Uhrilahjana kansantuote

Kirjoittamisen, ajattelemisen malli ilmestyi eilen Ylen verkkosivulla. ”Kannattaako bruttokansantuotteesta uhrata 6 – 8 prosenttia niin että muutama vanhus pelastuu? Näin Suomessa lasketaan, mitä terveys maksaa.”

Haastateltavana on munuaissyöpään kuoleva, mökillään askarteleva 80-vuotias lääkäri, nimeltään Kekomäki. 

Käy ilmi, että oikopäätä vastaaminen otsikon kysymykseen on kovin paljastavaa. Kekomäki on tehnyt tuollaisia ratkaisuja 50 vuotta sekä kentällä että kynän ja paperin ääressä. Ja nyt hän saa kallista ja pahasti voimille käyvää lääkehoitoa, joka ei tule auttamaan häntä paljon.

Sitaatti:

"Ehkä vaikein kysymys on tämä: Olisiko julkiselle rahalle parempaa käyttöä?Tätä kysymystä Kekomäki on miettinyt vuosikymmeniä. 

Ennen eläköitymistään hän opetti 25 vuoden ajan terveysekonomiaa Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa. Viime vuonna hän julkaisi kirjan Etiikasta ekonomiaan, johon hän tiivisti ajatuksiaan terveysekonomian pelisäännöistä. 

Kun Kekomäki nuorena lääkärinä hoiti suomalaisten rakennustyöläisten terveyttä Neuvostoliitossa, hän ei juuri ajatellut kansanterveyttä. Vain käsillä olevan potilaansa parasta. 

– Pikku hiljaa ymmärretään, että lääkärin katse ei saa olla näin suppea.

Jos lääkärit tekevät aina kaikkensa potilaan terveyden eteen, lopputulos voi olla huono.

– Hoidon todellinen kustannus ei ole se hoito. Vaan hoito, joka jää tekemättä, emeritusprofessori tiivistää.”

Teksti on niin hyvä, että lukijan oletetaan ymmärtävän nollasummapelin säännön. 

Kuolemaa ei pelaa pokeria, koska kuolema ei petä. Sen ei tarvitse. Se voittaa joka tapauksessa.

Toisin sanoen yhden kallis ja aikaa vievä hoito ei ole mekaanisesti toiselta pois. ”Selvien sääntöjen” haikailijan, joita riittää, on syytä uskoa, ettei sellaisia sääntöjä ole olemassa. Niiden sijaan on tehtävä tuskallisia erittelyjä eri näkökulmista ja sitten ratkaisuja. 

Inhimillisyys vaatii, että kymmenen muutakin näkökulmaa kuin ”tulokseton kärsimyksen pitkittäminen” otetaan huomioon. Järki vaatii, ettei ”bruttokansantuotteella” huijata. Vanha vertauskuvallinen vitsi: ”Herra on hyvä ja hajaantuu. Jos kaikki seisoskelisivat noin, muut eivät mahtuisi kulkemaan.”