Sivun näyttöjä yhteensä

7. kesäkuuta 2006

E-kirja

Kirjani "Digitaaliongelma. Kirjoituks okeudesta ja ympäristöstä" on nyt verkossa.

http://
www.doria.fi/lutpub
Hakuruutuun "Kemppinen". Kirjan tulostaminen, kopioiminen, muunteleminen ja vääristeleminen on sallittua, samoin kirjoittajan henkisen tasapainon ja terveen ja täyden ymmärryksen epäileminen.

Julkaisu on akateeminen ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston kustantama, sen innovaatiokeskuksen ja kirjaston avustuksella aikaansaatu.

Kirjan kirjoittamiseen meni useita vuosia. Nyt toivon, että olisin ollut joko huolimattomampi tai huolellisempi.

Vähäisessäkään vastuussa kirjan sisällöstä eivät ole kollegani eivätkä oppilaani (Lappeenrannan teknillinen yliopisto, yritysjuridikkaa - HIIT - Helsinki Institute for Information Technology). Silti kirjassa on paljon asioita, jotka minulle on moneen kertaan kärsivällisesti selitetty. Joskus olen ymmärtänyt, joskus en.

Professori Martti Mäntylältä on voinut ja voi kysyä vaikka mitä tietotekniikkaan liittyvää. Vain harvoin käy niin, että kun kysyy jotain oikein vaikeaa, vastaus on, että se on niin triviaalia - esimerkiksi tilakone.

Tohtorit Olli Pitkänen ja Perttu Virtanen ovat kaikkein useimmin joutuneet keskustelujen uhreiksi. Tohtori Pia Hurmelinna-Laukkaselta ja kollegaltani Kalevi Kyläheikolta opin mykistävän hienon sanan "appropriability" ja paljon muuta.

Herkko, Mikko, Ville, Aura, Risto, Tommo ja muutamat muut todistavat oikeaksi opetuksen, jonka silloinen esimieheni, korkeimman oikeuden presidentti Curt Olsson, opetti minulle muinoin O.Hj. Granfeltin sääntönä: kun tekee ovelia kysymyksiä ylioppilaille, oppii itsekin vähä vähältä vastaukset. Gör man knepiga frågor åt studenten, lär man sig så småningom kursen. Oikeusneuvos Göran Portin -vainaja vihki minut tieteeseen siteeraamalla:"Warum das einfach machen, wenn es so herrlich kompliziert sein kann!" - Miksi tehdä asiasta yksinkertaista, kun sen saa niin hurmaavan monimutkaiseksikin.



Kiitos.

Linkki
Digitaalioikeutta


4 kommenttia:

  1. "...warum einfach machen, wenn das ebenso kompliziert gemacht werden kann !"
    Nimenomaan tähänb muotoon korjasi lauseen isäni aikoinaan, siis että oikein briljeerattiin tarkoituksellisuudella.

    Olen ajatellut lauseen olleen Mitweidassa keisariaikana opiskelleen ukkini tuliaisia mitä nyt hiukan epäilen. Yhteyshän jo melkein viittaisi saksalaisen huumorin olemassaoloon "und das kann ja nicht sein!"

    VastaaPoista
  2. "Appropriability" on tosiaan kiitoksen arvoinen sana. Itse törmäsin sen variantteihin flarf-runoilijana tunnetun Gary Sullivanin haastattelussa (http://willtoexchange.blogspot.com/2006/05/interview-with-gary-sullivan.html). Lyhyt sitaatti: "Even my translating project — rendering the German-language poetry of Ernst Herbeck into English — I tend to see as less a translation project than as an act of appropriation." Toisin sanoen nämä runouden sämplääjät ja kollaasintekijät kokevat — ottaessaan jotakin omaan haltuunsa — käyvänsä ikään kuin erällä, yhteislaitumella, käyttävänsä kaikille kuuluvaa jokamiehenoikeuttaan sen sijaan, että kokisivat tekevänsä jotain "sopimatonta".

    VastaaPoista
  3. Tuleekohan tästä ensimmäinen e-kirja, jonka luen? Yritetään, vaikka näyttöruutua tulee tapitettua liikaa muutenkin.

    Toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa tulee sopiva tilaisuus kommentoida teosta tässä blogissa.

    Vielä lukematta teosta, esittäisin trendikkäästi oman kärjistykseni immateriaalioikeuksista.

    Ajatellaan, että jokin taho keksisi kustannuksitta kopioitavissa olevan elintarvikkeen. Tällainen keksintö uhkaisi tuhota koko elintarviketeollisuuden. Toisaalta se voisi poistaa nälänhädän.

    Olisiko parempi pelastaa elintarviketeollisuus ja tehdä ko. tuotteen kopioimisesta rikos, vaiko tulisiko ilmainen, loputon ravinto saattaa kaikkien saataville.

    Kansantaloudellisesti vastaus on helppo. Elintarviketeollisuuden supistuessa voimakkaasti vapautuisivat siihen sitoutuneet resurssit tuottavaan käyttöön.

    Samaa voisi sanoa immateriaalituoteteollisuudesta. Jos tuotteiden jakeluteollisuus on tarpeeton, tulisi siihen sitoutuneet resurssit vapauttaa oikeasti (vaihtoehtoiskustannusten kautta tarkastellusti) tuottavaan toimintaan.

    Jos alkutuotanto sitten lakkaisi, eli muusikomme lakkaisivat tekemästä musiikkia ja kirjailijamme lakkaisivat kirjoittamasta, niin emmepä me yhteiskuntana silloin heidän taidettaan ansaitsikaan. Ja kuka oikeasti ansaitse Mission Impossible osan 4?

    VastaaPoista