Sivun näyttöjä yhteensä

17. toukokuuta 2012

Perusteet


Kuvassa näkyvän kirjan, Haarmannin – Mansalan ”Immateriaalioikeuden perusteet” (Talentum 2012, ISBN 978-952-14-1768-9) esittely tässä on täysin puolueellinen. Molemmat tekijät ovat olleet vuosikymmeniä läheisiä ystäviäni. Perheittäin on seurusteltu.

Mansala on erittäin hyvin selvillä myös uusimmasta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä. Lisäksi hänellä on erittäin hyvä ”judisium” eli juristin taito oivaltaa, mikä ongelmissa on olennaista. Alalla on sen syvällisesti osaavia piipertäjiä, jotka joutuvat huuhtomaan viikkokausia löytääkseen sen pienen kultajyvän.

Haarmannilla on aineen entisenä professorina ja vuosikymmenet korkeimmassa oikeudessa istuneena sekä keskeisten kurssikirjojen kirjoittajana sellainen arvovalta, että hänen kirjojaan käytetään oikeusriidoissa kuin katekismusta rippikoulussa.

Tästä kirjasta minulle on yksi moite, joka ei ole kirjoittajien vika. 198 sivua ja 79 euroa. Joudutte uskomaan minun sanaani: myös ne, jotka ovat lukeneet tai tenttineet Haarmannin laajemman kirjan ”Immateriaalioikeus”, ovat autuuden haastolla velvollisia hankkimaan ja lukemaan myös tämän kirjan. Osoitan vaatimukseni etenkin nuorehkoille juristeille, jotka toimivat alan järjestöissä ja julkaisevat kaikenlaisia oppaita mm. tekijänoikeuden osa-alueista ja päästävät niihin erilaisia päättömyyksiä. Kokonaisuus on saatavissa hallintaan.

Kirja on jäsennetty etevästi. Ensimmäiset 100 sivua, ”Immateriaalioikeuden esittely” sisältää lähinnä aineellisoikeudellisen osan, jonka voisi arvioida kiinnostavan useimpia lukijoita. Jälkimmäinen osa, ”Suojan saaminen ja voimassaolo” ja näiden oikeuksien hallinnointi vie 75 sivua, ja seuraamuksia ja oikeudenkäyntejä selvitetään 15 sivulla. Huippuvaikea ”markkinointi- ja kilpailuoikeuden suhde yksinoikeuksiin” on puristettu 10 sivuun. Tämä kysymysryhmä tuottaa havaittavia vaikeuksia jopa markkinaoikeudelle ja korkeimmalle oikeudelle. Lainsäädäntö on tällä kohdin sangen sekavaa.

Tämä kirja täyttää oikeudenalan perusteita selvittävän opuksen molemmat, osittain keskenään ristiriitaiset vaatimukset.

Edellä jo esitetty kielikuva ”katekismus” on valitettavasti veristä totuutta. Perusteet ovat asioita, joissa ei saa erehtyä. Tarkoitan juristeja ja toimihenkilöitä, jotka saavat palkkaa tai palkkiota puheistaan. Tämä on perusoppimäärä, joka on osattava.

Toiseksi – tämä tavoite jää alkeet esitteleviltä usein saavuttamatta – vasta tällainen selvitys antaa perusteet vaikeampiin kysymysiin perehtymiseen, joka sitten viekin vuosia. Immateriaalioikeudessa seuraava porras on siviilioikeuden yleisten oppien laajan version omaksuminen. Esimerkiksi tekijänoikeusspesialistit, joita istuu ministeriöissä ja neuvostossa, kaatuvat joskus tähän. He osaavat säännöt mutta eivät rakenteita.

Haarmann ja Mansala suoriutuvat, kuten odottaa saattaakin, myös syövereistä. Patentin tulkinnasta ja suojapiiristä on vain muutama lause, mutta ne on huolellisesti tasapainotettu ja mietitty tarkasti.

Tämän blogin lukijoita varten jäljennän kirjan lopettavan ”Strategian alkeet” –jakson viisi peruslähtökohtaa. Maailma olisi parempi paikka, jos liikkeenjohto tietäisi tämän:” - Yrityksen johto ymmärtää immateriaalioikeuksien merkityksen. Immateriaalioikeuksien tulisi olla hallituksen sydämen asiana. – Tunnetaan immateriaalioikeudet ja yrityksen toiminta- ja kilpailuympäristö. – Kartoitetaan immateriaalioikeuksien riskit ja mahdollisuudet. Tuloksen tulisi vastata kysymykseen ’Mihin yritys tarvitsee immateriaalioikeuksia?’ – Luodaan immateriaalioikeuksia koskeva laatukontrolli. Olemassa olevat immateriaalioikeudet tulee kartoittaa, ja sopimusten immateriaalioikeuksia koskevat määräykset tulee tarkistaa. – Luodaan selkeä immateriaalioikeusstrategia, johon kirjataan oikeuksien hallinnointi yrityksessä. Kuka vastaa esiin tuleviin kysymyksiin esimerkiksi tavaramerkin käyttämisestä yrityksen markkinointiaineistossa?”

Ja tämän lauseen voisi kaivertaa jalometalliin:” Immateriaalioikeuksilla ei ole itseisarvoa, vaan niiden arvo määräytyy sen mukaan, miten niitä pystytään hyödyntämään siten, että ne lisäävät liiketoiminnasta saatavaa tuottoa.”

Niin – ja muistutus tämän lukijalle – kilpailulaki on muuttunut marraskuussa. Laki kilpailunrajoituksista on kumottu.

12 kommenttia:

  1. Nyt emme voi olla kysymättä: jos tuon kirjan laittaa sähköisessä muodossa luvatta saataville niin onko kirjan hinnalla, liki 80 eukkoa, vaikutusta mahdolliseen oikeuden päätökseen "saamatta jäämistä myyntituloista"?

    VastaaPoista
  2. Toissapäivänä tiistaina 15.5. tienasi Kreikan valtionlainasta Cayman saarilla majaa -ainakin postilokeroa- pitävä uhkarahasto Dart Management muutaman sata miljoonaa euroa. Asiasta luin nyt aamulla Telegraphista. Eilen keskiviikkona tavasin Financial Timesista, että viime minuuteille saakka oltiin puntaroitu maksaako Kreikka erääntyvän lainan 435 milj. euroa pois vaiko ei. Tämän rahaston lähde luonnehtii "vulture" ,raadonsyöjä hyeenarahastoksi. Vähän kuten Rytin/Kordelinin ja Amos Anderssonin taipaleen lähtötelineiden naulausta !

    Miksi Dart (= tikka) osui napakymppiin ? Se toimi ja ne obligaatiot oli pantu liikkeelle Englannin lain alla. Ei Kreikan tai Brusselin. Miksi se voitti kun velallinen vain maksoi velkansa ? Se oli ostanut obligaatiot pilkkahinnalla
    kun Kreikkaa oltiin armahtamassa sijoittajavastuulla. Kun jotkut Ilmarit kehuivat irtautuneensa Kreikkavastuista, tämä tikkakordeliini nokitti. Ja nyt siis voitti. Asiassa on toki kummastelemista. Ketkä olivat Dartia rahoittaneet sentään muutamalla kymmenellä miljoonalla ? Keillä oli asiantuntijan ja neuvonantajan, liiketoimintaenkelin rooli strategiassa? Ja kuinka paljon vihdoin kun hanke onnistui, nämä ei-rahallista panosta, "osaamista" ja suhteita tuoneet tahot tienasivat ? Ja vihdoin millaisilla optioilla Ilmarien managerit olivat obligaatiot myyneet eläkesäätiöistään ? Olivatko partenereita, Anonymous ? Ketkä kaahaavat kohta tuliterillä bemareilla ?

    FT:n mukaan samanlaisia, English Law ja leikkaamattomia velkakirjoja, on vielä odottamassa lunastuspäivämääriään 6 000 miljoonan edestä. Nämäkin kärkkyjät toivovat Kreikan pysyvän eurossa. Ero olisi katastrofi. Jos bondit oltiin uhkaostettu vaikkapa 20 senttiä/euro eli 1 200 eurolla niin nuolaisemattta jäisi 5 mrd € luvassa olleita voittoja. Ja tappiothan (6 000 - 1 200),saman 5 mrd kantaa kuten totutusti varjopankkien keskeisrahoittaja, tunareitten eläkeyhtiöt ja korkorahastot. Mitä näiden jäljiltä pelipöydältä puuttuisi, se lisätään liikepankkien velan-rahan enentämisestä, niiden ikiaikaisesta luvasta valmistaa maksuvälineitä yhdyskuntiensa kukoistukseksi. Nykyisin ne ovat pankkiireita ja strategiaverkkoja varten. Tehtaitahan ! Kyllä Kiinaan organisoitaessa.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea nähdä Dartin toiminnassa mitään moitittavaa. Ainakaan yhtään enempää kuin siinä, että minäkin olen ostanut Nokiaa nyt, kun niitä saa parilla eurolla kappale. Halpoja arpoja.

      Poista
    2. Viime viikolla oli Chanian venetsialaisen sataman pollariin kiinnitettynä Cayman-saarille liputettu noin 100 jalkainen kolmikerroksinen loistopaatti. Liekö ollutkin voittoja kuittaamassa?

      Kreetan televisiossa makkaratehtaan lihamestari esitteli lihamyllyn terää, jolla luutkin voidaan jauhaa mukaan makkaramassaan. Kohta riittää hammastohtoreilla töitä, kun sama eu-sääntö tulee meilläkin käyttöön. Ruoka riittää, kun jugurttiin lisätään sahanpurua ja leipään akanoita. Vanha viini virkistetään myytäväksi makeuttamalla:Italiassa käytettiin glykoolia. Maidon proteiinipitoisuus saadaan nousemaan melamiinilla kuten Kiinassa. Mistä sitä luomua saa?

      Kreikka valmistautuu vaihdantatalouteen ja irtautuu eurosta.
      Vaaleihin valmistautuu Kunnaksen Ilkka

      Poista
  3. Maallikkona minua aina arveluttaa näitä lain mutkikkaita koukeroita ihmetellessäni, että miten varmistetaan, että myös tuomion lateleva tuomari ymmärtää nämä asiat "oikein"?

    VastaaPoista
  4. No, kuten tiedetään, pelkästään jonkin oikeudenalan perusteita käsitteleviä opuksia on helppo väsätä!

    VastaaPoista
  5. Jukka, kyllä se hinta on ihan kirjoittajien vika. He tekivät kustannussopimuksen, joka mahdollistaa moisen hinnoittelun. Vaihtoehtoisesti he olisivat voineet tehdä sellaisen sopimuksen, joka antaa heille mahdollisuuden ostaa kirjaa tiettyyn hintaan, jolla he sitten voisivat sitä jälleenmyydä pienellä katteella. Tai sitten kustantaa sen ihan itse. Esimerkiksi Lulun kautta. Tosi helppoa!

    Asia on täysin kirjan oikeudenomistajien vallassa.

    VastaaPoista
  6. Ei ehkä ole kenenkään tarkoitus, mutta teoksen hinta 79 euroa viittaa siihen, että sen viisaus halutaan pitää lakimiespiirien sisällä. Mitäs tavallinen kansa tällaisella tiedolla tekisi; alkaisi vaan kysellä turhia.

    Joitakin kysymyksiä voidaan tosin esittää jo Kemppisen esittelyn perusteella. Kun kyseisessä kirjassa pidetään tärkeänä kysymystä ”Mihin yritys tarvitsee immateriaalioikeuksia?” niin tavallista kansalaista saattaisi kiinnostaa kysymys ”mihin maailma tarvitsee immateriaalioikeuksia?”

    Koska näidenkin sisältämät yksinoikeudet kasvattavat rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, kysymys voidaan esittää myös muodossa ”mihin maailma tarvitsee rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemistä?”

    Se selviää seuraavasta lainauksesta: ”Immateriaalioikeuksilla ei ole itseisarvoa, vaan niiden arvo määräytyy sen mukaan, miten niitä pystytään hyödyntämään siten, että ne lisäävät liiketoiminnasta saatavaa tuottoa”. Niinpä tietysti, immateriaalioikeuksien todellisena ja perimmäisenä tarkoituksena on liikevoiton maksimointi. Se on tietysti myös rikkaiden ja köyhien välisen kuilun ”tarkoitus”. Eivät paulsonit, buffettit, kampradit ja abramovichit omaksi huvikseen rikastu – no jotkut vähän – vaan kasvattaakseen yritystensä liikevoittoja. Yrityksillä täytyy mennä hyvin, jotta ne pystyisivät työllistämään ihmisiä. Siksi myös köyhiä tarvitaan. Mitenkäs sitten suu pannaan, kun kaikki vaurastuvat eikä kukaan viitsi enää tehdä hanttitöitä ja kasvattaa liikevoittoja. Paremman väen ansioksi ja onneksi kohta taas Euroopassakin köyhiä riittää.

    Kiintoisa on myös tämä kilpailulainsäädäntö. Vanhemmassa vuoden 1992 lain ensimmäisessä pykälässä sanotaan: ”Tätä lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapauden turvaaminen perusteettomilta esteiltä ja rajoituksilta.” Uudessa laissa vastaava kohta kuuluu: ”Tätä lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinon harjoittamisen vapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat ja kuluttajat hyötyvät kilpailusta.”

    Huomaatteko eron? Vanhassa laissa on mainittu ensin kuluttajien etu ja sitten elinkeinotoiminnan etu. Uudessa laissa on ensin markkinoiden etu ja sitten ”myös” kuluttajien hyöty.

    Näinkin pienellä asialla on merkitystä silloin, kun laki on muuten tulkinnanvarainen. Niin kuin kyseinen laki mitä suurimmassa määrin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät yritykset köyhiä tarvitse. Laajaa, hyvinvoivaa keskiluokkaa ne tarvitsevat. Mutta ehkä vallanpitäjät tarvitsevat köyhiä?

      Poista
    2. Nimimerkki Matti H:n kommenttia jatkaakseni: lakien käyttötarkoitusta ja motiiveja kannattaa maallikonkin pohtia.

      Näin maallikon näkökulmasta lait rakentavat yhtäältä kansakunnan moraalista selkärankaa, toisaalta ovat oleellinen rakennuspuu ennustettavasti toimivalle ja kehittyvälle yhteiskunnalle, "öljyä rattaissa".

      Nämä ovat siis välttämättömiä mutta eivät riittäviä ehtoja. Lakeja pitää myös noudattaa; jotta niitä voi noudattaa, pitää niin hallintoalamaisten kuin viranomaistenkin ne tuntea. Jotta näin olisi, on lakien oltava ymmärretäviä, keskenään yhteensopivia ja, parhaassa tapauksessa, oikeaan toimintaan kannustavia.

      Tuntuu, että näin ei useinkaan ole. Tässäkin kuvattu immateriaalioikeus on niin bloginpitäjän todistuksen kuin omankin vähäisen kokemuksen mukaan monimutkaista, vaikeasti ymmärrettävää ja tuskin parhaalla tavalla oikeaan toimintaan kannustavaa.

      Se tuntuisi usein kannaustavan ns. "vangin dilemmasta" tunnettuun epäoptimaaliseen toimintaan, yhden näkökulman kapeaan edunvalvontaan, kokonaisuuden edun kustannuksella.

      Epäilemättä lakien eräs motiivi onkin yksilön/yrityksen oikeuksien puolustaminen toisia (pahantahtoisia) yksilöitä/yrityksiä/yhteisöjä vastaan, mutta tuntuu että nämä puolustettavat oikeudet ja niitä koskevat säännöt on viety niin pitkälle, että sitä ei kenenkään ymmärrys saati oikeustaju enää sulata. Näin lait eivät enää ole yhteiskunnan rakennuspuita tai öljyä vaan kapuloita ja hiekkaa rattaissa.

      Poista
    3. Asiakkaiksi yritykset tietysti tarvitsevat keskiluokkaa ja rikkaita, mutta töiden tekijöiksi mahdollisimman pieneen palkkaan tyytyviä, joita köyhissä parhaiten riittää.

      Poista
  7. "Tästä kirjasta minulle on yksi moite, joka ei ole kirjoittajien vika. 198 sivua ja 79 euroa."

    Joka tuota tietoa tarvitsee ts pystyy sen rahastamaan, on kykenevä maksaan tuon hinnan, vaikkapa kaksinkertaisena.

    VastaaPoista