Ryhdy sinäkin kirjailijaksi

Oscar Andersson, Mannen som gör vad faller honom i

Tee jotain niille muistoille. Tee niistä kirja tai elokuva. Älä kuitenkaan, hyvä ihminen, rupea julkaisemaan niitä.

Jos teet kirjan, pienen painoksen teettäminen ei maksa mahdottomasti. Jos teet elokuvan, leikkaa se kunnolla.

Katselin ruotsalaisen Jan Guilloun henkilötietoja – minulla on vähän sellainen viharakkaussuhde siihen mieheen, koska eräät ”Hamilton”-kirjat ovat mielestäni ammattitaitoisesti ja vetävästi kirjoitettuja, kun taas Arn-sarja, siis ne historialliset romaanit, olisi ihan yhtä hyvin voinut jättää kirjoittamatta.

Iltapäivälehden toimittajana ja siis lehdistön vihaajana Guilloun on kirjoittanut kiihtymystä herättäneistä aiheista. Kirjassaan, jonka pitäisi nimensä mukaan käsitellä noituutta hän on ruotinut ruotsalaisia ja etenkin erästä norjalaista pederastitapausta, joka käsitykseni mukaan osoittautui aidosti joukkohysterian aiheuttamaksi ja kaikin puolin perättömäksi. Väärin epäilty tosin teki itsemurhan.

Verkosta löytyvän aineiston mukaan Guillou hyökkäsi rajusti niitä lähinnä vanhentuneeseen psykologiaan tukeutuvia asiantuntijoita vastaan, joiden mielestä ”lapsi ei osaa valehdella”.

Olen samaa mieltä. Väite on erikoinen. Kuvittelisin itse, että lapsi saattaa ruveta pitämään totena aika ihmeellisiä asioita.

Hyvin monilla meistä on kuormana vääriä muistoja. Ne voivat olla lapsuuden väärinkäsityksiä, nuoruusvuosien suhdattomiksi pullistuneita asioita tai sitten vain hankaluuksia, joita emme ole koskaan miettineet aikuisen tavoin läpi.

Puhuakseni vain itsestäni – osa teistä luulee, että minulla on tavaton tarve puhua itsestäni, vaikka todellisuudessa valehtelen joskus, kun en viitsi vihjata asioihin, jotka ovat todellisuudessa toisilta kuultuja – olen tullut eri vaiheissa tajuamaan, että jokin raivohullu komppanianpäällikkö tai aivan mahdoton opettaja olivat todellisuudessa rikkinäisiä ihmisiä, jotka tulivat kaataneeksi vaivansa valikoimatta toisten niskaan.

Yksi opettaja yritti tosissaan tehdä elämäni vaikeaksi. Syksyllä häntä ei enää näkynyt. Luulen että hän kuolikin sitten aika pian. Sen ärsyttävän käytöksen takana oli tuon ajan kielenkäytön mukaan myrkkystruuma. Kilpirauhanen voi kuulemma vaikuttaa henkiseen tasapainoon pahasti. Tuon tiedon jälkeen eräät episodit menettivät merkityksensä.

Päivän otsikko tarkoittaa, että kun ihmisen käsitys itsestään on joka tapauksessa väärä ja perustuu lisäksi erittäin puolueelliseen ja valikoivaan muistiin, voi olla hyvä rakentaa vaiheistaan tarina. Dramaturgisen jännitteen ja kertovan kaaren luominen ei ole helppoa, mutta tulos voi olla palkitseva.

On vaikea vastata kysymykseen, miksi en ole innostunut käymään siellä tai täällä. Rehellinen vastaus kuulostaa teeskentelyltä – muistikuvat ovat rikkaampia kuin kuvat. Tämä koskee myös tuntemattomia seutuja. Olin kuullut kertomuksista ja nähnyt valokuvista ja sen jälkeen tutkinut tarkoin kartoista Karjalan sukuni asuinpaikat. Kun viimeksi nyt kesällä näin sarjan valokuvia juuri sieltä, Kivennavalta, ajattelin mielessäni että hyvä kun olen pysytellyt tällä puolen rajaa. Valokuvien avaama maisema oli rähjäinen, tympeä ja likainen.

Tämä nyt vaihteeksi ei ole venäläisvihaa. Saman tunteen sain kun kiersin viimeksi Pariisissa niitä kortteleita, jotka olivat minulle hyvin nuorena miehenä kappale taivasta. Hemingwayn, Millerin ja Orwellin ohella on ainakin miljoona miestä, joille Pariisi on ollut ”liikkuva juhlapyhä”. Ei siinä nyt mitään vikaa ole, mutta maisema on rähjäinen, tympeä ja likainen. Vain kaupungin kaunein kirkko, St. Julien-le-Pauvre, oli entisensä.

Ottamalla itsensä oman elämänvalheensa ”sankariksi” voi päätyä raitistavaan lopputulokseen. Merkittävää ei ollut ensinkään se, mitä ”minä” arvelee saaneensa aikaan, eikä sekään kiinnosta, millaisten vääryyksien kohteeksi hän on joutunut. Johdonmukaisessa ja sinnikkäässä muistelussa nousevat esiin vähäpätöiset kohtaamiset, heilahtavat tunnelmat ja osaksi hautautuneet aistimukset. Saattaa huomata, että Chartres’n katedraalia tärkeämpi oli joki täysin tarkoituksettomien ja siksi ystävällisten väittelyjen täyttämä ilta seudun retkeilymajalla monenkielisten nuorten kanssa.