutalia (turkkilainen jauhatus). Huom: maidolla.
VastaaPoistaEi se noin mene. Cafe brutal on ravintolajargonissa tarkoittanut aina pelkkää kahvia (ei vaatimuksia jauhatukselle tai alkuperälle). Cafe normal on kahvi ja konjakki ja lopuksi Cafe excellent eli pelkkä konjakki.
Pavoni schmavoni.
VastaaPoistaNyt pari vuotta käyttämäni Nespresson espressovehje (alle 400 euroa) riittää varsin hyvin normaaliaisteilla varustetun ihmisen tarpeisiin. Tuottaa jopa sen vahvan vaahdon (kieltäydyn sanomasta "crema") pinnalle.
Yleensä tosin lämmitän mikrossa (kauhistuksen kauhistus!) maidon liki kiehuvaksi ja teen siihen sitten parin kapselin (kääk!) verran espressoa -- tämä köyhän miehen "cappuccino" on varsin herkullista eikä korvenna vatsaa.
Sivumennen sanoen minua alkaa aina naurattaa, kun joku punavuorelainen kahvimestari (kieltäydyn sanomasta "barista") kertoo mediassa ilmanpaineen, veden PH:n, auringonpilkkujen ja vastaavien vaikutuksesta tuotteensa makuun. Justiinsa.
Kiitos Wikipedian Satunnainen artikkeli- toiminnosta jälleen kerran. Heitti minut sinun Wikipedia sivulle ja sieltä harhauduin tänne blogiisi. Kuten usein, hyvät asiat löytyvät puoli vahingossa.
VastaaPoistaKahvimuki kädessä olen lueskellut kirjoituksiasi, ja aika rientää. tik tak tik tak...
Kahvilauluista ja Iisalmesta tulee mieleen, että viulupelimanni-ukkini lauloi ja soitti "Kauppilan Tiina kahvia keitti kahdella suurella pannulla". Tätini sanoi, että laulu tarkoitti ukin omaa mummoa.
VastaaPoistaVähän aikaa sitten sain tietää, että isoisän Tiinaksi sanotun isoäidin kotitalo oli ollut Koljonvirran Kauppila, talo, jonka mailla käytiin Koljonvirran taistelua, ja talo paloi taistelun aikana.
Mutta missä tilanteessa keitettiin maalaistaloissa kahvia kahdella suurella pannulla? Ei siis käytetty kattilaa, josta täällä puhutaan. Ja oliko kahvia jo tuona aikana?
Kahvitarjoilun katteesta vielä kommentti: suomalaisten tottumus isompaan kuppiin saa meidät useimmiten tilaamaan tuplaespresson, mikä viimeistään komistaa tarjoilevan yrityksen katteen.
VastaaPoistaCapuccinolle en ole keksinyt kuin yhden, sitä paremman käytön: ainakin takavuosina Cafe Esplanadesta sai palettihintaan aamuannoksen: Aura-juustotäytteinen unikonsiemekin koristeltu tuore croissant, vastapuristettu appelsiinimehu ja capuccino. Unohtumaton elämys.
ClockPro toimii näemmä muillakin iLaitteilla. Hyvä työkalupakki, varsinkin alarm clockin helppo kirkkaudensäätö ja shakkikello miellyttävät, jälkimmäinen on muuten kätevä puolivitsinä puheliaiden ihmisten kehitys- , kuulumis-, kalenteri- ym. keskusteluihin, joissa puhuttavaa on paljon, aikaa vain rajallinen määrä ja henki tasa-arvoinen.
Kannattaa muuten huomata Applen peruskelloonkin kuuluva mahdollisuus tallentaa vastaisen varalle iso määrä valmiita hälyytysaikoja, nopeuttaa toimintaa.
"Tätä itäsaksalaisen insinööritaidon helmeä siunaan kädet ristissä, sillä on suorastaan hekumallista herätä kahvinkeittimen kurnahteluun ja tuoreen kahvin tuoksuun!"
VastaaPoistaKahvi tuoksuu aamulta,
viini
menneiltä vuosilta.
70 -luvun lopussa ajoin Muoniosta työmatkalla pikkuteitä myöten alas. Jossakin Länsi-Lapin kylässä oli kotoisen näköinen baari. Emäntä tiskin takana selitti onnettomana, että kahvileivät ovat loppuneet, mutta jos vieras malttaa istua, niin äkkiä hän vaikka letut paistaa. En hennonnut lähteä, vaan näennäisetä kiireestä huolimatta jäin odottamaan. Kovin harvinaista tuollainen oli jo siihen aikaan.
VastaaPoistaJos ajatte joskus vaikka Talvivaaran takia Rautavaaralta Vuokattiin, on matkan varrella Laakajärven baari. Sen lähemmäksi Fellinin ilmapiiriä ei ehkä Suomessa pääse.
"Päätä päiväsi Rengas-kahvilla !"
VastaaPoistaMuistuma ajalta jolloin puheitten mukaan osuuskaupasta ei saanut muuta tuoretta kuin koivuhalot.
Brasialialaisten kahvista minulle ei ole kokemuksia mutta Venezuelalaisen hotellin ravintolan kahvipöntösta saamani kahvin veroista en ole saanut missään. Ymmärtämättömyyttäni toin vain kilon papuja, matkalaukullinen olisi ollut järkevää. Maasta poistuessa tulli penkoo tavarat useampaan kertaan ja tullimiehet hymyilevät aina kun, turisti on päätynyt pakkaamaan kahvia.
VastaaPoistaRetkeilijöille ja muille espressosta nautiville keulkumiehille on olemassa Handpresso; polkupyörän pumppua muistuttava laite. Cremakin syntyy kuksaan.
Kyllä veden laadulla on vaikutusta. Tai lähinnä sen kovuusarvolla. Suomessa vesi on tyypillisesti pehmeää, koska täällä ei ole kalkkikiveä huomattavassa määrin. Jo Virossa asia on aivan toisin. Ruotsissa Skoone on tunnettu kovasta vedestää. Jopa siinä määrin, että sinne on kehitetty oma kahvinpaahtotyylinsä eli erittäin tumma skånerost. Meillä kotona USA:ssa K-alueella veden kanssa on vaikeuksia, koska mineraaleja on liikaa eikä leipähiiva tahdo toimia. Siispä on keksitty koko joukko erilaisia vedenpehmentimimiä joita myydään jokaisessa mart'ssa.
VastaaPoistaHei herra Anonyymi, kysypä Robert Pauligilta Cafe Brutalia, niin hämmästyt: löytyy. Ja jos saat siitä "brutaalista" kupillisen turkkilaisella jauhatuksella esim. juuri Pavonilla valmistettuna (plus maito vaahdotettuna), on siinä yksi elämän onni, tulet huomaamaan. Melkein yhtä iso onni on Matterin käsikäyttöinen pressokeitin. Tilasin sen äsken hätävaraksi, kun meillä täällä ei aina sähköt pelaa (mutta hellaan saa tulet aina).
VastaaPoistaEdesmenneellä Eero Tuomikoskella oli tapana juoda kahvia "Cafe Tuomikoski". Kuumaa vettä kraanasta ja siihen pikakahvia.
VastaaPoistaMikä on mahtanut tehdä Kemppisestä absolutistin ja milloin tämä tapahtui?
VastaaPoistaEi tarvitse hörppiä konekahveja eikä miettiä vesien ph-arvoja, sillä pari viikkoa kun nautiskelee kunnollista murukahvia, ei paremmasta ole väliä.
VastaaPoistaSiihen tottuu, jos sille antaa mahdollisuuden.
Nämä kahvikysymykset ovat uskoanasioita, samanlaisia viinin ja viskin kanssa. Murukahvia ylenkatsovat ne, joiden pikkusormi on jämähtänyt tököttämään pystyyn niin sievästi ja elegantisti.
Tiedä sitten, onko tuo kenttäkuulutusjuttu totta, mutta tuon väitetään tapahtuneen myös Lappeenrannassa ja Kajaanissa, joista jälkimmäiseen uskoisin eniten. Tarkalleen ottaen kuulutus meni seuraavasti: Loppukilpailuun selvisivät Kekkonen, Kukkonen, Kokkonen ja alkuerien paras kakkonen. Yksi juoksijoista oli Retu "Anssin isä" Kukkonen.
VastaaPoistaKemppinen kirjoitti kamariin passitettavista herroista.
VastaaPoistaKuriositeettina mainittakoon, että vanhan sukulaisen muistikuvan mukaan Pohjois-Pohjanmaalla kamariinruokittavia herroja oli kolme: pappi, metsänhoitaja ja puimakoneen käyttäjä, joista puimakoneen käyttäjä oli suurin herra. Pikkuherrat -tuomarit?- ja muut ruumenenlapijoijat saivat kylmästi plaseerauksen väenpöytään.
Kamariherroista kirjoittaneelle anonyymille:
VastaaPoistaMainitut tyypit - puimakonemiehen säädystä tiedä - edustivat siis kolmea T:tä, tuotanto, tulot ja taivas. Neljännen eli tuomiovallan osalta pitää muistaa, että jo vallesmanni oli harvinainen kestivieras kirkonkylien ulkopuolella ja varsinaisia tuomareita ei, kuten 1980-luvun Lakimiespäivillä eräs tervaskanto muisteli - kansa nähnyt kuin harvakseltaan vaunuissa tai leivättömän (siis mös kaffettoman) pöydän takaa.
"Joskus 1920-luvulla suoritettiin Kajaanissa 100 m:n juoksu. Koska kentällä oli vain neljä rataa, voitiin loppukilpailuun ottaa kunkin alkuerän voittaja ja toiseksi tulleista parhaimman ajan saavuttanut. Kuuluttajalla mahtoi olla hauskaa, kun hän saattoi ilmoittaa loppukilpailun osanottajat seuraavin sanoin: 'Sadan metrin loppukilpailuun selviytyivät Kekkonen, Kukkonen, Kokkonen ja paras kakkonen.' Kekkonen oli Urho Kekkonen, Kukkonen sittemmin SVUL:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja Retu Kukkonen ja kolmas oli Heino Kokkonen."
VastaaPoistaKukahan se paras Kakkonen oli?
Astiasto näyttää Royal Copenhagenin olevan "sinikukka".
VastaaPoistaEivät näy kuvassa niin hyvin, että osaisin sanoa varmasti ja kopioitakin on liikkeellä, mutta jos on niin... niin siis kermakko, kahdeksan kuppia ja lautase... 1320€, kakkulautaset eivät näy kunnolla, mutta jos nekin on sitä samaa, 400€ päälle, noin ja suunnilleen...
Jos ovat kopiot, niin 6,40€.
Muutama vuosi sitten lähti koko astiasto 12 hengelle, Suomesta Lontooseen, kohtuullista korvausta vastaan.
Apropos kahvipannut. Vanhanaikaisia käyränokkaisia kahvipannuja on hyvin heikosti markkinoilla. Haluaisin emalisen, kuparinen ei ole kovin tarkoituksenmukainen. Rosterisia näkyi ainakin joku vuosi sitten Sammatin Kasvihuoneilmiössä, mutta en tajunnut ostaa.
VastaaPoistaSen käyrän nokan vitsi on siinä, että porot jäävät siihen nokan mutkaan eivätkä valu kuppiin saakka.
Toinen, mitä olen yrittänyt metsästää, ja mitä ei saa kyllä taatusti enää mistään, on kahvinselvike. Aivan loistava kaupallinen tuote, pieniä kollageeniliuskoja, jotka kirkastavat kahvin, kun liuskan tiputtaa pannuun ja antaa seistä hetken aikaa.
Meira- ja Santa Maria -tuotemerkeillä tätä sai vielä vajaat kymmenen vuotta sitten, mutta sittemmin on valmistus lopetettu. Jonkun pitäisi ihan asiakseen alkaa valmistaa ja myydä vaikka gramman pusseja viidellä eurolla. Markkinoita löytyisi varmaan juuri ja juuri sen verran, että omansa saisi takaisin.
Savolainen 30-luvulla syntynyt emäntä joi vielä kerrostalokaksiossakin kahvinsa keittokomerossa. Puolisonsa ja me lapsenlapset istuimme komeasti olohuoneen puolella pöydässä ja huutelimme mummille keittiöön, että tuotko lisää kahvia.
VastaaPoista