Sivun näyttöjä yhteensä

19. lokakuuta 2017

Oesch



Vesa Määtän nyt taskukirjanakin ilmestynyt tutkimus kenraali K.L. Oeschista ”Oesch – ylivoimaa vastassa” on jokseenkin virheetön ja avaraan ja laajaan aineistoon pohjautuva.

Yrittäen yllättää lukijan sivuutan tässä kokonaan kenraalin toiminnan sotilaana. Se kai mainitaan kaikissa lähteissä, että Oeschillä oli niin hyvä koulutus ja laaja kokemus, että vain Heinrichs ja hän kykenivät johtamaan sotien ratkaisutaisteluita. Vaatimukset ovat kovemmat kuin monikansallisen pörssiyhtiön talousjohtajan, kun johdettavana on yli neljäsataa tuhatta miestä ja markkojensijasta vaihdannan yksikkönä on ihmishenki.

Heinrichs oli ainakin yhdessä asiassa parempi kuin Oesch. Suuren johtajan on toimittava tukeutuen niihin kenraaleihin, jotka ovat käytettävissä. Sekä armeijassa että suuryhtiöissä osa näistä avainhenkilöistä on arvaamattomia raivohulluja. Osa on aivan liian korkealle kohonneita nyhveröitä. Jotkut – ajoittain myös Oesch itse – ovat tunnollisuudessaan juuri sitä ainesta, josta sairastumiset syntyvät. Ilmiön nykyinen nimitys on burnout. Ja lisäksi on tilanteita, joissa yhtymää johtaa parhaiten psykopaatti.

Oeschin suku on Sveitsistä. Juustomestareita oli ollut vuosisatoja, ja siirtyinen Suomeen tuli hyvään aikaan. Meillä meijeriteollisuus kohosi nopeasti, ei ala ole helppo. Samoin kuin monilla jääkäritovereiilaan Oeschila oli aikeita ja kykyjä siviilitehtäviin  mutta ajankohta oli mikä oli, ja hän lähti periaatteellisesta pasifismistaan huolimatta Saksaan ensimmäisten jääkärien joukossa, kun vielä puhuttiin partiolaisista eli Pfadfinder-kursseista.

Suomen historiassa on vanha tapa käsitellä armeijan asioita aika ylimalkaisesti. Siksikin on hyvä, että sotien välinen aika selostetaan nyt kunnolla. Puolustusneuvostossa - armeijan perushankinnat – ja liikekannallepanon suunnittelussa Oeschillä oli hyvin keskeinen asema. Syvän ystävyyden sitein hän ei kiinnittynyt Airoon eikä Mannerheimiin. Hän oli tarkka arvostaan, mutta lähinnä epähuomiossa hän jäi sodan kestäessä vaille täyden kenraalin arvoa.

Kenraalin elämäkerran yksi keskushenkilö on Kekkonen. Oesch joutui suuriin vaikeuksiin tapauksesta, joissa oli kysymys sotavankien teloituksista. Hänen osuutensa oli alkujaankin nähtävissä. Rikosoikeudellisesti oudosti hän sai lopulta lievän rangaistuksen siitä, ettei ollut kirjoittanut käskyä, että lakia ja kansainvälisiä sopimuksia on noudatettava. Hänen mielestään ministeri Kekkonen osoitti aivan poikkeuksellista tarmoa tämänkin asian selvittelyssä.

Ainakin tutkijat ovat arvioineet kovin miedosti, että Kekkonen arvioi parhaaksi myötäillä Neuvostoliiton tulkintoja. Juuri moni ei ole sanonut, että Kekkonen edisti erittäin tehokkaasti omaa poliittista uraansa hankkimalla Stalinin Neuvostoliitossa luotettavan miehen maineen. Siitä joutuivat sitten kärsimään monet aika sattumanvaraisesti.

Kekkosen Suomessa oli pitkä rivi virkamiehiä, sotilaita ja vastaavia, jotka eivät olleet Kekkosen suosiossa. Tietysti oli monia, jotka hankkivat tuon suosion itselleen puoliväkisin, koska siitä oli niin paljon etua.

Sanoisin että Oesch ja hänen vanha aisaparinsa V. Nihtilä perustivat lehden ”Kansa taisteli – miehet kertovat” vastapainoksi neuvostomyönteisyydelle. Kysyntää oli. Erkon julkaiseman ja käytännössä tukeman lahden levikki oli 1960-luvun lopulla suurimmillaan 75 000 kappaletta kuukaudessa. Lehden tilaaminen ja lukeminen oli vuosikymmeniä poliittinen kannanotto.



19 kommenttia:

  1. "jokseenkin virheetön ja avaraan ja laajaan aineistoon pohjautuva"

    Heh. Eihä se Juusto-Össi mittää, Kekkospiru vaa.

    Professori tekee nyt kuitenkin hyvin ja kertaa vaikkapa Antti Kujalan kirjasta Vankisurmat asianomaiset kohdat "oikein ajatuksen kanssa" kuten Koskelan Akseli neuvoi.

    VastaaPoista
  2. . . . ja nähtäväksi jää, minkä sortin poliittinen kannanotto on tämä menneitten sotien pakkomielteenomainen kertaaminen? Vai olisikohan vaan kyse yksilöpsykologiasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi- ja Jatkosota suomalaisten "Suurena Isänmaallisena Sotana" sisältävät vielä joukon arvoituksia. Paljon dokumentteja on kadonnut ja tuhottu sekä asianomaiset ihmiset ovat haudoissaan. Ei varmaankaan ole vääryys jos asioita mietitään ja pohditaan mikä johtui mistä ja mitä todellisuudessa tapahtui.

      Venäjällä toimitaan toisin, siellä ei haluta pohtia Stalinin ajan kauheuksia eikä suurta isänmaallista sotaa eikä vankileirejä eikä varsinkaan mahdollisesti jopa 80 miljoonan keskitysleireillä ja muilla keinoin tapettujen ihmisten kohtaloita. Niinpä venäläiset toistavat historiaansa kuin murmelit.

      Poista
  3. Arvoisa blogisti, kun kerran Kekkonen mainitaan, niin en saata olla ihan hiljaa. Paasikiven olessa presidenttinä Kekkonen päästi Neuvostoliittolaiset "toverinsa" aivan iholleen asti. Kun pääsi itse presidentiksi ja varsinkin yöpakkasten lälkeen, niin päästi toverinsa aina sisäelimiinsä saakka!

    VastaaPoista
  4. Kekkonen pani iikollit kuriin - sai päälleen ikuisen vihan äärioikealta, ton, joka vieläkin kaikuu. Kaikuu muutakin: fasistisia järjestöjä, nyt jotain Siitoimen pellearmeijaa lukuunottamtta, ole sen koomin siedetty.
    vaikka, eihän sitä Pekka Siitoimen esikuntapäällikköä ihan tyhmäksi voinut sanoa: kova se oli fiksailemaan asioita ainakin leipätyöpaikallaan.

    VastaaPoista
  5. Kenraalin isä siis oli liikkeenjohdon strategi. Sveitsissä oli ylitarjontaa juustomestareista, Tohmajärvellä pulaa ja Venäjän markkinat lähellä. Tämä oli muuttopäätöksen taustalla.

    VastaaPoista
  6. Myös Oesch ja Heinrichs kouluttautuivat Ranskassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko niin että Suomen pelastikin Ranska eikä Saksa?

      Poista
  7. JK: "Juuri moni ei ole sanonut, että Kekkonen edisti erittäin tehokkaasti omaa poliittista uraansa hankkimalla Stalinin Neuvostoliitossa luotettavan miehen maineen."

    Onkohan tämä nyt ironiaa tai sarkasmia tai muuten vain leukailua... Minun mielestäni kun juuri tuota asiaa toisteltu ihan väsyksiin asti: Kekkonen myötäili venäläisiä oman uransa takia. Saavuttamansa luoton varjolla hänellä oli mahdollisuus pelailla pelejään ja toki edistää välillä myös maan etua, isänmaallinen mies kun oli.

    PS. Saamme varmaan kohta Professorin arvion myös uudesta kohukirjasta, jossa kerrotaan Kekkosen juonien lisäksi myös Venäjän todellisista aikeista talvisodassa. Sitäkin asiaa monet nykyään hämärtävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vennamo sanoi Kekkosen pitäneen Suomen kansaa panttivankinaan, enkä saata olla hänen kanssaan tässä asiassa eri mieltä.

      Kekkonen oli toki hieno isänmaanmies. Isänmaata hän arvosti heti itsensä, maalaisliiton ja jonkun muun jälkeen seuraavaksi.

      Talvisodan Kekkonen selvitti kunnialla, mitä lienee silloin puuhaillut.

      Poista
  8. Wikipedian mukaan:
    "
    Päämajan määräyksestä käynnistettiin syksyllä 1942 tutkimukset Oeschin alaisten komennossa olleiden sotavankileirien vankisurmista. IV Armeijakunnan esikunnan linnoitusosasto oli antanut 19. marraskuuta 1941 käskyn, jonka mukaan "niskuroivat vangit oli heti teloitettava työpakalle" ja mainitsi käskylle olevan Oeschin suostumus. Käskyn mukaan myös toimittiin. Näistä ja muista lukuisista surmista johtuen armeija käynnisti tutkimukset, jotka valmistuivat keväällä 1943. Yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs piti kuitenkin paperit itsellään eikä ryhtynyt oikeustoimiin. Syys-lokakuun vaihteessa 1944 Päämajan sotavankikomentaja, eversti Sulo Malm poltti Oeschin käskystä sekä Yleisesikunnan että Päämajan kappaleet tutkimusasiakirjoista.[12]

    Toisen maailmansodan jälkeen voittajavaltiot järjestivät häviäjävaltioihin kohdistuneita sotarikosoikeudenkäyntejä.[13] Suomessa sallittiin rikoksiin syyllistyneiden tuomitseminen maan omien lakien mukaan, mutta Neuvostoliitto valvoi oikeustutkintaa ja puuttui siihen yksittäistapauksissa. Tutkimukset aloitti Sotavankileirien tutkimuskeskus kesäkuussa 1945. Oesch sai pyynnöstään eron puolustusvoimista syyskuussa. Lokakuun alussa tutkimuskeskus määräsi hänet pidätettäväksi ja sotaylioikeuteen, mutta pidätyksestä vihjeen saanut Oesch pakeni. Hän pyrki Ruotsiin, mutta myrskyn ja vuodon vuoksi häntä kuljettanut moottorivene joutui kääntymään takaisin. Oesch ilmoittautui itse poliisille. Käynnistyneessä laajassa oikeudenkäynnissä Sotaylioikeus tuomitsi Oeschin 19. heinäkuuta 1946 kahdeksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen yksin teoin tehdystä yllytyksestä seitsemääntoista tappoon.[14] Puolustuksen mukaan tuomiossa ei otettu huomioon myöhäissyksyn 1941 tilannetta eikä sitä, että Oesch ei allekirjoittanut sellaista paperia, jossa joku määrättiin teloitettavaksi. Samassa oikeudenkäynnissä tuomittiin myös Oeschin pioneerikomentaja eversti Niilo Oinonen ja hänen alaisensa majuri Veli Suomio sekä muita Linnoitusosaston miehiä.[15]

    Korkeimmassa oikeudessa 1. helmikuuta 1948 tuomio aleni, ja Oesch sai kolme vuotta vankeutta yksin töin tehdystä 17 sotavangin kuolemantuottamuksesta. Surmaamiset olivat suorittaneet Oeschin alaiset useammassa eri tilanteessa. Eräs surmaajista oli Oeschin alainen, sotavankileirin komentajana toiminut Eero Nero, joka sai elinkautistuomion 33-55 taposta.[14]"

    Mikö on loikein totuus asiassa?

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: san edellä todella virheellisen neuvon. Korkeimman oikeuden pöytäkirjasta käy ilmi, ettei kaikkia keskeisiä paikalla olleita kuultu asiassa ja keskeisiä väitteitä esittänyt ministerinä ollutta Matti Janhusta ei kuultu väitteistään. -- Tällaisessakin asiassa on perehdyttävä ensisijaisaineistoon, ei tutkimuksiin.

    Valitettavasti tuomioistuimen pöytäkirjojen ymmärtäminen vaatii huomattavaa ammattitaitoa. Niinpä tuo tärkeä asia on tutkimuksellisesti retuperällä.

    Kyllä, olen perehtynyt useiden vahojen oikeusjuttujen asiakirjoihin ja löytänyt sietä Suomenkin lakien kannalta selviä "oikeusmurhia" eli mielestäni selvästi riittämättömin perustein annettuja raskaita tuomioita. Käytäntö alkoi 1930-luvulla. Hyvin usein jutuissa oli syyttäjänä mukana turkulainen kanneviskaali Olavi Honka. Sotavankihallinnon todellisuus on itse asiassa tutkimatta. Kuinkahan moni tietää esimerkiksi myöhemmän professori Veli Merikosken neuvotteluista Gestapon kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsokaapas, kun meitä ns. kadunmiehiä on alati kehotettu luottamaan historiantutkijoiden, niiden luotettaviksi todettujen, ammattitaitoon. "Suomalaista tiedettä" -mainesanan luin jo nuorukaisena Suomen historian käsikirjan esilehdeltä. Huonosaattoinen ei hetikään aina arvaa kääntyä niiden puoleen, joiden korkea ammattitaito riittää KO:n pöytäkirjojen tulkitsemiseen.

      Poista
    2. Yleisö kuuntelee, jos on tietoa Merikosken neuvotteluista Gestapon kanssa.

      Suuret miehet ovat tunnetusti opportunisteja, myös muut kuin Kekkonen

      Poista
    3. Juuri sain luettua Prof. Merikosken osuuden teoksessa "Suomen Sota 1941-1945, osa 6", painettu 1956, käsitellen Itä-Karjalan Sotilashallintoa Jatkosodan aikana. Siinä kerrottiin melko seikkaperäisesti hallinnon järjestelyistä Itä-Karjalassa valloitetuilla alueilla Kannaksen lisäksi, erityisesti Syvärin alueella jonne alkupräistä väkeä oli jäänyt paljon. Siinä annettiin aika ruusuinen kuva tapahtumista. Mainittiin myös leirit joita oli hänen mukaansa pääosin vain kaksi ja niissä satakunta ihmistä ja hekin kertoman mukaan hyvin hoidettuina, ravittuina ja vapaina liikkumaan, joutuen sinne lähinnä majoituksen puutteesta. Jossain kohden kyllä sitten ilmeni että oli myös kurileiri jonne niskuroijat siirrettiin. Mainittiin että lait ja rangaistuskäytännöt olivat samat kuin kantaväestölle. Sitten kuitenkin tuli esiin että myös ruumiillista rangaistusta sovellettiin. Esimerkiksi kovennettua koppia eli valojen kanssa ja ilman valoja vuorokausikaupalla suljettuna sekä ruoskintaa, enintään 25 lyöntiä, oli tarjolla, jos ei osannut sopeutua.

      Hhhmm... tämän lukeminen sai minut ajatuksiin kun olen viime vuosina lukenut noista seikoista aivan toisenlaista juttua, olematta vähääkään minkään sortin asiantuntija. Ehkä joku tietää täsmentää?

      Poista
  10. KJirjna kirjoittajasta on hyväöå tietää jotakin. Ja taa slainana Wikipediaa:

    "Vesa Määttä (s. 1969) on suomalainen historiantutkija ja filosofian tohtori. Hän on Vapaussoturi-lehden päätoimittaja[1][2] ja toiminut museoalalla sekä lääketeollisuudessa. Määttä sai vuonna 2015 kirjastaan K. L. Oesch. Ylivoimaa vastassa (Gummerus, 2015) P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinnon.[3] Puoliso Tanja Määttä. Yksi lapsi.
    Teokset

    Muistelmia aktivismista ja vapaussodasta, toim. Ohto Manninen ja Vesa Määttä. Vapaussodan invalidien muistosäätiö. Edita 1999
    Lakeuksien eversti Matti Laurila. Gummerus 2010 – Pohjautuu tekijän väitöskirjaan Matti Laurila: jääkäriupseeri, suojeluskuntapäällikkö, rintamakomentaja
    K. L. Oesch. Ylivoimaa vastassa. Gummerus 2015.
    K. L. Oesch. Schweizer, Pazifist, finnischer General. WerdVerlag 2016.

    Lähteet"

    Voidaanko sanoa, että kyseessä on pätevä ja objektivisuuten pyrkivä oikeushistorioitsija?

    Toinen seika: Oeschin edesottamusket täsäs suhteesa tuntuvat elä Wikipediassa. Muistan vuoden takaa jhieman toisenlaisen, sanoisinko Oeschiä ankarammin kuvaavan selvityksen. Mutat en huomannhtu tallentaa.

    Se mikä voidaan ilmeiselläö varmuudella sanoa, että Oesch vaati, että sotavankeja pitää sanos ryssiksi (eikä neuvostoliitolaisiksi tia jolain muula neitraalilla ilmaisulla).

    Koska Oesch oli erittäin pätevä ja ansioitunut sotilas, niin moraalisesti hän on paljon ankarammsasa vastuussa vankisumrista, kuin alaisensa Nero. minunkaltaiseni moraalisesti aika alamittainen ihminen.


    MafH

    VastaaPoista
  11. 》Koska Oesch oli erittäin pätevä ja ansioitunut sotilas, niin moraalisesti hän on paljon ankarammsasa vastuussa vankisumrista, kuin alaisensa Nero. minunkaltaiseni moraalisesti aika alamittainen ihminen.《

    Eiks Oeshilla ollut niitä alaisi melkoisen paljonkin välillä? Kesällä 1944 peräti 3/4 osaa koko Skomen armeijasta. Aina roiskuu kun rapataan...

    Mannerheim sentään antoi kuuluisan lahtauskäskyn vuonna 1918 "Ammutaan paikalla" ja paljon ammuttiinkin. Ja vankejakin. Eikä ketään tuomittu vaan kaikki armahdettiin takautuvasti.

    Kekkosen konsteilla ei IKLää saatu lakkautettua, mutta sotien jälkeen kyllä monta saatiin tuomittua TAKAUTUVASTI.

    Wikipedian tiedoissa oli vielä jokin hetki sitten "tietona" Neron olleen Oeshin vävy. Höpöjuttu sekin ja lähteenä vanhan kommunistin (Vuornen Harry Myrskyn silmässä) muistelmat. Hankin kyseisen kirjan luettavakseni ihan tuon väittämän takia. Maininta löytyy Wikin muokkaushistoriasta.



    VastaaPoista
  12. Tässä on Nero ja Oeschin vävypoikaväite

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Eero_Nero

    Vuorinen, Harry Myrskyn silmässä: poliittisen vangin päiväkirjat vuosilta 1941–1944. Like, 2006. ISBN 952-471-880-4



    Vuorinen 2008 s. 89: "Teimme äsken tuttavuutta, luutnantti Neron, äsken näkemämme kenraali Oesch vävypojan kanssa"




    Oeschin sotarikostuomio

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=5001



    Täällä sitä on puitu liki parisadan kommentin verran.



    VastaaPoista