Sivun näyttöjä yhteensä

11. huhtikuuta 2006

Miten kirjoitan



Tunnen halua antaa käytännön ohjeita kirjoittamisesta.

Blogit ovat hupaa tavaraa. Kirjoitan bloggerilla. Harkitsen siirtyistä WordPressiin.



Näppäimistöissä huokea (HP) on minulle parempi kuin kallis, mutta IBM:n vanhojen peltisten näppäimistöjen kolinaa kaipaan. Samoin Olivetin sähkökirjoituskonetta puhumattakaan käsikäyttöisen rätinästä.

Runon kirjoittaminen koneella on aika vaikeaa. Se ei ole myöskään toivottavaa. Ensimmäiset yhdeksänkymmentä versiota kannattaa kirjoittaa kynällä paperilapuille, joita kantaa taskuissa. Käytetty kirjekuori on hyvä. Ulosottouhkauksen sisältävä karhukirje on paras.

Jotkut tuntemani runoilijat kauhistuvat kokonaista arkkia. Ensimmäiset mieleniskemät on kirjoitettava nopeasti, huonolla käsialalla epämääräiselle paperille. Kun teksti on kerran kirjoitettu huolella, se menee jotenkin lukkoon.

Olin ennen paremmissakin väleissä kirjankustantajien kanssa. Sain dummyjä eli mainostarkoituksiin tehtyjä tyhjiä kirjoja. Oikeastaan sellaiseen kirjoittaminen on kuitenkin aika hankalaa eikä paperikaan ole hyvää.

Nyt on sitten löytynyt se lopullinen. Hyllyssä on pitkä rivi vahakantisia vihkoja, mutta niihin jäljennän toisten runoja ja sanoja, kynällä kirjoittamalla. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan mitä ei näy." Sperandarum substantia rerum, argumentum non apprentium. Pragmáton elegkhosoú blepomenon...

Foylesillä ja Blackwellillä myydään mustakantista Moleskin-muistivihkoa. Kuvassa on van Goghin käyttämä. Picasso, Hemingway, Celine ja moni muu olivat koukkuuntuneet tähän tuotteeseen, jota sai yhdestä paikasta Pariisista.

Ovat ne aika arvokkaita, mutta mojolondon.co.uk ja sitten amazon niitä myyvät. Hakusana "Moleskin". Kommentoijat huomauttivat, että Moleskinejä saisi Akateemisesta. Kiirehdin tarkistamaan asian. Paperikauppatarvikeaddiktio on vakava asia, vaikkei sillä taida olla vielä desimaalitunnusta lääkärien diagnooseissa.

Moleskinin suurenmoisuus verrattuna esimerkiksi kiinalaiseen vihkoihin on tietysti hyvä, hapoton paperi, josta muste ei mene läpi.

Kynistä voisi keskustella pitkään. Täytekynävaiheeni on ollut ketoontumaan päin, vaikka käytössä on oivallinen japanilainen Namiki. Niitä saa varmaan vain Kaliforniasta. Yksi kallis Parker on ihan hyvä. Varsinainen mielikynäni on nimeltään Sensa, Made in U.S.A. Täytteenä tietyisti fisherin Space Pen -kuulakärkikynän säiliö, joka on paineistettu. On minulla Space Penejäkin erilaisia, reisitaskuhousuissa se kätevä lyhyt, joka on näytteillä Modernin taiteen museossa.

Nyt huomaan kirjoittavani eli luonnostelevani vaikean tekstin Caran d'Achen rollerilla. Niitä saa ainakin yhdestä paikasta Helsingissä, eivätkä ole kovin kalliita.

Eräässä vaiheessa olin hulluna lyijykyniin ja minulla on niistä hyvin vakiintuneet mieleipiteet.
Niistä toisen kerran toiste, Derwentistä ja Faber-Castellin erinomaisuudesta. Henri Petroski on julkaissut lyijykynän historian, jonka olen lukenut kahteen kertaan, lyijykynällä alleviivaten.

Kirjoittaminen on totinen paikka.

Kynän kärki on rajapinta, koska kynä on oikeastaan ihmistä ja paperi maailmaa.

Siksi niiden valintaan voi tuskin uhrata liian paljon huolta.

Olen kauan sitten antanut anteeksi kollegoille, jotka käyttävät tilikirjan näköisiä labrakirjoja ja jotain onnetonta raapivaa kynää. Mutta onhan käsialakin mennyt muodista.

Jaa-a. Hyvä ettei omistaja ole pyytänyt takaisin pikakirjoitusoppaita. Hovioikeudessa olin niin nopea, että pystyi kirjoittamaan todistajien puheesta olennaiset osat muistiin pikakirjoituksella, vaikka en osaa lyhenteitä tarpeeksi enkä ehtolyhenteitä paljon ollenkaan. Nykyisin se on mennyt siihen, että teen Neoviuksen Gablesbergerin järjestelmästä soveltamalla suomalaisella pikakirjoituksella muistiinpanoja vain ellen halua muiden ymmärtämän tai jos haluan diivailla.

Siihen puuhaan tarvitaan pikakirjoitusvihko, koska ainakin itse tarvitsen välttämättö viivoitun paperin, jossa riviväli on erittäin suuri (vokaalit merkitään useimmiten vetämällä seuraava konsonantti rivin alapuolelle tai yläpuolelle).

Miksei kukaan ole keksinyt tietokonepikakirjoitusta?

9 kommenttia:

  1. Moleskinejä saa myös Akateemisesta kirjakaupasta. Pari vuotta sitten blogeissa innostuttiin niistä sen verran, että muistelen kirjakaupan myyjän ihmetelleen miksi kaikki haluavat yhtäaikaa Moleskinen. Sen jälkeen niitä on ollut säännöllisesti hyllyssä.

    VastaaPoista
  2. Miksei kukaan ole keksinyt sukeltajankännykkää.

    VastaaPoista
  3. Saa Moleskine-vihkoja Suomestakin ja monenmoisia. Itse olen ostanut keskustan Akateemisesta.

    VastaaPoista
  4. Tietokonepikakirjoitus on tietysi jo keksitty. (Mikäpä ei olisi.) Sitä vaan ei käytetä tavallisten ihmisten tietokoneviestinnässä.

    Sen sijaan kännykkäviestinnässä se on muodostunut jo uuskieleksi ja siirtynyt sieltä (nuorten) blogeihinkin. Niitä on lähes mahdoton lukea maallikkona. Kyse on eräänlaisesta äännekirjoituksen ja lyhenteiden yhdistelmästä.

    VastaaPoista
  5. Kemppinen antaa ymmärtää, että hän suhtautui vakavasti työhönsä hovioikeudessa. Muutama vuosi sitten olin kantajana riitajutussa Turun hovioikeudessa suullisessa käsittelyssä, jossa kolme oikeusneuvosta istui tuomarin pöydän takana. Kukaan ei tehnyt muistiinpanoja. Kaksi hovioikeudenneuvosta nukkui ilmiselvästi silmät auki eleettömiä kuin kuolleet kalat. Todella epäluottamusta herättävä tilaisuus. Kaiken kukkuraksi päätös perusteluineen oli keksittyä roskaa.

    VastaaPoista
  6. Taitaa sedis viittailla nyt "tietokonepikakirjoitukseen" (rotflmao, älä pappa o ni lol, ny nuq), eikä siihen ns. oikeaan tietokonepikakirjoitukseen, jota mm. suorien lähetysten tekstittäjät käyttävät. Stenotypeksi kai sitä laitetta lontooksi kutsutaan.

    Henkilökohtaisesti olen koukuttanut itseni KeyTronicin ergoforce-näppikseen. Se on juri sopiva tällaiselle kevytkosketukisiselle. Pianistit eivät tykkää, mutta minäpä olenkin huilisti. :-)

    Käsi pystyyn kenellä on ztspeedissä yli 700 tuloksia.

    _O/

    VastaaPoista
  7. Moleskine on loistava. Kulkee aina mukana ja sille on hyvä kirjoittaa. Saako Caran d´ache-kyniä eräästä Uudenmaankadun taidetarvikeliikkestä?

    Kalliista, ihanasta mustekynästäni on hävinnyt korkki.nyt pitäisi löytää uusi.
    -minh-

    VastaaPoista
  8. Olen pahoillani, että joudun täräyttämään teitä tällä pommilla, mutta Moleskine on häikäilemättömästi käyttänyt suurten taiteilijoiden nimiä hyväkseen edistääkseen muistikirjojensa myyntiä, joka on jo niin huomattava, että tuotanto tänä vuonna siirrettiin Kiinaan. Siellä ne arvokkaat, käsintehdyt Moleskinet nyt valmistetaan.
    Bruce Chatwin ja Neil Gaiman ovat ainoita taiteilijoita, jotka ovat todistettavasti käyttäneet tuota kirjasta.
    Kaikki muu on osa Moleskinen nerokasta, boheemimielisiin, taiteilijahaaveita elätteleviin nuoriin ilmeisen tehokkaasti vetoavaa mainoskampanjaa.
    Hemingway ei ikinä ole maininnut sanaa Moleskine, eikä hänen käyttämänsä muistikirjan merkistä ole historiallista todistusaineistoa.
    Samoin on laita Matissen, Picasson, Célinen, Van Goghin ja kumppaneiden kohdalla.
    Van Goghin ja Picasson kirjat näkyvät kyllä Moleskinen verkkosivuilla, mutta kuvat on otettu Amsterdamin ja Pariisin museoista, joissa käymällä selviää, ettei kirjoilla ole mitään todistettavaa merkkiä.
    Toisekseen Moleskine, jota nykyään Akateemisesta saa, ei edes ole enää sama, jota Chatwin niin intohimoisesti käytti, ja jonka valmistus vuonna 1986 lopetettiin. Modo & Modo otti toki saman mallin käyttöön vuonna 1998, mutta nykyisellä ja vanhalla muistikirjalla ei ole minkään laista historiallista yhdistävää tekijää.
    Onhan se toki kiva vihkonen, itsekin sellaista käytän.
    Mutta älkää olko liian helppoja mainonnan uhreja.
    Se ei tee teistä yhtään parempaa kirjoittajaa tai piirtäjää.

    -Lauri Vuorela

    VastaaPoista
  9. Moleskine, ystävä armas!
    Sinä tallennat sointuni, sinä tunnustat aatteeni, sinä kerrot, mitä minun pitikään tänään ja missä.
    Luotettuni, ystäväni.

    Mutta et ole painojälki kannessasi, et hintalapun mustetahra.
    Et Picasson povea ole painanut, et Van Goghin taskua pullistanut.
    Et ole paperia Kiinan kukkoloilta, et nahkakansi Pariisin yöstä.

    Moleskine, olet haaveen haiven, joka kutsut luoksesi ajatuksiani. Olet taivaiden aukaisija ja hallitusten kaataja! Olet elämän kutsuja, et sen lähde. Sinä kaipaat minussa sitä, mikä minun pitäisikin sinulle, ja maailmalle, kertoa. Olet kutsukirje, kutsu elämään. Et ole kutsuja, et itse elämä.

    Oi avaa kantesi taas, ja nosta pääni pöydältäni. Kutsu miekkaakin mahtavampaa, ja se täyttää sinut suloisuudellaan: raastavalla tuskalla, vihlovalla vihalla, rakkauden mahtavuudella, ilon ihmeellä. Se maalaa sinulle taivaan ja helvetin, se maalaa sinulle elämän...
    ...vaan ei, ei sinulle, ja sinä tiedät sen.

    Se kaivaa kuoppaa tai rakentaa siltaa, se etsii etsimistään sieltä, se etsii täältä. Ja eniten pelkää löytävänsä.

    ...se huutaa ja kiroaa kun sen viimein löytää, sillä kauhun vavistus tekee kirjaimista kovin epäselviä.

    Rakkauden, ei olisi koskaan uskonut sen tuntuvan niin kammottavalta!

    Oi ystäväni Moleskine! Nyt olet kaikkialla, missä olen minäkin. Jokaisessa viivassa, jokaisessa selluloosan palassa, jokaisena päivänä, jokaisena hetkenä.

    Tänään...

    VastaaPoista