Kerenski

Arvelen kehystäneeni nyt kymmenkunta holtitonta käsitystä 100-vuotiaan Suomen historiasta. Lasken vain uusimmissakin historiateoksissa elvytetyt.

Suomi on nyt vapaa maa ryssän vallasta…

Vapaussodan saksalainen ja Saksasta maksettu propaganda jäi elämään sadaksi vuodeksi. Jääkärien lisäksi sitä edistivät tarmokkaasti Paasikivi ja Svinhufvud sekä heitä lähellä olevat piirit. 

Kirjoitin tuohon ”vapaussota”, koska neljäs ja viides sukupolvi kieltäytyvät edelleen ajattelemasta, että vuoden 1917 Suomessa vasemmiston ja oikeiston lähellä tasapeliä ollut kamppailu meni vaikeaksi ja siitä rumaksi. ”Vapaussotaan” lähdettiin etenkin Pohjanmaalta tammikuussa 1918, vaikka vastustettavia venäläisiä ei tahtonut löytyä mistään. Vähät varuskunnat olivat laskeneet aseensa tai luovuttaneet niitä punaisille suomalaisille.

Suomi oli joutunut valtapolitiikan uhriksi. Toimijoita olivat Saksan keisarikunta ja Venäjän nopeasti romahtanut keisarikunta ja monta vuotta sen jatkajan asemasta – ilman vastuuta veloista – taistelleet bolshevikit. Ruotsi toimi ovelasti. Suomalaiset porvarit lähetettiin Leninin kamariin pyytämään itsenäisyyttä, mikä lienee hämmästyttänyt toveri Leniniä koko lailla. Ja kohta Ruotsin joukkoja ilmestyi Ahvenanmaalle ja saatiin aikaan kieliriidaksi naamioitu kissanhännänveto. Ja Ruotsi meni vielä Kansainliittoon (YK:n voimaton edeltäjä) häviämään asiansa sillä seurauksella, että maiden suhteet ja Ahvenanmaan asema olivat lievästi sanottuna sotkuiset vielä 1940 ja 1944.  

Venäjän väliaikaisen hallituksen Aleksandr Kerenski julkaisi 1970-luvulla mainiot muistelmat. Selittely kuuluu asiaan, mutta tarina on vavahduttava. Ensinnäkään Venäjällä ei ollut perinteen puuttuessa minkäänlaista hallintoa edes tsaarin aikana. Nikolai II oli oppinut isävainajaltaan, että keisari keskustelee vain Jumalan kanssa, ja sääntö koski myös vapaakirjeoikeutta ja rautateiden aikatauluja. Tällainen C.G.E. Mannerheim viittaa nimissään julkaistussa kirjallisuudessa asiaan usein. Hän oli 50-vuotias upseeri tullessaan Venäjältä ja lienee käynyt ensi kertaa elämässään Pohjanmaalla yrittämässä jopa puhua itselleen tuntematonta suomen kieltä silloin 1918.

Kerenski kirjoittaa, että vallankumousta eli perustuslaillista keisarikuntaa yritettiin turhaan 100 vuotta, ja sitten se syntyi 100 tunnissa. Nikolai ja sukulaismies Mihail eivät tahtoneet heti ymmärtää, että se on loppu nyt. Ei ole enää armeijaa eikä rahaa.

Peittelyn vuoksi Suomessa ei edelleenkään kirjoiteta, että tsaariperheen tappaminen Jekaterinburgissa kesällä 1918 oli rikollinen teko, joukkomurha. Euroopassa ei ollut 1500 vuoteen teloitettu kuin yksi hallitsijapari, Ranskassa 1793 Ludvig XVI ja Marie Antoinette. Venäjällä käskyn antoi Lenin – terroristi – ja allekirjoitti Jakov Sverdlov, joka kuoli sopivasti 1919. Nikolai ja Aleksandra luokittuvat lähinnä mielipuoliksi, mutta se ei ole ampumisen peruste. Sitä paitsi tsaariperheen viisi lasta, kuten kauniit 20 täyttäneet tyttäret, olivat taatusti viattomia. Eikä edes näytösoikeudenkäyntiä järjestetty. Ja hallitsevat sukulaiset muualla Euroopassa eivät olleet tietääkseenkään. Tsaariperhe käytti kotikielenään englantia tai ranskaa, vaikka rouva olikin saksalainen Englannin Viktorian tyttärentytär. 

Suomessa ja muualla sanotaan edelleen, että mitäs tuolla oli väliä maailmansodan ja Venäjän sisällissodan miljoonien ruumiiden rinnalla. Kerenski kertoo, millainen vaiva hänellä oli pitää hengissä oikeistolaisia poliitikkoja, jotka sotilaat ja kansa halusivat hirttää heti. – Kuuluisa historian väärennys muuten on S. Eisensteinin elokuva ”Lokakuu”.