Sivun näyttöjä yhteensä

9. kesäkuuta 2006

Pottuhousu

Tant Ingeborgin lastentarhalaiset huutelivat "Polis, polis, potatisgris". Se on kai vanha, kaunis perinne ruotsinkielisellä alueella. Tämä oli kovin ruotsinkielistä, kun muutin tänne 33 vuotta sitten. Nyt kaikki on suomenkielistä, paitsi Silanderin setä, joka purjehti Suomen Joutsenella Kap Hornin ympäri asevelvollisena ja kävelee vieläkin bussipysäkille mennessä kirkolle asioilleen.

Tästä on helppo laskea, että hän on uskomattoman vanha.

Tyttäreni suomensi lällätyksen "Poliisi, poliisi, pottuhousu".

Tiettävästi konstaapelit suhtautuivat kärsivällisesti neli- ja viisivuotiaiden huuteluun, eikä ketään viety putkaan.

Kuva on Helsingin kaupunginmuseon kotisivulta, jossa kävin varmistumassa, että olen kunnon kansalainen tai ainakin hyvä valehtelemaan. Asia selvitetään vastaamalla ovelasti laadittuihin kysymyksiin.

Olen mieltynyt museon näyttelyyn ja verkkokysymykseen, koska yhteisöllisyys on mielestäni nykyisen olomme ydinkysymyksiä.

Yksi yhteisöllisyyden kysymyksistä on klassinen, vahtiiko esivalta vai opetetaanko alainen niin fiksuksi, että hän tottelee itse ennen kuin ruoska heilahtaa tai porkkana vilahtaa.

Calle Henning ponnahteli vastaan kadulla. Vakuutin hänelle, ettei nykyajan joukkokokoontumisissa nähdäkseni ole mitään fasistista eikä siis tietoista manipulointia, vaan yhteisöllisyys on ottanut uuden suunnan. Hän kertoi, että Hangossa näytetään ihmisille kahden ikävän ihmisen, C.-G. Liliuksen ja Henrik Tikkasen piirtämiä kuvia. He olivat vanhan kansan itse-ajattelijoita. Lisäksi he osoittivat ennen Internetin aikakutta, ettei mustan viivan taikaa valkoisella paperilla voita mikään, varsinkaan ei väri eikä animaatio.

Sata tuhatta ihmista kauppatorilla. Viisikymmentä tuhatta ihmistä verkossa kirjoittamassa paviaaneista tai assistenteistani.

Luulen että lueskelen kohta taas otsa rypyssä vanhaa Habermasia ja nuorempaa Ulrich Beckiä. Habermas oivalsi jotain hyvin oleellista julkisuuden rakennemuutoksista. Beck ymmärsi hänkin jotain varsin tärkeää, mutta en ole aivan varma mitä. Ja Luhmann, jonka kerran tapasin, kirjoitti laajan kirjan, jolla on naseva nimi, Yhteiskunnan yhteiskunta.

Ennen kuin nuoret lähtivät juopottelemaan Pihlajasaareen, kävimme HIITissä läpi kalvoja, joiden mukaan monissa ja etenkin monissa jo rahoituksen saaneissa tutkimusohjelmissamme on yhteisöllisyyden elementti mukana. Ennen tutkittiin mm. käytettävyyttä - mitä ihminen tekee tekniikalla. Nyt mielenkiinto on siirtymässä porukoihin - mitä ihmiset tekevät tekniikalla ja mitä tekniikka tekee ihmisille. Meillä on piru vieköön sata läpitte fiksua nuorta selvittelemässä näitä asioita ja tätä nykyä väestämme huomattava osa oh lähtöisin hyvin erilaisista yhteisöistä - Venäjän maista, Intiasta ja tietenkin lännen mailta.

On se etuoikeus notkua sellaisissa porukoissa.

Täytyy muistaa käydä oikeasti katsomassakin se kaupunginmuseon näyttely. Se uhkaa olla kyyläämisen historiasta. Tärkeä aihe.

6 kommenttia:

  1. Eli ollaanko menossa managementista leadershippiin niin kuin piireissä sanotaan? Ihmisten johtamista vissiin suositaan nykyään, olen kuullut Lappeenrannan kauppatieteilijöiltä.

    Niin, sen verran vielä, että tuli vappuna käytyä LUTissa, tyylikäs paikka. Farthall Arena jäi mieleen.

    VastaaPoista
  2. Olisin halunnut tässä kommenttissa matkia Saarikosken Nenää, mutta se ei nyt onnistunut.
    Matkia Nenää ei ylipäätään ole helppoa, koska Saarikoski varsinkin Nenässä oli niin häpeilemättömän nerokkaasti ilkeä ihminen.

    *
    Eräs tapa ymmärtää sinun joskus kieltämättä aika sisäänlämpiävää (=perimmältään yksityistä), narsistista ja yksipuolistakin snobismiasi on mahdollista, jos ajattelee - päreeseesi viitaten, että sinä - professorina - siis opettajana - olet kuin ISÄ, jonka vastuulla on "100 läpitte fiksua nuorta", jotka tulevat ratkomaan ihmiskunnan vaikeimpia asioita ja ongelmia.

    Siihenhän eivät muut kykene, koska heidän "moukkamaisuutensa" (kuten eräs kommentoijasi vihjasi) syytä on se, että maailman asiat menevät päin pers...(ai niin - kiroilu osoittaa, ihminen on jäänyt tai jättäytynyt "sivistyksen" ulkopuolelle..) - prinkkalaa (ei kirosana)...

    Mutta Aamen - kaikki on hyvin, jos ja kun tohtorit pelastavat maailman!

    Jään suosiolla odottamaan...joskaan non sine dubio (tai jotain sinne päin...)

    Toivottavasti en kuole ennenkuin "Suuri Projekti" on valmis.

    VastaaPoista
  3. Ad omnia:

    Kirjoitan seuraavan jutun siitä, miten joku joka on selvästi tyhmepi toisia voi johtaa näitä. Olen kysellyt sitä toisiltakin yksinkertaisilta. Kai siinä on jotain sellaista mafiapäällikön ominaisuutta.

    Sitä en mene sanomaan, tärvelevätkö nämä nuoret entisen maailmamme vai saavatko he sitä vähän paremmaksi. Sen kuitenkin tiedän, että he ovat mainettaa parempia eli että raivoisan fyysikon ja tiede-uskonnollisen tutkijan ihannekukva on hajalla.

    Viime kädessä heitä on yllytettävä isänmurhan, johon kyllä esiintyy halukkuuttakin.

    Itse olen niin pösilö, että hellimmät tunteeni suuntaan emäntiin ja miehenpuoliin, jotka numeroa tekemättä ja julkisuutta saamatta miettivät asiansa ja kasvattavat perheen parhaan kykynsä mukan esimerkiksi linja-auton kuljettajiksi tai myymäläapulaisiksi.

    Todellisuudessa olen kodannut viisautta - en siis tässä tarkoita älykkyyttä, yllättvissä paikoissa ja oudoilla tahoilla.

    Olin kauhean mielissäni Diamondin kirjan jaksosta, jossa hän kuvailee Papuan kansan kasvien ja sienien tuntemusta. Samanlainen repliikki oli saamelaisiäsnnän maininta jossain televisio-ohjelmassa - potkaistu kivi on vietävä takaisin paikalleen, koska se on luultavasti ollut juuri oikealla paikalla.

    VastaaPoista
  4. Ja tästä minun pitäisi yrittää ymmärtää, että olet vastannut - tai edes jotenkin kommentoinut myös minua.

    Sinä olet Kemppinen runoilija - ihan todella - eikä tämä ole ainoastaan vinoilua...sinä OLET runoilija!

    VastaaPoista
  5. En ymmärtänyt Räsäsen ja Kemppisen sananvaihtoa.

    VastaaPoista
  6. Kemppisen selitys:

    ei tämä muuta kuin fundeeraamista "maan parhaista". Ennen varsinkin teknisen fysiikan opiskelijat, joita otetaan vuosittain vain muutamia kymmeniä, pitivät itseään Maan Valioina, ja monet muut olivat samaa mieltä.

    Minä ehkä hehkutan näitä tohtorioppilaita, jotka ovat tavallisen mittarein mitatattuina aivan epätavallisen lahjakkaita. Voi olla että Rasanen täysin aiheellisesti hieman vinoilee.

    Itse puolestani täsmennän ja perun siinä mielessä, että oivallinen koulussa tai opinnoissa ilmenevä lahjakkuus ei minustakaan ole tae mistään, mutta sen sijaan oire eli indikaattori.

    Sanailemme siis luultavasti itseämme etevämmistä nuorista ihmisistä.

    VastaaPoista