Tietämisiä

John Simon postitti kirjoittamansa kirjan ”Mahdoton sota”, joka on romaaniksi rakennettu kertomus juutalaissuvun vaiheista Suomessa. Kirja ei ole ainoastaan hyvä. Se tuntuu olevan suurenmoinen.

Kiestingin motti vainoaa minua. Tiesin Simonin puheista, että uuden kirjan aihe oli maailmanhistoriallinen ihme, Suomen armeijan juutalaisia rintamamiehiä Saksan (Wehrmacht ja SS) rinnalla sodassa. Telttasynagoga etulinjassa.

Ja kirja alkaa lääkäri Skurnikilla, jolle saksalaiset olisivat myöntäneet rautaristin silmittömästä rohkeudesta lääkärinä etulinjassa. Ensimmäinen valokuva näyttää haavoittuneiden evakuoimista Kiestingin motista. Skurnik järjesti sen ja pelasti satojen ihmisten hengen. Osa heistä oli saksalaisia sotilaita. Yksi Kapustnajaojalta pois kuljetettu muuten oli Kalle Päätalo. Kuvaus tapahtumasta pitäisi irrottaa Iijoki-sarjasta ja painaa kultakirjaimilla. Haavoittuminen kuljetuksineen jää melkein aina kertomatta. Tässä ei.

Päätalo ystävystyi Pekka Harlinin kanssa ja kävi kylässä. Merkittää ihailija lienee ollut vaimonsa Kirsti, omaa sukua Vilkuna.

Kaavailemaani sotakirjaan ”Suomen sotien hirvittävimmät möhläykset” tulisi laaja jakso Kiestingistä. Sieltä olisi uudehkoakin tietoa. Lankomiehet kävivät katsomassa isävainajansa taistelupaikkaa. Kokeneiden metsämiesten arvio oli, että paikka on maailman kauhein, etenkin hyttysten ja kaamean maaston takia.

Osasin varautua. Johnin edellistä kirja (”Koneen ruhtinas”) myytiin sata tuhatta. Keskeinen ansio oli kirjoittajan, koska kohdittain sensaatiomaisen aineiston esittäminen ja suhteuttamien on todella vaikeaa. Kirjoittaja ikään kuin opettaa lukijan uimaan. Tulos on uusi tapa nähdä ympärilleen ja käsittää, että kaikissa keleissä on kaikenlaisia kulkijoita.

Päätalo-elämäkerta on kohta luettu. Mietin miten esitän huomautukseni, jollaista jotkut vielä pitävät virheellisesti loukkauksena. Autismi. Ja siihen tietenkin päälle kauhistuttavan lapsuuden jäljet. Mutta järjen rajat ylittävä pikkutarkkuus ja vähän väliä esiin purskahtava sosiaalinen osaamattomuus vievät ajatukset tiettyyn suuntaan. Palaan tähän.  Ja huomautan, että henkilö voi olla älykkyydeltään pitkälti yli keskitason, muistiltaan erinomainen, ilmiöimäinen painamaan mieleensä sanoja ja sanontoja, usein huimakin puhuja, omista aiheistaan ja ohi kuulijoiden aidon kiinnostuksen, mutta vaikeuksissa vuorovaikutteisessa keskustelussa, nopeaoppinen monissa asioissa mutta taas joissakin toisissa asioissa mahdottoman huono.

Ja siitä päästään kirjoituksen pääasiaan, kuulakärkikyniin. Ballograf Epocaa saa mm. verkkokaupoista, joita löytää yksinkertaisesti hakukoneella. Jopa se kaikissa pankeissa esillä ollut värkki, joka oli palloketjulla kiinni alustassaan, on myynnissä.

Onko Ballografin muste edelleen arkistointikelpoista? On. Katso muutenkin mielenkiintoinen kansallisarkiston luettelo osoitteessa

http://www.narc.fi/arkistokelpoisuusluettelo.html

Verkkokaupan kautta saa kalliin kynän. Oma ihanteeni on Fisher Space Pen.  Vanhin omistamani on hankittu vuonna 1972. Voin yhtyä mainossuitsutukseen. Erikoisen kätevä on taskun pohjalle poikittain mahtuvat ”Bullet”.