Sivun näyttöjä yhteensä

6. lokakuuta 2017

Hyvät ja huonot





Toinen selaimen sivu kertoi, ketkä Suomessa ovat hyviä ihmisiä. Aivan toinen sivu kertoo, että hyveen palkka on kuolema.

Tutkimuslaitos on ryhmitellyt suomalaisia sinänsä aivan järkevästi. Uutisesta puuttuu vain yksi tärkeä täsmennys: tässä ja nyt. Erinomaisia ihmisiä ovat sellaiset kuin te, lukijat. Heitä luonnehtii maltti, harkinta, laaja sivistys ja kieltämättä korkeahko ikä  Pytyn pohjalla tönkkösuolattuna on rupuliviilekeporukka, tietämätön, perusvihainen ja kova käskyttämään toisia.

Sosiologinen tutkimus ei oikein saa selvää siitä, miten nykyisistä ihmisistä on tullut tällaisia, eikä tutkimuksella ole keinoja arvailla, mitä on lähitulevaisuudessa edessä.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti tienneet, että maailmanloppu tuee ensi tiistaina, vähän ennen puolta päivää. Ja siinä se elämä on mennyt. Muutama sellainenkin muistuu mieleen, jotka tähyilevät joka päivä keskinkertaisilla kiikareilla taivaanrantaa, että joo se Messias tulee ja siirrytään tuhatvuotiseen valtakuntaan.  Tietääkseni asiasta ei ole havaintoja.

Hesarin Majander kirjoitia iskevästi nyt Nobelin saaneesta Ishigurosta, että oikeudentunnon ja isänmaallisuuden on pysyttävä liikkeessä, sillä muutoin ne muuttuvat naurettaviksi (Pitkän päivän ilta, 1989.)

Ajatus oli vetoava myös siksi, että luuloni mukaan suurin osa Englannin hovimestareista kaatui Sommen taistelussa 1.7.1916. Englantilaisia kuoli yhdessä päivässä 20 000, ja päivän kokonaistappiot olivat heillä 58 000. Sotilaallisia tuloksia ei saavutettu. Saksalaisiakaan ei saatu hengiltä mainittavan paljon.

Teemat liittyvät toisiinsa. Rakenteet ovat yhdentekeviä paikoissa, joissa myydään jotain, kuten kirkoissa tai palatseissa. Yhteiskunnan luokkarakenne on vaikea selittäjä, kun kaikki kulkevat toisten asioilla, kuten kassanhoitajat ja  poliisit. Itse voi olla niukoissa varoissa, mutta valtuudet ovat suuret.

Helsingin Sanomat ja minä yritämme määrätä, mitä mieltä toisten pitäisi olla eri asioista.

Heti tekee mieli oikaista, kun joku kommentoi, esimerkiksi että viharikosten kriminalisoinnilla suojataan ja halutaan suojata islaminuskoisia. Uusi käsite ja ajatus tuli ajankohtaiseksi 1945, ja tarkoitus oli suojata juutalaisia, kun kuultiin ja nähtiin, mitä heille oli tehty.

Suomessa asia ei herättänyt keskustelua, koska molempien uskontojen edustajia oli täällä niin vähän. Joissakin vanhoissa lomakkeissa oli uskonnon kohdalla yhtenä vaihtoehtona ”mooseksenuskoinen”. Turkis- ja kangasalalla oli joitakin luullakseni Turkin suunnalta lähteneitä kauppiaita, joiden liikekilvet hämmästyttivät maalaista. Siellä oli ainakin Osman Ali, joka tuntui tosiaan mielenkiintoiselta Helsingin Erottajalla.

Kaipaisin jotain vähemmän tieteellistä. Piakkoin aion katsoa Orlando Figesin Venäjän sisällissodan historian, koska siinä tapettiin kovasti esi-siäni, mutta myös kirjan Whispers, joka on laaja, joidenkin Solzhenytsinin Gulagiin vertaama aikalaiskertomuste kokoelma. Figes on brittiprofessori, joka tietääkseni vastustaa akateemista arvokkuutta ja odotuksia käyttäytyä ja toimia korkean asemansa mukaisesti.

21 kommenttia:

  1. Ad Omnia - jokin päivitys pyörii koneessani enkä saa kirveelläkään kappalejakoa syntymään. Yritän myöhemmin päivällä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni meidån varhaisen islam- yhdystkuntamme, mm. N.Ali, Osman Ali,(turkkureita) Hamidullah ( muistankohan nimen oikein, kangaskauppias) jne olivat Pietarista joskus 1860-luvulla tänne saapuneiden tataarien jälkeläisiä. Naiset olivat erittäin kauniita.

      Poista
  2. Yhteen ajatuksista kommenttina, että rakenteet eivät todellakaan ole yhdentekeviä kauppapaikoissa, kuten kirkoissa ja palatseissa. Sen näkee jokainen joka menee kauppapaikkaan, oli se sitten messuhalli, kirkko tai verkkokauppa. Myyntiä helpottaa paljon, kun rakenteet on mietitty hyvin ja ne toimivat. Ja myyjän ei tarvitse edes myydä, vaan vastata asiakkaan tarpeisiin.

    VastaaPoista
  3. Minä onneton se taisin erehtyä moittimaan vihapuhelakia... Minkäs minä sille voin, että karvaisissa korvissani se vertautuu yksi yhteen surullisen kuuluisaan rauhanlakiin, joka varmaan sekin tehtiin suojelemaan vainottuja, mutta käytännössä tarkoitus oli kriminalisoida neuvostovastainen vihapuhe. Vai onko blogi-isäntä eri mieltä?

    Pysyn kannassani: tämän nykyisen lain tarkoitus on sulkea suut maahanmuuttokriitikoilta.

    Itse vihapuheen määritelmäänkin on piilotettu koukku: "Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen."

    Toisin sanoen sellainen vihapuhe, joka ei perustu suvaitsemattomuuteen, on ihan ok. Onhan se nähtykin. Mehän kaikki tiedämme, keitä tässä maassa ovat suvaitsevaiset ja keitä suvaitsemattomat - ja heidän suunsa on nyt tukittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "tämän nykyisen lain tarkoitus on sulkea suut maahanmuuttokriitikoilta"

      Olen samaa mieltä.

      Lakihan ei tunne koko vihapuhe-käsitettä, joten sen on kätevää määritellä nyt tarkoituksenmukaisesti täsmätyökaluksi järkeä vastaan. Toki kunnianloukkaus ja esim. kansanmurhiin tai yleensä väkivaltaan yllyttäminen ovat rikollisia tekoja jo nyt ja niin pitääkin olla. Mutta nykyisessä erittäin laajassa tulkinnassaan vihapuhe-käsite on yhden utopistisen ideologian lyömäase rationaalisempaa ajattelua vastaan.

      Toki suvaitsevaiston hätä on ymmärrettävä, kun he vähitellen alkavat tajuta, mitä ovat tulleet tälle maalle tehneiksi. Sen sijaan, että virheet myönnettäisiin ja ryhdyttäisiin korjaaviin toimenpiteisiin, ratkaisu on sanavapauden raju rajoittaminen.

      Pelottava kehityssuunta, joka ei ongelmia ratkaise, vaan tuottaa niitä lisää.

      Poista
    2. Pelleksi heittäytymättälauantaina, 07 lokakuuta, 2017

      Pystyy ne asiat asioina käsittelemään.

      Poista
    3. Tuo viittauksesi koskee Euroopan Neuvoston suositusta vihapuheen kriminalisoinnista. Se ei kuitenkaan ole kansallinen kriminalisointisäännös. Kansallisesti olemme kriminalisoineet kolmme erilaista vihapuheen muotoa, eikä näissä kriminalisoinneissa puhuta mitään suvaitsevaisuudesta tai suvaitsemattomuudesta.

      Tärkein rikollisen vihapuheen muoto on "sotaan yllyttäminen" (RL 12:2 §). Siinä kriminalisoidaan väärien tietojen levitys tilanteissa, joissa tällainen teko lisää Suomen riskiä joutua sotaan. Odotan innolla päivää, jolloin eräs tunnettu putinisti joutuu vastaamaan siitä, miten hän on rikkonut pykälän määritelmiä 2 ja 3:

      julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,

      3) järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista

      Tämä syyte voidaan nostaa sitten, kun vuodesta 2014 saakka vallinnut kansainvälinen kriisi on mennyt ohi eikä ulkopoliittinen tilanne enää vaadi rikoksentekijän rankaisemattomuutta.

      Toinen vihapuheen rangaistava muoto on kiihotus kansanryhmää vastaan

      Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

      Kolmas rangaistava teko on sitten uskonrauhan rikkominen, mutta siihen harvoin kukaan syyllistyy ilman, että syyllistyisi myös johonkin muuun rikokseen. Uskonrauhan rikkomisessakin varsinainen vihapuherikos on vain toinen tekomuoto:
      julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä


      Toinen uskonrauhan rikkomismuoto on jumalanpalveluksessa häiriköinti, mitä tuskin kukaan pitää hyväksyttävänä.

      Tässä nämä lakimme tuntemat vihapuheen muodot ovat. Kyllä ne koskevat yhtä hyvin suvaitsevaisia kuin suvaitsemattomia. Jos niiden tuntee olevan kovin suuria vapauden rajoituksia, on ehkä parempi pohtia, mikä on itsessä vikana kuin moittia lakia.

      Poista
    4. Vihreät ovat hallituksen maahanmuuttopolitiikan kriitikoita eli maahanmuuttokriitikoita. Lain tarkoitus sulkea vihreiden suut? Ei kai ny sentään?

      Poista
    5. En ole vainoharhainen, olen vain salaliiton uhri

      Poista
  4. vedät vain entterit tohon pötkyyn, samalla kun oikoluet sen.

    VastaaPoista
  5. Tämä sivunnee aihetta, joskin hyvin kaukaa.

    Aiemmin esitelty Carlo Rovellin "Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta"-teos käsittelee loppusanoissaan asemaamme ja yksilöllisyyttämme ("minuutta") suurimmassa mahdollisessa kontekstissa. Voinen lopultakin kaivaa pienen vihreän kiinteän vierasesineen sieraimestani ja heittää sen tuulten ikuiseen kiertoon. On vapauttavaa lukea tämä teksti tällaiselta tiedemieheltä.

    ..”Olemme hämmästyksen aihe omissa silmissämme.

    Aivoissamme on sata miljardia neuronia, yhtä paljon kuin tähtiä galaksissa. Niiden välisiä yhteyksiä ja mahdollisia vuorovaikutusyhdistelmiä on vielä tähtitieteellisempi määrä. Emme vain ole tietoisia siitä. ”Me” olemme tämä koko monimutkainen prosessi, emme vain se pieni osa, josta olemme tietoisia.

    Päätöksiä tekevä ”minä” on sama ”minä”, joka muodostuu itsensä reflektioista (tavalla, joka ei ole lähestulkoonkaan selvää mutta josta alamme saada aavistuksia); itsensä representaatioista maailmassa; itsensä ymmärtämisestä vaihtuviksi näkökulmiksi suhteessa maailmaan; ihmeellisestä rakennelmasta, joka käsittelee tietoa ja rakentaa representaatioita eli esityksiä aivoistamme. Olemme täysin oikeassa, kun tunnemme, että se, joka päättää, ”olen minä”. Kuka muukaan?

    Olen yhtä kuin kehoni ja se mitä tapahtuu aivoissani ja sydämessäni niiden mahtavassa ja minulle selittämättömässä monimutkaisuudessa, kuten Spinoza totesi.” (s. 84,85)

    VastaaPoista
  6. No hätä.. Hyvinhän tuosta sai selvää...

    VastaaPoista
  7. Ihan viimeiseen kappaleeseen kommentti, koska Figes munasi itsensä: kts. http://www.helsinki.fi/idantutkimus/arkisto/2010_2/it_2_2010_nisonen-trnka.pdf. Pidin kyllä "Natascha's dance"sta, mutta tässä meni tuon tutkijan maine.

    VastaaPoista
  8. Ishigurossa on muuten jotain hyvin suomalaista - hänen kirjoissaan tärkeintä on se mistä vaietaan.

    Maailman kauneimmat rivinvälit olisi minusta riittävä peruste hänen palkinnolleen.

    VastaaPoista
  9. Nobelkirjailijan mukaan "oikeudentunteen ja isänmaallisuuden on pysyttävä liikkeessä, sillä muuten ne muuttuvat naurettavaksi".
    Ainakin nyky-venäjällä kiihtyvä isänmaallinen hurmos muuttuu yhä naurettavammaksi.
    Äskeisessä TV dokumentissä varhaisnuoriso näpräsi aseita .Voitonpäivän ja muissa joukkokokouksissa uhottiin hyökkääjien kukistamista, ikäänkuin joku olisi sinne hyökkäämässä. Venäläisillä ainoa pelon aihe ja ongelma on omat vuosisataiset demoninsa.

    VastaaPoista

  10. Orlando Figesin vieressä kaupan tiskillä on pari muutakin tekstijärkälettä. Minusta ei ole yhdenkään lukijaksi. Itsensä Trotskin muhkea todistajalausunto osui käteen. Sen kansilehdessä joku historiatieteen metodiparadoksien haistaja mainitsee kirjan ainutlaatuisuudesta kuinka mukanaollut on pelkän muistelemisensa sijasta kokenut laatia objektiivisempaa katsantoa hakevaa selvitystä.

    Samankaltaista näkee Teemu Keskisarja Väinö Linnasta "Pohjantähti on totta". …pohjasi lapsuudesta saakka kuultuihin väkeviin tositarinoihin…opastivat silminnäkijät, joita vielä oli riittämiin haastateltavissa. -Lahden kaupungin teatteri ohjelmavihko 2017.

    Hain tekstin Lahdesta 4.10. Esitykseen ilmaantui liuta ministereitä ja pari bussillista kansanedustajia puolisoineen. Kai joku syysvaltiopäivien käynnistyskohotus -ja Lahden seudun lobbareiden show.

    He siis kuulivat kuinka Salpakari moittihe rouvaansa, ettei virkatila ole mikään tuotantotila.

    Vaan siis mikä ? J. Forsman kertoo …"ainoastaan säädynmukaisen toimeentulon hankkiminen noudattamalla vanhoja perinteisiä menettelytapoja." J.Forsman kertoo kapitalismin tulosta ytimekkäästi. Ratsionalismista ja kalliiden metallien ja niiden vastineiden ilmaantumisesta yhdessä voittopyrkimyksen kanssa.

    Eipä pitäisi lukea tämän kauniin päälle Financial Timesiä. Eilen se kertoi Trotskin perikunnasta. Venäjän vesivoimajätti, kaksi Siperian jokea ja alumiini Rusal ja nikkeli Norilsk eli "Oleg Deripaskan" valtakunta, ex-puolue ja ex-marsalkka jälkeläisineen ovat antautumassa taas, nyt pakotteisiin ja myymässä osinkoja ja kassavirtaa lisää läntisille piireille, ostajille. Eli siis "markkinointia" jos haluat.

    Ne annetaan osuusmaksuina holdingyhtiöstä. FT:n viimeinen lause 6.10. jutussaan Lex palstalla on: This deal will only appeal specialist investors. Siinä se rivinväli ammottaa ketä kuumottaneekaan.

    Takaisin kotiin. Paperiliitto kiukuttelee. Jos paperimiehen liksaa ei nosteta, liiton eläkekassa voittaa shareholderina käsikädessä sukujen kanssa. Että hengittää se idylli ja konsensus kun vaan peitettä nostat.

    Finnkino on tuore keisi. Ensin liikarahainen Sanoma osti sellaisenkin + muuta Mäkelöiltä ja muilta. Kuka lie ollut Kauhavan Bion konehuoneessa 1994 ? Sitten teatteriketjun osti 2011 Ratos Ruotsinmaalta. Se möi brittiläiselle Bridgepointille, jolla kiittäviä kokemuksia Suomesta mm. Attendon MedOnen ja sen sellaisten rahastuksista. Finnkinon se pani eteenpäin nousevaan hintaan 870 milj.euroa tammikuussa 2017 Nordic Cinemaan (kuuluu kiinalaisen Wanda Groupin, AMC Pohjois-Amerikan leffaketjujättiin). Näillä private equity lajisilla hedge fundeilla on kaikissa suomikäänteissään mukana Varma Ilmarinen paitsi varjopankkitoimintona myös, osakkeenomistajana ja siis nousevasta velkamäärästä laskevalla korkotasolla, huikeasti hyötyvänä oman pääoman tuottopelaajana. (Ei kansan talouden laajemmassa katsannossa, pelkästään eläkesäätiöiden kestävyysvajeen laskentoa. Eihän sitä niin tarkoitettu 1962. Kehitys vaan karkasi.)

    Välikädet palkkioittavat itselleen pirkuleesti. Se on oikestaan nykytouhun koko dynamiikka, tämä trading. On on siellä suomalasiakin ja demariperijöitä.

    Tiedä vaikka olisi Pentinkulmaltakin MBA-koulutettuja kynämiehiä. Akseli vielä syntyi uhkean tuoreessa, suurenmoisessa taideteoksessa kädet lapioina.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  11. Epäilemättä Ishiguro on tuonut oman lisänsä brittikirjallisuuteen, minä vain en ole päässyt siihen oikein sisälle. Olisi kai pitänyt lukea tarkemmalla silmällä "Ole luonani aina" (huono nimi, viittaa viihdekirjallisuuteen), mutta en ainakaan ihastunut siihen, ehkä siksikin, että en erityisesti pidä dystopioista - paitsi muutamista, kuten McCormacin "Tie" ja Atwoodin "A Handmaid´s Tale". Ishiguron kieli oli jotenkin laimeaa ja väritöntä, tosin kertoja oli nuori tyttö, muistaakseni. Mitähän siellä rivien väleissä oli? Ihmisten hyväksikäyttö yleensä? Tai että ihmisistä voi tulla sieluttomia klooneja?

    Toinen lukemani on "Yösoittoja", erilaisia musiikkiin liittyviä novelleja, jotka muuttuvat yllättäen absurdeiksi tai farssimaisiksi. Vähän vasemmalla kädellä tehtyjä, jäi vaikutelmaksi, mutta oli siellä ainakin ironiaa amerikkalaisesta elämänmenosta ja jotain muistoista.

    Nuorena Ishiguro olisi itse halunnut rocktähdeksi ja kirjoittikin lauluja Dylanin hengessä ja soitti kitaraa.
    Monenlaisia aiheita hänellä kyllä on, ei ole kirjoittanut samaa kirjaa moneen kertaan, ja "Pitkän päivän illassa" hän lienee tavoittanut jotain hyvin brittiläistä. Sen ajattelin vielä lukea, paneutuen.

    Tampereella oli ja on kai edelleen niitä aikoinaan tulleita tataareja. Vanhimman pojan ensimmäinen ystävä 3-4 vuotiaana oli kerrostalossa ylempänä asuva tyttö, jolta oppi muutamia sanojakin sitä kieltä, siis kai turkkia? Äiti oli hyvin tyylikäs rouva, töissä pankissa, ja ainakin yksi kangaskauppa siellä oli vielä 60-luvulla. Seurakunnassa oli muistaakseni sata henkeä. Ainahan tänne on ollut maahanmuuttoa eri puolilta pienessä määrin.
    EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipas nimisolmu, piti olla Cormac McCarthyn "Tie".

      Poista
    2. Pakko lisätä vielä: "Pitkän päivän ilta" näyttää olevan mestarillinen (puolessa välissä), viiltävän traaginen. Ishiguro on ottanut käsittelyyn oikein perienglantilaiset aiheet, luokkaerot hovimestareineen ja sisäoppilaitoksineen ja niihin liittyen elämänvalheet. Kyllä Nobelin arvoista kamaa, ainakin tämä kirja, ja saahan niitä olla välisoittojakin. Nuorena hän itse oli ollut töissä Balmoralin linnassa kuningataräidin apupoikana metsäkanojen metsästyksessä, joten perspektiiviä oli tullut sitäkin kautta. EG

      Poista
    3. Jotta nyt oikein ärsyttäisin jotakuta, lisään vielä tämänkin. Jostain sattui silmiin, että Tampereelle oli saatu uusi miljonääri 2015, kun Ali Saadetdin myi kolmella miljoonalla it-firmansa, jonka oli perustanut 1982, sopivasti tietokoneaallon alkaessa. Saadetdin kertoi, että hänen isoisänsä oli ollut kulkukauppias, isällä oli kangasliike ja hänellä sitten jo oma toimisto. Suku tuli Suomeen sata vuotta sitten jostain Nizni-Novgorodin seuduilta, ja kotona he puhuvat edelleen tataarin kielen misäärimurretta. Tampereella on Hämeenkadulla myös pieni moskeija, jonka muuan tataariliikemies on lahjoittanut. Menestystä tulee siis viimeistään kolmannessa sukupolvessa, nykyisin ehkä jo toisessa koululaitoksen ansiosta.

      Anonyymille jossain yllä "maailman kauneimmista rivinväleistä": "Pitkän päivän illassa" ne pursuavat sääliä ja ironiaa vuorotellen, ainakin niitä. EG

      Poista
  12. Isolla Roobertinkadulla oli 1960-luvulla Ymär Abdrahimin kangaskauppa. Abdrahim oli siihen aikaan hienostunut vanha herra. Hän oli muuttanut 1800-luvun loppupuolella 16-vuotiaana Helsinkiin Aktuk-kylästä, joka oli samaa Venäjän keisarikuntaa kuin myös Helsinki siihen aikaan. Hän oli auttanut alussa setäänsä pitämään torikauppaa, mutta perustanut vuonna 1911 oman kangaskauppansa Isolle Roobertinkadulle. Opiskelijana kävelin Abdrahimin kaupan ohi mennessäni yliopistolle luennoille. Abdrahimin kaupassa oli jotain hyvin kiehtovaa. Se toi tuulahduksen Tuhannen ja yhden yön satujen maailmasta.
    Helsingin kaupunginmuseon vuosikertomus vuodelta 2006 kertoo, että Kaupunginmuseolle on lahjoitettu Ymär Abdrahimin kangasliikkeen esineistöä, mm Mälarn-pakettipolkupyörä, kymmenysvaaka punnuksineen, mittakeppejä ja valomainoskilpi.

    VastaaPoista