Sivun näyttöjä yhteensä

16. huhtikuuta 2006

Ikävä tapaus

Puolustusministeri Rumsfeldiltä näyttää olevan virka menossa. Syyksi ilmoitetaan epäpätevä sodan johto Irakissa. Kenraali toisensa jälkeen yhtyy kuoroon.

Itse CNN ilmoitti lokakuussa, etä Rumsfeldillä on merkittävä määrä osakkeita lääkeyhtiö Gileadissa, joka on lisensoinut 10 %:n rojaltilla patentoidun Tamiflu-rokotteen monikansalliselle Roche-lääkeyhtiölle. Muilla eri ole siihen jakoa.

Roche ei suostu keskustelemaan patenttisuojasta eikä rokotteen hinnasta.

Edunsaajina on myös muita huippupoliitikkoja.

Rokote menee kaupaksi, vaikka sen tehosta ei ole oikeastaan tietoa. Media pitää pelkoa yllä.

Hurjimmat kirjoittajat, kuten erittäin varteen otettavaF.W.Engdahl, ovat tietävinään, että kun kolmas maailma on pantu kyykkyyn, merkkinoille tulee geneettisesti muunneltua siipikarjaa, joka on vastustuskykyinen lintuinfluenssalle. Ketkä siinä ovat osakkeenomistajina, se ei ole tiedossani.

Siis kaksi arvausta: Rumsfeld putoaa pian ja syyt eivät ole todelliset.

Rokotteesta tulee suuri menekkituote, ja influenssa ei kehity pandemiaksi.

Eräät ihmiset rikastuvat tavattomasti. Monet köyhtyvät.

Nämä ovat arvauksia.

Osaan lukea journalistisia ja tieteellisiä kirjoituksia ja kirjoja, mutta lähteiden tutkiminen vie aikansa. Siksi tämä on pelkkä arvaus. Voin olla väärässäkin.

Virkani ja luontumusteni vuoksi olen seurannut huolellisesti patentteja ja tekijänoikeuksia ja kummastellut sitä vauhtia, jolla kansainväliset sopimukset syntyivät (TRIPS) ja jolla oikeuksista pidetään kiinni. Jossain on epäsuhta.

Vähäisenä asiana esitän vielä yhden arvauksen. Tekijänoikeuden edunvalvontajärjestöt (Teosto ja muut) katoavat pian isänmaamme kuvasta. Kun ne ovat tehneet tehtävänsä, ne saavat mennä, ja asiat hoidetaan kehittyneen tietoliikenteen turvin esimerkiksi Kööpenhaminasta.

"Tekijöiden asiaa" vimmatuimmin ajaneet juristit ja muut toimihenkilöt joutuvat uusia työpaikkoja etsiessään vähän outoon valoon.

Kuten sanottu, tämä ei ole faktaa mutta ei myöskään fiktiota.

William Engdahlin kirjaa A Century of War. Anglo-American Oil Politics and the New World Order luen parastaikaa. Jonkin verran kirjoittajalla tuntuu olevan höyryä päässä, mutta toisaalta hänen taloushistorian tietonsa ovat moitteettomia ja tarkastamani faktat ja viitteet näyttävät pitävän paikkansa.

Arvaan että kirjaa ei suomenneta. Yhdysvalloissa se oli vähän myyty harvinaisuus, mutta nyt myynnissä on toinen, laajennettu ja ajantasalle saatettu painos, Englannissa. Taitaa olla Suomessakin kirjakaupan hyllyssä.

2 kommenttia:

  1. Yleensä kylläkin kenraalit johtavat sodankäyntiä ja operaatioita eikä puolustusministeri. En ole huolellisesti seurannut Rumsfeldin tekemisiä, joten en oikein tiedä mitä on tekeillä ja mitkä ovat tarkkaan ottaen syytökset. Jos esim. Bush joutuu ahtaalle Irakin sodan aloittamisesta perättömillä perusteilla (missä Saddamin väitetyt joukkotuhoaseet?), niin jossain vaiheessa joku on ilmeisesti uhrattava yleisen mielipiteen lepyttämiseksi. Jos Rumsfeld joutuu lähtemään, niin miksi Cheney saa jäädä?

    VastaaPoista
  2. Rumsfeld oli henkilö, joka v. 2003 USA:n puolustusministerinä arvioi Syyriaa, ketä se kiinnostaa sijoitus- tai matkakalukohteensa, tietty miehitystä pohjustaen.
    Colin Powell taas oli henkilö joka teki sopimuksen rajavalvonnasta, sen vuotaminen Irakiin oli pääperuste, ja esti toimillaan näin haukkojen aikeet hyökätä laittomasti taas yhteen maahan lisää.
    Tämä selkeä selkävoitto pahuudenakselista oli tarkoitus ajoittaa Bushin vaalikampanjan loppuun kiillottamaan hänen kuivaansa menestyksekkäänä sotasankarina. Powell sai mennä, koska ”jatkuvasti suhtautui suurin varauksin kaikkeen”, mitä haukat tekivät, ja tosiaan myös esti niiden aikeita.

    Laina edellä Rumsfeldilta: ” Hän (Colin Powell) jatkuvasti suhtautuu suurin varauksin kaikkeen, mitä me teemme”

    Tuota en kiistä, etteikö Rummyn arvostelu olisi nyt mennyt myös yli.

    .

    VastaaPoista