Sivun näyttöjä yhteensä

28. toukokuuta 2012

Muistista


Ihminen kykenee pitämään mielessään noin 7 asiaa, jotkut pari enemmän, toiset muutaman vähemmän. Ellei ole opetellut sinänsä helppoja kikkoja, puhelinnumeron seitsemän numeron sarjaa ei opi kertakuulemalla.

Tärkeä ja näkyviin kirjoittamisen arvoinen asia on: muisti pettää. Siihen ei voi eikä pidä luottaa. Joka toinen tietää tai tuntee henkilön, jolla väitetään olevan valokuvamuisti. Sielutieteessä mainittiin ennen ”eideettinen muisti” eli kyky painaa näkökuva mieleen yksityiskohtaisen tarkasti.

Ilmiötä ei ole kyetty todentamaan. Yritetty on.

Kun muistisairaudet aiheuttavat aiheellista huolta, on hyvä tietää, että mieleen palauttamisen vaikeus on kaikin puolin normaalia. Tavallinen, hyvämuistinen äiti tai isä ei välttämättä muista lastensa nimiä, kaikin hetkin, päivän tuoksinassa.

Muuan muistin merkillinen piirre on täysi tarpeettomien tietojen pulpahtaminen tietoisuuteen tuosta vain. Minulle tulee joskus mieleen 60- tai 50-lulvulla näkemäni yhdentekevän elokuvan näyttelijän tai jopa roolihahmon nimi. Kun sitten tutkii asian IMDB:stä, toteaa joskus kummakseen, että oikein meni. Äidilläni ilmenee samaa.

En missään tapauksessa muista autoni rekisterinumeroa. Olen yrittänyt opetella. Väittäisin, että se alkaa m-kirjaimella, mutta varma en ole. Sitä vastoin muistan, että 60-luvun lopulla suurella hiellä ja vaivalla hankkimani pikku-Saabin rekkari oli BC-427. Tai toden sanoakseni se tuli mieleen tätä virkettä kirjoittaessani yhdessä silloisen asuntoni puhelinnumeron kanssa. 712467. Helsingin suunta.

Olen ollut hyvinkin kymmenen vuotta selvillä mielikuvakartoista (mind map). Monet ovat vallan ihastuneita niihin. Toiset käyttävät tietokoneohjelmaa, toiset väriliituja. Esitelmän tai luennon pääkohtien muistiin merkitseminen helpottuu kuulemma huomattavasti, jos kyttää värejä ja puhekuplan muotoja taitavasti.

Kokeilin tässä huvikseni muistin tukea harrastepiirini asiaan, joka ei ole häävi. Joskus on kyllä käynyt niinkin, että kiihtynyt kansalainen on soittanut – enää en useinkaan vastaa ”numero tuntematon” –soittoihin – ja haukkunut oikein kunnolla epäisänmaallisten tietojen levittämisestä. Tätä tapahtui etenkin Hesariin kirjoittaessani. Kysyin sotaveteraaniksi esittäytyneeltä soittajalta, että missäs rykmentissä te siellä Kiestingissä taistelitte. Kun soittaja sanoi että JR 9:ssä jumalauta niin, pääsin vastaamaan, että sitten voidaan lopettaa tämä puhelinkeskustelu – 7. Divisioona ei ollut missään vaiheessa sillä suunnalla, vaan syksyllä -41 Äänisen eteläpäässä.

Eihän tällaista juuri kukaan oikeasti muista – pelkkiä rykmenttejä oli yli 50 ja niitä yhdisteltiin, lakkautettiin ja siirreltiin vähän väliä. Mutta siinä on sitten taas jo kunnia kysymyksessä, jos vahingossa väittää, että lentolaivue 28 lensi Fiateilla tai Curtiseilla, kun koneina oli vaihteleva määrä Moraneja.

Luultavasti relaatiotietokantojen aika alkaa mennä mailleen. Tietyissä tilanteissa ne ovat oivallisia, jopa korvaamattomia. Mutta on niissä toisaalta aika tavalla työtä. Rivit ja sarakkeet on syytä suunnitella kunnolla, jos aikoo pärjätä. Ellei tarve ole pakottava eikä tietueiden määrä tolkuton, Excel ajaa aika hyvin saman asian, jos sitä osaa kohtuullisesti käyttää. Ellei osaa, voisi olla hyvä ajatus opetella.

Uskon väitteen, jonka mukaan taulukkolaskenta (kuten Excel) oli se softa, joka vaikutti todella rajusti ”pienoistietokoneiden” (PC, Mac) virastojen ja konttoreiden valloitukseen.

Kun kirjoitan ”Excel”, haluan vain, että asiani ymmärretään. Open Officessa on myös taulukkolaskentaohjelma, ja olen aina välillä mietiskellyt, pitäisikö periaatteellisista syistä siirtyä päättäväisesti pois Mikkisoftan piiristä avoimen ja maksuttoman softan käyttäjäksi.

Miettiminen on vielä kesken. Kuvassa esiintyvä FreeMind kumminkin on ilmaisohjelma, joka muutaman päivän kokeilun jälkeen tuntuu tekevän tehtävänsä oikein hyvin; myös haluamani hakuominaisuudet toimivat, ja kuvassa näkyvät haarakkeet menevät hiiren klikkauksella sylttyyn, kuten kuuluukin.

23 kommenttia:

  1. Ajankohtainen asia tämä muistaminen, ja monen ihmisen elämää hyvinkin riipaisevasti koskettava. Äkkiä eilen muistin, että ripsipiirakan lanseeraaja oli Veikko Ennala ja lehti oli Hymy. Jos esim. te loukkaisitte minua syvästi ja pyytäisitte anteeksi, hymyilisin..olkaa hyvä..mutta ette tietäisi, että samalla ajattelen..UNOHDA en koskaan.
    Mitä syvempi tunnekokemus sitä...

    VastaaPoista
  2. Kyllä siinä Avoimessa Toimistossa on vielä jonkin verran vikoja. Mutta niin taitaa asia olla myös MikkiHiiriSoftan tuotteissa, että lopputuloksena: "Kannattaa kokeilla!".

    P.S. Molemmat pyörivät samassa koneessa aivan mainiosti, vaikka samaan aikaan (jos kone ei ole museotavaraa). Siinä on sitten aika kätevää kokeilla.

    VastaaPoista
  3. Hei taas! Nimimuistini on mennyt heikoksi. Ihmettelen usein, missä aivojen sopukoissa nimikeskus on ja miksi nimien muistaminen on tullut niin vaikeaksi. Jotenkin muistin tässä prof. Carl Hagforsin luennon meemeistä. Ne kuuluvat primitiiviseen, matkivaan muistiin. Meemit ovat siis muistiin tarttuvia ajatuksia, tarinoita, kaskuja, säveliä ja tekniikoita. Meemit omaksunut ihminen hallitsi joukkoja ja häntä ihailtiin. Hyvämuistisia ihmisiä olivat itämaiset sadunkertojat ja suomensukuiset runonlaulajat, jotka suolsivat satamäärin säkeistöjä. Meemit kasvattivat puheen ymmärtämis- ja tuottamisalueita. Myös otsalohko kehittyi.
    Nykykielellä sanottuna meemit ovat informaatioviruksia ja esiintyvät myös meemikimppuina. Kun niitä ei enää tarvita tai niihin ei uskota, ne poistuvat. Minun muistilleni taisi käydä juuri näin. Työssäni minun oli opeteltava nopeasti kymmenittäin uusien oppilaiden nimiä. Osasin käyttää muistitekniikkaa. Enää ei tarvitse pinnistellä. Olen henkisesti veltostunut. Joskus pidin unohtamisen syynä huonoa matikkapäätäni. Ajattelin, että nimet majailevat jossakin lähellä aivojen matematiikkalohkoa ja molemmat alueet heikkenevät edelleen vuosien myötä.
    Hyvää muistipäivää sinne Kirkkonummelle!
    Terv. LN

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ette varmasti ole henkisesti veltostunut ! Senhän todistaakin sekin, että seuraatte tätä blogia.

      Poista
  4. "Ellei ole opetellut sinänsä helppoja kikkoja"

    Voisiko tästä kirjoittaa II osan (tai kirjaviittauksen missä näitä kikkoja löytyy).

    VastaaPoista
  5. Eräs viime vuosisadan muistihirviö oli Esko "Kyllä" Kivikoski, joka pystyi johdattelemalla ajatustaan palauttamaan mieleensä tarkkoja yksityiskohtia kysytystä aiheesta. Vastaus tietokilpailussa pamahti harvoin suoraan vaan vaati muistelua, urinaa, jahkailua ja pähkimistä. Hän oli tietäjä omalla maallaan ja Virossakin asti.
    Hajumuisti on ihmeen tarkka; tuoksu tai lemahdus palauttaa mieleen vuosikymmenien takaa tilanteita, joista ei muuten ole hajuakaan.
    Nuuskii Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. "Muuan muistin merkillinen piirre on täysi tarpeettomien tietojen pulpahtaminen tietoisuuteen tuosta vain."

    Liittyyköhän tämä ikääntymiseen, joko niin, että nuorena asiat jäävät yleensä vaan paremmin mieleen vai siihen, että nuorena myös tunneelämä on viriilimpää ja asioihin liittyy voimakas tunne-elämys, joka auttaa muistikuvan säilymisessä. Vanhempana tunne-elämä on labiilimpaa, joten muistikuvien syntymistä/mieleenpalauttamista auttavia tunne-elämyksiä syntyy harvemmin.

    VastaaPoista
  7. Oletetaanpa, että päiväkapasiteetti ihmisaivoilla on 80 gigaa. Sen voi hankkia käyttöönsä joko niin, että ottaa sen 100 miljardin aivosolun rna- jne verkkoon tai niin, että selvittää, mistä hakukoneista se on saatavilla.

    Ensinmainittu taktiikka (35v+ ikäisille luontainen) polttaa jatkuvasti toistuessaan aivojen kuorikerroksen soluista 20%.

    Jälkimainittu taktiikka (35v- ikäisillä luontainen) muuttaa aivot toiminnalliseksi tilkkutäkiksi.

    Tarkemmin kts http://anttiliikkanen.blogs.fi : rollaa otsikko eilispäivältä ("Pyhä henki Paha rikos", loppuosassa petiitillä neurologilta saksittuna)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rollasin Antti Liikasta ohjeen mukaan;
      Olipa kovaa tekstia.
      Kunnioittavat kiitokset vihjeesta!

      Poista
  8. Uskon, että ns. "aktiivinen unohtaminen " suojaa mielenterveyttämme. Kukaan ei ole tullut kadulla kysymään minulta, että milloinkas se Täyssinän rauha solmittiinkaan tms. Tietysti olisin heti pahoittanut mieleni, kun en heti olisi muistanut. Aivo- ja geenitutkimukset ovat vielä alkuvaiheissaan, se näkee ken elää vaikka 50 vuoden kuluttua.

    VastaaPoista
  9. Muistan aika hyvin numeroita, mutta käytänkin niissä (jotka haluan muistaa) aina muistisääntöjä. Eli muutan ne vuosiluvuiksi tai urheilutuloksiksi. Sitten täytyy muistaa vain se yksi avainasia, josta tieto purkautuu tietyllä logiikalla. Toimii ihmeen hyvin.

    Mindmapeja yritettiin käyttää joskus luovuustekniikkanakin, mutta eihän se sellaisena toimi. Sen sijaan se on ihan hyvä asiarykelmien hahmottamisessa.

    Onkohan kieli- ja geenisuhteista tehty mindmapeja? Ongelmana on tietysti kaksiulotteisuus. Mikä on tapahtumien taso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, koska totesitte "jotka haluan muistaa". Sitähän se muistaminen on.

      Poista
  10. Numeroiden muistamisessa ei tarvi muistisääntöjä jos on hmm.. synn. Asperger tms ja lapsesta asti leikkinut numeroilla ja laskimella niinku jotkut jalkapallolla ja korttipakalla tai viululla.

    Itselle vaikka 12 nron puh. nrot menee kertalinttuulla. Piin 100 nroa meni parissa tunnissa muistiin ja muistin ne ulkoa ainakin sen pari viikkoa. Eikä mitään erikoisempaa tekniikkaa kuin ryhmittely 4-6:n ryhmiin. Minulle luvut on ehkä tavallaan kuin kaupunkien tai ihmisten nimet tai sävelmät muille tai jotain siihen tapaan. Joten minusta ei ole apua opettamaan tästä..

    Luonnonvakioita, neliöjuuria muistan ulkoa. Lähisukulainen soitti, oli joku tietokilpailu heillä menossa ja kysyi mikä on valonnopeus. Muistin ja muistan ulkoa: 299 792,458 km/s. Koska hän tietää että minä muistan ja tiedän.

    4-tiellä viime viikolla tuli vaarallisten aineiden kemikaalirekkoja vastaan ja muistan vieläkin yk-nrot ulkoa: 1977,3257,2014,2015. Vastaantulonopeus liki 200 km/h joten numero on poimittava sekunnissa mieleen. Kirjoittaa ei voi.
    Asiaa tuntevat löytävät tuosta mitkä oli kemikaalit.

    MrrKAT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on LIKI 200 km/h ja mikä on sallittu ajonopeus kyseisellä tieosuudella, huomasitteko ja muistatteko sen ?

      Poista
    2. Mielenkiintoista. Olen kuullut tällaisista kyvyistä. Itse en muista numeroita siis vastaavan lahjakkuuden avulla, vaan tietyllä tekniikalla - ja koska numerot (= maailman suhteet) kiinnostavat.

      En muista siis numeroita "numeroina", vaan aina sana- tai asiakoodin avulla. Tietysti ikivanha puhelinnumero on muistissa pelkkänä numerona - mutta sitäkään en muista sinänsä vaan "näen" sen. Sinäkin siis "näet" numerot?

      Valonnopeudeksi olisin vastannut 300 tkm/s ja tarkennusta vaadittaessa "pari sataa kilsaa alle". Vastaavasti kertoisin maapallon nopeudeksi 30 km/s ja Auringon nopeudeksi 250 km/s. Nämä muistan ilman muistisääntöjä, koska harrastan kosmillisia päässälaskuja. Huvikseni.

      Poista
    3. 100 km/h oli rajoitus. Itse tuppaan ajamaan nykyään 85-90 km/h moottoritielläkin (bensaa säästyy)jos ei kiire, ja rekat voi ajaa 80-100 km/h. Yhteensä vastaantulonopeus on luokkaa 165-190 km/h.


      En tiedä tekniikka jolla muistan nrot, se voi olla hiljaista tietoa (vrt. käsityötaito tai taide) alitajunnassa, ja jos yrittäisin kertoa eli rationalisoida miten todennäköisesti satuilisin. Visuaalisesti ainakin osa ja osa voi olla virsimuistissa (muistan ääneen ehkä kuin virtenä jotka lausuttiin lapsena ulkoa ja purkautuu kun muistaa alun).

      1.4142135623^2 on 2:n neliöjuuri, 1.7320508 on 3:n neliöjuuri
      0.30103 on 2:n logaritmi, 3.1622776 on 10:n neliöjuuri
      2.718281828 on neperin luku, 8:n neliöjuuri on 2.8284271,
      0.5:n neliöjuuri on 0.7071.
      1 asteen tangetti = 1/57.29 = 0.01745
      10 asteen tangetti = 0.1763, 30 asteen tangentti=0.57735, Piistä muistan aina väh. 33 nroa.
      Etäisyydet aurinkoon: Maa 149,599 milj. km, Jupiter 778,34 Saturnus 1427 milj. km, jne. Maan kiertoaika sideerinen vuosi 365,25639 d, sitten se vuodenaikojen (anomalistinen?)vuosi on 365,2422 d jne.

      Näitä muistan ulkoa vaikka kuinka. Ja jos ei ole kiire, niin en tarvi laskinta enkä paperia jos pitää laskea kauasko kivi lentää jos heittää kulmassa 45 o ja lähtönopeus on se ja se. Muistaakin kulmissa onnistuu arvio, neliöjuurenhan osaan arvioida parilla desillä mille tahansa päässälaskuna.


      MrrKAT

      Poista
    4. Jos joku sanoo sanan ja pyytää laskemaan montako kirjainta ja vielä lausumaan takaperin, niin siinä viimeistään käytän visuaalista muistia eli "näen" mielessäni.

      MrrKAT

      Poista
  11. Minä puolestani olisin heti valmis luopumaan muistiini pysyvästi hitsaantuneista kansakoulunaikaisista laulujen sanoista. Näihin kuuluvat mm. erilaiset maakuntalaulut. Laulut ja niiden sanoitukset ovat ehkä jonkinlainen oikotie esimerkiksi kielten oppimiselle, koska toisto on se, mikä opettaa. Yleensä oppimiselle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tankkaaminen, mutta pitäisi sille ymmärtämisellekin antaa tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi! Minä taas juuri riemastuin uudelleen vuosikymmenten jälkeen noista ikimuistoisista maakuntalauluista. Lähinnä kylläkin komeitten sävelmien vuoksi. Muisteltiin vanhojen koulukavereitten kanssa, miten hoilattiin niitä laulutunneilla urkuharmonin tahdissa. Ei tajuttu sanoista paljoakaan, mutta sävelet jäivät kyllä mieleen!

      "Missä maat on mainiommat, vetreämmät veet..." Sibeliusta. "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa..." Merikantoa. "Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa... Hannikaista.

      Sanoissa oli pienen koululaisen mielestä aika hassuja kohtia. Esim. Hämäläisten laulun, sanat J.H.Erkko, 4. säkeistö: "Ei impee missään rakkaampaa, ei siveempää, ei jalompaa, kuin Hämeen valkotukkainen, tuo sinisilmä neitonen on rusoposkinen".

      Poista
  12. Toisaalta taas itse lähimuistiongelmaisen nuoren edunvalvojana käyn päivittäistä taistelua muistin katoamisen ja ihmeellisesti säilyvien muistitietojen kummallisessa maailmassa. Nuoren on vaikea muistaa kellonaikoja, mitä kaupasta pitää hakea tai miksi kauppa on kiinni (juhlapyhät), mutta hän muistaa tarkasti, millainen moottori on Audi A4 vuosimallissa 2009 tai millaisia autoja on tullut matkalla vastaan. Jotkut muistiin jäävät asiat selittyvät mielenkiinnolla, mutta osa on selvästi näkemiseen perustuvaa ja yllättäen hänen mieleensä valokuvantarkasti jäävää tietoa.

    Olen hänen kanssaan väkisinkin samaa mieltä siinä, ettei hänen muistinsa ole AINA huono, vaan voin jossain tapauksissa todella luottaa siihen, että hän muistaa jonkun asian minua paremmin, vaikka joudunkin muistuttamaan kärsivällisesti päivän aikana toistuvasti parturiajasta.

    Käsittämättömät ovat aivojen muistijäljet.

    VastaaPoista
  13. Jatkosota kaaviossa näkyy välilehti Bach - olisiko siitä mahdollista saada blogikirjoitus - Bach ja muisti tms - kiinnostaisi.

    VastaaPoista
  14. "Uskon väitteen, jonka mukaan taulukkolaskenta (kuten Excel) oli se softa, joka vaikutti todella rajusti ”pienoistietokoneiden” (PC, Mac) virastojen ja konttoreiden valloitukseen."

    Ei siinä uskoa tarvita, sillä asia todella oli niin. AppleII oli Commodoren ja TRS80:n ohella valmis pöytämikro, jolla pystyi tekemään pieniä ohjelmia ja muutenkin leikkimään. Mutta kyse oli kuitenkin pienten nörttipiirien leikkikalusta. Sitten tuli taulukkolaskentaohjelma nimeltään VisiCalc, joka mahdollisti taloushallinnossa erilaisten 'entäpä jos' analyysien tekemisen. Siis siihen malliin, että jos tuotteen ominaisuuksia muutetaan, niin hintakin tietysti muuttuu ja vaadittava myyntimäärä muuttuu. AppleII + VisiCalc pakettia myytiin kuin siimaa. Tämä taas herätti IBM:n ja yhtiö toi koemielessä markkinoille ensimmäisen PC:n. Tämä oli hyvin ratkaiseva askel, sillä IBM:n mukaantulo tavallaan laillisti mikrojen hankkimisen. Oli olemassa tunnettu sanonta siitä, että kukaan atk-ihminen ei ole koskaan saanut potkuja siksi, että on hankkinut IBM:n laitteet. Yleiseen mielipiteeseen levisi myös käsitys, että mikroista on sittenkin johonkin, koska kerran iso sininenkin on lähtenyt mukaan siihen bisnekseen.

    VastaaPoista