Sivun näyttöjä yhteensä

25. huhtikuuta 2006

Viipuri ja Lappeenranta

Lappeenrannasta pitäisi löytymän teloitettujen ruumiita. Arvellaan, että he olisivat Viipurista paenneita, omien ampumia.

Viipurin menetyksestä on viime päivinä kirjoiteltu lehdissä ja esitetty käsitys, että kaupungista luovuttiinkin vapaaehtoisesti ja että kysymyksessä oli kukaties päämajan tai päämajoitusmestari Airon juoni. Lähteeksi on mainittu Heinola rotaryklubi.




En esitä mielipidettä enkä tuomiota. Lappeenrannan asiaa en tunne riittävästi, vaikka sitä kyllä kysellään minultakin jatkuvasti. Viipurin menetyksen tunnen yksityiskohtaisen tarkasti ja olen lukenut ja jopa aikoinani arvostellut Hesariin siitä kertovia kirjoja.

Muinoinen opettajani, professori, kertoi myös henkilökohtaisesti, miten häneltäkin lensi konepistooli kasekseen, kun lähdettiin juoksemaan karkuun kaupungin edustalta hautausmaan kohdalta.

Haluan vain yhdistää nämä kaksi juttua kokoavaan näkökohtaan. Sain itsekin puolitoista vuotta sitten odottamattomia kommentteja, kun mietin, mahtoiko sodissa mennä erikoisen paljon köyhien pitäjien huonoja miehiä, varsinkin punikkien poikia.

Jos Lappeenrannassa olisi teloitettu omia sellaisessa tilanteessa, ettei asiasta jäänyt mitään papereita, kysymys voisi olla myös vihollisista eli neuvostoliittolaisista. Sotavangin surmaaminen ei ole oikeudellisesti aivan ongelmatonta. Vakoojan eli esimerkiksi vieraaseen univormuun pukeutuneen surmaaminen voi olla hyvin perusteltua, jos hänet yllätetään esimerkiksi tuhoamistoimista.

Jos teloitettuja löytyy, tieto ei vieläkään ole jälkeläisille miellyttävä. Oikeudellista estettä teloitettujen henkilöitietojen julkaisemiseen ei mielestäni ole. Tämä on oikeudellisesti hiukan tulkinnanvarainen asia, mutta minun tulkintani on, että 50 vuoden kuluttua kuolemasta henkilötietojen suojaa ei enää ole.

Tämä kysymys tuli esiin Saksassa, kun amerikkalaiset vaativat holokaustiarkiston avaamista. Siellä kuuluu olevan 17 miljoonaa nimeä.

Tiedän maita - Viro esimerkiksi - jossa noin toinen puoli ihmisistä on entisiä ilmiantajia ja toinen puoli ilmiannettuja. Niinpä nimilistoja ei esitellä, vaan keskitytään nykyisyyden rakentamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Norjassa ja Ranskassa kävi ilmi, että ankaraa rangaistusta "yhteistoimintamiehille" olivat vaatimassa myös ne, joilla ei ollut aivan puhtaita jauhoja omassakaan pussissaan. Suomen vuoden 1918 kenttäoikeuksissa ja valtiorikosoikeuksissa oli hiukan samoja piirteitä ja lisäksi jokin määrä henkilöitä, jotka käyttivät nyt tarjoutunutta tilaisuutta osoittaa sankaruutta, joka oli jäänyt vaaran hetkillä vähälle.

Viipurin salaliittoteoriasta voisi sanoa, että kokonaisen prikaatin jättäminen vähin ammuksin tietoisesti tuhoutumaan olisi ollut sotilaallinen itsemurha myös Talia - Ihantalaa ajatellen. Miten olisi osattu laskea, ettei venäläinen tule saman tien lahden yli ja Lappeenrantaan? Alpo Marttisen ruotsinkielinen JR 61 pysyi tienhaarassa eli Viipurin Suomen puolella äärimmäisin ponnistuksin ja ihmeellistä sankaruutta osoittaen.

Jos joku - esimerkiksi Airo joka oli myös tunnettu tuliliemen tuttava, olisi sanonut, että hyvä kun meni, Viipuri näet, niin siitähän kaikki ovat samaa mieltä. Kaupunki oli mahdoton puolustaa ja turhakin. Mutta se on aivan eri asia kuin ajatus, että puolustuksen luhistumista olisi toivottukin tai oikein edistetty.

Mitä sitten vielä tulee (huom. - vanhaa saarna- ja tuomioistuintyyliä) omiin pohdintoihini "punaisista ja valkoisista" sankarivainajista, sanonpa taas kerran, että talvisodan täydennysjoukot heitettiin helmikuussa 1940 pahimpaan paikkaan vailla sotilaskoulutusta. Joukoissa ja siis kaatuneissa oli sangen paljon poliittisista syistä armeijassa niukasti koulutettuja - ennen sotia jopa aliupseerikouluun lähetettäessä mietittiin tarjokkaiden taustoja.

Myös on käsitettävä, että kokonaisluvut kertovat vain vähän tapahtumista. Helsingin ja Turun miehiä meni valtavat määrät esimerkiksi näissä täydennysdivisoonissa.

Täytyykö ikäviä asioita sitten tutkia ja pöyhiä?

Kyllä mielestäni täytyy.

Mutta myös tuloksiin ja tutkimustuloksiin on aihetta suhtautua ikävästi eli kriittisesti.

4 kommenttia:

  1. Kemppisellä on todella rohkeita avauksia ja mielenkiintoisi hypoteesejä. Sen kyllä ymmärrän, että sodassa voi tulla tilanteita, jolloin vetäydytään epäjärjestyksessä "pakokauhun" vallassa. Mutta miksi aseet pitää heittää menemään? Ainakin minun alokasaikanani opetettiin siellä kuuluisassa Lappeerannassa, että "sotilas ilman kivääriä on kuin huora ilman vittua".

    VastaaPoista
  2. Ad Toipila:

    Kaikki eivät heittäneet aseita.

    Tuntemani mies, joka oli silloin nuori upseeri, kertoi että ns. kranaattipsykoosissa mies pakeni jopa kohti ampuvaa konekivääriä. Toinen mies kertoi käsittäneensä Lappenrannan tiellä olevansa kalsareillaan, saappaitta.

    "Marjamiehet" olivat aseettomia, koska luvallisillakin matkoilla selustaan aseen kuljettaminen oli kiellettyä.

    Tosi ikävä ja luultavasti tosi kertomus vääryydellä teloitetusta on Jorma Korpelan Kenttävartio (korkeakirjallinen teos, mielenkiintoinen kirjoittaja, suotta hiukan unohduksissa - tulee mieleen myös Samuli Paronen, Kuolismaan tie)

    VastaaPoista
  3. "On nähty luonnossa, mutta onko nähty arkistossa?", vinoili Bisquit kommentoidessaan Lasse Lehtisen väitöskirjan yhteydessä käytyä historioitsijoiden sanasotaa suullisten ja kirjallisten lähteiden merkityksestä. Tämä ongelma hyppää silmille sekä Viipurin että Lappeenrannan tapauksessa. Oikeudessa suullinen todistus otetaan vakavasti - voidaanhan esim. harjoittaa ristikuulustelua - mutta kuulopuheena toistettuna sama juttu näyttää olevan kevyttä kamaa, olipa todistaja kuinka luotettava hyvänsä.

    VastaaPoista
  4. Ad Ride:

    Se on päin vastoin: kirjallisten todisteiden käyttäminen on jyrkästi rajoitettua. Henkilötodistaja pitää olla.

    Historiantutkimuksesa asia on toinen, kun henkilötodistajat tahtovat olla kuolleita, useimmiten kauan sitten kuolleita.

    Kuulopuhetta koskeva kommentti saattaa olla peräisin amerikkalaisista oikeudenkäynneissä. Ei suomalaisessa oikeudenkäynnissä kuulopuheissa ole todisteina sinänsä mitään vikaa.

    VastaaPoista