Sivun näyttöjä yhteensä

24. kesäkuuta 2020

Uhrilahjana kansantuote



Kirjoittamisen, ajattelemisen malli ilmestyi eilen Ylen verkkosivulla. ”Kannattaako bruttokansantuotteesta uhrata 6 – 8 prosenttia niin että muutama vanhus pelastuu? Näin Suomessa lasketaan, mitä terveys maksaa.”

Haastateltavana on munuaissyöpään kuoleva, mökillään askarteleva 80-vuotias lääkäri, nimeltään Kekomäki. 

Käy ilmi, että oikopäätä vastaaminen otsikon kysymykseen on kovin paljastavaa. Kekomäki on tehnyt tuollaisia ratkaisuja 50 vuotta sekä kentällä että kynän ja paperin ääressä. Ja nyt hän saa kallista ja pahasti voimille käyvää lääkehoitoa, joka ei tule auttamaan häntä paljon.

Sitaatti:
"Ehkä vaikein kysymys on tämä: Olisiko julkiselle rahalle parempaa käyttöä?Tätä kysymystä Kekomäki on miettinyt vuosikymmeniä. 

Ennen eläköitymistään hän opetti 25 vuoden ajan terveysekonomiaa Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa. Viime vuonna hän julkaisi kirjan Etiikasta ekonomiaan, johon hän tiivisti ajatuksiaan terveysekonomian pelisäännöistä. 

Kun Kekomäki nuorena lääkärinä hoiti suomalaisten rakennustyöläisten terveyttä Neuvostoliitossa, hän ei juuri ajatellut kansanterveyttä. Vain käsillä olevan potilaansa parasta. 

– Pikku hiljaa ymmärretään, että lääkärin katse ei saa olla näin suppea.

Jos lääkärit tekevät aina kaikkensa potilaan terveyden eteen, lopputulos voi olla huono.

– Hoidon todellinen kustannus ei ole se hoito. Vaan hoito, joka jää tekemättä, emeritusprofessori tiivistää.”

Teksti on niin hyvä, että lukijan oletetaan ymmärtävän nollasummapelin säännön. 

Kuolemaa ei pelaa pokeria, koska kuolema ei petä. Sen ei tarvitse. Se voittaa joka tapauksessa.

Toisin sanoen yhden kallis ja aikaa vievä hoito ei ole mekaanisesti toiselta pois. ”Selvien sääntöjen” haikailijan, joita riittää, on syytä uskoa, ettei sellaisia sääntöjä ole olemassa. Niiden sijaan on tehtävä tuskallisia erittelyjä eri näkökulmista ja sitten ratkaisuja. 

Inhimillisyys vaatii, että kymmenen muutakin näkökulmaa kuin ”tulokseton kärsimyksen pitkittäminen” otetaan huomioon. Järki vaatii, ettei ”bruttokansantuotteella” huijata. Vanha vertauskuvallinen vitsi: ”Herra on hyvä ja hajaantuu. Jos kaikki seisoskelisivat noin, muut eivät mahtuisi kulkemaan.” 

13 kommenttia:

  1. Kansanterveys ei kannata, ylikansallisilta lääkeyhtiöiltä jää rahat (kansantuote) saamatta mömmökaupoista?

    VastaaPoista
  2. Kun näistä asioista keskustellaan, niin pakostakin tulee mieleen 30-luvun loppupuolen ja 40-luvun Saksa. Useasti unohtuu, että siinä yhteiskunnassa katsottiin ns juutalaiskysymyksen lisäksi tarpeelliseksi poistaa tehokkaasti muitakin ryhmiä, kuten romaaneja, vammaisia, kroonisesti sairaita ja mielenvikaisia yms. Nämä jälkimmäiset pienryhmät olivat siis yhteiskunnan kannalta tarpeettomia sekä kuluja aiheuttavia yksiköitä. Poistot tehtiin saksalaiseen tapaan kustannustehokkaasti. Siihen aikaan toimet saattoi tehdä melko helposti julkisuudelta salassa suuresta mittakaavasta huolimatta. Nyt terveysekonomia saattaa joutua kritiikin kohteeksi. Koronavirus oikein käytettynä olisikin tässä suhteessa erinomainen väline jos se osattaisiin suunnata hienovaraisesti. Tuntuu siltä, että jossakin suunnalla tämä onkin ymmärretty.

    VastaaPoista
  3. Ihmiselämän arvo on mittaamaton. Niiden, jotka eivät kunnioita korkeaa ikää, kannattaa miettiä Baba Lybeckiä ja Jari Litmasta. Kaksi tervettä ja huippukuntoista ihmistä joutui kokemaan helvetillisiä kärsimyksiä. Emme myöskään tiedä, paraneeko koronatartunnasta täysin koskaan. Tunnen ihmisiä, joille jäi edellisestä pandemiasta (kymmenen vuoden takaisesta sikainfluenssasta) pysyviä vaurioita.

    VastaaPoista
  4. Kekomäki oli tekstissä vahingossa(?) Hetemäki.

    VastaaPoista
  5. Ammattisukeltajaan vammautumisen kustannukset hänelle ja yhteiskunnalle olisivat nykyrahassa ehkä hyvinkin miljoonan euron luokkaa. Senkin voi pitää mielessään.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: kkorjasin sukunimen virheen. Anteeksi.

    VastaaPoista
  7. Mitä tarkoittaa "kannattaa"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostat jotakin ja sitten myyt sen. Kannattaminen on sitä että lopussa sinulla on enemmän rahaa kuin alussa. Käsitettä ei pidä sotkea muihin asioihin.

      Poista
    2. Jos mittaat kannattamista sillä onko sinulla lopussa enemmän rahaa kuin alussa, ehkä toimintasi tekee sinut onnelliseksi kuolinhetkelläsi.

      Minulle on oleellisempaa mitä siinä välissä on tapahtunut.

      Wellesin Citizen Kane käsitteli tätä näkökulmaa. Samoin Kubrickin Barry Lyndon. Ja Bong Joon-Hon Parasite. Ja monet muut.

      Poista
    3. Äs, taas kerran ironia ei välity netissä. Kun "kannattamista" mitataan laittamalla toiseen vaakakuppiin rahaa ja toiseen ihmiselämiä, ollaan heti moraalisesti kaltevalla pinnalla. Siksi käsite pitäisi mieluiten varata puhtaan taloudelliseen käyttöön.

      Poista
  8. Ihmettelin heti tuoreeltaan jo itse Kekomäen kysymystä. "Muutamasta vanhuksesta" puhuminen on kovasti johdattelevaa, etten sanoisi harhaanjohdattelevaa. Kyseessä olevia lukuja eli rajoitustoimien vaikuttavuutta ei löydy tietenkään löydy Suomesta, vaan käsityksen vaikuksen suuruusluokasta saa rajoitustoimettomasta Ruotsista. Nyt siellä kuolleits on ylu 5 200, ja kasvu jatkuu kovana. Meillä kuolleita on nyt 327.

    VastaaPoista
  9. Amerikan mallissa ei etiikan lillukanvarsiin törmätä:

    Seattlen mies sai ilmeisesti kaiken tarvitsemansa hoidon koronavirukseen koskapa selvisi, vastoin odotuksia, hengissä.

    Kotiin tuli perässä lasku 62:n päivän makoiluista teho- ym. sairaspaikoilla:
    181 sivua
    1,122,501.04 dollaria

    Vakuutusyhtiön piikkiin kuulemma meni.

    VastaaPoista
  10. Karanteeniaikaan "riskiryhmäläinen" pohti tavallista enemmän kuolemaa, kun se tuntui luuraavan joka nurkan takana. Elämä alkoi tuntua entistä arvokkaammalta. Ralf Friberg, 84, kirjoittaa paikallislehdessä vanhojen asemasta ja syrjinnästä. Positiivisena hän näkee sen, että hallitusohjelmassa mainitaan vanhusasiamies ja toivoo, että sitä ei siivottaisi pois rahan puutteen vuoksi. Ruotsin hallituksen ministerin päivittelyä hän sen sijaan hämmästelee, edessä olisi eläkkeensaajien lihavuori, kyllä, köttberg! Eläkekynnystä kannattaa siis varoa, ihmisarvo siinä voi mennä.

    Useimmat vanhat ihmiset ovat ihan hyödyllisiä kansalaisia, hoitavat itseään, toisiaan ja kotiaan niin kauan kuin vähänkin pystyvät, nuorempina usein lastenlapsiaankin. Viimeiset ajat nuorempien velvollisuus on hoitaa heitä, vaikkapa sitten ulkoistettuna hoivakoteihin kuten meillä yleensä. Joskus elämä kuitenkin loppuu, vaikka kuin mukavaa olisi, viimeistään silloin, kun telomeeri on kulutettu loppuun. Näen sen mielessäni jonkinlaisena helminauhana. Paljonkohan niitä on jäljellä?

    VastaaPoista