Olin kerran menossa Viipuriin, mutta pakoputki putosi. Autokorjaamolla kuulin, ettei niitä viisumittomia päiviä todellisuudessa ollutkaan, ainakaan enää. Pakoputki saatiin paikalleen, Venäjää ei. Aikoinaan Viipuriin mennessä putosi monelta päähine tai pää.
Olen miettinyt monta vuotta, pitäisikö opetella vielä venäjää. Tässä oma ikä merkitsee. Jos nimittäin olisin vielä taipuvainen tekemään matkoja kauemmas kuin postilaatikolle, valinta olisi epäröinneittä mandariinikiina, joka kuuluu kyllä olevan aika työlästä opittavaa. Olin taannoin menemäisilläni Kiinaan, mutta en sitten mennytkään.
Venäjän kieleen, kirjallisuuteen ja historiaan perehtymistä on jarruttanut kaksi asiaa. En ole kokenut avioeroa, ja näköpiirissäni ei ole sellaista kiinnostavaa aineistoa, joka edellyttäisi alkukielen osaamista. Primäärilähteitä en ryhdy enää tutkimaan millään kielellä. Sen saavat hoitaa tohtorit.
Tiedän useita ihmisiä, jotka ovat opetelleet venäjää pidätellessään itseään alkoholisoitumasta tai ryhtymästä köyden jatkoksi, kun elämä on mennyt oikein rajusti käsistä. Kuolemantapaukset ja perhepiirin sairaudet eivät tällaisia asioita. Niissä tilanteissa, joita minulle on sattunut epäilyttävän paljon, omatkin henkiset lahjat laskevat pakkasen puolelle. Muistan hyvin lukeneeni mm. puhelinluetteloa, joka tuntui aika vaikeatajuiselta. Karttojen ja tilastojen tutkiminen ja muokkaaminen tietokonehidasteisesti oli hyvä ajatus. Samoin keittiön lattian luuttuaminen ja tiskipöydän pyyhkiminen.
Ellei muuta keksi, aina voi juoda lasin vettä ja sen jälkeen tiskata sen lasin. Ellei yhtään helpota, voi ottaa ja kuivata sen punaruutuiseen pyyhkeeseen.
Olen lukenut oikeastaan aika paljon Itä-Euroopan historiaa, jossa Venäjä on aina läsnä, ja pohtinut Puola-Liettuan vaiheita, unohtamatta myöskään Böömiä ja Määriä. Etevin kirjallisuus on melkein aina saksan- tai englanninkielistä, ja keskeiset puolalaiset monografiat on käännetty aika nöyrästi ranskaksi. Myöhemmän Itävallan maista on etevää kirjallisuutta italiaksi ja tietysti latinaksi.
Jos tarjolla olisi kovan kansainvälisen tason kymmenosainen Venäjän historia venäjäksi, opettelisin heti kieltä. Esimerkki ontuu, koska The Cambridge History of Russia ilmestyi pari vuotta sitten, ja se taitaa olla todella hyvä. Olen arastellut hintaa, en laajuutta (n. 2500 s.). Vanhasta Venäjästä olisi Richard Pipes, perusteos – mutta ainakin vanhimman ”Venäjän” kuva on muuttunut 1990-luvun jälkeen dramaattisesti.
Nyt pitäisin vastuuttomana, ettei aloitteleva historia-aineen tutkija hankkisi hyvää venäjän taitoa. Mitä enemmän aikaa menee, sitä enemmän Venäjän yhteyksiä tulee esiin, jopa kirjallisuudessa. Ja meillä on Kansalliskirjastossa verraton slaavilainen kokoelma, jota käyttäen esimerkiksi 1800-luvun ”Suomen historia” kääntyisi kaikkine suurmiehineen päälaelleen, luulen. Olihan maan miehistä rähmälleen ensimmäisenä Snellman.
Näkisin myös mielelläni, että ns. bobrikoffarien eli myöntyvyysmiesten (1899-1917) maine siivottaisiin. Suomalaisten kollektiivinen käsitys isänmaallisuudesta sivuuttaa kirkkaasti esimerkiksi sellaisen asian kuin raha ja rahalla saatavat hyödykkeet, kuten elintarvikkeet.
Maailmanhistorian kannalta haluaisin ymmärtää, mikä todella oli Venäjällä keksityn terrorismin merkitys ja mitkä sen leviämisen väylät. Pommeja paiskomassa oli myös suomalaisia. Suomen kannalta haluaisin ymmärtää, olisiko kehitys vuonna 1918 ollut tasaisempaa, jos maan vasemmisto eli sosialidemokraatit olisivat ymmärtäneet venäjää puolesta sanasta tai edes käsittäneet, miten venäläisten kanssa seurustellaan ja neuvotellaan. Tietääkseni sosiaalinen kirjallisuus omaksuttiin täällä saksankielisenä.
Miten Mannerheim onnistui toimimaan niin viisaasti? Hän oli yksi niitä harvoja suomalaisia, jotka olivat omaksuneet venäläisen kasvatuksen ja joka osasi liikkua Pietarissa kompastelematta kannuksiinsa.
Nämä asiat tulevat tuskallisen selviksi, kun perehtyy Serbian tai Unkarin tai Bulgarian historiaan. Tshehovin päiväkirjat ja kirjeet aiheuttavat sarjan shokkeja. Puheenaiheet ja päivänkysymykset olivat samat kuin Pariisissa ja melkein samat kuin Lontoossa. Vihje: lukekaa Tito Collianderin muistelmat tai ainakin ”Aarnikotka”, sivistyneen ja kielitaitoisen suomenruotsalaisen perheen näkökulma vallankumouksen Venäjään.
Sosialidemokraattien seurustelu venalaisten kanssa? Tarkoittaako Kemppinen, etta jos sosialidemokraatit olisivat osanneet seurustella ja vakuuttaa venalaisen sotavaen oikein taistelemaan punakaartin mukana tai sivussa?
VastaaPoistaAd Anonyymi: - en, aan päin vastoin että kohtuullinen kielitaito olisi voinut auttaa ymmärtämään, ettei venäläisten suunnalta ollut luvassa mainittavaa apua ja että yllytys vallankumouksen suorittamiseen tässä maassa oli pelkkää vastuutonta retoriikkaa.
VastaaPoistaAjankohtainen kysymys: onko todella vaikea huomata, mitä eroa on puheilla ja teoilla.
Jukka,
VastaaPoistaen oikein usko, että kansalaissotaa olisi voitu välttää. Se olisi tullut jossain muodossa joka tapauksessa. Ongelmana oli politiikan järjetön polarisoituminen ja poliisilaitoksen tuhoutuminen.
Maassa oli kaksi vastakkaisilla puolilla seisovaa aseellista voimaa jo syksyllä 1917, kun bolsevikit tekivät vallankumouksen, mutta valtiollista tai kunnallista poliisilaitosta ei ollut kevään 1917 jälkeen ollut. Poliittisen yhteisymmärryksen pohja katosi valtalakikiistan ja eduskunnan hajottamisen myötä kesällä.
Jos kansalaissota ei olisi syttynyt, olisi epävakaa tilanne maassa jatkunut. Suojeluskunnat ja punakaartit olisivat jatkaneet aseistautumista ja satunnaista poliittista terroria olisi sattunut. Venäläinen sotaväki olisi vetäytynyt hiljakseen Pohjois- ja Länsi-Suomesta, mutta jäänyt Viipurin lääniin.
Mahdollisesti Saksa olisi suorittanut maihinnousun Suomeen, vaikkei sisällissotaa olisi käytykään. Ehkä Britannia olisi vastaavasti miehittänyt Lapin. Syksyllä 1918 olisi pitänyt mukautua sitten Saksan häviöön ja ottaa kanta Venäjän sisällissotaan. Judenitsin armeijat olisivat olleet aika lähellä. Venäjän sisällissodan leviämistä Suomeen ei olisi voinut estää ilman kansallista armeijaa, jota ei olisi ollut, koska maassa oli kaksi kappaletta epämääräisiä aseellisia ryhmittymiä.
On hankala nähdä, miten tilanne olisi voinut ratketa ilman sisällissotaa. Se olisi kyllä käyty, mutta myöhemmin henkiset ja fyysiset rintamalinjat olisivat olleet eri paikoissa.
Se on niin pieni sakki, joka tarvitaan vallankumoukseen tai mellakkaan. Mitenkahan sen sosialidemokraatien ymmartamisen kanssa mahtais olla? Tahtoo aina loytya se sakki hurjia, jotka panevat tapahtumaan ja "ymmartavaisemmat' vaan katselevat. Niin se oli bolseviikkivallankumousten osalta ja niin se oli Suomen kapinan osalta.
VastaaPoistaTama on ehka jotain sukua sille, etta aanestajakunnasta loytyy aina 10-15% tyytymattomia lahtemaan uuden hompan mukaan. Niin oli vennamolaisten kanssa, ja nyt persujen
tai vihreiden... Onneksi naista viimeaikaisista ei ole oikein ollut suoran toiminnan joukoiksi.
Jaakko Lehtovirta väitteli aikoinaan teoksella: Ivan IV as Emperor. The Imperial Theme in the Establishment of Moscovite Tardon. Vuosi taisi olla 1999. Mutta kirjahan on edelleen ajankohtainen, sillä ei Venäjä niin kovin ope muuttunut Iivanan jälkeen, samat rakenteethan siellä ;)
VastaaPoistaJaska on Moskovassa, joten en saa kinutuksi sinulle sitä kirjaa, mutta yritetaan!
Tanner osasi venäjää. Siksikö hän ei lähtenyt kapinahölmöilyyn? Ehkä osaksi, vaikka suurempi syy oli varmaan hänen järkevyydessään ja demokraattisuudessaan.
VastaaPoistaPaasikivi osasi venäjää. Siksikö hän oli loppuvuosinaan niin venäläisten arvostama? Ehkä osaksi. Suurempi syy lienee hänen poliittisessa oppurtinismissaan.
Nämä kaksi herraa neuvottelivat Tarton "häpeärauhan", jonka 90-vuotismuiston nykypolvi juuri "häpeällisesti" ohitti.
Kasku kertoo, voi olla tottakin, että Paasikivi osasi venäjää niin hyvin, ettei hänen kielteinen kantansa kuulostanut tylyltä - kun taas Tanner osasi huonommin, jolloin hän sai huonon maineen töksäyttäessään venäläisten ehdotuksiin aina lyhyesti "njet".
Onko muuten tutkittu, miksi venäläiset vihasivat niin julmasti Tanneria?
Kekkonen ei osannut venäjää. Suhteita ja ymmärrystä se ei haitannut. Vai haittasiko?
Koivisto osaa venäjää. Siksikö hän ymmärsi venäläisten toimia Baltiassa niin hyvin. Liian hyvin?
Kuka nykypoliitikoista osaa venäjää? Edes tankerovenäjää? Kiviniemi osaa saksaa. Se on hyvä, vaikka 30-luvun saksanosaajia on taas muotia potkia.
(Sivumennen sanottuna en vieläkään oikein tajua, että mikä se Sibeliuksen synti oli - sekö että hän ei tehnyt mitään ja siten ikään kuin hyväksyi "kaiken"?
Monellako 70-90-luvun vaikuttajalla siis on puhtaat paperit - moniko sanoutui julkisesti irti esim. veljesmaatamme miehittäneestä hirmuhallinnosta? Vastaan itse: ainoastaan poliittiset kylähullut. Miettikääpä sitä, nykymoralistit.)
kunhan ensin saan lävitse herman lindqvistin "ruotsin historian" joka pitää näköjään lukea muutamaan kertaan -- se ei ole vaikeatajuinen mutta tiukkaa tavaraa jolle pitää antaa tilaa järjestyä päässä.
VastaaPoistaruotsin historia, koska sepä kauniisti näyttää kuin kuvastimessa (sic) mistä suomen historia sordinoi.
ja tuppaavat nuo pohjoismaisen historian isotkin detaljit minulta unohtumaan; esimerkiksi norjan ero ruotsista.
TANNER;
VastaaPoistaSatun tietamaan, etta Tanner oli syvalla sydamessaan vakaasti tolstoilainen sodan ja aseiden vastustaja. Siita kapinan vastustus.--
Eika siina kaikki, Tanner levitti tata aatetta laajalle Suomen maahan.
Olen itse asustanut pirtissa, jossa kylakraatari oli tannerilais-tolstoilainen sodan ja aseiden vastustaja. -- Tuotiin kapinan aikana raatalille kivaari, mutta ei ottanut. Kun 1944 haudattiin sanotun raatalin poikia sankarihautaa, haudalla ei ammuttu!
Norjan ero Ruotsista ... kaikki olisi mahdollista opettaa, mutta siellä jauhetaan yhä jostain Ruotsi-Suomesta, jonka nimistä valtiota ei valitettavasti ole koskaan ollut olemassaan. Kouluhistoriassamme valtioiden nimiä manipuloidaan tarpeen mukaan - taas natsi-Saksa on aivan liian pitkä nimi toistettavaksi Suomen historian kirjoituksessa: se lyhenee jo jonkinlaisista pieteettisyistä.
VastaaPoistaEi uskoisi jotta ne samat, miunkin kouluaikaan Suomen historiassa suurina auttajina kuvatut heput määrättiin hirteen Nurembergin oikeudenkäynnissä.
Jukka
VastaaPoistaSanoit mm.:
Maailmanhistorian kannalta haluaisin ymmärtää, mikä todella oli Venäjällä keksityn terrorismin merkitys...
Miten olisi aloittaa hypoteesilla Maon terrorismin merkityksestä! Kun tuo Kiinakin näkyy kiinnostavan.
Tässä räjäytän pankin:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=338&id=11379
Täällä pohjustan hirmuista hypoteesiani:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=338&id=10917
> Kekkonen ei osannut venäjää.
VastaaPoistaTästä voidaan hiukan kiistellä. Lainaus:
http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/632/
"koulussa luetusta pitkästä venäjästä hän sai huonon arvosanan" Eli osasi, mutta ilmeisen huonosti.
Mielenkiintoista on, että suurin osa vuoden 1918 kansanvaltuuskunnan jäsenistä oli sosialistidemokraattisia lehtimiehiä. Ja Väinö Tannerkin oli toimittajana Viipuri-lehdessä jolloin mm. raportoi vuoden 1905 Venäjän levottomuuksista, todeten, ettei levottomuuksia ole.
VastaaPoistaTapsa toteaa Tarton rauhan unohdetun. Kaipa se on unohdettu, koska siinähän puhutaan sotatilasta:
1. Artikla
Rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä ja molemmat valtiot sitoutuvat vastedes ylläpitämään keskinäistä rauhantilaa ja hyvää naapuruutta.
Ja eihän sitä sovi kellekään mainita, että Suomella oli sotatila Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä.
Nykypoliitikoista Paula Lehtomäki osaa venäjää (opiskellut sivuaineena).
VastaaPoistaOliko tämä eero raunion mainitsema "ruotsin historia" nyt se hyvä historiankirja, josta aikaisemmin puhuttiin ja josta kysyin vastausta saamatta?
VastaaPoistaAd Anonyymi: - sait vastauksen - Herman Lindqvist, Ruotsin historia. Tosin lisäsin, että tämä suomennos on pikku lyhennelmä. Pitäisi lukea 10-osainen sarja alkukielellä tai ellei aika riitä, ainakin osa "Ånga och dynamit", joka sisältää melkein kaiken sen, mitä meidän pitäisi tietää Ruotsista - esimerkiksi työväenliikkeen ja älymystön osan varhaisen yhteisymmärryksen 20-luvulta. Se yläluokka, joka oli sättinyt myös liberaaleja porvareita hampuuseiksi, joutui yllättävän nopeasti syrjään. Koska hankkeessa juutalaistaustaisilla Bonniereilla oli merkittävä osa, pysyvä muisto tästä ajasta on kansankorkeakoulut. Ruotsalaiset työmiehet (Moberg, Lo-Johansson, kymmenen muuta) kouluttautuivat, kulkivat Euroopassa, puhuivat ranskaa ja loivat suhteita. Tämä puolestaan osoittautui hyvin tärkeäksi, kun osa "vanhan vallan" edustajista alkoi kannattaa kovin näkyvästi Hitleriä 1941-1942.
VastaaPoistaAd Omnia: - venäjän taidosta - koulun pakkovenäjä tuotti (Kekkosen aikaan) tuskin auttavaa aapisen tankkaamistaitoa.
VastaaPoistaEn tiedä varmasti, muutta luulisin, että Tannerin lisäksi Kuusinen ja Gylling osasivat kieltä sujuvasti. Gylling muuten oli tohtori; hänen veljestään tuli korkeimman oikeuden jäsen...
Eräät vuoden 1918 näkyvät suomalaiset kommunistit olivat käytännössä kaksikielisiä - etenkin rautatieläiset. Muistelisin että Rahjan veljekset olisivat olleet näitä, Pietarissa asuneita.
Ad JarMom: - tuo sotatilan toteaminen oli yksi rauhanneuvottelujen vaikeista kiistakysymyksistä. Pradoksaalista mutta totta. Suomalaisilla oli kova tarve vahvistaa sotatila valtion kanssa, jota ei Kansalaissodan aikana oikeastaan ollut olemassa. Oltiin otettu muhkeasti sotasaalista, tarvittiin täällä olleet armeijan ja valtion kiinteistöt ja lisäksi oli ammuttu tuhansia ihmisiä "vihollisen" puolelle menneinä, maanpetoksesta.
VastaaPoistaSiitä kai ei tule riitaa, että ns. Neuvosto-Venäjän osuus meidän sotaamme oli minimaalinen - siitähän piti huolen Saksa.
Tanner Talvisodan aaton neuvottelutauolla kehui Stalinille olevansa menševikki. Se ei toista osapuolta, sitä viiksekkäämpää, hymyillyttänyt. (Totta kai hän sen tiesi. Mutta paskaako toisen sitä tarttee tulla, etenkin kun on niin mitättömästä maasta kotoisin, hälle siitä ylpeilemään.)
VastaaPoistaVenäjää osataan Suomessa varsin niukasti, kuten VTT Esa Seppänen on jälleen hiljattain todistanut mediassa. Hänen mukaansa Venäjän-tutkijoistammekaan ei kieltä hallitse riittävästi kuin 10 prosenttia. Omat havaintoni vahvistavat kantaa: Viime lokakuussa Petroskoissa pidetyssä tiedekonferenssissa vain 4-5 suomalaista tutkijaa yli 30:stä käytti venäjää vapaassa keskustelussa. Toisaalta myös bisnes on pitkälti itseään täydentävä järjestelmä: tämän todistavat työttömien maisterien ja tradenomien lausunnot. Ellei ole suhteita ja verkostoa, ei saa työtä Venäjän-kaupassa, vaikka kuinka osaisi kieltä ja kulttuuria. Helsinkiläisten mielestä landella ei tietenkään kukaan voi osata näitä asioita.
VastaaPoistaJos kovan tason historiateos venäjäksi on blogistin ehto venäjän opettelemiselle, suosittelen 2009 ilmestynyttä, professori Zubovin johdolla toimitettua ”Istorija Rossii XX vek”, osa I vuodet 1894-1939, 1024 s., osa II vuodet 1939-2007, 848 s. (siis uutta historiaa), kustantamo Astrel, Moskva. Myös venäläiset asiantuntijat pitävät sitä varsin adekvaattina. En ole vielä itsekään ehtinyt lukea muuta kuin Suomea koskevat kohdat. Tarkastan jokaisesta historiankirjasta, onko talvisota käsitelty, ja miten. Tässä poliittinen tausta, voimasuhteet, tappioluvut ja seuraukset ovat pitkälti kohdallaan. Myös suuriruhtinaskunnan aika on esitetty kiinnostavasti.
Aloitin venäjän kielen opiskelun täytettyäni 30 vuotta, ja se oli paljon työläämpää kuin oppikoulussa, jossa vieraat kielet menivät nuoruuden innolla ”heittämällä sisään”. Professori Riitta Pyykkö tosin lohdutti, että venäjä yllättää aina eikä sitä ulkomaalainen koskaan opi täydellisesti. Nykyministereistämme Paula Lehtomäki ja Anni Sinnemäki puhuvat venäjää, mutta eivät tehtäviensä puolesta ole profiloituneet Venäjän-suhteiden hoitajina. Vähintään kuutta muuta kieltä hallitseva, ”fantastinen” ulkoministerimme Alexander Stubb ei osaa venäjää. TV esitti sarjan Karjalassa asuneista ruotsinkielisistä perheistä, ja Stubb oli tämän kuvauksen mukaan Venäjällä ulkona kuin lumiukko. Asia on nimittäin niin, että Venäjällä maan kieltä taitamatonta viedään kuin kuoriämpäriä. Sana ”nemets” merkitsee venäjässä mykkää (kaunista, slaavilaista kieltä taitamatonta), ja saksalaiset kantavat tätä nimeä venäjäksi yhä edelleen.
Meillä helposti pelotellaan itänaapurin hermostuvan ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” –maininnoista. Tässä unohdetaan, että suuressa talossa jokin nurkka palaa aina. Meidän on oltava tyytyväisiä, että palo ei ole ”Severnaja stolitsan”, pohjoisen pääkaupungin eli Pietarin naapurissa. Suomessa liioiteltiin viimeksi Konstantin Kosatshovin reagointia valtiovarainministeri Jyrki Kataisen toteamukseen, jonka mukaan Venäjä ei ole taloudellinen suurvalta (ja siinäkin Katainen sekoili). Kosatshov suorastaan silitteli Kataista omassa blogissaan – nähtävästi ajatellen suhteita mahdolliseen uuteen Suomen pääministeriin.
Eikos tama Tanner mahtanut olla taysin (99%) varma, etta Neukku ei aloita "Suomen sotaa" eli rajakahakkaa eli talvisotaa.
VastaaPoistaMannerheim ei ollut myöntyväisyysmies tai bobrikoffari - toisin kuin Paasikivi, jota Mheim presidenttinä olleessaan ei olisi halunnut nimittää pääministeriksi.
VastaaPoistaMoskova halusi ja sai Paasikiven sitten pääministeriksi.
Kumpikin osasi venäjää ja tunsi heidät.
Mutta Suomen ja suomalaisten etua Mheim ajoi eri tavoin kuin Paasikivi, joka antoi lopulta periksi monessa ellei jopa kaikessa.
Kuusisesta tulikin mieleeni: onko hänestä tehty elämäkertaa?
VastaaPoistaJa ellei ole, niin eikö olisi aika ja aihetta? Harva suomalainen on kohonnut vastaavaan asemaan. Ja olihan hänessä jotain perisuomalaista selviytymisen taitoakin.
Poika Tuominen antaa hänestä hyvän kuvan muistelmissaan, tietysti (niin antaa Leninistäkin; puhumattakaan itsestään).
Tanner muuten oli sellainen jäärä, että hän olisi lähtenyt tuomittavaksi Moskovaankin. Taisi ehdottaakin sitä.
Sen voinee mainita ettei tässä pelkästään ikivanhaa jauheta, että Georgian sodan neuvotteli lepoon Venäjän kanssa Kuopion Poikalyseon pitkän venäjän oppinut - Nato-joukkojen puolelta tietenkin.
VastaaPoistaMontako sotaa kouluruotsilla on pistetty jäihin?
Venäjän kieltä osattaisiin tässä maassa kertaluokkaa paremmin, jos suomenkieliset suomalaiset saisivat vapaasti valita, mitä vieraita kieliä lukevat sensijaan että yritetään väkisin runnoa kaikkia pakotetun kaksikielisyyden muottiin. Rasistipuolue RKP joutaa historian roskakoriin ja verovarojen syytäminen Ahvenanmaan rasistisaaristoon tulee lopettaa. Kun itäruotsin murteen vankilasta vihdoin päästään, voidaan vapautuvat koulutusresurssit suunnata tuottavimpiin kohteisiin. On absurdia että yli 200 vuotta Ruotsin verisen siirtomaavallan päättymisestä yliopistomme tehtävä on tuottaa ruotsalaisia virkamiehiä.
VastaaPoista