Sivun näyttöjä yhteensä

30. kesäkuuta 2020

Kohtaus metsässä



Aamulla sain kirvelevän muistutuksen, miten käy sen, joka pilkkaa toisia. Oli lähellä saada tässä, mieleni metsässä, samanlaisen itkuisuus- ja vapinakohtauksen, jollaisista rautakansleri Bismarckin sanotaan kärsineen vanhuudessaan. Luulen kyllä, ettei hän kärsinyt. Hän ei vain kärsinyt kuulla asiasta mainittavan.

Onneksi Perahia ei soita Schubertin pianosonaatteja unohtumattomasti. Etsin vielä paremmam. Ehkä Rudolf Buchbinder, hän joka on levyttänyt Beethovenin koko pianotuotannon, kuka nyt sellaista haluaa kuunnella, kun tarjolla on Schubert ja varsinkin sonaatti A-duuri D959. 

Kai joku muukin – ainakin Marcel Proust – on kuvaillut etukäteen kohta edessä olevan kuolemansa, mutta Schubertin sonaatin toinen osa, andante, on kaunein, mitä tiedän, on kaunein mitä on.

Eilen sain lammasvoileipää. Ikuinen lempi on ikuinen lammas, kirjoitti Saarikoski, saappaassa kuu.

kun korvani kohosivat ilmaan ja jäivät
(niin ne ainakin sanoivat)
kuuntelemaan metsän ääniä vähäksi aikaa.”

Palattani kotiin Vantaan kaupungista jatkoin himomurhaajien miettimistä.

Haukkumanimitykset ”luokkavihollinen” (Neuvostoliitto ja Kiina) ja ali-ihminen (Saksa) olivat ahkerasti käytössä, kun teloittajat selittivät olleensa itse uhreja ja kärsineensä enemmän kuin surmaamansa. Se oli kuulkaa kovaa, kun vain piti, korkean asian vuoksi. Ja sormikin väsyi, koska etenkin Nagantin liipaisin oli jäykkä loputtomia niskalaukauksia ampuessa.

Lordi Kitchener ja hänen seuraajansa Alexander Haig olivat yhtä mieltä ranskalaisten virkaveljiensä kanssa 1914 – 1918. Ne henkilön tapaiset, joita esimerkiksi Sommen taistelussa kaatui tai haavoittui taistelun ensimmäisenä päivänä 60 000, eivät olleet ihmisiä. Heillä ei ollut kykyä ymmärtää käskyjä, joten ainoa keino oli marssittaa heidät suljettuina riveinä keskellä päivää historian kovimpaan tykistötuleen.

Luultiin ettei asialla ollut väliä, koska he olivat vain ruumiillisen työn tekijöitä ja muuta sellaista, kurjaa väkeä. Tosin mukana menivät upseereina melkein kaikki kahden perinneyliopiston opiskelijat. Itse luku on edelleen yhden päivän ennätys. Kaikkien mielestä Tokion palopommituksen ja Japanin kahden atomipommin uhreja ei lasketa, eikä myöskään Hampurin pommitusta, koska sellaista sattuu, varsinkin sodassa.

Päädyn taas sivuuttamaan ihmiset kuviosta eli pois Hegelistä ja takaisin Alexander von Hamiltoniin. Oliko ilmastonmuutos rautateiden keksimisen syy? Ja kesät 1914 ja 1939 olivat epätavallisen lämpimiä. Nyt on pandemia ja epätavallinen ilmanala. Viimeksi luin väitteen, että kaksi tulivuorenpurkauksen aiheuttamaa pakkasvuotta riitti kaatamaan Rooman tasavallan ja tekemään siitä keisarikunnan…




33 kommenttia:

  1. Nagan? Jaajuu, ergonomia oli kuulemma kenkku, Tokarev TT-33nkin kahva on niin.. no, suoraan sanoen ruma. Patruunat niskalaukauksiin olivat paperirullasta leikattuja, vahalla kyllästettyjä pikku pötköjä. Rekyyli.minimoitui eikä liika läpäisykyky haitannut. Essu piti olla, ja nämät kudit kävivät kätevästi myös kuulonsuojaukseen.

    Kovaa työtä, voi kuinka hjuono hjomma. Säälipisteitä nyt kuulkaas.

    Makarov on muuten taitavasti vain 27 -osainen konstruktio. Pärjää monen muun konstruktöörin yritykselle vaan Mihail Margolinin tarkkuuspistoolipa on huippuhyvä, hänhän olikin sokea asesuunnittelija jolle carnubavahasta tehtiin mallin mallit, sitten vasta kai tinasta ja teräksestä. Ollu semmonen on mulla mutemminä noista pikkusista oikeen, enkä pistolero ole ollut koskaan. Paitika ne Smitikat mitä meni muutama, m. 28eja. kesttivät 2000 täystehoista Norman patia, melko tyyris harrastus joten.

    Apropos, nyt on uusi SVD, ja on se! Nimittäin ruma kuin suorakylvökone.

    Vanha Dragunov on peljättävissä, se lotkauttaa niin seksysti. Huijui joukkuetta! Kolmen 10 patin lipasta, minuutissa. Hirvenä olisin venäläisittän.. no, juu aivan. Mee not aivan. Eto vekottimet ovat kaikki kiinnostaneet minua ikäni, se on kenkkua etten taida tietää miksi. Vaikka voisihan tuon ottaa selvillekin mutten taida viitsiä.

    Tiistai. Nyt sataa. Ajamaan. Luonto kiittää ihmistä kun se kantaa huolta lajistaan. Kaikki on niin turvattua että etoo. Opiskelemaan, senkin metkupetterit, etten kauniimmin sano

    VastaaPoista
  2. Se on paha, jos itikka pistää metsässä - tai se jos hirvenperskärpänen puree niskasta.

    VastaaPoista
  3. Somme oli äärimmäinen epäonnistuminen "enklantilaisille" ja siitä ei oikeestaan otettu opiksi kuin vähän.

    Niall Ferguson käsittelee tätäkin suomennetussa ja mielestäni hyvässä kirjassaan "Julma sota".

    Sodan alussa hiilikaivoksista lähti em. kirjan mukaan kohtalaisen paljon väkeä rintamalle ja heidän annettiin lähteä, vaikka viranomaiset tiesivät listautumassa olevien ammatin ja sen tärkeyden.

    Laivasto tarvitsi hiiltä, teräksen tuotanto tarvitsi sitä, osa kemianteollisuudesta tarvitsi sitä sekä kaikki energian tuotanto tarvitsi sitä.

    No lopputuloksen arvaa... tämä oli yksi monista syistä holtittomaan velkaantumiseen ja imperiumin hitaaseen näivettymiseen.

    Jotkut tajusivat mitä seurauksia sodalla ja rauhalla voi olla. Yhdessä oman kirjahyllyn kirjassa on sanomalehden piirros vuodelta 1919, jossa symbolinen hahmo suree etukäteen onnettomuutta joka tulee kohtaamaan Ranskaa vuonna 1940.

    Toki foliopipa päässä voisi ajatella asiasta paljonkin, mutta ehkä ei tarvitse...

    Ihmishengellä ei ole ollut mitään arvoa varsinkaan 1900 luvun alun jälkeen - eikä tilanne ollut yhtään parempi ennen sitä.

    Tekniikka saada "massat" hengiltä parani nopeasti ja on nyt tehokkaampi kuin koskaan.

    Puhutaan, että tarvitaan veronmaksajia, mutta heillekään ei ole tarvetta koska on olemassa omaksi oletettu keskuspankki ja valuutta jossa voi väitetysti velkaantua miten vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään omassakaan valuutassa mikään maa voi velkaantua holtittomasti. Rajat tulevat vastaan mm maan tuotantovälineiden kapasiteetissa, inflaatiossa ja maan valuutan ulkoisessa arvossa verrattuna muiden maiden valuuttoihin.

      Armottomat ja rajut rajat ne ovat hulluudellakin.

      Poista
    2. ".. piirros vuodelta 1919, jossa symbolinen hahmo suree etukäteen onnettomuutta joka tulee kohtaamaan Ranskaa vuonna 1940"
      Myös Ranskan marsalkka Foch ennusti rauhansopimuksen jälkeen, että rauhaa riittää 20 vuodeksi osuen lähes täsmälleen oikeaan. Hänhän yritti typeryydessään saada Saksalle vielä toteutuneita ankarammat rauhanehdot.

      Poista
    3. FIAT-dollari tai petro-dollari on metka pyramidi.

      Kaikki valuutat ovat lopulta dollarin johdannaisia.

      Niin kauan kuin löytyy tahtoa pitää järjestelmä pystyssä, se pysyy pystyssä.

      Tätä tahtoa ei määritä valuutan määrä tai laatu - ostovoima - vaan valta.

      Hyötyykö joku jos järjestelmä horjuu ja sitten kaatuu, kuka hyötyy, miten ja miksi?

      Valuutta on vain väline.

      Kehitteillä on vallan uudelleen jako jossa oletetaan, että voittajat saavat pitää saamansa vallan.

      Valta ei ole nollasummapeli ja siksi em. oletus on harhainen. Valta ei ole joko tai, vaan sekä että.

      Valta vaatii oikeutuksen ja voimaa mutta oikeutus on tärkeämpi. Pyövelitkäön eivät lopulta tue järjestelmää jonka eivät katso olevan oikeutettu.

      Olemme ottaneet ensimmäiset askeleet kohti hirvittävää katastrofia.

      Poista
  4. Ilmastonmuutokselle emme enää mahda mitään, se on täydellä teholla etenemässä ja peli on menetetty.

    Enemmän olisin huolissani mehiläisistä.

    VastaaPoista
  5. Yrjö Jylhällä on Kiirastulessa samanniminen runo – Kohtaus metsässä – kuten Professori ihan taatusti tietääkin, ja joka käsittelee samaa asiaa:

    Kiväärinpiippu ja silmää kaksi
    sua väijyvät rävähtämättä,
    sinä surmanliekin laukaisijaksi
    kohotat kättä.

    Vain silmänräpäys, hyytävä henki
    ja pitkä kuin iankaikkisuus:
    joko päättyy sult’ elon partioretki,
    joko metsään maatuvat luus ?

    On hällä oikeus tappaa, ja sulla –
    mut mistä saitte sen oikeuden ?
    Ei voi hän vieraaksi majaas tulla :
    hän on vihollinen.

    Et tiedä, ken on hän, mistä,
    et tiedä hänestä muuta,
    kuin että käy joku ihmisistä
    päin pistoolinsuuta.

    Niin kohtaavat toisensa länsi ja itä,
    niin kohtaavat ihmiset toisiaan.
    Vain toinen muistelemaan jäi sitä
    ja toista jossakin kaivataan.

    VastaaPoista
  6. "Niin kohtaavat toisensa itä ja länsi,
    niin kohtaavat ihmiset toisiaan.
    Vain toinen muistelemaan jäi sitä -
    ja toista jossakin kaivataan."

    Y. Jylhä (Kohtaus metsässä)

    Idän ja lännen raja railona aukeaa yhä pahemmin. Samoin kahtiajako USAn yhteiskunnassa ja oikeastaan koko läntisessä maailmassa; ennen kaikkea Euroopan maissa. Orwellin aikakin ja 1984 on jo saapunut läntiseen maailmaan, kun historia kielletään tai sitä naiivisti tulkitaan nykyisestä näkökulmasta nykyisillä moraalisilla punnuksilla heitellen patsaita mereen tai töhrien niitä.

    Puhumattakaan uuskielen sanojen ilmestymisestä arkikieleemme ja vääräoppisten väärinajattelijoiden jahtaamisen yhä lisääntyessä.

    Meinaan vaan, että saas nähdä kuinka käy ja mihin tämä yleinen hulluus päättyy. Jylhän runon ymmärtävää inhimillisyyttä kaivattaisiin kovasti, mutta ymmärrystä ja ajattelua lienee ilmastossa yhä vähemmän; ortodoksista fanaattisuutta sitäkin enemmän....

    VastaaPoista
  7. Eilen Harry's kapakassa normi-Karhu-oluen jälkeen tilasin heidän oman panimonsa oliko se nyt Urho- tai Hermo-olutta, nimeä en nyt muista, mutta sanoin sille baariMikolle että otan tätä (kauheen kallista, muuten!) olutta vaikka menköön kokeiluni sitten syteen tai saveen. Kovasti se Mikko ihmetteli mitä minä sillä tarkoitin. Aloin itsekin miettiä. Mutta muistin sitten mitä 'sysi' tarkoittaa.

    VastaaPoista
  8. Yleensä kaikki mitä ihmisten historiassa on tapahtunut, on epäoikeudenmukaista ollut. En millään usko että asiat nykyisin olisivat toisiksi muuttuneet, no en.

    Maailmankaikkeus ei silti millään, millään lailla ole ihmisistä riippuvainen. (kuhan kuvittelevat, hyö immeiset, ja tekojumalia itselleen bykaavat)

    VastaaPoista
  9. Taitaa olla puhe Douglas Haigista, joka seurasi John Frenchiä. 63 vuotta nuorempi Al Haig ei tiettävästi ollut yhtä paha teurastaja.

    Hiukan tuntuu siltäkin, että tämä toinen Alexander saattaisi viitata enemmän von Humboldtiin kuin Hamiltoniin.

    VastaaPoista
  10. 1900-luvun massamurhat ja tapattamiset kuohuttavat primääristi siksi, että ne ovat tapahtuneet niin lähellä omaa aikaamme. Aiemmassa historiassa on tapahtunut useasti vielä karmeampaa, siis väestömääriin suhteutettuna, mutta eipä se juuri liikuta.

    VastaaPoista
  11. Kyllä se on niin, että russakat käyttivät saksalaisia walther-pistooleja märkien tehvävien suorittamisessa kun, russakoiden omat vehkeet eivät olleet tarpeeksi luotettavia ja kestäviä. Blohin ja Maggo ainakin, mutta eihän muita tarvittukaan kun mestarit astuivat areenalle.

    VastaaPoista
  12. Yrjö Jylhää ja Jevgeni Dolmatovskia ("Taipaleenjoki") talvisodan vastakkaisilla puolilla on käsitellyt viimeksi Panu Rajala kirjassaan Erään soturin loppu (2019).

    VastaaPoista
  13. Minua on aina puhutellut tuossa Jylhän runossa säkeet "On hällä oikeus tappaa, ja sulla – mut mistä saitte sen oikeuden?"

    On jotenkin järkyttävää, että mitä isompi on ihmisjoukko, niin sitä alkeellisemmalle tasolle se taantuu – älyttömyyden huippuna valtiot, etenkin suurvallat.

    Jos yksittäinen ihminen varustautuisi julmin asein, puisi nyrkkiä naapureille karmeita uhkauksia syytäen, uhaten tappaa jokaisen joka tulee liian lähelle – ja kaiken huipuksi myös tekisi sen – niin hulluna häntä pidettäisiin.

    Mutta kun sen tekee suurvalta, niin se onkin ylevää, isänmaallista ja oikeudenmukaista.

    PS. Vastaus runoilijan kysymykseen tappo-oikeudesta on, että ei mistään.



    VastaaPoista
  14. Näinköhän siis taas, kun lukee nykyisiä "laatumedioita" (sävy on sama, furioso, muutettavat tietenkin muuttaen):

    ..."päin Äänisjärveä, Vienanmerta / me ryntäämme myrskynä vuotaen verta ... vannoen vain: tämä olkoon viimeinen, viimeinen kerta." (muistinvaraisesti)

    Ja se todella tuleekin olemaan viimeinen kerta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrjö Jylhä, 1941:

      Päin Äänisjärveä, Vienanmerta

      Me marssimme taas − rajat ratkeevat alta
      kuin kahleet silmukka silmukalta.
      Päin Äänisjärveä, Vienanmerta
      me ryntäämme myrskynä, vuotaen verta.
      Nämä tiet, polut, rastimat uneksijain,
      me valtaamme miekalla vannoen vain:
      tämä olkoon viimeinen, viimeinen kerta!

      Tule vastaan veljeäs, Aunus ja Viena:
      on päättynyt ristinpiina ja riena.
      Olet kauan jaksanut varrota meitä,
      suruhuntusi musta jo silmiltäs heitä,
      hymyn kirkastaa taas kasvojas suo;
      ja jos vieläkin herkäs' on kyynelvuo,
      se kummutkoon ilon kyyneleitä.

      Sinun puolestas, Karjala, kaunis sisko,
      joku kaatua pelkäiskö arvelisko?
      Sinut noudamme vuorenkin uumennoista,
      mihin koskaan ei Luojan aurinko loista,
      sinut noudamme valoon ja vapauteen,
      sinut nostamme loistoon nyt ikuiseen,
      surun aikaa et kärsiä saa sinä toista.

      Me marssimme taas − rajat ratkeevat alta
      kuin kahleet silmukka silmukalta.
      Päin Äänisjärveä, Vienenmerta
      me ryntäämme myrskynä vuotaen verta.
      Nämä tiet, polut, rastimat uneksijain,
      me valtaamme miekalla vannoen vain:
      tämä olkoon viimeinen, viimeinen kerta!


      (Viimeinen kerta se todellakin oli, sillä ei siellä enää asu heimoveljiä, -siskoja ja -muita. Osa on tapettu, osa karkotettu, loput venäläistetty. Niin se käy.)

      Poista
    2. Niinköhän ne heimoveljet silloinkaan jatkosodan aikaan vapahtajaa meiltäpäin toivoivat? Yleensä tavalliset ihmiset vain haluavat elää elämäänsä rauhassa. Hurmahenget ovat erikseen, ja varjelkoot kaikki korkeimmat voimat ihmisten lapsia silloin, kun sellaiset saava kyntensä valtaan kiinni.

      Jylhän runo on vastenmielinen. Ironiaakaan en viime säkeissä osaa lukea.

      Poista
    3. Hyvä Nimetön. Nyt tulkitset ja moralisoit runoa nykyisillä moraalisilla punnuksilla. Runo on kirjoitettu vuonna 1941; noin vuosi Talvisodasta, jossa suurvalta hyökkäsi puolueettomaan maahamme ja ryösti meiltä maata kymmenyksen.

      1941 tuli mahdollisuus revanssiin ja velkojen takaisin maksuun, joten runon isänmaallinen paatos ja ilo velkojen takaisin maksamisesta tihkuu runon riveiltä.

      Hieno runo ja tehty lausuttavaksi Karjalan laulumailla, jossa kuldakägöset kukkuu:

      "Sinun puolestas, Karjala, kaunis sisko,
      joku kaatua pelkäiskö arvelisko?
      Sinut noudamme vuorenkin uumennoista,
      mihin koskaan ei Luojan aurinko loista,
      sinut noudamme valoon ja vapauteen,
      sinut nostamme loistoon nyt ikuiseen,
      surun aikaa et kärsiä saa sinä toista."

      Poista
    4. Hyvä Jylhää siteerannut Nimetön: olen eri mieltä kanssasi.

      Vaikka kuinka oltaisiin lähdössä hakemaan revanssia, on aika onnetonta perustella sitä jollain sukulaiskielisten vapautuksella, varsinkin kun vuosisatojen ajan suomalaiset ja vienankarjalaiset olivat kähinöineet keskenään. Ryöstöretkiä oli tehty niin itäiseen kulttuuripiiriin kuuluvilta seuduilta Pohjanlahdelle, kuin meidän puoleltamme Vienanmeren rannoille. Historiankirjoista löytyy, jos et ole tutustunut aihepiiriin aikaisemmin.

      Itse kukin kyllä kaunistelee tekosiaan.

      Viimeistään 1920-luvun alkuun mennessä olisi luullut tulleen selväksi, etteivät vienankarjalaiset kaipaa ruotseja itseään vapahtamaan.

      Talvisodassa kuoli yksi setäni Laatokan Petäjäsaareen, ja isäni selvisi jatkosodasta. Hyvä että selvisi, minun kannaltani, muuten en täällä olisi kirjoittelemasssa. Revanssihenkeä ei lapsuudenkotiini asti periytynyt, eikä sen kummempaa ryssävihaakaan. Sen opin kotoa sain, että ihmisiä ne olivat silläkin puolella. Eikä sen enempää veljeä kuin siskoakaan pidä lähteä vapahtamaan ilman hänen omaa tahtoaan.

      Toiseen kertaan lainaamasi säkeistö ikuiseen loistoon nostamisesta on korni. Et taida tajutakaan, että ikuinen loisto tarkoittaa kuolemanjälkeistä. Maan päällä kun ei ole mitään ikuista.

      Itse asiassa, tarkemmin lukien, kallistun sille kannalle että Jylhä talvisodan kokeneena tajusi kyllä tuollaisten sanojensa yliampuvuuden, ja hänellä oli kuin olikin koko annos sarkasmia runossaan mukana.

      Mutta nyt, vielä parin sukupolven jälkeen joku typerys ihastelee tuota tosissaan kirjoitettuna. Voi Jeesus, etten pahemmin sano.

      Poista
    5. " Ota meidät vastaan Suomi-kaunotar. Kirkkaiden järvien koristama."
      Sama kaiku on askelten. Ja toistuu runoissakin.

      Poista
    6. En halua kaunistella historiaa, mutta kyllä suursuomi-intoilijat taisivat olla osaltaan vetämässä Stalinin vihaa suomensukuisten kansojen ja suomalaisten päälle. Ja kaikenlaista kummaa hanketta oli meneillään pitkin itärajaa.

      Poista
    7. Hyvä suomettunut Nimetön: kyllähän sen voi noinkin nähdä, mutta kun Isä Aurinkoinen itse lupasi Terijoen pyhässä rauhanpaperissa täyttää suomensukuisten ikiaikaisen oikeutetun unelman ja yhdistää kaikki heimot samaan valtioon – itsenäiseen Työkansan Suomeen!

      Et kai Sinä kapinoi Herraasi vastaan?

      Poista
    8. Kun tuo Petäjäsaari tuli mainituksi .. Kotikylässäni sodan jälkeen seppänä toiminut mies oli yksi niistä muutamasta, jotka selvisivät Petäjäsaaresta. Manttelista oli löytynyt useita luodinreikiä, mutta miehestä ei naarmuakaan. Sota-uho oli kyllä kaukana siitä miehestä.

      Poista
    9. Stalin oli järkimies ja toteutti järkevää politiikkaa: jos rajan molemmin puolin asuu samaa kansaa, se on turvallisuusriski.

      En usko, että hän muuten vihasi suomalaisia. Kohottihan hän maljankin Suomen armeijalle sodan jälkeen.

      Poista
    10. Tapsa ja minä olemme kuulemma suomettuneita koska arvelemme Stalinin vaikutteita.

      Poista
  15. Ehkä hän vähän kärsi? Otto von Bismarckista kertovasta dokumentista sain tietää, että hänellä oli: rasvamaksa, astma, sappikiviä, keltatauti, mahakatarri, kihti, vyöruusu, peräpukamia, trigeminusneuralgia, suonikohjuja, keuhkoveritulppa, migreeni, tinnitus, verenkiertohäiriöitä, keuhkopussintulehdus, polvivaivoja, ja krooninen ummetus.

    VastaaPoista
  16. Tateno äänitti rautaisen version Chopinin As-duuripoloneesista,
    varsinkin marssiosan originaalit fraseeraukset, jaot ja synkooppiset painot,
    ja soinnin laventaminen pedaalilla kuin tie aukeaisi --
    todellakin, much more iron, pianon vasaroilla taottu
    oppitunti vivahteista

    Rubinsteinin tulkinta oli harmonisoiva,
    vanha herra muistelemassa isän kertomuksia sodasta,
    ikään kuin ymmärryksellä voitaisiin korvata kuoleman haastaminen

    Sillä siitähän siinä on kysymys, ja hyvin yleisesti,
    että siis vaikka virtuoosi omaisi ylittämättömät kyvyt,
    korvaamattomat kyvyt, saisi pianon, viulun, vaikkapa kitaran kielet soimaan
    ja liikuttaisi kaikki kuulijat jotka kuulevat, ja niitäkin jotka eivät kuule,

    kuitenkin tuuli puhaltaa ruohon yli ja häntä, heitä, ei enää ole,
    kuolema korjaa lopulta kaikki -- mutta kuolema on oppimaton houkka,
    sivistymätön ryöväri, banaalin pahuuden virkamies, barbaari raakalainen

    Oppitunnit tekivät tehtävänsä, kulttuuri on jatkumo, instituutio,
    perinne pelastaa, se elää yli yksilön perspektiivin, sukupolvien yli

    Tekijät ja kokijat syntyvät, oppivat, osaavat, hurmaavat ja kuolevat,
    eikä se ole turhaa, mikään virtuositeetti, taito, ei koskaan kuole,
    kukaan ei omista sitä eikä vie mukanaan hautaan,
    yksityistä kieltä ei ole, kaikkia kirjoja eivät voi kieltää,
    sensuroida, kirjoittaa uudelleen huonommiksi, tuhota, polttaa

    VastaaPoista
  17. Tapsa, muista.

    "Nuorta verta ja lihaa.
    Vaatii koti, uskonto ja isänmaa."

    Taisi olla Haavikko....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan. Ja katson kauhistuen suurvaltojen uhoa. Ihminen ei muutu.

      Poista
  18. Vielä. Kemppinen, sulla loistaa Orionin tähdistö kotisi seinällä. Mielenkiintoista.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio! Eikä koko Orion vaan Orionin vyö!

      Tämän täytyy olla salattu kannanotto, sillä kaikkihan me muistamme mitä apostoli Paavali sanoi efosolaisille:

      "Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska."

      Poista