Matti Kalliokoskelle ei ole varmaan kerrottu, että Hietalahdenrannan aikana Suomen Kuvalehden päätoimittajalla oli avain viidennen kerroksen lomakevarastoon. Siellä oli konjakkipullo, vaikka kyllä lomakkeitakin. Ja Matti Kalliokoski on siis Suomen Kuvalehden seuraava päätoimittaja. Terveyttä ja rikkautta!
Toimitus on jossain Jumalan selän takana. Siinä entisessä paikassa eräs päätoimittaja käveli suoraan kokouksesta, ryhdikkäänä kuten Suomen Kuvalehden päätoimittajan kuuluu, suoraan satama-altaaseen. Reenpääät osoittivat yllättäviä meritaitoja, vaikka ovat lintukoiramiehiä, ja kalastivat asianomaisen keksillä ylös. Siinä oli sellainen teline, pelastusrengas ja keksi. Minä ajattelin, että Kuvalehden kunniaksi.
Tapauksesta on oheinen kuvakin. Kenties laiha poika on Aatos Erkko. Ministeri eli Eljas Erkko perheineen asui Reenpäiden seassa Hietalahdenrannassa niin että heidän työtehtäviinsä kuului ylittää Köydenpunojankatu. Se taas johtui siitä, että Erkko ja Heikki Reenpää vanhempi olivat hyviä ystäviä ja johtivat kahteen mieheen Suomea apunaan tällainen Risto Ryti ja joskus K.J. Ståhlberg, pikenttinä T.M. Kivimäki. Herrat Erkko ja Reenpää olivat vänrikkeinä vapaussodassa, jota silloin ei sanottu kansalaissodaksi, pahaksi onneksi juuri Ruovedellä, jossa Aminoff ammuttiin Pekkalan kartanossaan. Sitä pahoitteli minulle Kompan (Aaltolan) Janne, kartanon sen aikainen kuski, vuonna 1966, samaisessa Jäminkipohjassa.
Hietalhadessä oli kerran myös höyrysaha. Sekin Anders Ramsaylta paloi. ”Mutta onneksi Mamma osti minulle Taalintehtaan, hän kirjoittaa (”Muistoja lapsen ja hopeahapsen”). Ramsay kertoi hirvittävästä kasinotaloudesta ja olemattomien metsien myymisestä tietymättömiin laivoihin Helsingin Seurahuoneella ”kun Suomen metsien vihreä kulta löydettiin”.
Suomen Kuvalehden pitäisi kustantaa reliefi Ramsayn muistoksi. Hän oli Paulaharju pois lukien pohjoismaisen journalismin kaikkien aikojen haka ja hänen muistelmansa saa suun vettymään. Se uudempi suomennoskin on oikein hyvä.
Matti Kalliokoski sijaitsi jonkin aikaa HIITin työhuoneissa Ruoholahdessa ja juttelimme joskus hänen isoisästään Viljamista, joka ainakin Pohjanmaalla tulppasi Kekkosen kuningastietä. Tunsin muuten myös lehtenne edellisen päätoimittajan Pernaan kauhavalaisen isän ja isoisän, joka haavoittui Taipaleella.
Miten mahtaa Matin käydä? Wikipedian ”Suomen Kuvalehti” -artikkelissa nimetään julkaisun muut päätoimittajat, niin Viherjuuri (Veli Giovannin veli) kuin muutkin, mutta ei Mane Saarta.
Voisin muuten kirjoittaakin Kuvalehteen yhteismuistelun julkaisusta äitini kanssa. Hän on lukenut lehden vuodesta 1936, kun taas minä poloinen vasta vuodesta 1949. Eilen puhuimme lehden mediajutusta ja mietimme, jääköhän sinne vielä tilaajia, kun äiti ja minä joskus lopetamme.
Toisin kuin nykyiset Bonnierit ja muut huithapelit näen korkealaatuisen lehden tulevaisuuden lupaavana. Niin sanottu taustoitus on nyt tarpeen ja voi olla kysyttyäkin.
Menestystä, ja muistakaa että Olavi Paavolainen kehitti Kuvalehdessä ”kuvitussuunnitelma kirjoittajan” -tekniikan, ja yrittäkää löytää jostain paavolaisia. Siitä Olli Rehnistä ei taida olla. Hänhän maleksi nurkissa samaan aikaan kuin Kalliokoskikin, ja vaikutti jotenkin etälamaantuneelta.
Liitin jo sanavarastooni "etälamaantunut".
VastaaPoistaJuhani Suomi kertaa uusimmassa kirjassaan Kolmasti kuopattu - Urho Kekkosen poliittiset taisteluvuodet 1944 - 1956 uudelleenlämmitettynä mutta tuoreinkin näkäkulmin Kekkosen kuningastien ja sen tulppaajat mm. maalaisliiton oikeistosiiveltä. En minä historian tarkastelijana kykene lainkaan arvostamaan noita "Sir Viljameja", Tarkkasia, Lepistöjä & co. Mitenkäpä olisikaan Suomen kansainvälinen asema - ja ylipäätään olemassaolo - kuontunut, jos ohjaksissa olisivat olleet nuo miehet, jotka eivät koskaan päästäneet irti sota-ajan henkisestä perinnöstään.
VastaaPoistaSelvennyksenä siis, Blogisti puhuu kahdesta Ramsaysta: Journalisti oli August Ramsay joka oli muistaakseni muistelija Anders Ramsayn veljenpoika.
VastaaPoistaMiksipä sitä vapaussotaa nykyäänkään sanottaisiin kansalaissodaksi.Jussi H.
VastaaPoistaSiksipä, että nykyään kaikki ne, joden piti peitellä häpeäänsä eufemismeilla, ovat jo manan majoilla.
PoistaVaikkapa siksi, kun siinä sodassa valkoiset kansalaiset tappoivat punaisia kansalaisia ja punaiset kansalaiset valkoisia kansalaisia.
PoistaVapauden määrä ei sodan tuloksena maassa sanottavasti lisääntynyt. Voittaneilla kansalaisilla sitä oli jonkin verran enemmän, mutta hävinneillä vastaavasti vähemmän.
Parikymmentä vuotta myöhemmin sodittiin oikeasti vapaudesta. Onneksi meikäläiset kaikki silloin samalla puolella.
"Civil war" on oikeastaan täsmällisemmin "kansalaissota" kuin "sisällissota". Tuntuu jotenkin pöhköltä sanoa, että Saksa voitti Suomen sisällissodan.
PoistaMiten olisi ihan vaan kapina? Tai vallankumoussyritys?
PoistaMutta muuten asia on niin kuin Jari V vihjaakin – eli Suomen sisällissodan voittivat keisarillisen Saksan tukemat valkoiset ja hävisivät sosialistisen Venäjän tukeen pettyneet punaiset.
1939 otettiin samoin tuin kapinan toinen erä, joka päättyi tasapeliin. Silloiset olosuhteet huomioiden ja menneisyydestä viisastuneina sitä on usein kutsuttu jopa torjuntavoitoksi.
Kyllä sakut hävisi sen toisenkin erän aika selvästi.
PoistaSiis sen talvisodan extended-playn 1939-1945. Pelkästään 1939, murskavoitto Puolassa. (minkä värisiä vastaan?)
PoistaVuonna 1941 alkanut sota ei liittynyt enää vuoden 1918 punakapinaan. Ja vaikkei talvisodan yhteydessä käytetäkään torjuntavoitto-termiä, niin sitähän se oli.
PoistaEllei peräti pelkkä voitto.
Sen puolesta puhuu sekin, että nykyään monet tahot ovat keksineet, että venäläisten surkeus olikin ehkä nerokkaan Isä Aurinkoisen nerokas veto, jolla Hän jymäytti tyhmät saksalaiset hyökkäämään.
"Kirjuhin"
PoistaSuomessa nimenomaan ei talvisota eikä jatkosota ollut enää linkittyynyt mitenkään kansalaissotaan. Mannerheimin linjana oli yhdistää kansa ja saada haavat paranemaan koska muutoin Suomen kansa olisi ollut todella heikko jos kansa olisi ollut kahtia jakaantunut. Kansan yhtenäisyyttä lujitti myös NL:n työläiskortteleihin kohdistamat kauhistuttavat pommitukset eri kaupungeissa. Viimeisetkin työväen pukarit tajusivat silloin että tässä on tosi kysymyksessä ja nyt on tartuttava aseeseen ja ryhdyttävä tosisaan puolustamaan tätä mata. Sama tapahtui molempien sotien aikana.
Varsin suuri osa kansasta vain, eivät ymmärrettävästi kaikki. Kuinkahan moni soti vastoin parempaa ymmärrystään?
VastaaPoistaEmme voi saada tästä tarkkaa tietoa, uskon.
Muistan tulevan päätoimittajan 90-luvun alkupuolelta satunnaiselta automatkalta. Hän tuskin tapahtumaa muistaisi, eikä minua, olimme satunnaiset armeijan puolitutut. Muistelen, että olimme tulossa Kainuun Prikaatista viikonloppulomille yhteisellä kyydillä. Armeija-asiat olivat keskusteluissa päällimmäisinä, ja silloinen jääkäri Kalliokoski kertoi olevansa menossa Ruotuväkilehteen toimittajaksi.
VastaaPoistaMatka johti jossain vaiheessa vanhan keskipohjalaistalon pihaan, edesmenneen maanviljelysneuvos Viljami Kalliokosken ja tuolloin siis pojanpojan Matin kotiin. Heidän yhteisen sukutaustansa tunsin melko hyvin, vaikka naapuripitäjästä olinkin.
Tuossa armeijaiässä on vielä kovin vaikea arvata, mihin kunkin polku vie. Mielenkiintoista on ollut myöhemmin seurata etäältä Halsuan pojan työelämän vaiheita eri lehtien kautta HS:iin saakka, sillä pitkähkön yhteisen automatkan aikana sain Matista miellyttävän vaikutelman. Rauhallinen, vaatimaton ja kohtelias nuorimies toimittajan alkutaipaleella.
Sittemmin olen lukenut useita Kalliokosken kirjoituksia Hesarista. Jutuista tulee väistämättä esille hänen laaja näkökulmansa yhteiskuntaan. Asioita tarkastellaan niissä yleensä ajallisesti leveämmällä perspektiivillä kuin parin kvartaalin välillä. Myönnettäköön, että kehän ulkopuolella asuvaa ilahduttaa sekin, että kirjoituksissa ei ole esillä vain pääkaupunkiseudun näkökulma. Joillekin toimittajille ominainen kyynisyys puuttuu, ja asioiden käsittelytapa on jotenkin miellyttävällä tavalla rakentava, aiheesta riippumatta. Kirjoituksissa ei sivalellella puolelle ja toiselle, vaan katsotaan asiaa eri suunnista. Teksti antaa tilaa lukijan tehdä johtopäätöksiä, kuten tänäänkin äitienpäivänä (HS 10.5.2020, A4).
Vaikka aikaa on kulunut rutkasti noista armeijan vuosista ja ihmiset muuttuvat, olen ilahduttavasti tunnistavani kirjoitusten perusteella edelleen saman rauhallisen analyyttisen ja inhimillisen persoonan. Luulen, etten näin arvellessa ole aivan erehtynyt. Toivon ja uskon, että mies onnistuu Suomen Kuvalehden kanssa, aiemmat näytöt eri lehdissä puhuvat sen puolesta.
Terv. V. Lindholm, Jyväskylä
Kalliokosken vielä nykyisestä forumista HS:sta tuli mieleen, että se äsken nosti "päivän timanttina" näkyvästi esiin tuotantotalouden proffan Lillrankin EVA:n siivittämänä esittämän ajatuksen siitä, että ihmishenkien pelastaminen koronalta maksaa meillä liikaa. Tästä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta eiköhän suunnilleen samalla tavoin ole menty kaikkialla, mitä nyt Ruotsi vähän erottautuu. Lillrank on tullut mediassa tunnetuksi äärimarkkinahenkisenä libertaristina, jonka ajatusmaailmassa valtiolle ei juuri ole tarvetta. Sitäkin ihmeellisempää on, että nyt hän moittii varautumistamme huonoksi. Oikein tai väärin, mutta olettaisin että jos häneltä olisi vuosi sitten kysytty, olisi vastaus ollut, ettei moiseen ei-markkinavoimaiseen touhuun pidä pätkääkään verorahoja käyttää.
VastaaPoistaTalous menee täysin kuralle jos turhakkeiden ja haitakkeiden valmistus pitää lopettaa. Raha on irronnut reaalimaailmasta.
PoistaTämän aamun timantissaan Hesari kysyy: "Mistä tuli se julkinen raha, johon ei missään tapauksessa ollut varaa eikä ideologista taipumusta ennen pandemiaa? Ja mihin on vara sen jälkeen, kun kaikki se raha, jota ei aiemmin ollut, on käytetty?"
PoistaNiinpä. Tahdosta se vain lienee kiinni. Ja toinen hyvä kysymys: Jos maailman kaikki maat velkaantuvat korviaan myöten koronan vuoksi, niin kelle silloin ollaan velkaa ja mistä se velkaraha on tullut ja miksi? (Tähän liittyvä havainto: Kun meillä ja muualla on vuosien mittaan valiteltu maan velkataakasta, yleeensä ei ole tajuttu, että kyse on vain valtion velasta jollekin, kotona tai ulkona )
Olipa se valtion velka kenelle tahansa, niin ainahan on maksettava eikös juu? Maksajia ovat tulevat sukupolvet.
PoistaJa mistä johtui Kreikan taannoinen ongelma: siitä saatana, ettei kukaan enää antanut sille velkaa! Ketkut! Niinpä mekin otimme lisää velkaa tulevien sukupolvien piikkiin ja annoimme sen Kreikalle. Toki jämerästi takuuksia vaatien, perkele.
se on se tallous pelkkä tauti
PoistaValtiothan maailman asioista päättävät. Myös julkisen ja yksityisen sektorin välisissä suhteissa. Olisiko tässä laajemminkin pohdittavaa? Jos esimerkiksi tuon varallisuusjakautuman nykytila esimerkiksi estää ihmiskunnan itsesuojelun. Enkä puhu pelkästä koronasta.
PoistaOn varmasti enemmän kuin minkään kätevästi solutettavissa olevan tahon vaikuttaa vaivautuneen vuntsia, ja sen huomaa tuloksista. Elikkä ei meillä olla tästä pulaan joutuvia, pikemmin on kyseessä tavallinen herkkusieni-ilmiö.
Poista