Lyysi

(Kuva (c) Wikipedia)

Elämää e ole olemassa.

Tämä on arvaukseni. Juuri nyt raportoidaan, ett kiven sisältä kuuluu kuorsausta. Aivan liian syvältä aivan liian vanhan kallion sisältä löytyy kukaties bakteereiksi luokittuvia otuksia. Syvältä tarkoittaa kilometrejä syvän merenpohjan tai huimimpien kaivosten alta ja vanha kallio tarkoittaa esimerkiksi gabroa, jonka ikä lasketaan miljardeissa vuosissa.

Lyysi tarkoitti ennen muotivaatetta. Isoisäni aikaisen pompan, jollainen roikkui Evijärven saunan naulassa kalasiimojen alla ja joka päällä oli omistajan väitteen mukaan oltua töissä Muurmannilla, korvasi sitten lyysi tai lyyssi, pusakka joka tunnetaan esimerkiksi Haanpään ja Päätalon kuvauksista ja kuvista.

Tämä uusi ajatus, jolle muiden ohella ”Nature” on antanut paljon tilaa, viittaa radiolyysiin. Nature ja Science ovat julkaisuina minulle jumalansanaa. Toisin sanoen puhe ei ole totuudesta mutta sen sijaan asiasta, jota ei sovi sivuuttaa aivan noin vain.

Nuoriso kyselee jatkuvasti esimerkiksi suhteellisuusteoriasta tai kvanttikenttämekaniikasta, ja kärsivälliset tahot vastaavat, että luonnontieteessä ei tarjolla niinkään totuuksia kuin toimivia selityksiä. Perusfysiikan ydinteoriat ovat tunnetusti vääriä eli siis tavalla tai toisella pielessä, mutta kymmenet tuhannet kokeet osoittavat niiden toimivuuden. Ei Newtoninkaan painovoima ole ”oikea”, mutta elämässä ja muutenkin useimmissa tilanteissa täysin riittävä.

Darwin oli kiihkeä von Humboldtin lukija. Humboldt oli nero, joka ymmärsi elollisen yhteyksiä ja aavisteli kytkentää elottomaan. Väkivaltaisen äitinsä vaatimuksesta hän oli kouluttautautunut kaivosalalle ja harrasti myös sitä koko ikänsä. Darwin sai niskoilleen käsityksen, että ihminen ei sittenkään eroa sanottavasti muista eläimistä. Humbodt oli kova poika myös kasviopissa ja teki aineesta niin suositun, että nimellä ”jugend” tunnettu taiteen tyylisuunta myötäili ja mukaili kasvien muotoja. 

Nyt siis on käsillä radiolyysi. Tutkijat ovat sitä mieltä, että mikrobin elämään syväkivessä riittää vety, jota säteily irrottaa kivestä ja näitä mokomia voi olla kymmeniä miljardeja kuutiosenttimetrissä eli enemmän kuin meressä ja maan pinnalla (Artikkeli Quanta Magazine.)

Tästä tietenkin seuraa, että elämä avaruudessa edellyttää vain kiveä ja vettä eli siis vetyä. Maallikkokirjoittajat, kuten tämä tässä, miettivät että kun multiversumi on viehättävä ajatus eli maailmankaikkeuksia saattaa olla lähes äärettömän monta, vaikka meillä on käsityksiä vain tästä yhdestä, myös ”elämää” voisi olla triljoonaa eri lajia, joista tämä oma hiileen ja vetyyn tukeutuva versiomme olisi vain harvinainen poikkeus.

Kemia ja fysiikka ovat saaneet potkua pandemiamme vuoksi. Torjunnan jaj oman arkemme kannalta turvaväli on yhtä kuin pienhiukkasten liikkeet esimerkiksi aerosoleina (aivastettaessa) ja pinnoilla. Jatkuvat kehotukset käsien pesemiseen perustuvat kemian tietoon, että emäksinen saippua pilkkoo viruksen rakenteen välttämättömät rasvat eli lipidit. Meitä ei siis käsketä pesemään paskoja käsistämme, kuten tyhmempi voisi luulla, vaan pilkkomaan ihollamme hyvin runsaina esiintyviä viruksia siinä toivossa, etteivät ne päätyisi hengitykseemme. Ja kasvosuojaimista tiedämme, että virus menee hyvästäkin kankaasta läpi niin että suojasta puhuminen edellyttäisi toisen tason ”kaasunaamareita”.