Sivun näyttöjä yhteensä

19. toukokuuta 2012

Plea bargaining


Olen käynyt yksinpuhelua syyteneuvottelusta ja tunnustusten rangaistukseen tuomasta helpotuksesta kauan.

Yhdysvalloissa 90 % rikosasioista käy läpi syyteneuvottelun. Lukua ei voi käyttää vertauskohtana meillä, koska vaihtoehtona on usein oikeudenkäynti valamiesten edessä.

Valamiehistö – jury – joka muka edustaa kansaa on oikeusvarmuuden kannalta ja kustannustensa vuoksi kouluesimerkki erittäin huonosta järjestelmästä. Sitä muuten ei pidä sekoittaa lautakuntaan, jota Suomessa on käytetty kauan.

Nyt yllättäen näyttää, että syyteneuvottelu menee nopeasti läpi. Asiasta kirjoitellaan enimmäkseen myönteisesti. Rikosoikeuden professoreista vain harva torjuu ajatuksen suoralta kädeltä. Riittävän moni median suosiman professori terttu Utriaisen kuulija tietää, että hänen puoleensa kannattaa kääntyä, jos tarvitaan helppotajuinen eli yksinkertaistettu kannanotto.

Asiat – rankaiseminen ja rangaistuskäytäntö – eivät nimittäin todellisuudessa ole alkuunkaan yksinkertaisia.

Taas kerran on ongelma, ettei tuomioistuinlaitos suostu käyttämään puhemieltä ja että tuomarit ovat enimmäkseen täysin haluttomia sanomaan medialle mitään.

Niinpä lukijat eivät ehkä tiedä, että syyteneuvottelu ja tunnustuksen tuoma helpotus rangaistukseen ovat molemmat olleet tosiasiallisesti käytössä sata vuotta tai enemmän. Oikeista rikoksista syyttäjät eivät voi jättää syytettä nostamatta, mutta aika usein rikosnimikkeen valinta merkitsee valintaa vankeuden ja sakon välillä. Vastaavasti aika usein käydään keskustelua asiasta. Käytän turvallisuussyistä vanhentunutta esimerkkiä. Kun aloittelin uraani, vähimmäisrangaistus törkeästä varkaudesta oli kuusi kuukautta kuritushuonetta. Raja varkauteen, josta saattoi päästä sakolla, oli monin kohdin erittäin häilyvä. Ikivanha lainkohta oli kohdittain naurettava – joka varasti ”ulkona kedolla nukkuvalta” oli vikapää kuritushuonerangaistukseen. Itse en ole vieläkään nähnyt ulkona kedolla nukkuvaa, sillä selitysteosten mukaan mm. telttailijoista ei ollut kysymys. Kerran kuulemma mietittiin kovasti, oliko Kaskisten torille sammuneen juopon lompakon kääntäminen tuon lainkohdan tarkoittama teko.

Vanhan käytännön pahin puoli on sattumanvaraisuus ja läpinäkymättömyys. En rohkene langettaa epäilyn varjoa syyttäjien ylle, mutta ennen vanhaa syyttäjiä oli monenlaisia. Muistan eräänkin  edes keskikoulua käymättömän nimismiehen, joka vaati kolarista ankaraa rangaistusta osapuolelle, joka oli asennuttanut autoonsa selvästi hurjastelutarkoituksessa ”syöksyvyöt” (turvavyön). (Kysymyksessä ei ollut isäni, joka taisi olla maakunnan ensimmäinen turvavyön käyttäjä, vuodesta 1958.)

Koko rankaisemista koskeva ajattelu on pöyhimisen tarpeessa. Tottumuksemme perustuvat sadan vuoden takaisen yhteiskunnan oloihin. Niinpä syyteneuvottelua pidetään helposti epäreiluna, epäoikeudenmukaisena, tasa-arvoa loukkaavana.

Sitä se onkin. Minusta se on kuitenkin pienempi paha. Oma kantani johtuu osittain siitä, että ehdin muutamaan kertaan kyllästyä niin sydänjuuria myöten perinteiseen tuomariajatteluun. En koskaan lakannut kapinoimasta mielessäni sitä vastaan, että eräiden etenkin tavanomaisten omaisuusrikosten selvittäminen ja tuomitseminen maksaa sata kertaa anastetun omaisuuden arvon. Tällaisia ovat jotkut tekosarjat, joissa on murtauduttu kioskeihin ja kauppoihin oluen toivossa. Herkuttelen ajatuksella, että lyötäisiin jätkän käteen samanlainen leima kuin tanssipaikassa – 1 kk vankeutta murtovarkauksista huhtikuussa 2012. Ja valokuva kädestä seuraamusvirastolle.

Toinen esimerkki on ilmiantamisen ongelma. Nyt ajatellaan rangaistuksen lieventämistä etenkin niille, jotka ”laulavat”.  Myös poliisille vieras väestönosa suhtautuu kielimiseen vaistomaisen kielteisesti. Tämä on varmaan oikein havainnollisessa arjen maailmassa. Itse järjestelmä on kauan sitten omaksuttu mm. kartellioikeudessa (kilpailulaki). Yritys joka käräyttää hintoja sorkkineet yhteistyökumppaninsa kilpailuvirastolle säästyy lain mukaan kokonaan tai osittain seuraamusmaksuilta, jotka ovat käytännössä miljoonia.  Vaikka maksut menevät yhtiöiltä, on siellä takana ihmisiä, joiden on tehtävä päätökset.

21 kommenttia:

  1. Syyteneuvotteluhan ei koskisi lainkaan laulamista, vaan ainoastaan oman rikoksen tunnustamista.

    VastaaPoista
  2. Björn Wahlroosin kavereista -oikeista eikä vain facebookissa kuten Sinä minulle juuri nyt- sellaiset persialais-brittiläiset herrat kuin Robert ja Vincent Tchenguiz pääsevät pälkähästä. Veljekset olivat joutuneet kiinteistövälitys-tarmokkuuttaan SFO:n kynsiin.
    Serious Fraud Office jo nimeltään alleviivaa R.Reaganin yhtä huomiota. Mikään ei ihmisten maailmassa (=society) saa mennä yli hilseeni. Siispä: vakavien petosten toimisto. Siitä oli kyse näiden Björnin kavereiden osalta Lontoossa.

    Wahlroosiin he tutuistuivat Kaupthingin ja Exitan kautta kun omistivat 20 prosenttia vanhasta Postipankki + keskinäinen vakuutusyhtiö Sammosta (kotipaikka Turku). Eli siitä Björnille uskotusta mandaatista. No,herroista juuri nyt tiedetään että SFO päästää otteensa jutusta jahka herrat panevat 50 milj. puntaa hyväntekeväisyyteen. Tutkintavyyhdestä ei varmaan ota mikään selvää, väärin ei saa tuomita, ei edes roikottaa pitkässä hirressä.
    Sovitaan asia halki -rahalla. Tai jos kielisivät,saataisiin selko ja herrat lusisivat lyhempään. TMS

    Tällaista se on ihailemani kansanvalta ja sen tuoreena pitäminen.
    Einar W. Juvelius löytää jyvän -relevanssin hengenravintona. Hän kertoo kuinka Turun hovioikeuden varapresidentin virka-asemaa oltiin korotettu. Valtaneuvosto katsoi sen nyt varatuksi aatelille. Jupakka 1762 koski sitä kun tämä Turun virka nyt rankikorotuksen jälkeeen luettaisiin näihin, jotka laki varasi aatelille ja ritaristolle, eikä valtaneuvosto myöntynyt esittämään aatelitonta ehdolle tämän halvan syntyperän vuoksi. JNE.

    Katujen jyry asiat sitten ratkaisi.Minutkin opetettiin lukemaan ja nyt koen kirjoittaa kiivailla ymmärtämättä statustani puhevallattomana. Nykykoululaisilla on edistyneempi Pisatie. Nappi otsaan, ei kun suun kautta otsan ja takaraivon väliin -siihen neurologiaan. (Terapia kuuluisi tälle "vakavien petosten konttorille", jos olisin lautamies.) Lautamies muuten merkkaa puukon viillolla asian muistialustaan,päreeseen. Jopa rahaa tehtiin pajunhalkaisusta. Toinen annettiin kuitiksi tavaralainasta, toisella samasyisellä (=sormenjäljet) halkaisupuolikkaalla tsekattiin oliko saamamies aito.

    Tästä pääsenkin lopettamaan,että valtionvelkakin on rahaa.Siksi sitä on palasteltu pieniksi käteviksi obligaatioiksi eli bondeiksi. Mutta kun valtio pudotti koron nollaan,rahoittajat yrittivät nostaa sitä CDS:illä. Valtiomiehet Katainen/Rehn loukkaantuivat ja kävivät atakkiin. Tässä sitä sitten ollaan.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: - kirjoituksessa sivutaan siis kahta asiaa, syyteneuvottelua ja tunnustamisen vaikutuksesta rangaistukseen.

    Molemmissa mutta ennen kaikkea jälkimmäisessä "yhteistyöhalu" vaikuttaisi luultavasti paljon. Tuota yhteistyötä on mm."kalvaminen" eli laulaminen eli toisten tekijöiden paljastaminen.

    Tästä tullaan kolmanteen aiheeseen, jota en ole käsitellyt, todistajien suojeluun.

    Yhteistyö poliisin kanssa voi olla asianomaiselle hyvin vaarallista. Terveisiä voi tulla jo vankilasssa.

    Tämä on yksi törkeän rikollisuuden ongelmavyyhdeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä asiat oppi kyllä jo 50-luvulla kansakoulussa, ei niihin lainsäädäntöä näille ikäluokille tarvita.

      Kun luokkahuoneen katosta löytyi kaurapuuroa tai opettajan päiväkirjan välistä kuolleita hämähäkkejä, ei tekijöistä luokassa kukaan tiennyt mitään, vaan koko luokka istui jälki-istunnossa.

      Jos joku olisi tiennyt, olisi saattanut säästyä jälki-istunnolta, mutta huommanut virheensä heti seuraavana päivänä lumisodassa tai kotiin lähtiessä, kun polkupyörän kumit oli tyhjät.

      Poista
  4. Olen usein urputtanut siitä, kuinka raukkamaista on, että lähes kaikki syytetyt ja tuomitut itsepintaisen röyhkeästi väittävät olevansa syyttömiä, vaikka heidät olisi yllätetty rysän päältä housujaan napittamasta. Näin tekevät taparikolliset ja näin tekevät kunnialliset kansalaiset. Olen ollut ymmärtävinäni, että se liittyy jotenkin lainkäyttöömme. Että ei saa missään tapauksessa tunnustaa?

    Tästä huolimatta jokin kello pirisee päässäni, kun luen ehdotukesta, että tunnustaminen lieventäisi tuomiota. Käykö tässä niin, että laista hyötyvät vain ketkut ja taparikolliset sekä taatusti syylliset?

    Viattomat ja rehelliset kärsivät, koska heidän moraalinsa ei salli pelaamista ja väärää tunnustusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kokonaan unohtunut, että tuomiovallan käyttäminen on yksi yhteiskunnan perustehtävä, ja sen velvollisuus, eikä pelkkä minimoitava kustannuserä.

      Poista
  5. Ja sitten unohdetaan nämä rikosten uhrit, niinkuin aina. Kuka heitä puolustaa? Vai onko se heidän omaa syytänsä, että ovat 'nukahtaneet niitylle'?

    Niinkuin jahdataan työttömiä ja sairaitakin, kun eivät pääse ahdingostaan vaan ovat edelleen työttömiä ja sairaita tässä idioottimaailmassa.

    Mitä niillä lailla tekee jos niitä kukaan ei noudata, eivät edes lain valvojat?! Vai onko näille 'ylempitaso-ihmisille' sallittua olla anarkistejä?

    Mielestäni olisi jo aika lain valvojien puuttua tähän, mutta kukaan ei ilmeiseti uskalla.

    VastaaPoista
  6. Guantanamon vankileirillä terrorismisyytösten pohjalta vangittuna olevan Majid Khanin (32) tapaus tuo esiin amerikkalaisen plea bargain -järjestelmän todellisen nurjan puolen. Khan, jolla on pysyvä oleskelulupa USA:ssa pidätettiin synnyinmaassaan Pakistanissa lomamatkalla vuonna 2003. Hän oli vangittuna ilman selitystä ja syytettä yhdeksän vuotta, joista kolme ja puoli vuotta "syväkuulustelussa" CIA:n salaisessa vankilassa. Vankeutensa aikana Khan yritti kaksi kertaa itsemurhaa jyrsimällä hampaillaan valtimonsa auki käsistä.

    Helmikuussa 2012 Khanille tarjottiin sopimusta: tunnustamalla syyllisyytensä ja suostumalla yhteistyöhön hallituksen kanssa elinkautinen rangaistusvaihtoehto muuttuisi huomattavasti lievemmäksi. Yhteistyö tarkoittaisi käytännössä sitä, että Khan pidättäytyy todistamasta pahoinpitelystä ja kidutuksesta CIA:n huomassa, jolloin syytteet ko. tahoa vastaan kaatuvat oikeudessa ja että hän omalta osaltaan auttaa WTC-iskujen selvittämisessä esittämällä näyttöä muita vankeja muun muassa pääsuunnittelijaksi epäiltyä pakistanilaista Khalid Sheikh Mohammedia vastaan.

    VastaaPoista
  7. Eikös tässä voi käydä niin että rankaisemisesta tulee helpompaa ja halvempaa? Ei kuulosta hyvältä. Rankaisemisen tulee olla kallista ja hankalaa.

    Osa kansasta on innokasta kurittamaan muita, kokevat rangaisemisen oikeudenmukaiseksi. Ilman kalleutta ja hankaluutta voi käydä niin etteivät kärsi toisten rankaisemisesta tarpeeksi ymmärtääkseen seuraukset.

    VastaaPoista
  8. Kiva kuva. Kaksosuus on kiehtova teema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Kautta vuosien olemme saaneet ihailla Kemppisen tyylikkäitä ja joskus tosi herkkiäkin valokuvia.

      Poista
  9. Voimassa olevan lain samoin kuin uudistusehdotuksen mukaan toisen henkilön rikoksesta "laulaminen" tai vinkkaaminen poliisille ei vaikuta laulajan/vinkkimiehen oman teon rangaistavuuteen eikä lievennä siitä tuomittavaa rangaistusta. Asista ei ole olemassa myöskään KKO:n ennakkopäätöstä.

    Kouvolan hovioikeuden tuomio 2002, josta on viime päivät jonkin verran kohistu julkisuudessa, oli virheellinen, kun hovioikeus katsoi (äänestys 2-1), että heroiinia hallussa pitänyt ja siitä myös pienen myynyt poliisin vinkkimies ei ollut syyllistynyt rangaistavaan tekoon, koska teko, josta edes poliisin yhteyshenkilö ei tiennyt mitään, oli poliisin vinkkimiehen tekemänä hovin mielestä "anteeksiannettava."

    VastaaPoista
  10. Jos pm Katainen ja vvm Urpilainen tunnustaisivat että Suomi on salanut jo miljardien Kreikka-tappiot, niin pääsisivätkö he ehdollisella kuin k.ed. Kanerva - ja saisivat tuomionsa vasta ennenaikaisissa vaaleissa ?
    Entä valtiovarainministeriö joka jo myönsi rikkoneensa lakia Kreikan vakuussopimuksen salaamisessa. Voiko ministeriötä ja/ tai valtiota vaatia ja saattaa tiilenpäille kirjanpitorikoksista ja valehtelusta ?
    Tai pankkeja verovaroilla tukenutta ministeriä , jonka päätösten seurauksena tuhannet tekevät itsesurman ? Kuten tekivät kun Aho & knit valitsivat pankkien ja maatalouden tukemisen 90-luvun lamassa. Tulisiko Aholta puristaa kiduttamalla tunnustus kuin USA Guantamanoon vangitsemiltaan vai riittääkö syyteneuvottelu ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin aiheellisia kysymyksiä, joihin kuitenkaan emme tule todennäköisesti koskaan saamaan vastausta.

      Poista
  11. Niinkin luotettavasta lähteestä kuin

    Sven Hassel :n sankareiden kertomaa.

    Pahin tilanne on olla syytetty syyttömänä.
    Sitä ei usko kukaan.
    Pitää keksiä jokin uskottava rangaistava rike
    ja sille todistaja, niin säilyy nuppi.

    VastaaPoista
  12. Se, että eräiden - useidenkin - rikosten selvittäminen ja tekijöiden tuomitseminen maksaa monkinkertaisesti rikoksen aiheuttaman vahingon verran, ei ole mikään ongelma.

    Valtio käyttää koko oikeus- ja vankeinhoitolaitoksen ylläpitämiseen vuosittain alle kaksi prosenttia menoistaan. Tämä hintalappu mm. sisältää niin pienten kuin suurtenkin rikosten selvittämisen ja rankaisemisen, myös siviiliriidat ja summaarisen menettelyn, kaikissa oikeusasteissa, seuraamus- ja täytäntöönpanojärjestelmineen kaikkineen.

    Oikea ongelma on se, että tätä ei ole ymmärretty, vaan oikeusministeriön hallinnonalan mitättömän pienistä menoistakin pyritään jatkuvasti säästämään järjestelmän toimivuuden kustannuksella. Yksi hyvä esimerkki on juuri tämä puheena oleva syyteneuvottelu. Toinen on käräjäoikeuksien määrän puolittaminen. Kolmas kansliakäsittelyyn siirtyminen pienissä rikosasioissa. Jne, jne.

    Ikäänkuin oikeusministeriön hallinnonala olisi pelkkä kustannuserä. Useimmilta on täysin unohtunut, että sitähän se ei suinkaan ole. Kyseessä on yksi kolmesta yhteiskunnan tukijalasta, tärkeä yhteiskunnan perustehtävä, joka järjestäytyneen yhteiskunnan on velvollisuus hoitaa. Siis velvollisuus.

    Kunhan ensin oivallettaisiin tämä perusasia, voitaisiin sen jälkeen ehkä aloittaa pitkä matka kohti oikeaa oikeusvaltiota ja suunnitella tähän maahan edes jonkinnäköinen oikeuspolitiikka.

    VastaaPoista
  13. "Valamiehistö – jury – joka muka edustaa kansaa on oikeusvarmuuden kannalta ja kustannustensa vuoksi kouluesimerkki erittäin huonosta järjestelmästä."

    Sanottakoon yksi puoltava sana jurystä: sen ansiosta anglosaksisissa maissa on valovuosia eurooppalaisia maita, Suomi mukaanluettuna, edellä oleva todisteluoikeudellinen ja -psykologinen järjestelmä, jota ihmisoikeuksien varjolla tuodaan vaihe vaiheelta Eurooppaan. Suomessa on liian sokeasti luotettu siihen, ettei tuomari voi harkita näyttöä väärin ja hän pystyy opastamaan myös lautamiehet oikeaan lopputulokseen. Tämä ei välttämättä onnistu kun kunnanvaltuusto on valinnut itsetietoisia pikkupoliitikkoja, joilla on yksilöllinen äänioikeus, eikä käräjätuomarikaan jaksa aina äänestää. Asia jää hovioikeuden korjattavaksi, jos viitsivät ja ehtivät.

    VastaaPoista
  14. Väite: "Oikeista rikoksista syyttäjät eivät voi jättää syytettä nostamatta..."

    Ei pidä paikkaansa. Voivat ja tekevät myös. Ilman seuraamuksia.

    Jos rikoksen tekijä on riittävän korkeassa asemassa tai riittävän suuri toimija, ja rikoksen uhri(t) rittävän monet ja ovat kärsineet kukin varsin pienen vahingon, ei sillä ole väliä että rikoksen tekijä on rikoksellaan kerännyt itselleen useita miljoonia.

    Syytettä ei nosteta. Ja rikos kannattaa.

    Tämä nyt hieman pyöreästi kerrottuna, koska yksityiskohtien kertominen vaatisi varsin paljon tekstiä.

    VastaaPoista
  15. Väite: "Oikeista rikoksista syyttäjät eivät voi jättää syytettä nostamatta..."

    Ei pidä paikaansa. Voivat ja tekevät myös. Ilman seuraamuksia.

    Jos haluaa menestyksekkäästi kavaltaa pitää kavaltaa riittävän monelta, riittävän pitkän ajan kuluessa, ja riittävän vähän kultakin. Jos sen vielä onnistuu tekemään jonkun vastuussa olevan ministerin tuella tai edes hiljaisella suostumuksella, voi olla melko varma siitä että syytettä ei nosteta.

    Poliisi ei tällaista asiaa tutki.
    Oikeuskanslerivirasto ei tee mitään edes pyynnöstä.
    Ja yleinen syyttäjä ei myöskään tee mitään.

    Ingmar Forne

    VastaaPoista
  16. Mitä mahtoi käytännössä tarkoittaa kuritushuonerangaistus? Tätä ei tunnu tietävän kukaan ja tarttui taas silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoilua ja etuja oli kuritushuoneessa hiukan vähemmänkuin vankilassa. Ero ei ollut sotien jälkeen enää suuri. Katso (vanhemmasta lakikirjasta) L rangaistusten täytäntöönpanosta 39/1988. Ulkomuistista sanoisin, että perussäädös kumottiin vsata 1990-luvulla.

      Nopeimmin löydät tiedon käsikirjastosta tarttumalla ennen sotia käytettyyn lakikirjaan, siis sellaiseen joita käytettiin ennen näitä vihreäkantisia.

      Poista