Sivun näyttöjä yhteensä

6. kesäkuuta 2006

Giddens

Työpaikallani HIITissä parveili poliitikkoja, kun Anthony Ginnes, Erkki Tumioja ja Pekka Himanen puhuivat kukin vuorollaan maailman muuttumisesta.

Tavallisesti tuollaisissa tilanteissa on olo kuin osuuskaupassa. Nyt ei voinut olla kuuntelematta, koska puhujilla oli asiaa. Poliittinen pyörittely oli vähissä.

Yhdysvallat on ongelmissa. Aasia kasvaa. Euroopan on luotettava itseensä, vaikkei siihen olisi totta puhuen perustetta, puhujat sanoivat.

Kun porukalla menee todella hyvin, kuten Suomella, joka on noussut kummallisesti monella mittarilla, se voi merkitä tilaisuutta pudota entistä korkeammalta, sanoi Lordi Giddens, koko maailman sosiologeista tällä hetkellä yksi kuuluisimmista. Hän on julkaissut hiljan jotain Ulrich Beckin kanssa, joka on sosiologeista tällä hetkellä yksi kiinnostavimmista.

Älkää morkatko Himasta. Pekka todella pitää esillä hyvin suurimittakaavaisia asioita, joihin melkein kaikki muut sanovat että joo-joo. Tuomioja puolestaan on saanut sellaisen maineen, että vaikka hän totisesti ei ole mikään hurmuripoika, hän tekee kovasti töitä ja sen lisäksi yrittää ajatella asioita. Siinä on kaksi epätavallista piirrettä.

Mitäpä tästä. No ehkä se että tilaisuus tosin oli suljettu mutta paikalla ei näkynyt lehdistöä eikä tositelevisiota.

Toissa iltana epäilin, että television ohjelmille on tapahtunut jotain kaameaa ja että se voi liittyä tietoliikenteen vallankumoukseen. Reino Paasilinnan ja kumppaneiden 1960-luvun jutut, joista esitettiin näytteenä "Joutukaa sielut" liikenteestä ja tarina suomalaisesta köyhyydestä ennen suurta maastapakoa Ruotsiin olivat sisällöltään ja toteutukseltaan jotain sellaista, että jäinkatsomaan suu auki. Mistä tämä esipoliittisen ja esiradikaalin aikakauden mustavalakoinen terhakkuus, sanomisen ilo ja ankaruus?

Voi olla, että olen sentimentaalinen ja vanha tässäkin asiassa, mutta kun tuntuu - eilisten herrojen pelottavia tulevaisuudenkuvia ajatellen - ettei sen koommin eli 1960-luvun jälkeen ole kunnolla paneuduttu kertomaan kansalle, miltä maaila oikeasti näyttää asioiden takana.

7 kommenttia:

  1. Pekka Himasen kehitystä olen seurannut siitä lähtien kun Kauppalehden Presso-liite kertoi joskus viime syksynä elinkeinoelämän antaneen hänen poppoolleen ison kasan euroja, olikohan 500 000?, viisivuotiseen hankkeeseen Euroopan pelastuohjelman laatimiseksi.

    Tukiryhmään sanottiin kutsutun mm. prinsessa Victorian.

    Hanke muistuttaa suomalaisen kansallishengen nostattamista 1800-luvun lopulla.

    Silloin elinkeinoelämä tuki taiteilijoita mm. rakentamalla heille toimitiloja Tuusulanjärven ympäristöön.

    Microsoftin kouluttaman demari Mikael Jungnerin olisi kuvitellut elvyttävän aivotoimintaa Yle:ssä, huippukorkeista Mensa-luvuistaankin päätellen.

    Yhtenä iltana katsoin Suomen tv:tä: ensin John Vikström levitteli pelon ideologiaa, sitten elvytettiin viikinkien rosvoretkiä Volgan varrella, käytiin kalassa Ahvenanmaalla ja taidettiin pistäytyä tuhannetta kertaa veteraanien kanssa Karjalan taistelupaikoilla.

    Onneksi on vaihtoehtoja. BBC, SVT, ym.. Eihän me kaikki enää olla idiootteja.

    VastaaPoista
  2. Jonkun etuhan senkin täytyy olla että pidetään ihmiset tietämättöminä. Politiikka on pop, mutta ei se televisiossa näy. Prekaarithan voisi palkata vaikka vaahtoamaan telkkariin, uudet poliittiset aatteethan on ennenkin integroitu valtavirtaan syleilemällä ne kuoliaaksi ja niin sen pitää mennäkin. Tositoimissa oppii ottamaan muutkin ihmiset huomioon ja huomaa, että demokratia on hidas keino vaikuttaa ja hyvä niin, ei tapahdu mitään äkkinäistä.

    Mutta joo, olisi kiva nähdä tv:stä joskus jotain muutakin kuin viihdettä.

    VastaaPoista
  3. Kaikki voivat ihmetellä samaa. Miten avantgardisteista tulee osa koneistoa? Reino Paasilinna mitätöi sittemmin kaiken aikaansaamansa ajamalla voimakkaasti aikaisempaa videosensuurilakia, siis sitä, mikä kielsi tarkastamattomien ja leikkaamattomien videoelokuvien myynnin, vuokraamisen ja luovuttamisen maksaville asiakkaille. Sitä lakia, jonka jäljiltä Suomessa on tuhansia tökerösti leikattuja vhs-kasettielokuvia. Absurdisti laki ei koskenut televisio- tai elokuvaesityksiä, vain yleisölle myytäviä tai vuokrattavia elokuvia. R. Paasilinna oli ilmeisesti se vanha vihtahousu, pääsaksija ja elokuvataiteen silpojapyöveli, joka voimakkaimmin ajoi lakia ja puolusti sitä mm. televisiossa. Kyseinen haastattelunpätkä on malliesimerkki siitä miten katsoja voi tuntea myötähäpeää poliitikon hölmöstä asenteesta. Reino Paasilinna on Golem.

    Kyseinen sensuurilaki muistaakseni kumottiin kun Suomi integroitui eurooppalaiseen lainsäädäntöön.

    VastaaPoista
  4. Yle on uusimassa toimintaansa. Vilahti ohi, mitä ja milloin. Kanavauudistuksista jotakin kuulin uutisissa puhuttavan.
    Niinpä, mitä kaikkea muuta tiedotusvälineissä voitaisiinkaan tuoda esiin, kuin näitä iänikuisia samoja näkökulmia, samoista aiheista. Ja jännitys-, ja sen semmoset hömppäleffat saa vuokraamoista ken niitä tarvitsee.
    Mitä mailmassa tapahtuu todella, mitä uutta tieteissä, taiteissa...ihmisten ajattelussa...
    jne.
    Syvääluotaavia, monipuolisia asia-ohjelmia, dokumentteja keskusteluja, väittelyitä...jne.
    "Ei ole rahaa" -on tietysti hyvä syy, mutta onko se aina koko totuus junnata samoja ratoja. No toki jotakin hyvääkin on, luonto-ohjelmia ja dokumenttejakin mm., mutta
    paljon on "rahat vettä juomassa"- joku tuommonen sanonta kai on olemasa!? :)

    VastaaPoista
  5. Ad Plokari

    On sillä reksalla muitakin syntejä. Neuvostoliitto-ohjelmat olivat kai vaikeita toimittaa mutta olivat ne vaikeita katsoakin.

    Nöin naapurissa. Naapurineljännes...

    Itse tarkkaan sitä, ketkä ovat ylpeitä menneisyyden virheistään, kuten monet stallarit ovat, ja ketkä ovat pikemmin sordino päällä, kuten Paasilinna.

    En halua esittäytyä toisten ihmisten tuomariksi, mutta jutussa mainittu Tuomioja, jonka olen tuntenut kauan, on minulle esimerkki samasta kuin Halonen - ihmisistä, joilla on kykyä ja rohkeutta muuttua. Voisi puhua jopa kehityksestä.

    En siis periaatteessa ihaile sitä, että joku on ollut aina oikeassa, kuten muuan hovioikeudenneuvos-ystäväni, joka oli aina oikeassa, paitsi lokakuussa 1978, jolloin hän luuli erehtyneensä.

    VastaaPoista
  6. "Yhdysvallat on ongelmissa. Aasia kasvaa. Euroopan on luotettava itseensä, vaikkei siihen olisi totta puhuen perustetta, puhujat sanoivat."

    Hyvin osuva kommentti, osin tosin vain.

    Yhdysvaltojen ongelmat tulisi suhteuttaa sen parhaaseen vertailukohtaan, eurooppaan. Euroopan mediassa puhutaan paljon Yhdysvaltojen talouden vajeista ja velkaantumisesta.

    Kuitenkin Eurooppaan verrattuna Yhdysvalloilla on melko vähän velkaa ja velkaantumisvauhtikin on enemmänkin samaa luokkaa kuin merkittävästi nopeampi.

    Kärjistäen voisi sanoa, että Yhdysvalloilla on varaa velkaelvyttää talouttaan. Euroopalla puolestaan ei olisi varaa edes siihen elvytykseen, jota talouspoliittisten rakenteiden jäykkyyden vuoksi joudutaan harjoittamaan.

    Mainitut ongelmat voivat tietysti olla myös poliittisia. Yhdysvallat on kuitenkin toimintakykyinen, vaikka toiminta joskus osoittautuisikin hieman kömpelöksi.

    Eurooppa puolestaan on halvaannutettu toimintakyvyttömäksi. Jokaisen olisi hyvä joskus käydä Brysselissä katsomassa, miltä rikkinäinen Baabelin torni näyttää.

    VastaaPoista
  7. Niin, se oli myös yksi entinen ekonomi, joka kerran elämässään luuli olleensa väärässä, mutta huomasikin erehtyneensä.

    VastaaPoista