Ratapölkkyjä

On totta, että Riihimäen – Elisenvaaran rata eli junayhteys Viipuriin ja Pietariin tappoi ihmisiä enemmän kuin tuolla rataosuudella on ratapölkkyjä. Heitä haudattiin sinne tänne. Nälkä vai tautiko tappoi?

Historian tutkijat (Turpeinen) arvioivat, että nälkä ajoi yleensä kerjuulle niin ettei väestökatastrofeja voi oikein paikallistaa nimettyihin kyliin. Tauti puolestaan tappoi ihmisen omille sijoilleen.

Tuo jälkimmäinen ei ole aivan totta, koska jonkin pilkkukuumeen, lavantaudin tai koleran vaikutukset poikkeavat toisistaan. Sairaus panee joskus harhailemaan ja hakemaan apua, jota ei ole.

Isoisäni kertoi maanneensa pari kuukautta jossain saunassa Kantalahden ja Märkäjärven puolivälissä. Se oli keuhkokuume.  Kovassa kuumeessa ei juuri kuljeskella.

Vuoden 1918 vankileirien vaikutusta muualla maassa asuneiden sivullisten ja valkoistenkin tavattomaan tautikuolleisuuteen ei usein mainita. Vankileireillä ei karanteeninäkökohtaa aina muistettu. Bakteeri ja virus ovat ihailtavan puolueettomia. Ne tappavat niin punaisia kuin valkoisiakin, sekä vankeja että vartijoita. Vankileireillä ammuttiin 10 000 punaista ja muuten vain kuoli 14 000. Lähes poikkeuksetta menehtyneet olivat kaksissakymmenissä. Mahakkaammat olivat suorineet Pietariin miettimään, mitä seuraavaksi tehtäisiin.

Suomessa espanjantauti tappoi 25 000 ihmistä. Se oli sellainen influenssan muunnos, että suuri osa uhreista oli nuoria, kuten sodassakin.

Väestönkasvusta puhuttaessa en ole nähnyt mainittavan, että todella paha epidemia -  sellaisista on kokemuksia – voi vähentää maapallon väkilukua neljänneksellä tai kolmanneksella muutamassa kuukaudessa. Suomenkin 1700-luvun historia ratkesi kahdella nälkätalvella 1695-1697. Väestöstä kuoli ehkä kolmannes. Sitten alkoi Isoviha.

En voi sivuuttaa sitä havaintoa, että biologisissa järjestelmissä näkyy taloudellisen periaate. Myös pieneliöt minimoivat energiankäyttöään. Sopeutumine tarkoittaa myös tulemista toimeen sillä, mitä on.

Näen historiassa samanlaisen taloudellisuuden periaatteen. Jostain tulee ajatusyhtymä. Eräs presidenttiehdokas ehdottaa ”totuuskomissioita” korjaamaan 1990-luvun kasino- ja pankkikriisin vääryyksiä. Korvauksia olisi maksettava kymmenille- tai sadoille tuhansille vääryyttä kärsineille.

Olen samaa mieltä siinä, että aivan liian monille kävi aivan liian pahasti.

Ehdokas ei taida huomata ehdottavansa takautuvan lain säätämistä, samaan tapaan kuin laissa sotaan syyllisten rankaisemisesta. Kun suuri osa taloudellisista menetyksistä aiheutui velka- ja takaussitoumuksista, tuossa ehdotetaan itse asiassa takautuvaa perustuslain muuttamista.

Vallankumouksissa otetaan ihmisiltä kaikki, mitä heillä on. Miten heiltä otettaisiin myös kaikki se, mitä heillä ei enää ole, sitä en osaa kuvitella. Kriisi kaatoi pankkeja ja rahaa paloi, kun maat, metsät ja paperit lakkasivat kelpaamasta kenellekään. Eivät ratapölkytkään käyneet kaupaksi.