Paluumatkalla

Kävimme Hankasalmella paikasa, jossa rouvat leipovat gluteiinittomia. Jos kenellä on vaikeuksia sulattaa jyväruokaa, hän tietää, ettei kysymyksessä ole vitsi.

Mukaan lähti jopa pari näillä kurin paistettua pizzaa, eikä ollut murehtimista.

Aika maalla veny lähes neljäksi viikoksi. Syy ei ollut mikään tauti, vaan kirjoittaminen. Käsikirjoitusta syntyi ja varsin yllättäviä yhteyksiä läytyi virallisenkin menneisyyden puolelta.

Olisi sieltä saanut puhelinta käyttäen yhteyden ja blogeja verkkoon, mutta vähän se olisi ollut vaivalloista ja epävarmaakin. Olimme salon sydämessä ja pilvien seuraaminen alkaen aamusta kello viisi vei sekin aikaa.

Jostain syystä ei tällaisia säitä ole nähty. Rouva on oleillut siellä mökillä yli puoli vuosisataa, ja tämä tällainen oli ensimmäinen kerta.  

Minulla oli kirjoisisani mukana myös Forkishin Flour, Salt Flour, Yeast. Kirjoittaja oli ollut isokin herra IBM:llä, mutta tehnyt parannuksen, Hän oli ottanut hiivaa matkaan ja tekee nyt monen mielestä Yhdysvaltain ylemmän länsirannin parhaan leivän. Niitä syntyy 60 päivässä, koska alustamisesta alkaen kaikki tapahtuu käsin.

Meillä oli saman tapainen kulinaarinen kohokohta. Rautalmmin orilla oli vanha ies, joka kehui vedelleensä myytävät muikkunsa samana aamulla Pohjois-Konnevedestä. Nepä pannulle, voita ja uusia perunoita. Kenelle ei kelpaa, terve ei sydämeltä liene.

Paluu kotiin oli vähän kuin laskeutumista alamaailmaan. Kuikan ääntelyt jäivät sinne ylös ja kiloetrejä laajat kirkasvetisiet järvet. Kylät alkavat kyllä olla tarviöillä mutta mutta ihmisissä on  aitoperäisiä. Ja kuikat saattoivat hyvinkin muistella Ancyus-järven jäätä, joka o taakse jäänyttä elämää.

Itse tunnen suuresti evänneeksi ja odotan kiinnostuneena, mitä krjoitan lähipäivinä.  Siellä oli kymmenen vuotta sitten se suuri trombi, mutta nyt kaikki  oubasteleva ja lempeää. Mutta kirkko oli ruma

Ja leipää