Sivun näyttöjä yhteensä

9. lokakuuta 2017

Saksan kenraali



Pekka Visuri on julkaissut kenraali W. Erfurtin vuoden1941 päiväkirjat ja laatinut niihin johdannon ja viitteitä.

Lukijalla on erehtymisen mahdollisuuksia. Erfurthin ”Suomi sodan myrskyissä” ja päiväkirja 1944 on julkaistu kauan sitten. Erfurthin ja von Blücherin sekoittaminen ei ole vaikeaa. Jälkimmäinen oli täällä lähettiläs, kun taas Erfurth oli yhdysupseeri Mannerheimin päämajassa.

Toisen maailmansodan merkittävät saksalaiset nimet Suomessa on oikeasti vaikeita. Kirjassa mainitaan amiraali Canariksen pistäytyminen maassa; hän johti Saksan vakoiluorganisaatioista tavallisinta ja värjäytyy myös tässä kirjassa epäilijäksi. Täällä toimi Cellarius, jonka todellinen rooli on muiden ohella minulle edelleen epäselvä. Ei pidä olla äkkiä varma, onko käypäläinen diplomaatti, sotilas, asekauppias, päätoiminen vakoilija, puoluemies, kulttuurihenkilö, jolla on näkymätön lieka…

Tämä kirja on kaiken runsauden keskellä mielenkiintoinen ja antoisa. Jos kirjan lukee hyvin tarkasti, se on erittäin antoisa.

Päiväkirjan pitäjä oli pitkän linjan esikuntamies, tohtoriksi täysin ansioin väitellyt sotahistorian tutkija ja lisäksi taustansa ja ympäristönsä huomioon ottaen sivistynyt ja miellyttävä henkilö, ehkä lievän henkisen näivettymisen vaivaama eli siinä mielessä enemmän sukua yliopistoväelle.

Muutamat raittiushenkilöt ärisevät kommenteissaan aina kun mainitsen sodan. Ymmärrän asenteen. Sotahistoria ja etenkin eräät Suomen sodat muodostuvat joskus pakkomielteeksi, joiden suoltaminen on tietysti raskasta lukea. Tässä tapauksessa toistan taas neuvon: ei pidä lukea.

Itse olen toisella kannalla. En välitä taistelukuvauksista, mutta esikunnan johtaminen ja tässä tapauksessa saksalaisen kenraalin kirja olisi mielestäni onnen omiaan kauppakorkeakoulun (Aalto-yliopisto) tenttikirjaksi, johtamisen oppiaineessa ja yhtä hyvällä syyllä muutaman muun aineen.

Historia-oppiaineen kannalta esitän kärjistyksen. En ole lainkaan varma mistään mutta kysyn, löytyisikö tästä vahva selitys arvoitukseen, jota Pekka Visuri ei tällä kertaa sivua.

Viime vuosisadan suuria kysymyksiä on, miksi suomalaiset hyökkäsivät Syvärille ja Ääniselle ja kärsivät Jatkosodan ensimmäisten kuukausien aikana raskaammat miestappiot kuin koko talvisodassa. Mitä tekemistä meillä oli siellä? Mannerheimin mainitsema ”pantti rauhanneuvoteeluissa” on tietoinen ja törkeä vale.

Saksa oli laskenut aivan oikein, että Suomi joutaa Neuvostoliiitolle, ja tuo kanta tuli heille selväksi viimeistään 1937. Vuonna 1940 Saksa oli muuttanut mielipidettään samanlaiseksi kuin se oli alkuvuodesta 1918: valloitetaan Suomi ja tehdään siitä nöyrä siirtomaa. Suomalaisista voi olla apua kaivosmiehinä Outokummussa ja vaihdemiehinä Saksan rakentamalla rautatiellä Rovaniemi – Petsamo. Muutoin: suomalaiset ovat alempirotuisia verrattuna esimerkiksi suomenruotsalaisiin ja etenkin ruotsalaisiin.


Erfurth esittelee, dokumentoi ja perustelee, että sodassa suomalaiset voivat vaikean maaston vuoksi varmistaa sivustaa Saksan hyökätessä pohjoiseen, Vologdaan ja Arkangeliin. Puheet Kannaksen takaisin valloittamisesta sivuutettiin hyväntahtoisesti.

43 kommenttia:

  1. "...valloitetaan Suomi ja tehdään siitä nöyrä siirtomaa."

    Sama tavoite Saksalla edelleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä aika iso ero. Saksa on nyt, seitsemänkymmenen vuoden rauhanomaisella työllä, hyvällä onnella ja nöyryydellä ottanut sen paikan, joka sille kuuluu ihan kansantalouden koon perusteella. Se johtaa eurooppalaista talousyhteisöä, jossa sen teollisuudella on loistava pääsy sekä markkinoille että raaka-aineisiin. Lähes kaikki vanhat siirtomaatkin kuuluvat unionin ja siis myös Saksan talouden vaikutuspiiriin assosiaatiosopimusten kautta. Tässä suhteessa Saksa on saavuttanut ensimmäisen maailmansodan aikaiset sodanpäämääränsä.

      On kuitenkin iso ero. Saksa on Euroopan Unionin johtovaltio, muttei itsevaltias. EU on demokraattinen yhteisö, ja sikäli kuin siinä on demokratiavajetta, se on meidän pienten hyväksi, Saksan tappioksi. Lopputulos on siis paras mahdollinen. Saksa on unionin tärkein jäsen ja muut unionimaat vapaaehtoisesti mukana. Eikä kenenkään ole tarvinnut kuolla. Mikäs meidän on mukana ollessa. Vaihtoehtona olisi olla Väyrysen Bela-Finlandija.

      Poista
    2. "Mikäs meidän on mukana ollessa."

      Totta. Mikäpä tässä Lebensraumin pohjoisessa ääriperiferiassa on köllötellessä. Ja jokin isäntähän me aina tarvitaan. Kovin tarve tähän on ns. "älymystöllämme", joka uskoo saavansa hyviä virkoja ja etuja aina kulloiseltakin isännältä. Ja on saanutkin aiemmin Ruotsilta, Venäjältä, NL:lta ja nyt Brysseliltä.

      Jo Itä-Euroopan maissa ote ja asenne vähän toinen, koskapa heillä on tuoretta kokemusta "unioneista".

      Se EU:n demokratia on vähän samanlaista kuin demokratia rautatieasemalla, kun jengi porukalla päättää minun rahoistani. Yksi ääni siinä on minullakin, mutta sitä ei aina muisteta kysyä. Mutta pitää vain luottaa siihen, että hyvään tarkoituksen rahat menevät. Solidaarisuus ennen kaikkea.

      Poista
    3. Ennen vakuuteltiin rauhan yms. tahtoa hokemalla että ollaan Paasikiven-Kekkosen linjalla. Nyt, kun vaihtoehtoja on enemmän, voi hokea myös, ja miksei myös uskottavasti, että on Väyrysen-Bäckmanin linjalla.

      Poista
    4. Ei Saksa enää voi valloittaa Suomea ja tehdä siitä nöyrää siirtomaata, Amerikan Yhdysvallat ehti ensin pakkoenglantineen.

      Poista
  2. Mitä ainakin Syvärille etenemiseen tulee, niin eikö siitä ole vallinnut yksimielisyys jo vuosikymmeniä: siellä piti tapahtua se kuuluisa kädenlyönti Leningradin vyöryttäneiden saksalaisten kanssa?

    Toisin sanoen se kuului "sopimukseen", olipa se sitten kirjallinen tai suullinen. Eikö myös Erfurth nimenomaan mainitse tästä?

    Mielestäni Suomen "liittolaisuuden" kannalta oleellisempaa on kysyä, miksi suomalaiset jäivät jököttämään Syvärille, eivätkä suostuneet pyynnöistä, käskyistä ja uhkailuista huolimatta jatkamaan etenemistään Leningradia kohti? Miksi saartorengasta ei suljettu?

    Miksi suomalaiset eivät edes katkaisseet venäläisille elintärkeää Muurmannin rataa? Olin katsomassa Ikitietä vanhan ystäväni, näiden sotien ekspertin kanssa ja hän esitti vakaana kantanaan, että jo siinä vaiheessa oli herännyt epäilys saksalaisten voitosta, eikä kaikkia siltoja haluttu polttaa.

    Toisin sanoen Suomi kävi kuin kävikin omaa sotaansa, alusta asti.

    PS. Tietysti jos Saksa olisi marssinut voitosta voittoon ja alkanut jakaa läänityksiä, olisi Suomikin "luotettavana aseveljenä" ollut käsi ojossa. Se on luonnollista.

    Huomautan lisäksi, etten yritä nähdä Suomen toimintaa jalompana kuin se onkaan, mutta karsastan sitä oman pesän likaamista, mitä natsimielisyyden korostajat harrastavat. Totalitarismin innokkaista ihailijoita löytyy paljon lähempääkin nykyaikaa. Sitäkö he yrittävät hämärtää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mielestäni Suomen "liittolaisuuden" kannalta oleellisempaa on kysyä, miksi suomalaiset jäivät jököttämään Syvärille, eivätkä suostuneet pyynnöistä, käskyistä ja uhkailuista huolimatta jatkamaan etenemistään Leningradia kohti? Miksi saartorengasta ei suljettu?"

      Täyttä tuubaa ja yritystä harhauttaa. Suomalaiset tekivät täysin oman osuutensa; juuri Suomen armeijan tehtävästä edetä Syvärille ja vähän ylikin Erfurth kesäkuussa 1941 toi viestin (lege: käskyn), ja sen Mannerheim, Heinrichs ym. piirulleen täyttivät. Saksalaisten kärki jäi Tihvinään, josta puna-armeija sen jo vuoden 1941 puolella heitti takaisin - lopullisesti. Leningradin ulompi saartorehgas jäi näin sulkeutumatta. Jos olisi sulkeutunut: lopputulos Finis Finlandiae?. Olkaamme kiitollisia.

      "Miksi suomalaiset eivät edes katkaisseet venäläisille elintärkeää Muurmannin rataa?"

      Yrittelet taas harhautella tietämättömiä. Yrittivät niin pirusti Kiestingin soilla ja Rukajärven korvissa. Sohjanan sohjoon lopahti. Sori siitä.

      Poista
    2. ja, tuskin se olisi kummoinen erillissota vielä tänäkään päivänä, jos sota olisi tuottanut jotain muutakin kuin ruumiita ja maineen maailman ainona demokratiana joka omasta halustaan hyppäsi liput hulmuten natsien kelkkaan.

      Poista
    3. Syvärin rintama osoittautui niin lujasti venäläisten puolustamaksi ettei siitä ollut eteenpäin pääsyä. NL juoksutti uusia divisioonia sinne jatkuvasti. Syynä oli tietysti se, että Leningrad oli liian lähellä ja saksalaisten saartorengas oli kuristamassa sitä aika pahasti. Ei voitu sallia että Aunuksen puolelta olisit tullut joukkoja sulkemaan kaiken piiriinsä. Venäläisillä oli lopulta merkittävä ylivoima puolellaan Syvärillä ja yrittivät hyökätä monia kertoja. Aina lyötiin takaisin ja molemmat saivat tappioita, venäläiset suuria. Suomalaisetkin yrittivät useita kertoja hyökätä Syvärin rintaman yli saadakseen paremmat asemat mutta vastus oli liian suuri ja tappioita alkoi tulla. Lopulta se johti asemasotaan kun molemmat ymmärsivät että sellainen hyökkäily ei kannata kun aina kaatuu satoja tai tuhansia miehiä eikä mikään muutu. Lopulta NL teki yllätyshyökkäyksen kelirikkoaikaan suurilla voimilla keväällä 1942. Silloin ei riittävästi uskottu tiedustelua joka kertoi että valtavat joukot on siirretty sinne. Sensijaan oli lomautettu paljon omia joukko-osastoja Syväriltä koska kotimaassa tarvittiin työvoimaa. Lisäksi venäläiset olivat tiedustelleet suomalaisten rintaman kaikki heikot kohdat. Suomalaiset joutuivat tosi kovaan tilanteeseen ja lopulta sieltä oli peräydyttävä, onneksi hyvässä järjestyksessä.

      Muurmannin radalle oltiin jo kovasti menossa mutta NL:n vastus osoittautui todella lujaksi koska heidän sotansa kannalta se oli napanuora jota kautta saatiin sotavarusteita ja joukkoja voitiin liikutella. Jossain vaiheessa ylivoima havaittiin ja Ylipäällikkö myös kaukaa viisaasti kielsi enemmän etenemisen sinne, jättäen homman saksalaisille. Saksalaiset eivät sinne päässeet yhtään sen paremmin. He eivät olleet varustautuneet tiettömään suomaastoon eikä talviseen sodankäyntiin, pääosin kesävarusteissa. Sensijaan heillä oli käsittämätön määrä sotilasajoneuvoja jotka heti tukkivat suomalaisten rakentamat kapeat joukkojenkuljetustiet. Saksalaiset olivat kaupunkilaisia jotka eivät osanneet kirvestä kädessään pitää eikä rakentaa edes itselleen suojia venäläisten tulitusta vastaan. Lopputulos oli sen mukainen.

      Poista
    4. Lienee Mannerheimin ja Rytin ansiota, että jonkinlaista etäisyyttä Saksaan pyrittiin pitämään. Auta armias, jos ylipäällikkönä olisi ollut joku jääkärikenraali ja presidenttinä Svinhufvud.

      Poista
  3. Kirjoittajan mainitsema arvoitus suomaalaisista Svir-joella ja koko valloituksen tavoitteista johtaa mieleen saksalaiset Petsamossa istumassa sotametallikaivoksen päällä ja ensi alkuun yrittämässä myös Murmanskiin, joka oli Neuvostoliiton ainut vienti-ja tuontisatama Euroopan puolella. Yritys oli huonosti tiedusteltu ja muutenkin omituinen tölmäys, ja suomalaiset tiesivät sen jo valmiiksi. Mannerheim oli lähettänyt paikalle kaluunaherran, joka silmäili maaston ja tiettömyyden sekä raportoi: "Ei mene saksalainen eikä tule venäläinen". Oma uskontoni on että Svir-joella oltiin täyttämässä jotakin lupausta, joka oli annettu silloin kun kättä ei lyöty päälle eikä nimiä laitettu mihinkään paperiin. Sotapäiväkirjasta selvinnee miten mentiin, ei miksi mentiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaluunaherra oli muuan Airo. Ytimekkäästä tyylistä tunnistaa myös.

      Poista
  4. Epäilen että Mannerheim yksinkertaisesti teki pahan mokan suostuessaan Venäjän alueiden valloitusyritykseen. Sitä oli vaikea jälkeenpäin peitellä muutoin kuin selittelemällä kömpelösti kun kaikki seikat olivat kaikkien nähtävillä.

    Suomalaisia ei lainkaan lohduttanut suurien tappioiden äärellä se että samaan aikaan venäläisten tappiot olivat 25-30-kertaiset. Hullu sota mikä hullu sota. Suomalaisten sodankäynti oli strategisesti ja taktisesti erittäin taitavaa (enimmäkseen) ja sotiminen raivokasta mutta aivan ylimmällä tasolla esiintyi käsittämätöntä naiviutta. Se lopulta johti Suomen puolustuksen romahdukseen kesällä 1944 suurhyökkäyksessä. Päämajassa ei nimittäin voitu kuvitellakaan että NL hyökkäisi Kannaksella valtavilla voimilla joiden siirroista oli jo saatu raportteja mutta niitä ei uskottu. Tiedustelu oli hieman retuperällä ja yllätys oli siksi aika paha. Ja maksoi taas satojen ellei tuhansien suomalaisten miesten henget.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se oli moka, mutta täytyy muistaa, että se rako missä silloin toimittiin oli aika kapea. Lisäksi näytti todennäköiseltä, että Neuvostoliitto sortuu Saksan salamasodan paineessa aika äkkiä. Nyt tiedämme, että näin ei käynyt.

      Suomi oli pakkoraossa vuonna 1941. Verenhimoinen Venäjä hioi kirvestään vieressä ja Saksa oli valloittanut Tanskan ja Norjan, joten tietysti valtiojohtomme oletti, että tarvittaessa Saksa yrittäisi tehdä saman Suomelle. Siinä rytäkässä Venäjä tulisi varmasti saaliinjaolle, jolloin Suomen alue joutuisi sotatantereeksi. Ainakin tämä vältettiin.

      Suomen puolustus ei muuten romahtanut kesällä 1944. Lähellä se toki oli.

      Poista
    2. Syksyn 1941 jälkeen oli jo käsitys Suomessa että Saksa ei tule pärjäämään. Lapissa nähtiin miten heikkoa todellisuudessa saksalaisten sodankäynti oli. Miehiä heitettiin surutta kuolemaan ja yritettiin väkirynnäköillä nujertaa venäläiset. Venäläiset niittasivat hyökkääjät sijoilleen. Saksalaisilla oli hienoa tekniikkaa ja paljon raskaita ja tehokkaita aseita jotka arolla olisivat toimineet. Nyt niitä ei kaikkia saatu edes käyttöön teiden puutteessa. Erikoisuutena oli kuuntelupataljoona joka herkillä mikrofonilaitteilla halusi kuunnella vihollisen liikkeitä.

      Mielestäni voidaan puhua puolustuksen romahduksesta Kannaksella jos joukot pakenevat ja puolustajia jää kovin vähän. Syynä ei yleensä ollut pelkuruus vaan ammusten ja aseiden puute ja organisaatioiden rikkoutuminen, joukkojen joutuminen hajalle. Rintaman tuhoutuminen oli hyvin, hyvin lähellä.

      Poista
    3. Suomettumisen aikoina kehitettiin termi "Kannaksen halkijuoksu" kuvaamaan puna-armeijan erinomaisuutta. Suurhyökkäyksen alkaessa ensimmäiset puolustuslinjat romahtivatkin ja alkoi kiivas perääntyminen, joka tietenkin paikoitellen muuttui pakenemiseksikin.

      Mutta venäläisten rynnistys pysäytettiin Tali-Ihantalan suurtaisteluissa ja sen jälkeen pakeneminen loppui. Minulla on tästä aika paljon ihan ensikäden tietoakin, joten ei tarvitse nojautua sen kummempiin tutkimuksiin.

      Poista
  5. Kuvitus "allusoi" mielestäni hienosti: "täivaltio" (siis vt. punkki) Suomi natsi-Saksan kylkiäisenä.

    VastaaPoista
  6. Mitähän jos marski olisi käynyt pienen maan pillu-sotakorkeakoulun?

    VastaaPoista
  7. mä ainakin, ett tässhän on päästy vasta hyvään alkuun!

    VastaaPoista
  8. Toisessa maailmansodassa kaikilla sen osapuolilla oli joko väärä liittolainen tai väärä vihollinen. Joillakin valtioilla pahaksi onnekseen molemmat. Historiantutkimuksen yksi tärkein anti on jälkiviisastelu. Ylen tuottama puolen tunnin tv-mainos uudesta Visurin kirjasta oli jo otsikkotasolla lähempänä näsä- kuin jälkiviisastelua.

    - VH -

    VastaaPoista
  9. Luulen niin (tutkii otsa kurtussa muistiinpanoja joita on tehnyt lukemistaan Kolmas Valtakunta kirjoista) että... natsisaksalaisessa maailmanjärjestyksessä suomalaisille persjalkaisille mutta pitkäselkäisille puolimongooleille renkipojille ja piikatytöille olisi jäänyt lähinnä palvelijan rooli, käteen. Kun Lopullinen Voitto, der Endsieg, olisi tullut.

    No, ei tullut.

    Ps. Saksalaisten upseerien, arjalaisia kun olivat, piti pyytää erikoislupa (the Lizenz) jos halusivat naida eli avioitua suomalaisen fräylandin (nainen) kanssa. Vähän nihkeästi niitälupia heille jaeltiin (wurden geteilt). Hitlerkin kuuleman mukaan naureskeli että "Miksi he niin innokkaasti suomalaisten naisten perään ovat? Nehän on niin rumiakin." Ja vähän myöhemmin sanoi, että "kun sota loppuu, he tietysti ottavat eron (nimm den Unterschied) noista naikkosista.

    No, mikä ettei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo avioliittolupatilanne oli vielä huonompi kuin kuvaat. Koko sodan aikana saksalaisille sotilaille myönnettiin lupia suomalaisnaisten kanssa avioitumiseen vain muutama kappale. Tilanne oli suomalaisten kannalta niin nolo, että sensuuri esti asiasta kirjoittamisen lehdissä. Tämä tekee saksalaisten sotilaiden morsianten kohtaloista vielä surkeamman kuin aikanaan ymmärrettiin. Naimisiin ei päässyt, vaikka molemmat osapuolet olisivat halunneet, eikä Saksaan miestensä perässä lähteneille naisille tullut tilaisuutta avioitumiseen myöskään Saksassa, sillä lopulta liittoutuneet miehitysviranomaiset estivät avioliitot internoinnein. Asiasta ei ollut kenenkään intressissä kirjoittaa tuolloinkaan, sillä juttu oli kaikenkaikkiaan nolo Suomelle, Saksalle ja liittoutuneille.

      Maamme joutui vielä 1960-luvulle saakka taistelemaan alempirotuisuuden stereotypiaa vastaan.

      Poista
  10. Sirolaopistoa en ole käynyt mutta Sirolan opistossa olen käynyt, tosin vasta kun se oli Vanajanlinna. Nätti rakennus. Wilhelm Rosenlew tiesi mitä tahto tehdä, ja Willi Daugs tiesi mitä tahtoi ostaa. Tosi nätti torppa. Pidin kovasti siitä isosta kamarista missä oli häikäisevän sinisiä tuolia, ja sit siitä toisesta, jossa oli kamalan punaisia tuoleja. Tollasia lukaaleja näkee lähinnä ulkomailla.

    Ps. Kun minä olin siihen rakennukseen tutustumassa, incognito, siellä juuri filmattiin sen vuotista Miss-Suomi skabaa. Helkkaristi bambimaisia akkoja käveli ympäri kämppää korkkareineen. Mutta eivät he, mun mielestä, tönön atmosfääriä mitenkään pilanneet. Äsh, sanoisin päinvastoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Eiväthän suomalaiset mitään partiopoikia olleet. Asialla olivat suur-Suomen toteuttajat. Projekti oli jo pitkällä 1941. Näistä hengenmiehistä kertoo viimeksi Oula Silventoinen ja kumpp. kirjassaan AKS miehistä. Sitäkin painavammin Juhani Aho Kevät ja takatalvi kirjassa, jonka koht´sillään saan loppuun. Toivoakseni se elää minussa valheuutisajasta ja mielten sumutuksesta huolimatta. Miksei, olenhan tähänkin saakka luistanut fiksumpien alta. Aivan ihana on Snellman herätys, just on Saima lakkautettu ja yliopistosta erotetut kaverukset ilotsevat vanhojen vuosikertojen vilkastuvasta lukukierrosta ja aatteen etenemisestä.

      Paavo Ruotsalaisen herätys valtaa heidän sielujaan. Synteesiä molemmista eräät jo tavoittelevat vaikka joukoille ne ovat kuin tuli ja vesi, ristiriitaiset kuin synti ja hyve. Tai armo koskapa ihmisen hyvettä ei kai pietistille voinut olla. Lainaukset Aholla Arndtin totisesta kristillisyydestä. Oudon tuttua, outouttaan kai. Noi kun sitaisi suojeluskuntavitsaksella kimpuksi, niin jo näkyi Äänislinnaan saakka.

      Luin joskus noista von Blucherin kirjan ja uskoin tietäväni historian. Sitten luin lisää enkä enää tiedä enkä välitäkään. Hullu luulee tietävänsä jostain jotain.

      Tikkakosken asetehtaat omisti 1941 tämä Willy Daugs. Jotenkin mahdollista ennen kuin ulkomaalaisomistus tukittiin 30-luvun lopussa. Reikä jäi, 20 prosentin ulkomaalaisosuus pörssiyhtiöstä ja aukko vakuutusyhtiöiden kohdalle -kai jälleenvakuutuskoodistojen vuoksi ? No, sekä tästä aukosta (Pohjola) että reijistä (koko pörssilista) purskahti kahleista kirpoontunut raha Thatcherin jäljissä. Asevelisuomi liukeni hetkessä. Ei sitä kauaa ollut kestänytkään.

      Se Daugsin hankkima Harviala oli edeltänyttä pröystäily aikautta vanhemman aristokratian tyyliin. Silloinen toimitusjohtaja Rosenlew käsityömalliin kunnosti kartanoa vaimonsa Märthan (ent. Standersjöld, os. von Knorring) kanssa.

      Sama Oula Silventoinen asialleni sopivasti kertoo ensimmäisen Serlachiuksen rikastumiskiihkosta ja näyttöhalusta Mäntä palatsilinnansa kanssa (hirrestä!, jäi sitten tehdaslaajennuksen alle).

      Äänislinnasta palattiin työehtosopimuspöytään eikä minkä hyvänsä nollapaperin ääreen palattukaan, vaan sosialisointikomiten varrotessa ja Tornin katveessa alettiin Attleen ja pekkakuusiensa malliin tehdä sosiaalipolitiikkaa siitä mihin se ministeri Fagerhomilta jäi 1939. Rosenlewejä parin sukupolven kuluttua verotettiin 100 prosentin pintaan (kuten Harald Wilson Englannissa). Rosenlewin entisen torpparin poika Matomäki pelasti Rosenlewit omistamisen taakasta. Sven-Erik Rosenlew by Jussi Koivuniemi kertova kirja on blogin huokaisemaa syksyn kirjojen runsautta.

      Taas keulin, mutta keljuttaa tänä Katalonia päivänä kun puhe pyörii itsenäisyydessä tahi Madridissa. Muka pysymisestä EU:ssa ? Natossa ? No ei todellakaan. Kiukkun synnyt ja raivon paikka on asevelisosialismin tai francolaisen sosialismin korvautuminen finanssikapitalismilla. Sen irvokas temmellys S&P -luokittajien, IMF neo-standardien, Gattin uudelleen luominen WTO:na ja PcW kirjanpito-liivimiesten uhkakäyttäytymisestä, jonka lyönnit välttää, ei maksamalla
      lahjuksia, vaan ottamalla niitä. Myymällä KPMG skientologi-kampusten älytysrahaa vastaan omat ja omintakeiset elinkeinot ja kulttuurinsa elinjuuret, Jukolan globaalin MBA-käskijäylimystönsä nostamiseksi. Aivan hullua. Omat lait ja äkkiä. Ja suojatullit suomeksi.Jukka Sjöstedt

      Poista
    2. "... Tikkakosken asetehtaat omisti 1941 tämä Willy Daugs. ..."

      Itse asiassa en tiennyt tätä. Tiesin toki että Daugs oli asekauppias, sillä rikastunut, mutta että Tikkakosken tehtaat..? Kiitos kun sanoit, Jukka S. Siitä ei kauaa ole, parisen viikkoa, kun Tikkakoskella kävelin. Otin valokuvia vanhoista rakennuksista - likaisen valkoisia olivat - jotka mielsin mielessäni noiksi entisiksi asetehtaiksi. Siellähän olivat, metsän siimeksessä, suojassa venäläisiltä pommikoneilta. Toisaalla oli iso kivirakennus jonka päädyssä oli korkokirjaimin 1943. Meinasin mennä tutkimaan mikä se on, mutta siinä oli kyltti YKSITYISALUE. EI TÄNNE SAA TULLA. Ja joku koira rupes louskuttaa leukojaan kun luin sitä kylttiä. Ajattelin, että se on ehkä sairaala... siis ollut, tai koulu? Loppujen lopuksi se oli mulle ihan samantekevää mitä oli ollut, ja kävelin sieltä vitt... siis pois. Tikkakosken lentokonemuseon pihalla katselin lentokoneita. Tuollaisen Mach 2:n nopeuteen yltävän venäläisen Migin ohjaamo näytti kovin pieneltä. Näytti ihan siltä ettei sinne mahtuisi kuin vauva vaan.

      Poista
  11. Tuttu vuosia Suomessa asunut saksalainen puuskahti kerran, ettei hän oikein ymmärrä meitä suomalaisia. Me suhtaudumme Saksaan niin oudosti. Kaikille muille kulttuuripiirinsä maille Saksa on historiallinen vihollinen tai alistaja. Meille Saksa on kulttuurinen esikuva: Suomen kielen kielenhuolto ja uudissananmuodostus vastaa saksalaisia kieli-ihanteita. Maan valtioaate on ihmeellinen pienvaltiohegeliläisyys. Valtiosääntönä on pitkälti Weimarin Saksan perustuslaki, jota on nyttemmin muokattu lähemmäs nyky-Saksan perustuslakia. Armeija vaikuttaa siltä kuin se yrittäisi parhaansa mukaan olla niin Reichswehr, Wehrmacht kuin Bundeswehrkin. "Te jotenkin yritätte kieroutuneella tavalla olla saksalaisia", työtoverini jatkoi. Hän ei ollut varma, oliko asia hellyttävä, inhottava vai naurettava. Pikkaisen pöljinä hän varmaan meitä pitää.

    Meillä on ollut paljon onnea siinä, että Saksa on niin kaukana. Se olisi naapurina aika ikävä maa, mutta Itämeren pohjoisrannalta käsin on kiva katsella saksalaisia, joskus jopa ihaillen. Ja sivustatueksi me kelpaamme nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta onhan Saksalla kamalan rikas kulttuuri, kaikki kirjailijat ja säveltäjät, muista puhumattakaan. Ihailun aihetta löytyy. - Ps. Niin on rikasta myös venäläinen kulttuuri, koko maapalloa rikastuttavaa, kaikki kirjailijat ja säveltäjät, muista puhumattakaan. Mutta jostain syystä me, siis suomalaiset, emme heitä pidä samalla lailla esikuvinamme. - Ehkä he asuvat tosiaan liian lähellä meitä? Siinä meillä ei ole ollut onnea!

      Poista
    2. saksalainen filosofia!

      Poista
  12. Edge-selain Windosissa ilmoitti sivustosta jaakoonjutut:

    Tämä sivusto ei ole turvallinen

    Tämä voi olla merkki huijausyrityksestä tai siitä, että joku yrittää varastaa palvelimeen lähettämäsi tiedot. Sulje sivusto välittömästi.


    Siirry aloitussivulle
    Lisätiedot

    Sivuston suojausvarmenteen isäntänimi on eri kuin sivuston, jossa yrität vierailla.
    Virhekoodi: DLG_FLAGS_SEC_CERT_CN_INVALID
    Siirry verkkosivulle (Not recommended)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "This server could not prove that it is www.jaakoonjutut.fi; its security certificate is from *.azureedge.net. This may be caused by a misconfiguration or an attacker intercepting your connection.

      Proceed to www.jaakoonjutut.fi (unsafe)"

      Poista
    2. Lisää Microsoftin sivuilta azureedge.netistä -- pulma ei ole uusi, sitä on kuviteltu korjatun jo vuosi sitten, mutta, khm, Microsoft.

      https://social.msdn.microsoft.com/Forums/en-US/556eb750-133a-49f8-af9c-ad0af3a21524/norton-safeweb-is-flagging-azure-cdn-azureedgenet-as-a-dangerous-site?forum=azurecdn

      Poista
  13. Täällä sitä vedetään jatkosotaa yhä edelleen täyttä häkää!

    Älkää ny viittikö, aikamiehet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olisi aika jo: jos kysymykset ja mustat aukot halutaan avata.

      Poista
    2. Matalan intensiteetin jatkosoteratkaisupolitiikkaa.

      Poista
  14. Kemppinen pohtii: ”Viime vuosisadan suuria kysymyksiä on, miksi suomalaiset hyökkäsivät Syvärille ja Ääniselle”. Vastaus on seuraava. Ennen Barbarossaa Marski ja Stalin olivat sopineet, että Suomen armeija voi liittyä Saksan hyökkäykseen. Puna-armeija vetäytyy taistellen ja Suomen raivaa tiensä sovitulle rintamalinjalle. Suomi eristää Saksan armeijan, huolehtii, ettei Muurmannin ratayhteyttä katkaista ja Leningradia ei tuhota. Asiasta on kirjoittanut Marskin erikoistehtävissä ollut Vilho Tahvanainen sekä Erkki Hautamäki kirjansa Suomi myrskyn silmässä kakkososassa.
    Jali Raita

    VastaaPoista
  15. Asiakokonaisuudessa kannattaa lukea Tapio Kuosman pari vuotta sitten julkaistu kirja Tuntematon Mannerheim.
    Jali Raita

    VastaaPoista
  16. It'-Karjalana hyökkääminen. Eikö tämäslvinnty Krosbyn Suomen valinnasta. Muistaakseni Jokipii oli smaa mieltä, mutta en ole varma. Syv'vilel hyökkääminen oli OKW:n eli Saskan yleisesikunnan päätös. Tosin oli kummallekin edullsta, että se serveerattiin Mannerheimin oman päätöksneä.

    "Rauhan pantti". Niin päähänpiinttymä vai aiheelinen pelko jättää vararikkoilmoitusta.

    VastaaPoista
  17. Koska saadaan Erfurth:n päiväkirjojen loput osat eli vuodet 1942, -43 ja -44 julki?

    Toki vuodelta 1944 on hänen oma kirjansa jo julkaistu, mutta siltikin.

    -

    Kirjoita vaan sodasta ja hulluudesta. Niissä olet mainio!

    VastaaPoista
  18. 》Miksi suomalaiset eivät edes katkaisseet venäläisille elintärkeää Muurmannin rataa? 《

    Suomihan katksisi Muurmannin radan Karhumäestä Syvärille saakka eli n. 300 km matkalta.

    VastaaPoista
  19. Erfurthin kirjoja on suomennettuna kolme ja tuo Sotapäiväkirja vuodelta 1944 on harvinaisempi divareissa, mutta löytyy kyllä. Toivottavasti tuo 1944 vuotta käsittelevä kirja saadaan uudestaan toimitettuna, sillä tuo on W. E. Tuompon kääntämä / toimittama...

    Erfurth Waldemar Suomi sodan myrskyssä 1941- 1944
    Wsoy, 1951, 294 s., 1. painos

    Erfurth Waldemar Muurmannin radan ongelma
    WSOY, 1952, 61 s., 1. painos

    Erfurth Waldemar Sotapäiväkirja vuodelta 1944
    Wsoy, 1954, 292 s., 1. painos

    Erfurthin kerrotaan tulleen taloudellisest huonosti toimeen sodan jälkeisessä Saksassa. Ei tainneet upseerien eläkkeet olla ensi sijaisia rauniovaltion maksatuskohteita ja suomalainen kustantaja halusi auttaa julkaisemalla hänen kirjojaan.

    VastaaPoista
  20. Erfurthin päiväkirjat ovat vain historiaa. Mitään merkitystä ei ole tänään sen pohtimisella, oliko jatkosotamme erillissotaa vaiko olimmeko Saksan liittolaisia. Merkitystä nyt on sillä, että sotamme päättyi Pariisin rauhansopimuksella vuonna 1947. Karmeaa on, että Suomi on pettänyt sopimiskumppaninsa rikkomalla tuon sopimuksen. Suosittelen lukemaan juttuni oheisesta linkistä
    https://vastavalkea.fi/2017/06/29/vuoden-1947-pariisin-rauhansopimus-ja-nykytilanne/
    Jali Raita

    VastaaPoista
  21. Uppsalan yliopisto Ruotsissa oli tunnetusti rotututkimuksen keskus, mistä Saksan natsit saivat "tietoa" käsitysten tueksi. Siellä on kuulemma vieläkin nurjaa suhtautumista alempirotuisiin suomalaisiin. Itsellänikin on siitä kokemuksia.

    VastaaPoista
  22. Kertokaa jo niitten rotututkijoiden nimet julki, jotka 1920-70 -luvuilla mittailivat saamelaisia Suomen Lapissa. Ruotsalaisia nimiä, eikö ?

    VastaaPoista