Sivun näyttöjä yhteensä

10. marraskuuta 2017

Sortunut sielu



Kukaties ostan Terosen ja Vuolteen urheilujournalismia sisältävän kirjan tai pari. Lehdistä lukemani saa arvelemaan, että nyt, käytännössä ensimmäisen kerran kautta aikojen, sankariurheilijoista kerrotaan myös synkkiä asioita.

Valitettavasti en ole erikoisen kiinnostunut urheilusta, mutta nyt on otettu esiin koulupoika-aikojeni kuuluisuuksia ja ainakin yksi ikätoveri mutta saattoi olla elämänkohtalostaan päätellen epätavallisen pahasti häiriintynyt ihminen.

Siitä ei tarvitse kirjoittaa kirjoja, että urheilija lujimmillaan on samanlainen kuin niin monet kirjailijat ja taiteilijat, riivattu sielu. Monta vuosikymmentä Pohjoismaiden ensimmäisen kirjallisen neron kuolemasta (toinen oli H.C. Andersen, kaksoisolentonaan Kierkegaard) paljastettiin patsasta, ja itse kuningatar huokaili Bellmanin leskelle, miten taianomaista varmaan oli elää yhdessä tuollaisen taitoniekan kanssa: ”Osasi se vainaa olla vaivalloinenkin…”

Kimmokkeen minulle antanut kilpahyppääjä ei väitteen mukaan tullut toimeen kenenkään kanssa edes sankariaikanaan ja sen jälkeen vielä vähemmän. Siviiliin siirtymisen vaikeus yhdistää urheilijoita ja sotasankareita. Tehtävä on mahdoton, ruveta tavalliseksi ihmiseksi pyrittyään kymmenen, kaksikymmentä vuotta täysin epätavalliseksi.

Niistä paljon lukumääräisemmistä ihmisistä ei kirjoiteta kirjoja eikä askarrella artikkeleita, joiden kohtaloksi on tullut oma lahjakkuus. Monet luhistuvat ennen aikojaan oman painovoimansa alle valkoisiksi kääpiöksi.

Olen kymmeniä kertoja kaipaillut lähempiä tietoja parista koulutoverista, joiden suoritukset olivat ilmiömäisiä. Valitettavasti varon yhä enemmän kaikkia kimppasaitteja, myös Linked Iniä ja tietenkin Naamakirjaa, koska tämän blogin ylettömyyden takia molemmat kuin kutsuvat kaikenlaista pientä hankaluutta. En ole tarkemmin selvillä, mutta epäilen, että koulukavereitten verkkosivustot ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä.

Sananpartena toistellaan, että ihmelapsista ei tule ihmeaikuisia. Väite on aika epätarkka mutta kyllä ala kuin ala on täynnä mahtavia lupauksia, jotka katoavat hiljaa kuvasta. Toivon että he ovat antautuneet tavallisen perhe-elämän houkutuksiin ja saaneet paljon lapsia.

Urheilussa ja monissa taiteissa ei ole konsti eikä mikään harjoitella itsensä rikkinuorella iällä. Urheilijalla pettävät paikat, joillakin muilla eteviköillä esimerkiksi pää.

Hieno tapa hillitä vaarallista kypsymistä on istua kivellä aamulla kello viisi, katsella muurahaisia ja kuunnella lintujen remuamista. On myös sellaisia onnellisia, joilla on mahdollisuus kävellä rauhassa metsässä ajattelematta mitään erikoista. Siinä karisevat jopa turhat lenkkeilyhalut.

Myös potkupallo on suositeltava laji. Jos potkii alaikäisenä, oppii antamaan periksi paremmilleen, ja se on hyvä oppi. Suurlahjakkuus päätyy joskus potkimaan pallon sijasta poliisia munille, eikä siitä hyvä seuraa.


Tämä on ajatukseni rekrytoinnista. Mieluummin tavallinen kuin etevä. Minulla on ollut kohtalo joutua tekemisiin useankin narsistisen psykopaatin kanssa. He kaikki olivat epätavallisen eteviä.

7 kommenttia:

  1. Tämän Terosen ja Vuolteen Kiveen hakatut -sarjan herättämä kiinnostus perustunee paljolti juuri siihen, että ne tyydyttävät ennen muuta ihmisten uteliaisuutta. Itsekin olen monesti kirjastossa kurkkinut, mihin se poika-aikojeni idoli "Tintti" tai Squaw Valleyssa ykkönen rinnassaan kultaa hiihtänyt mestari ennen aikojaan nyt oikein kuolikaan. No - yleensä juuri siihen.

    Sekin on tullut mieleen, että miksiköhän englanninkielisessä Wikipediassa yleensä kerrotaan kuuluisuuksien kuolinsyy, kun taas suomen- ja ruotsinkielisissä siitä vaietaan. Luulisi, että ainakin Amerikoissa oltaisiin kovinkin diskreettejä jo herkästi syntyvien oikeusjuttujen pelossa.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen vähintään kymmenmetrisen puuveneen rakentamista ja sen kunnossa pitoa vähintään 20 vuoden ajan. Turha hybris karisee, aika kuluu joutuin, ajatukset pyörivät muualla kuin oman navan ympärillä, asiat ja niiden mittasuhteet asettuvat kohdilleen. Näin olisi blogistikin tullut aikanaan tehdä turhanaikaisen akateemisen haikailun sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ohje. Äidinisäni rakensi puuveneitä ja sitten hirsitaloja, useimmiten yksin. Siksi tiedän, mikä on ongelma ohjeessasi. Pitää olla tarvittava taito valmiiksi hankittuna.

      Poista
    2. Puuveneily on hieno harrastus, mutta en suosittele kenellekään. Vie tosiaankin kaiken ajan, ja elämän epätäydellisyys ja absurdius tulee kyllä moneen kertaan mietittyä.

      Ensin tehdään parhaalla puunkäsittelytaidolla, materiaali huolellisesti valiten kaunis esine, ja sen jälkeen laitetaan se puulle huonoiten sopivaan ympäristöön, toinen puoli veteen ja toinen puoli pyritään pitämään kuivana. Hieno esine rappioituu ajanmittaan väistämättä ilman jatkuvaa huolenpitoa. Sitähän se koko ihmiselämä toisaalta on.

      Ks. Gallen-Kallelan purren valitus, siinä kuvallinen ilmaus asiasta.

      - itselläni vesillä kesäisin vain viisimetrinen nopea vene, ja kymmenmetrinen vasta verstaalla, kolmasosa kunnostustöistä tehtynä. Järkeähän harrastuksessa ei ole, mutta kyllä kesäauringossa kiiltelevä mahonkipinta vain on niin hieno...

      Poista
    3. Joo tosi on.
      Miekin olen laitellut yli 40v vanhaa isoa paattia taas ajokuntoon. Olin sitä itsekin rakentamassa ja on pakko ihailla sukulaismestarin hyvää käden taitoa ja viisaita oivalluksia. Se on jotain jota nykypolvi ei osaa arvostaa

      Poista
  3. Niin, se on se pahan triadi eli itseriittoisuus, manipulointi ja katumaton myötätunnottomuus.

    Kunpa vain ymmärrettäisiin, että näiden luku meissä tuntemattomien sotilaiden lapsissa ja lapsenlapsissa on hyvin, hyvin pieni.

    Näin ei Kemppisen huudahduksesta tulisi kansallista häpeärangaistusta omasta aseesta tai köydestä. Sellainen syyllisyys kun on niin tavattoman helppoa provosoida ennestään kaamosmasentuneista ihmisistä pinnimmaiseksi.

    Antroposeeni-kausi, johon perillisimme ovat hyvää vauhtia putoamassa, on tavattoman nopea vastaantulija.

    Siinä sitä on, mäkihyppääjälle koettelemusta.

    VastaaPoista
  4. Vältä sielua sortumasta, kilvoitusta janoamasta.
    Kulje tietä kaitaa, vaikka ilman paitaa
    ja turhaa aina hoppu, on edessä pian loppu.
    Kaikille hyvää isänpäivää toivoo Ukko-Pekka!

    VastaaPoista