Patenttioikeus

Sain virikkeen patenttioikeuteen noin 70 vuotta sitten. Kävin usein saunassa isovanhempieni kanssa. Jos hyvin kävi, kylvettyä tuli tilaisuus hulauttaa limonaatipullosta. Kuplivan kipeyden ja huonon esanssin vektorit kohtaavat n – 1 -ulotteisessa avaruudessa. Ihmettelen että minulle siunaantui virka korkeimmassa oikeudessa lähes kättelyssä 1977, kun olin ymmärtänyt, että kirjankustannustoiminta ei ollut alani, paitsi tekijänoikeus. Minulla oli näet usein konttorvirvokkeena pullo Kauppatorilta ostettua Mustanaamio-juomaa. Näin esittelijäneuvosten katseista, että alalaatikon toimistopullossa kuului olla jotain muuta. 

Siihen aikaan oli luonnollista olla juovuksissa virantoimituksessa. Asuin jo silloin täällä ja tiesin, että esimerkiksi nimismiehen kanssa oli viisasta asioida aamulla ennen kello kymmentä. Aamusiivujen lukumäärän haistoi jo ovelta.

En väitä, että tuo olisi ollut tapa. Väitän vain, että maailma on muuttunut. 

Mutta lapsuuteni limonaatipullossa oli patenttikorkki. Siitä opin, että ”patentti” tarkoittaa jotain miellyttävää ja hienoa.

Noin keskimäärin olen suoriutunut tehtävistäni maailmassa arvosanalla ”välttävä”, mutta joskus on paiskannut seitsemän miinukseen. Tuon patenttioikeuden kuitenkin osaan. Kukaan, esimerkiksi kilpaileva professori, hikinen asianajaja tai edes vierasmaalainen spesialisti, ei ole tullut väittämään muuta.

Varmuuden vuoksi: patenttiasiamiehet hallitsevat tekniikkapuolen. Me lakimiehet sovittelemme yhteen lain ja kansainvälisten sopimusten erittäin epämääräisiä sääntöjä ja patenttivirastoissa muotoutunutta käytäntöä.

Tämän muistelman heräte on lehtikirjoitus, jossa selvitettiin taitavan suomalaisyhtiön toimintaa. Jo 1920-luvulla aloitettiin kaikkialla patenttisuojan jo menettäneen korkin osien valmistus, jota seurasi oma sovellus, myymälöissä käytetty rullakko, lukemani mukaan maailmanlaajuinen menestys.

Mutta patenttikorkki on tälläkin hetkellä jalkani vieressä. Käytän tuhkakuppinani hillotölkkiä, jossa on tuo sulkumekanismi kumitiivisteineen. Meitä korona-riskiryhmän piipunpolttajia ei taida olla monta. Joka toivottaa meidät pää edellä helvettiin, on varmaan oikealla asialla ja tulee näkemään toiveensa toteutuvan. Itse olen hyvin kiinnostunut pandemiasta ja karanteenista, jonka takia en pääse edes Biltemaan saati Lidliin. Vaikutus oli nurinkurinen: minulla ei ole entisenkään vertaa mielenkiintoa terveisiin elämäntapoihin.

 Mutta patenteista varoitan. Sekä Aidsin että Ebolan jälkeen näyteltiin irvokas farssi, kun amerikkalaiset ja japanilaiset lääketehtaan pitivät patenteillaan yllä sellaista hintatasoa, että Afrikassa ja Aasiassa kuoltiin todella suurin  joukoin lääkkeen ja rokotteen puutteeseen. Lopulta intialaiset tekivät väkisin ”laittoman lain” ja alkoivat valmistaa rinnakkaistuotetta.

Esitän julki epäilyn, että Trump ja hänen ystävänsä aikovat parin arvaamani lääketehtaan turvin rikastua todella merkittävästi farmakologisilla tuotteilla. Markkinointi kuitenkin edellyttää, että ihmisiä kuolee ensin tarpeeksi.

Teolliset yksinoikeudet – ja yksityisyyden suoja samoin – voivat olla hyvin vakava uhka ihmisten terveydelle ja hengelle mhyös Euroopassa. Niinpä juristit keskittyvätkin pitämään itseään esillä keskustelemalla täysin toisarvoisista asioista, kuten valtioneuvoston oikeudesta ohjeistaa laitoshoidokkeja.