Oikeasta tavasta keittää kahvia

Eräässä yhteydessä etevä lääkäriprofessori, jonka pelotonta ajattelutapaa kunnioitan suuresti, tähdensi tapojen toistoisuutta. Olin hiukan hämmentynyt, koska olen oppinut vähän häpeilemään sitä piirrettä itsessäni. Nyt minulle perusteltiin sekä fysiologisesti että psykiatrian termein, pinttyneiden tapojen siunauksellisuutta.

Alkaa tuntua, että se saattaa olla amerikkalaisuutta, kun ihmiset syövät milloin sattuu ja holvaavat kahvia pitkin päivää töitä tehdessään.

Joissakin muissa maissa, esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa, ruokailu yhdessä perheenjäsenten kanssa ainakin oli päivän kohokohta.

Olen alkanut kahvitella kotona – vaikka meitä on täällä vain kaksi, ja rouva juo teetä. Valitettavasti en saa enää tässä iässä makua pullaan enkä pikkuleipiin, joista en ole oikein perustanut vuosikymmeniin. Isälleni kyllä piti aina olla vähintäänkin pikkupulla. Nyt olen ymmärtänyt, että tapa on pappiloiden kautta levinnyt alkeellinen mutta tärkeä sosiaalinen rituaali. Sosiaalisesti yhdentekeviä ihmisiä, sellaisia joilla ei ollut omaa lehmääkään, seisotettiin ovensuussa. Paremmille ihmisille sanottiin, että peremmälle, ja se merkitsi kahvittelua.

Tästä on ollut ennenkin puhetta ja olisin utelias kuulemaan, onko arvoisilla naispuolisilla lukijoilla muistikuvia tavasta, joka esti emäntää istumasta kahvipöytään. Emäntä joi kahvin seisaallaan keittiössä, korvattomasta kupista. Isäntä ja taloon tullut paikallinen suurmies, esimerkiksi kirkonvartija, passattiin kamariin.

Olen ollut näkevinäni, ettei tämä ole ihan menneisyyttä. Mutta siitä huvituin, että tieteellisen lähdekirjallisuuden mukaan (Sjöwallin – Wahlöön dekkarit) myös kuolemantapauksesta ilmoittamaan tulleelle poliisille sanottiin ensimmäisten itkujen jälkeen, että kahvit kuitenkin keitetään, ja siitä kieltäytyminen olisi ollut törkeää käyttäytymistä. Niinpä rutuvatsainen komisario Beck saattoi joutua juomaan kahvia kuin pappi, 30 kuppia päivässä.

Kauan sitten meillä teki töitä täällä Kirkkonummella kirvesmies Rautanen, joka oli selvästi myrtyneen oloinen, kun hänelle tarjottiin kahvia ilman Koskenkorvaa. Työmiehelle pitäisi ainakin vihjata siihen kiinnostavaan ajatukseen, että tehtäisiin plöröt. Pahat kielet kai kertoivat myöhemmin hänellekin, että olen henkisesti surkuteltava yksilö – juomaton – ja hän osoitti suurenmoista suvaitsevaisuutta katsomalla läpi likaisten ja vahvojen sormiensa.

Ehkä kauppojen tarjouksissa vilisivät Mokka-Masterit (on) ja espressokeittimet (en suosittele) ovatkin kommunistien salajuoni (aikoinaan kokoava nimitys kaikelle epäilyttävälle).

”Kahvia keitettiin padoissa, hehtolitroissa sadoissa.” ”Tuli tuli kahvinkeittäjäksi, kuukausipalakalla, juu.” Pitäisikö tuo kuparipannu puhdistaa ja mennä kauppaan katsomaan, onko purukahvia vielä olemassa. Voisin herättää inhoa ja kauhua oikein ajattelevissa piireissä juomalla palan päältä, tassilta. Ikäihmisillä on siihen oikeus. Siis kuumaa kahvia kaadetaan asetille, huulten väliin pannaan sokeripala ja sitten juodaan ryystämällä. Kauhavan ennätys oli Uiton Eelillä, 7 cm. Sama mies tosin kehui, että häneltä meni sadan metrin juoksu aikaan 11,1 ”vaikka perunapellossa”. Edelleen sama mies tapasi mainita perinnöistä puhuttaessa, että hän ei ollut kotoaan saanut muuta kuin sata metriä etumatkaa. (Ystäväni Hessu väittää, että se oli hänen isänsä tai setänsä, joka antoi Iisalmen, Kuopion tai Joensuun kisoissa 20-luvulla aiheen kuuluisaan kuulutukseen: Ykkönen Kukkonen, kakkonen Kekkonen.)

Herään aina aamulla minuutilleen samaan aikaan ja julkaistuani blogin puolen yön jälkeen nukun kuin Ellun kana.

Toistoisuutta tähdentää nyt iPadiin löytynyt sarja kelloja, joihin kuuluu iso, vanhanaikainen tikittävä kello, joka lyö neljännestunnit ja täydet (ääni Big Ben). Yöksi panen sen pois päältä (yksi napin painallus). En ehkä tiedä rauhoittavampaa ääntä kuin kellon tikitys, mutta olen kasvanut kirjakaupassa, josta poikkesin usein kellokauppaan, ja Taatalla oli Amerikan mallinen vedettävä seinäkello, joka naskutti ja löi.

Arvoisat oppilaat – näperretään kostoksi kaikelle amerikkalaisuudelle pad- ja pod-sovellus ali aplikaatio, jolla laitteen ruudulle saisi kaappikellon – mielellään Könnin tyyppisen. Ruudulle kirjoitus: ”Cello cäy, aica joutu; ijancaicisus etes seiso.”