Määräisin mielelläni jonkun kirjoittamaan väitöskirjaa
rautateistä. Kun ensimmäinen luku kertoo tutkimustehtävän ja on siksi syytä
kirjoittaa viimeiseksi, kun näkee, mitä tuli tutkituksi, toinen luku voisi olla
”miksi radanvarret ovat niin rumia, paitsi uusi Lahden rata.
Kirjoittaja voisi hyvin aloittaa Yhdysvaltain sisällissodan
Gettysburgin taistelusta. Noin 1915 päättyneiden Napoleonin sotien jälkeen
kenraaleille ja poliitikoille oli selvä, että uusi keksintö – höyryveturin kiskoma
juna – on suuri sotilaallinen uudistus. Mahdollisella ylivoimalla ei ollut
yleensä merkitystä, koska osa joukoista oli aina kateissa tai sitten hyvin
tiedossa mutta liian kaukana. Se koettiin myös Waterloossa.
Suomen sotahistoriassa on paljon sellaisia paikkoja kuin Vilppula
ja Tali. Niissä käytiin kovasti sotaa. Syy on rautatie. Vuoden 1918 sodassa
keskellä talvea rautatiet olivat kaikki kaikessa. Vuonna 1944 Ihantala on
painunut mieleen suurtaistelun paikkana, vaikka tärkein oli Tali, pääradan
pysäkki, josta seraava oli Karisalmi.
Jutun kuvan rataosuuksissa on monia, jotka oli hurskaasti
päätetty rakentaa. Tällaisenaankin kartta, jonka löytää hyvätasoisena verkosta useana
versiona, esimerkiksi Kansalliskirjaston kokoelmasta nimellä Yleinen
liikennekartta 1939, näkee heti, että jos Laatokan rantaa eli eri paikassa kuin
nyt kulkenut rautatie olisi joutunut hyökkääjälle, sota olisi ollut sillä
selvä.
Oli päiviä, jolloin kolmannes Suomen armeijasta tykkeineen
kaikkineen oli junissa.
Simolan erittäin pahan pommituksen vuoksi rannikkorata oli
välillä poikki.
Edelleen on ainakin tarkkaan katsoen nähtävissä tyypillisiä
ratavarren näkymiä Tikkurilan seudulla, Pitäjänmäellä ja Kauklahdessa.
Junaa tarvittiin tehtaissa, joihin tarvittiin paljon
työvoimaa, ja sellaisissa, joiden valmistamat tuotteet olivat painavia.
Meillä on tuossa raatona näkyvissä mylly ja viljavarasto,
alkujaan Laborin omistamat. Tosin kylämme varsinainen tuote oli hedelmät ja
leikkokukat. Mutta kaikki paleltuivat Talvisodan talvena, eikä sen jälkeen parenteesin
päätyttyä saatu aikaan sellaista, minkä kuljettamiseen olisi tarvittu juna.
(Parenteesi on paikallisessa kielen käytössä Porkkalan vuokra-alueen aika).
Pahojen puheiden mukaan koko Turun rautatien linjaus tuli
hankalaksi ja huooksi – Lohjan kautta olisi ollut selvempi – koska espoolaiset
halusivat rautatien päävientituotteelleen, joka oli maito, ohessa sopiva määrä
voita.
Rautatien vaikutus voi olla niinkin suuri, että esimerkiksi
puukkoteollisuuden olisi luullut syntyvän käsityötaidoistaan tunnettuihin
pitäjiin, kuten Ilmajoelle tai vaikka Vähäänkyröön, mutta se syntykin
Kauhavalle ja muuttui sananparreksi. Lapualle tuli samasta syystä
patruunatehdas – ja Jyväskylään tykitehdas.
Vaikka kysymyksessä oli sinänsä aika pienmittainen toiminta,
ei rautalevyjä kuljetella hevoskärryillä. Sotien jälkeen erittäin laajoihin
mittoihin kasvanut tekstiiliteollisuus loi saman tarpeen. Koneita tarvittiin ja
saatiin suoraan rautatieasemalle. Ja metsäteollisuus vaatii sekä vettä että
rautatien.
Ratavarret ovat niin rumia siksi, että rautatie on aika paha ympäristöhaittojen aiheuttaja. Taajamissa radanvarsiin sijoittuu luontevasti vain teollisuus- ja varastointitoimintoja, ja niistäkin takapihan puoli. Silloin kun radanvarressa on asutusta, se on suojattava meluaidoilla ja -valleilla, rakenteilla, joiden ykköspuoli on poispäin radasta. Niissä maissa, joissa tällaisiin asioihin ei kiinnitetä huomiota, ratojen varsilla asuvat ne, joiden resurssien käytössä ensisijainen asia ei ole ympäristön estetiikasta huolehtiminen. Ne, jotka pystyvät somistamaan ympäristöään, asuvat muualla.
VastaaPoistaRumat maisemat junanikkunasta ovat siis tarkoituksenmukaista maankäyttöä ja yhdyskuntarakennetta.
Suomessa rautateiltä avautuvat maisemat ovat nykyään aika tylsiä juuri siksi, että rautatie on ympäristöhaitta. Komeat vesistömaisemat rautateiltä ovat poikkeus, mieluummin rautatiet vedetään metsien läpi. Hienoja maisemiahan nekin ovat.
Kallansilloilta kyllä aukeaa hieno maisema, huomasin joku viikko sitten pitkästä aikaa junalla Kajaaniin matkustaessani.
Ajelin tuossa kesällä ensimmäistä kertaa Tampereelta Ouluun, enkä suosittele sitä rataosuutta kenellekkään, joka aikoo esitellä ulkomaalaisille kaunista Suomeamme. Olihan järkyttävän rumat näkymät (tarkoituksenmukaista maankäyttöä?), varsinkin rataosuuden pohjoispäässä.
PoistaMuistini pätkii (tai ei ole koskaan aktivoitunutkaan), miksi Turun rata piti vetää Karjaan (Hangon?) kautta? Kun se nyt oli aikaa ennen kuin Vapaavuori oli Helsingin maaherra, ja kaiken maailman kylillä oli vielä jotain virkaa. (Ei pahalla, jaan Janin visiot.) Matkustusajalla merkittävien kaupunkien välillä ei ollut merkitystä.
VastaaPoistaMutta Turku-Helsinki välillä on kyllä mainioita näkymiä Varsinais-Suomen kulttuurimaisemaan viljavine peltoineen (kauneus/rumuus?), eikä Masalan näkymissäkään mitään vikaa ole. Häiriön näkökentässä aiheuttavat ehkä Kirkkonummen 'peltihallit'. Mutta mielenrauhaa helpottaa se vanha asema, joka oli armeija-aikani pysäkki.
Vastasitkin jo osittain omaan kommenttiisi radanvarsien rumuudesta: rata keräsi ympärilleen teollisuusalueita. Noin 1970-luvulle saakka jokainen keskisuuri konepaja, viljasiilo tai tukkuvarasto tarvitsi oman raiteensa. Halvin tapa saada tällainen oli rakentaa tehdas radan varteen. Nyttemmin suurin osa näistä laitoksista on saavuttanut teknise käyttöikänsä lopun ainakin yhteen kertaan ja mennyt konkurssiin kerran tai pari. Onko ihme, että tontit näyttävät rumilta ja rähjäisiltä?
VastaaPoistaSittemmin radanvarren varteen, noin 1970-luvulta alkaen, on yleensä kaavoitettu myös teitä, ja myös näiden varteen on ollut järkevää sijoittaa ympäristö- ja meluntorjuntasyistä pienteollisuusalueita. Myös nämä näyttävät helposti rähjäisiltä, erityisesti kun rata on yleensä takapihan puolella.
Radanvarren talotkaan eivät ole erityisen suosittuja. Nykyään junat ovat aika äänekkäitä ja liikenne pääradoilla tiheää. Taloihin asettuu herkästi niitä, jotka eivät muualle pääse. Silloinkin, kun asukas on ahkera, rata jää takapihan puolelle ja rata-aidan ja pihan väliin jää pari metriä hoitamatonta puskaa.
Eli Marx on tässä asiassa oikain soveltuva filosofi. Radanvarsien rähjäisyyttä määrää kulttuurin teknologinen alarakenne, ei politiikka tai yhteiskunnan arvomaailma.
Niin, itse satuilin aikanaan miksi radanvarsilla kasvaa niin paljon lupiineja. Se perityy pulavuosien ajoilta jolloin ihmisten oli pakko elääkseen syödä lupiininsiemenistä tehtyä leipää. Lupiinin siemenet ovat huonosti sulavaa ja junavaunoissa oleva juomalasi sekä vesipullo levittivät mahatautia. Vessassa piti käydä varsin taajaan ja siemenet levisivät penkalle. Vielä tänäkin päivänä uudet rataosuudet saavat lupiinikasvustonsa junanpyörien välityksellä koska samat junanvaunut ja veturit kulkevat vanhoilla että uusilla rataosuuksilla. -Murphy_
VastaaPoistaOho. Taas käydään vanhoja sotia kun uudet sotet meitä uhkaa vakavammin!
VastaaPoistaHuojentunein mielin panin merkille, että prof. JK puhui koko ajan "rautatiestä", jonka nykyään on lähes tyystin työntänyt syrjään tuo raivostuttava käenpoikanen "junarata". Onneksi Juhani Ahon kuulun pienoisromaanin nimeä ei sentään ole keksitty "modernisoida". Kielikin infantilisoituu - tai pikemminkin sen käyttäjät tiedotusvälineiden edustajista alkaen.
VastaaPoistaKieleen liittyen esitän, että muotisanan "hästäkki" sijasta ryhdymme kaikin käyttämään sanaa "rapsu". Merkkihän tehdään vetäisemällä kahdella kynnellä ristiin.
PoistaRäystään alla Kunnaksen Ilkka
Mitenkä sitten tämä "juna-asema"? Uudissanoista iljettävin joka on korvannut rautatieaseman tai puhekielen aseman. Miksi ei puhuta lentokonekentästä tai lentokoneasemasta?
PoistaTMi
Rautjärvi
Hästäkki on just hyvä. Muistuttaa heinähäkkiä, jollainen, kuusennäreistä ja laudoista koottuna, oli vielä lapsuudessani käytössä talvella hevosreen päällä, heiniä peräpellon ladosta pihaan ajettaessa. Kapuloita siinäkin ristissä.
PoistaTässä vähän vanhempaa radanvarsinäkymää:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=9QzYW38myus
Minä tykkään puista ja metsästä. Mutta häiritsee nykyinen rehevöityminen. Pikajunassa on kuin vihreässä tunnelissa , entiset peltoaukeat kadonneet.
VastaaPoistaEivät ne peltoaukeat ole kadonneet mihinkään. Ne ovat siellä lehtipuuston takana. Se, mikä on kadonnut, on vapaasti laiduntava suur- ja pienkarja, joka pitäisi puskat matalina. Koneellisesti maataan viljelevän maanviljelijän ajalle on parempaakin käyttöä kuin vesakontorjunta radan varrella.
PoistaPohjois-Savossa on kyllä paikoin kauniita järvimaisemia radan varressa.
VastaaPoistaMutta taitaakos Mestari sanoa miksi suomalaiset rakensivat Laatokan koillispuolen rautatien jatkosodan aikana Uuksusta Mäkriään Aunuksen kaupungin tuolle puolen. Ei kuitenkaan aivan Muurmanin rataan kiinni. Ettei vaan saksalaiset olisi olleet siinäkin takapiruna. Olihan heillä tavoitteita siellä päin ja Engelbrechtin divisioonakin käsi ojossa.
VastaaPoista