Sivun näyttöjä yhteensä

16. kesäkuuta 2020

Räppä



W.H. Auden, yksi menneen vuosisadan ylistetyimmistä runoilijoista, oli kuuluisa myös kielellisen työn mestarina. Hänen jäljiltään sanojen saumat eivät irvistäneet ja kielen rytmit ja melodiat olivat viimeisen päälle kohdallaan.

Clive Jamesin ”Cultural Amnesia. Notes in the Margin of my Time” on ylivoimaisesti paras esseekokoelma tietoni tulleista. Kaikista. James kuoli viime syksynä. Hän oli lähtöjään australialainen. Niin päinvastoin kuin kukaan hän osasi kirjoittaa mutkikkaistakin asioista tavalla, joka ei vaadi lukijalta kuin tavallisen koulupohjan. Ja aihe voi olla keskiajan latinankielinen kirjallisuus ja sen korkean tutkijan (E. Curtius) aiheellinen mutta kysymyksiä herättävä huokailu Kölnin tuomiokirkon raunioiden lähellä toisen samanlaisen, saksalaisen Ernst Jüngerin kanssa.

Olen joutunut joskus kuuntelemaan jopa muistumia Räppä-Malmstenista (Eugen), jos rintamukselleni on sattunut pirahtamaan jotain pieltä. Suurilla torven soitajilla alahuuli alkaa vuotaa. Katsokaa vaikka – Jamesin esseellä muistaman – Louis ”Satchmo” Armstrongin valokuvia hänen miehuutensa päiviltä.

James kertoo, että hän siis oli tavannut jopa usein itsensä Audenin, kuten tietenkin myös Poundin ja Eliotin ja ties ketkä. Aluksi hän oli arvellut Audenin solmiota Jackson Pollockin suunnittelemaksi ja miettinyt, mahtoiko Modernin taiteen museo myydä sellaisia. Lähemmin katsoen solmio oli kuitenkin osoittautunut tavalliseksi yksiväriseksi. Kuviointi oli ruokaa viikkojen, kukaties kuukausien ajalta.

Audenin keittiö oli kuulemma tuonut mieleen bakteriologisen sodankäynnin tutkimusaseman. Audenin työpöytää inventoimaan lähetetty asiantuntija oli kirjoittamisen ajankohtana kuulemma ollut jo kolmisen kuukautta kateissa leikkeiden, kirjojen ja huonepölyn keskellä. Ja muutoin runoilijamestarilla oli kuulemma tapana käyttää kirjanmerkkinä esimerkiksi paistettua pekonia, varsinkin ellei kirja ollut oma. 

Mutta mitä räppä-mooseksiin tulee, Rimbaud oli kyllä ollut omaa luokkaansa. Kirjoittaja ihmettelee, mitä Verlaine vitkasteli, tämä kun siis ampui kollegaansa.

Toisaalta ja toisaalta… Olen tässä blogissa kertonut, mitä mielenkiintoista tuomari Reinhardt kertoi heillä kotona Santa Monicassa sodan aikana asuneista pakolaisista (Thomas ja Heinrich Mann, B. Brecht, Stravinski, Jean Renoir jne.) Tuomari oli Berliinin aikoinaan kuuluisimman teatterimiehen Max Reinhardtin pojanpoika, ja Brecht oli kiihkeäesti kiistänyt saaneensa tältä muka vaikutteita 1920-luvun alussa. 

Thomas Mannille kuulemma kerättiin jatkkuvasti rahaa, kertoo James. Mann ei voinut kuvitellakaan kirjoittavansa päivittäistä annosta Joosef-sarjaansa käymättä ensin Hollywoodissa hoidattamassa manikyristillä kyntensä. Mann oli tarkka asemastaan johtavana kirjailijana. Vaimonsa hän lähetti antimineen takaisin keittiöön, jos aamiaismuna ei ollut ohjeen mukaisesti minuutin ja kolmekymmentä sekuntia keitetty, vaan alle tai yli. Ja jos Heinrich-veli (”Sininen enkeli”) yritti saada suunvuoron, Thomas kysyi murhaavasti, että anteeksi nyt vain, mutta kumpikohan meistä on saanut Nobelln kirjallisuuspalkinnon.

Olen muute samaa mieltä Jamesin ja hänen viittaamiensa Danten tuntijoiden ja ranskalaisten spesialistien ajatuksen kanssa. Ennen kirjalle käymistä, mielellään yliopisto-opintojen alkuvaiheessa, olisi hyvä opetella ulkoa muutamia tuhansia rivejä runoutta eri alkukielillä. Itse hän kertoo seisoneensa pöydällä Cambridgessa ja huutaneensa kilpaa Joseph Brodskyn (ent. huligaani, myöh. nobelisti) kanssa. Toinen mylväisi Wallace Stevensin säkeen ja toinen muistista sitä seuraavaan. – Siinä puuhassa olisin itsekin pärjännyt, vaikken ehkä voittanut.

Tämä oli etenkin jälkeläisilleni osoitettu viesti Clive Jonesista. Tiedossani ei ole pätevää syytä olla hankkimatta ja lukematta hänen kirjaansa. Huoneseurue voi kyllä hämmentyä lukijan jatkuvasta hörähtelystä.

10 kommenttia:

  1. Olen 3 kuukautta asunut George Washington Hotel'issa New Yorkissa, missä asui joskus Auden.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli mainio kirjoitus. Ajatus kulki joustavasti kieputellen asiasta toiseen, todella virkistävää.

    VastaaPoista
  3. Hauska elämänkumppani Katja Mannilla, mutta tunnollisesti hän vanhemmilla päivillään huolehti, että isännän tavarat olivat millintarkasti paikallaan ja että vallitsi hiirenhiljaisuus, kun talon herra suoritti tärkeää kirjoitustehtäväänsä. Aamiaismunia hän ei varmaankaan aina keittänyt itse, sillä palveluskuntaakin oli, kun varat antoivat myöten. Tietysti hän oli silti vastuussa munien oikeanlaisesta pehmeydestä.

    Nuorena, lasten kasvaessa Katja-vaimo oli kyllä usein poissa kuukausikaupalla, puoli vuottakin, jossain sveitsiläisessä sanatoriossa, sillä se oli tapana siihen aikaan niissä piireissä, ja Katjan suku oli hyvin varakasta. Tuberkuloosia hänellä ei ollut, vaan syyt olivat kai psykosomaattisia. Katjan Davosista kirjoittamien kirjeiden pohjalta Thomas Mann alkoi kirjoittaa "Taikavuorta", joten olihan se sillä tavalla "hyödyllistä".

    Lapset olivat äidin poissaollessa palvelusväen hoivissa, eikä se varmaankaan ollut hyväksi heidän kehitykselleen. Kaikilla oli vaikeuksia elämässään. Vanhin tytär Erika oli muuten hetken muodollisesti naimisissa W.H. Audenin kanssa. Erikalta oli viety Saksan kansalaisuus, mutta avioliitto ennestään tuntemattoman homoseksuaalisen Audenin kanssa takasi heti Britannian kansalaisuuden.

    Jossain kirjeessään Katja Mann oli maininnut, että hän oli järjestänyt huonosti elämänsä, ei olisi pitänyt jättää sitä pelkästään miehen ja lasten varaan, mutta sehän oli tavallista siihen aikaan. Älyä hänen juutalaisessa lapsuudenperheessään oli kyllä kaikilla runsain mitoin.

    VastaaPoista
  4. Bertolt Brecht asui talven 1940-41 Helsingissä Köydenpunojankadulla perheensä kanssa. Sieltä hän matkusti Vladivostokin kautta Kaliforniaan Santa Monicaan.
    Miten hän onnistui sota-aikana matkustamaan Helsingistä Vladivostokiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvella 1940-41 oli rauha Suomen ja Neuvostoliiton välillä, eikä kumpikaan maa ollut sodassa. Miksipä rajan yli ei olisi päässyt.

      Poista
    2. Talvella 1940-41 Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi rauha. Venäjälle siis pääsi, jos oli viisumi. Brecht oli riittävän paljon vasemmalla, että transit-viisumin varmaan sai. (Ja tarpeeksi selväpäinen, ettei jäänyt Neuvostomaan asukkaaksi.)

      Poista
  5. Brecht matkusti toukokuussa 1941 Helsingistä Moskovaan ja sieltä Vladivostokiin, josta Santa Monicaan. Suomi ei ollut siinä vaiheessa sodassa, ei myöskään Yhdysvallat.

    Audenin yhteys saksankieliseen maailmaan pysyi tiiviinä. Hänen kesäasuntonsa oli Kirchstettenissä Itävallassa, hän kuoli Wienissä, ja hänet haudattiin Kirchstetteniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. "John Bolton’s bombshell Trump book: eight of its most stunning claims" Otsikko Guardianissa tä 18.6.

      7.Trump thought Finland was part of Russia
      Bolton’s book reportedly details some giant holes in Trump’s knowledge. In one instance, Bolton says Trump didn’t seem to know basic knowledge about the UK, asking its former prime minister Theresa May: “Oh, are you a nuclear power?”. On top of this, he also alleges that Trump once asked if Finland was part of Russia, and repeatedly mixed up the current and former presidents of Afghanistan.

      Ja tätä rataa. Suomeksi pitäisi vielä kysyä osaako kieliä. Onko pitkä matematiikka. Surkuteltavaa.

      Onneksi on Adam Tooze. Mies kirkastaa ihmismaailmaa. Mitä häijyimmin. Ja kokoajan äänessä. Äänenvaimentimet pitivät hänet korvistani kunnes Kemppinen kuulutti ja Crash mielifiksaatiostani 2007-9 tuli kauppoihin.

      Leffoistakin salamoivimmat ja ukkosimmat huovitetaan ? Mieskohtaisesti loukkaannuin kun olin ohittaa Kurjat sieltä Victor Hugon maisemilta. Kaivoskuilu oli nyt nostettu porraskuiluksi. Mikä oli raakaa totta. Ja jotta saisi leffalle pikkupositiivisen toivonpilkahduksen macronien katsoa ohi. Ja niin katsoi kotoinen Voimammekin. Mikä lehti se oikein on?

      Eilen meinasin kirjoittaa -taas rahasta- tänne, mutta Toozen löytäminen Prospect lehdestä otti luulot pois. Hätäpäissäni olin jo pannut kommenttimeinaamiseeni tätä taidepatsasteluanikin.

      Sen jos panisi tähän? Leffa on tulossa DVD:nä elokuulla. Näin naputtelin ja vaikka Tooze otti luonnonpois meikältä tällä erää hokemasta häneltä kehnoskosti kopioimaani, niin panenpa leffalauseeni tähän ihan Jussin toivotuksin ja kiitoksin A.Alaselle Fellini esittelyistäsi Arkiston sarjassa 2020 ja jo aikoja sitten. Että osaatkin.

      Joku syy elää, Tooze Fellini ja Les Misérables Ladj Lyn esikoisohjaus taidepläjäys tai profetia. No ainakin parasta kristinuskon historiaa, vaikka paavi pitäisikin käsittää tomppeliksi tomppeleille.

      Vihdoin, mitä siis eilen toissapäivästä: "Eilen haistoin verta, ylistetty uusi 2020 Kurjat elokuva meni Orionissa. Ja kurjat? Poliisit kusessa valistuslakiemme ja hyväntahdon mediamme kanssa. Tosi hieno kuvaus Pariisin esikaupungista imaamit viisaina, usearotuiset päälliköt laumojaan suojaamassa. Ja oli siellä, oli pahiksiakin. Aika harvassa. Pahin rikos? Että tällaiset taideteokset lasketaan läpisormien." Jukka Sjöstedt

      Poista
  6. Aamiaismuna jota on keitetty minuutti kolmekymmentä sekuntia on käytännössä raaka. Erikoinen maku Mannilla, vaikka hyvin kirjoittikin. Ehkä hän joi aamiaismunansa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä. Täytyy etsiä Clive Jamesia. Oma blogitekstini siitä solmiosta ja Alan Bennettin Auden-näytelmästä tuolla sivullani.

    VastaaPoista