Sivun näyttöjä yhteensä

13. huhtikuuta 2006

Matteus-passion päivä

Kiirastorstai on Matteus-passion päivä. Kuuntelen sitä koko tämän viikon.

Tarina on ajankohtainen: syyllistäminen, oikeudettomuus, luotettu kolmas osapuoli (TTP), agenttiteknologia. Mukana on uskonnollista ja kansallista fundamentalismia. Juudas - jota koskeva apokryfinen evankeliumi on nyt uutisissa, edustaa teoksessa ansaintalogiikkaa.

Löysin hiljan C-kasetit yöradiolähetyksestä, jonka tein 1988. Soitin siinä 12:ta eri levytystä. Mauerberger, joka joutui sotien jälkeen epäsuosioon, oli yllättävän hyvä. Karajanin tulkintaa ei ole ylitetty pintapuolisuudessa; onneksi se on unohdettu. Radion levystystö löytyi jopa Furtwänglerin johtama esitys. Ei se hänelle sopinut.

Tästä teoksesta osaan osoittaa sormella nuoteista, mitä kaikkea siinä on. Siinä on muun muassa numeromystiikkaa ja erikoislaatuisia ajatuksia, kuten se, että sana risti "Kreutz" lauletaan sävellajista riippumatta aina ylennettynä, koska ylennysmerkki on saksaksikin "risti". Kun koraalissa lauletaan "paha", tai "synti", sen kuulee heti soinnusta. Kun Jeesus laulaa, säestyksenä on aina viulut, jotka hohtavat.

Katsoin, mitkä versiot olen ladannut iPodiin siltä varalta että sähköt katoavat kiirastorstaina maailmasta ja temppelin esirippu repeää ylhäältä alas.

Harnoncourtin jälkimmäinen levytys, josta kaikki eivät pidä, koska kuorokohtaukset ovat niin väkivaltaisia ja tietyt säestykset niin armottomia.

Herreweghen levytys, vaikka urkukpositiivin tuhina ja koskettimien kolina hiukan häiritsee.

John Elliot Gardnerin levytys, vaikka hänen Johannes-passionsa on kyllä parempi.

Ruotsalainen Eric Ericson - vallan hyvä.

Ja tietysti Otto Klempererin jo vanha levytys, jossa kaikki tehdään toisin kuin nykyisin on tapana - suuri draama vyöryy käsittämättömän hitaasti ja suuret solistit laulavat kuin oopperaa - Fischer-Dieskau, Peter Pears...

Kantaateissa Koopman, Rifkin, Suzuki ja itse asiassa monet muutkin ovat tehneet oivallisia tukintoja. Mutta Matteus-passio on yksi ihmiskunnan suurimpia saavutuksia, symmetrinen, syvä ja korkea kuin kirkko. Se on asia sinänsä.

Tulee vähän surku kuulijoita, jotka eivät osaa hyvin saksaa. Lutherin saksannos, jonka Bach sävelsi (siis evankeliumitekstinä) on niin sanoinkuvaamattoman upea. Johannes-passion aariat ja ariosot menevät kohdittain vähän reisille sanoituksiltaan. Ne kirjoitti postimestari Picander, joka olisi kyllä tehnyt viisaammin keskittymällä postin kantamiseen.

Taiteen läpäisykykyä ajatellen Matteus-passio on hyvä esimerkki. Se esitettiin Bachin eläessä kaksi kertaa. Ensimmäinen esitys meni puihin, koska kilpailevassa kirkossa oli toisen kanttorin Matteus-passio, johon Leipzigin porvarit suksivat. Sitten oli hiljaisempaa, kunnes Felix Mendelssohn esitytti teoksen Berliinissä 1800-luvun alussa eli kauan Bachin kuoleman jälkeen. Sekin versio on levytetty - Mendelssohn piti tarpeellisena lyhennellä ja "parannella" teosta aika reippaasti.

Mozart oli selvillä Bachista ja hänen suuruudestaan. Juuri kukaan muu ei sitten ollutkaan.

Joskus mietin myös sitä käsityön määrää: partituuri ja stemmat koko porukalle. Anna Magdalena Bach kehitti itselleen nuottikäsialan, jota ei erota aviomiehen omasta.

Ellette jaksa kuunnella koko juttua tai jos puoliso kieltää ja lapset itkevät, kuunnelkaa esimerkiksi "Erbarme dich".

Hieno asia, että meillä on Suomessa passioperinne. Klemetti esitytti teoksen muistaakseni Porissa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Oli siinä tekemistä.

"Matteus-passion koraali" (Oi rakkain Jeesukseni - O Haupt voll Blut und Wunde) esitetään kerta kerralta alemmassa sävellajissa, koska tie vie hautaan.

Passiossa ei ole ylösnousemusta. Se päättyy jäähyväisiin. Haudalla on kivi.

Pitkäperjantai on luterialisuuden suurin juhla. Tie päättyy pimeään. Voi vain kuunnella.

9 kommenttia:

  1. Epämusikaalisena hiljennyn Kemppisen tekstin äärellä. Ilmeisesti Kemppinen voisi toimia täysin pätevänä musiikkikriitikkonakin. Toisille on Luoja suonut musiikillisia lahjoja ylen määrin ja toisille ei juuri lainkaan. Tämä ei ole reilua eikä tasa-arvoista, mutta minkäs teet.

    VastaaPoista
  2. Harnoncourtin vuoden 1970 levytys on toinen syistä, miksi kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Olen kuunnellut sen lähes joka kiirastorstai-ilta, niin kauan kuin muistan. Tutkin pienenä valtavan innon vallassa prujua Bachin numerosymboliikasta (30 hopearahaa! 30 kilisevää kuudestoistaosanuottia! Oi kiehtovuutta!) äitini hoilatessa vieressä kakkossopraanon kuorostemmoja.

    Ehkä juuri siksi vakuutuin jo tuolloin, että naiset vaietkoon passioissa, kuten tuossa Harnoncourtin levytyksessä. Varsinkin sopraanot. Vaikka itse olenkin nainen, ja taas tänä iltana laulan salaa äitini stemmoja jotka osaan ulkoa.

    VastaaPoista
  3. Ad nu pope:

    Muistan kun ne alkoivat ilmestyä - ja Harnoncourtin ja Leonhardin kantaatit.

    Jostain löytyi sitten Schweitzerin laaja "bach" ja tilaamalla Spittan mielet muuttanut 1800-luvun lopun Bach-teos ja sitetn Schmiederin BWV-luettelo, johon voi tukeutua muistaessaan passioiden, kantaattien, h-molli-messun ja vähä vähältä urkutuotannon melodiat.

    Käytän vieläkin MIDI-tiedostoja muistamiseen ja tunnistamiseen.

    Lääkäreiden nykyisen luokituksen mukaan tämä on kemiallinen addiktio.

    Mutta meitä on paljon.

    VastaaPoista
  4. Ad nu pope:

    Muistan kun ne alkoivat ilmestyä - ja Harnoncourtin ja Leonhardin kantaatit.

    Jostain löytyi sitten Schweitzerin laaja "bach" ja tilaamalla Spittan mielet muuttanut 1800-luvun lopun Bach-teos ja sitetn Schmiederin BWV-luettelo, johon voi tukeutua muistaessaan passioiden, kantaattien, h-molli-messun ja vähä vähältä urkutuotannon melodiat.

    Käytän vieläkin MIDI-tiedostoja muistamiseen ja tunnistamiseen.

    Lääkäreiden nykyisen luokituksen mukaan tämä on kemiallinen addiktio.

    Mutta meitä on paljon.

    VastaaPoista
  5. Ad suum ipsum:

    Jätin tahallani mainitsematta Karl Richterin, joka todellisuudessa on ollut tie monelle ja minulle Bachin isoon tuotantoon. Niitä levyjä saa onneksi edelleen. Viimeksi rippasin koko kantaattisatsin kirjastosta.

    Harnoncourtin vanhan LP:t ovat pojallani tallessa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos tekstistä! Rauhoitit minut kiirastorstain ja pitkäperjantain välisenä yönä pääsiäiseen.
    Kuuntelin kotiinpäin ajaessani viime vuonna Tukholmasta taltioitua Matteus- passion ensimmäistä osaa. Uskallanpa nyt sanoa, että olen kuullut paremmankin version...

    Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
  7. No nyt voi varmaan kysyä, että jos haluaa hankkia Matteus-passion cd:llä tai lp:llä kaupasta, niin mikä versio olisi suositeltava? Joskus minulla oli joku levytys jota rakastin, mutta eipä ole enää enkä muista edes kenen se oli..
    -minh-

    VastaaPoista
  8. Me kyllä pidimme Tukholman esityksestä ehkä alkua lukuunottamatta mutta olimme, kaksi vanhaa varista, onnistuneet ja vähän hutikassa. Nauhoitin loppuosan Tandberg 1200X nimisellä m uistiinpanovälineellä vuodelta 1969, malli josta kouluaikoina voitiin kai vain uneksia. Se toimii usein enkä kuule yli 10 000 Hz.
    Tänään tulee Classic FM:n puolella Klempererin 99 min kestävä esitys, onkohan se tuo Kemppisen kehuma versio?

    VastaaPoista
  9. Ad Hannu Hoo

    Klempererillä ei liene muita äänityksiä, ja orkesteri on sama. Kestoa ihmettelen, koska levyllä se on 77 + 74 + 72 min.

    Kertokaa, oliko se alku vai loppu vai keskeltä.

    Tandberginne on järkyttävä aarre, avokelavärkki ajoilta jolloin Revox ja Tandberg olivat kingejä!

    VastaaPoista