Matti Juonio

Ajattelin mainita puukoista. Sitten mietin, että jos ne pahastuvat. Lehden mukaan on luvassa jokin näyttely. Kuvassa oli mestarituotetta markkeeraamassa harvinaisen ruma puukko, jopa kauhavalaiseksi mainittu (Juho Lammin tilauksesta hevosraipan nupin mukaan väkertämä ja siten käyttökelvoton hevosenpääpuukko istutettuna lähinnä Kerästen kainuulaisen Tommipuukon mieleen tuovaan tuppeen.)

On ollut puhetta, että tekisimme jonkin uuden laitoksen vanhasta Puukot-kirjastani, kun siitä tuli alkujaankin niin huono. Olemassa olevat isot puukkokirjat ovat erittäin isoja ja vaikeasti käsiteltäviä. Kuva-aineisto on aika hyvin Kansallismuseossa ja kohtalaisesti verkkopaikassa //finna.fi

Minulla on kyllä jokin määrä parempia. Tässäkin blogissa on ollut esillä Pekanpään puukko, jollaisen voi onnistua jopa ostamaan. Laatikossa on puukkomestari Antti Rannanjärven Härmän puukko ja J.K. Lammilta sain aikoinani hänen itse tekemänsä keisarin juhlapuukon, siis sen runsain hopeakoristein varustetun.

Lammin Kusti asui Kettulassa siinä vieressä, missä isoisälläni oli heinämaita. Voi olla että sieltä tuli jokin kimmoke, mutta Lammin yli 90-vuotiaana lähettämä kirje lämmittää mieltä kansioon talletettuna. Hauskaa, miten mestarikäsityöläisellä oli kokeneen kirjurin horjahtamaton käsiala.

Tosiasiassa olin miettinyt sarjakuvaa Matti Mainio ja Jussi Juonio, joka lienee Mikki Hiiren jälkeen pisimpään ilmestynyt sarja. Se alkoi 1908 ja loppui viimein noin 1975. Siitä tehtiin piirrettyjä elokuvia, kun Disney kulki vielä polvi housuissa, 1911, ja niitä oli paljon. Elävillä näyttelijöillä toteutettuja jaksoja oli vuodesta 1911.

Tämä antoi aiheen selvitellä, onko sarjakuvien historiasta julkaistu mitään merkittävämpää viime vuosikymmeninä. Kaukoranta – Kemppinen 2. Painos ilmestyi 1981 ja ensimmäinen kymmenen vuotta sitä ennen, myös kansainvälisesti aika erikoisena ajatuksena.

Vastaus näyttää selvältä. Jopa nostalgia-sarjakuva on kadonnut. Uusimmat kirjat, jotka täytynee hankkia, tuntuvat nojautuvan tukevasti vanhaan tutkimukseen. Ellette usko, että kirjaston sanomalehtien ja (Amerikassa) sarjakuvalehtien penkominen on pölyistä puuhaa, kysykää Heikki Kaukorannalta.

Tavalla tai toisella elokuva ja televisio ovat syöneet sen mieluisuuden ja meluisuuden, jota sarjakuva joskus edusti. Jopa Tähtien sota –sarja muistuttaa mielestäni häiritsevästi vanhoja hienoja sarjakuvia (Flash Gordon jne.). Ellen erehdy, Spielberg on tunnustanut velkansa Disneyn Carl Barksin kuvakerronnalle.

Matti Mainio oli alkujaan vedonlyöntifriikki San Fanciscosta ja Jussi Juonio (Jeff) oli mielisairaalasta oin lupinsa poistunut hoidokki, joka luuli olevansa nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari.

Kun monesta tunnettu moguli Hearst (eli Citizen Kane) oli konsolidoinut sarjakuva ja pilapiirrokset King Features –syndikaatiin, mainiot juoniot muuttuivat säyseäksi perhesarjaksi, mutta niin niitä vain luettiin Seura-lehden takasivulta, jossa suursuosikki oli tietysti Ratsupoliisi King, Kanadan poikia punaisine takkeineen.